Pikavippifirmat ovat monin tavoin mätiä. Yksi ongelma on se, että ne kiristävät köyhiltä aivan kohtuuttomia voittoja.

Aamulehden mukaan “parhaat alan yhtiöt takoivat liikevoittoprosentteja, joita yrityselämässä ei ole totuttu näkemään”.

Taloussanomien mielestä “pikalainoja tarjoavien yhtiöiden liikevoittoprosentit ovat satumaisen korkeita”.

Tottahan se on. Listasin kolmen pahimman riistäjän pöyristyttävät lukemat:

  1. Alan tuottoisin yritys tahkosi peräti 74 prosentin liiketuloksen.
  2. Kakkoseksi tullut ylsi sekin huimaan 66 prosenttiin.
  3. Pronssille jäänyt yritys lienee enemmän kuin tyytyväinen 50 prosenttiinsa.

Jokainen tajuaa, ettei yksikään yritys voi yltää tuollaisiin lukemiin rehellisin keinoin. Siksi toimialaa on säädeltävä tiukemmin.

Eikun hetkinen…oho. Nyt sattui blogistille pieni käpy. Sotkin vahingossa lähteitä.

Otin erehdyksessä nuo liikevaihtoprosentit viime perjantain Talouselämä-lehden (28.9.2012) jutusta, joka käsitteli suomalaisia asianajotoimistoja.

  1. Kotiranta & Co tahkosi 74 prosentin liiketuloksen.
  2. Kakkoseksi tuli Lindfors & Co (66 %).
  3. Kolmoseksi jäi Sivenius, Suvanto & Co (50 %).

Mutta jos siis palaamme näihin kirottuihin pikavippifirmoihin, on selvää, että niiden tulokset ovat täysin kohtuuttomia.

Taloussanomien mukaan Ferratum on tahkonnut peräti 36,7:n ja OPR-vakuus 13,6 prosentin liikevoiton.

No joo, ovathan niiden satumaiset voitot jääneet murto-osaan asianajajien tuloksista. Mutta ei nyt yritetä vaihtaa aihetta. Saivartelu on turhaa. Ei täysin erilaisia toimialoja voi tuolla tavalla vertailla toisiinsa.

Sitä paitsi valtion kassan kannalta on edullista, että lakimiehet tienaavat paljon. Firmat kun joutuvat maksamaan voitoistaan noin neljänneksen yhteisöveroa.

Palaan aiheeseen heti, kun olen keksinyt selityksen sille, miksi pikavippiyrityksen maksama vero on huonompaa rahaa kuin juristin.

Suomessa on vain yksi roskalehti, nimittäin Seitsemän päivää. Muut harjoittavat objektiivista journalismia. Vai miten se nyt oli.