Suomelle tuli pataan että paukahti. YK:n turvallisuusneuvoston jakkara jäi haaveeksi.
Aamun Hesari kertoi käänteistä, jotka ovat meille vuosittaisia tuttuja sekä Euroviisuista että Miss Universum -kisoista.
Tulos oli sokki ennen kaikkea Suomelle, mutta myös suurelle osalle YK-yhteisöä. Käytäväpuheissa Australiaa ja Suomea pidettiin suosikkeina.
”Melkein kaikki tulivat [ennen äänestystä] sanomaan, että tehän olette vahvoilla”, pettynyt [ulkoministeri Erkki] Tuomioja sanoi.
Äänestyksen tulos tarkoitti sitä, että Suomen edustusto istui keskellä salia, jonka läsnäolijoista useat olivat valehdelleet Suomelle.
Markkinatutkimukseen rahojaan haaskanneet kiroilevat usein samaa: asiakkaat kusettavat vielä enemmän kuin Venäjällä viihtyvät dosentit.
Käynnistän kuluvan syksyn aikana uutta Noste-iltalento-palveluamme. Vastaan ei ole tullut yhtään kaksilahkeista, joka pitäisi simulaattorilentoja huonona ideana. Myyntijohtajamme mukaan kaikki hänen tapaamansa asiakasehdokkaat ovat palvelustamme haltioissaan.
Silti en usko sekuntiakaan, että yksikään hehkuttajista välttämättä ostaisi.
Asiaa on helppo testata mielikuvaharjoitteen avulla. Kuinka usein ystäväsi tai tuttavasi täräyttävät, että
- vastasyntynyt tyttäresi on pahanhajuinen kuralinko,
- tuliterä autosi ruostuu kolmessa vuodessa kuitenkin,
- kokkaamasi sapuska ei kelpaisi edes sialle tai
- uudet 13-tuumaiset silmälasisi istuisivat enintään Jorma Uotiselle?
Mikään ei ole helpompaa kuin katteeton kehuminen. Me kaikki suorastaan kerjäämme kannaltamme suotuisia valheita, joita myös imarteluksi kutsutaan.
Sitä paitsi nuoleskelu ei maksa mitään. Päinvastoin, sillä tavalla moni hankkii itselleen myönteisen ihmisen maineen.
Älä koskaan käytä myönteisiä ennakkoarvioita bisnespäätöstesi perusteina.
10 vastausta
Lienenköhän tämän jo kertonut, mutta kerron uudelleen. Kun suunnittelin yritystäni, tein markkinatutkimuksen. Saimme siihen yli 1500 vastaajaa. Heiltä kysyttiin mm. että, kuinka paljon he olisivat keskimäärin valmiita maksamaan per osallistuja, mikäli softa hoitaisi ilmoittautumisten vastaanoton, vahvistusviestit jne. käyttäjän puolesta.
Keskiarvosumma pyöri viiden euron huitteilla per osallistuja. MIELETÖN BISNES!
Kuitenkin realistina laitoin hinnan kahteen euroon, mutta koska kysely oli osoittanut meille kristallin kirkkaasti, että ns. ”pay per use” -malli olisi todella hyvä, päätimme lähteä sillä liikkeelle.
Alkuun markkinoimme tietenkin ensiksi näille, jotka olivat luvanneet kyselyssä maksaa vitosen hengeltä. Ja kerroimme, että tämähän on halpa, vain kaksi euroa hengeltä!
Saimme ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana tällä mallilla liikevaihtoa 150€. Sitten luovuimme siitä mallista.
Otimme lakit kouraan, menimme prospektien luokse ja myimme ihan oikeasti. Vasta neuvottelutilanteessa, kun sopimusta allekirjoitetaan, voit saada riittävän luotettavaa tutkimustietoa siitä, mitä asiakas on valmiina todella maksamaan ja millä mallilla hän haluaa tuotteesi ostaa.
Oli esimerkkisi kertausta tai ei, havainnollinen se on joka tapauksessa.
Tästä päästään lempiaiheeseeni, eli Tekesin politiikkaan. Putiikki kertoo nuorten, innovatiivisten yritysten rahoituspalvelustaan näin:
Toisin sanottuna Tekes suorastaan pakottaa tuhlaamaan rahat markkinatutkimuksiin ja -selvityksiin. Lisäksi liiketoimintasuunnitelma pitäisi sitten rakentaa huuhaa-tutkimusten tuottamien pilipalitulosten perusteella!
No eihän siinä mitään, jos markkinatutkimus perustuisi asiakkaiden todellisen käytöksen tarkkailemiseen. Valitettavasti ne kuitenkin ovat useimmiten juuri kyselytutkimuksia, joiden tuloksiin ei ole mitään luottamista.
Jokainen täyspäinen ymmärtää, että noppaa heittämällä homma etenisi nopeammin. Uutta bisnestä suunnittelevat yrittäjät tuhlaavat aikaansa Tekesin harhaanjohtamana jopa vuosia.
Niin mutta kun kyselyistä voidaan piirtää hienoja kuvaajia ja käppyröitä ja ties mitä! Sehän on suorastaan tieteellistä! Eihän tiede ole turhaa!
Mutta kyllä vaan, törmäsin itsekin tähän tutkimus- ja suunnitelmailmiöön suunnitellessani firman perustamista. Joka puolelta tuputettiin liiketoimintasuunnitelman tekemistä ja sen kiikuttamista Finnveralle. Onneksi edes yksi tapaamamme asiantuntija sanoi sen, mitä olimme toivoneet kuulevamme: ”Ette nyt mieti näitä tämmösiä suunnitelmia, vaan meette vaan ja kokeilette tätä (firmoille suunniteltua uudenlaista palvelua) jossain firmassa.” Ja niin teemmekin!
Siis toki on järkevää kartoittaa onko liiketoimintamallissa edes teoreettista mahdollisuutta toimia, mutta se on toissijaista, kun ei vielä edes tiedetä haluaako kukaan uutta palvelua ylipäänsä.
Mutta hei, eihän tästä pidä lannistua. Pysyväisjäsenet turvallisuusneuvostossa pitävät vaihtuvia kuitenkin ”turisteina”, joiden merkitys päätöksentekotilanteessa testataan pysyvien veto-innokkuudessa. Joten, mikä idea tuhlata ”paukkuja”?
Hehkuttajia riittää aina, mutta niin riittää kriittisiäkin. Aika monta tarinaa on myös niistä alkavista yrittäjistä, jotka ovat julkista rahoitusta hakiessaan törmänneet ”ei tämä toimi kuitenkaan”-vastarintaan ja tehneet oman juttunsa superkritiikistä huolimatta ihan menestyksekkäästi.
Onko Suomi mielestänne hyvä kotimarkkina-alue? Onko teidän mielestänne skaalautuvaa bisnestä hyvä lanseerata Suomeen?
Oma väittämäni tällä hetkellä on (valitettavasti en voi tähän liittää lähteitä – kiitän mahdollisista jo etukäteen), että samalla vaivalla haet kumppanin ja lanseerauksen isoille markkinoille?
Totta turiset, ylipäätään muiden edesvastuuttomia mielipiteitä ei pitäisi uskoa – olivat ne myönteisiä tai kielteisiä. Maailma on täynnä esimerkkejä yrittäjistä, jotka ovat armottomasta vastarinnasta huolimatta rusikoineet firmansa hurjaan menestykseen.
Olen päivä päivältä varmempi, että pelkän kotimarkkinan varaan on vaarallista nojata. Suomi on niin monessa suhteessa takapajula, vaikka juhlapuheet muuta vakuuttaisivat.
Työskentelin aikoinaan yrityksessä jossa teetettiin kyselytutkimus, asiakkailta kysyttiin ”mitä he toivovat toimittajaltaan”. En muista yksityiskohtia tai vaihtoehtoja mutta tuloksen muistan loppuikäni: asiakkaiden ylivoimaisesti hartain toive vaikitoimittajalle oli että asiakasvastuullinen myyjä olisi aktiivisesti yhteydessä. Eli soittaisi säännöllisesti varmistaakseen että kaikki toimii jne.
Viimeisimmistä tuoteuutuuksista tai muista sellaisista aika harva oli kiinnostunut.
Tämän kyselytutkimuksen tulokseen uskon kuin Neuvostoliittoon.
Olen ihan samaa mieltä, että on oikeista kysymyksistä hyötyäkin. Arvostelen vain tuota ostaisitko-kysymystä, joka harvoin tuottaa mitään järkevää.
Itse olen joskus saanut kyselytutkimuksen sivutuotteena idean uudesta palvelusta, jota asiakas ei itse edes ymmärtänyt toivoa. Hän vain kertoi arkisesta ongelmastaan, jota en ollut aikaisemmin äkännyt.
Jos ilmiön kanssa haluaa päästä inhorealistisesti kasvotusten, kannattaa muuttaa vähäksi aikaa tänne Ameriikan ihmemaahan. Ihmisten totaalinen kyvyttömyys edes lievästi negatiivisten asioiden suoraan sanomiseen on täysin pöyristyttävää.
Kaikki mielipiteet kuorrutetaan sokerilla ja ylisanoilla. Arvosanaskaalat menevät neljästä tähdestä viiteen tähteen ja neljää tähteä näkee harvemmin.
Pinnallisesti ihan kivaa, kun ympärillä on aina positiivinen fiilis, mutta tekee kaikenlaisesta luottamuksen rakentamisesta täysin mahdotonta.
Tommi, mainiosta havainnostasi tulee mieleen, olisiko Steve Jobs -vainaan töksähtelevää tyyliä jopa hiukan liioiteltu?
Hänen käytöksensä on täytynyt olla aivan poikkeuksellista, jos yleinen tyyli on vältellä puhetta vähänkään ikävistä asioista viimeiseen saakka.
Varsin todennäköistä. Itse olen suomalaisittain aika peruspositiivinen tapaus, mutta täällä koen olevani jo vähän juron jörön maineessa, kun sanon asiat kuten ne näen, enkä lähde kaunistelemaan niitä turhaan.
Voin siis hyvin kuvitella Jobsin vain jossain vaiheessa omaksuneen eurooppalaisemman suorapuheisuuden ja sen myötä nihkeän maineen.
Vain tässä maassa koko Radical Honesty -juttu voi olla jotenkin uusi ja innovatiivinen idea. Suomessa se ainakin tuntuisi olevan perustila.
https://en.wikipedia.org/wiki/Radical_Honesty