Voima-lehti haastatteli vuoden graafikkoa. Toimittaja Jukka Vuorio tiedusteli, onko freelancerina toimiva Kasper Strömman myös yrittäjä.

“Joo, mutta mulla ei ole yrittäjän identiteettiä, vaan enemmän taiteilijan identiteetti. Siinä on iso ero.”

Harmi, ettei Vuorio kysynyt olennaista jatkokysymystä: mikä se taiteilijan ja yrittäjän iso ero mahtaa olla?

Mutta ei se mitään, saan tästä oivan tilaisuuden esittää oman näkemykseni!

1. Taiteilija haluaa työrauhan

Jokaiselle yrittäjälle on päivänselvää, että vain tyytyväinen asiakas on hänen palkanmaksajansa. Taiteilija ei tunnu tietävän, kenelle hän on vastuussa tekemisistään.

Esimerkistä käy Tampereen Työväen Teatterin uusi johtaja Maarit Pyökäri. Hän kommentoi viime viikolla, että “taiteen tekeminen vaatii työrauhan”.

Työrauha-sanaa suosivat myös yliopistojen tutkijat ja poliitikot. Siitä tunnistaa ihmisen, joka haluaa puuhastella toisten kustannuksella, mitä itse sattuu huvittamaan.

2. Taiteilija päättää laatunsa itse

Yrittäjä ymmärtää, että laadun mittarit määrittelee aina asiakas. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä yrittäjä itse on tekemisistään.

Taiteilijan mielestä yleisö koostuu sivistymättömistä moukista, jos kukaan ei osta hänen teoksiaan. Asiakkaiden tarpeet tai toiveet eivät häntä kiinnosta.

3. Taiteilijaa on silitettävä myötäkarvaan

Yrittäjä tietää, että asiakkaiden aito palaute on kaikki kaikessa. Vain sen avulla tuote tai palvelu kehittyy.

Taiteilijalle vain harva uskaltaa antaa rehellistä kritiikkiä. Muuten primadonna nakkelee niskojaan ja järjestää julkisen kohtauksen. Hän kailottaa suureen ääneen, että arvostelijat ovat väärässä. Hän on vainon uhri.

4. Taiteilija ei ole vastuussa tuloksista

Yrittäjälle on pässinselvää, että hän itse ratkaisee menestyksensä. Kyse on sarjasta työvoittoja. Onnella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Taiteilija sen sijaan uskoo kohtaloon. Tuotteen – eikun anteeksi, siis taiteen – olisi myytävä itse itsensä. Jos niin ei käy, suuremmat voimat taistelevat häntä vastaan.

Myyntiä ja markkinointia hän kutsuu huoraamiseksi. Kaupallisuus on kirosana.

Myös apurahoja jakavat kollegat puukottavat selkään. Tai ehkä hän on vain edellä aikaansa? Olisi pitänyt syntyä sata vuotta myöhemmin.

5. Taiteilija on epäluotettava

Ensin yrittäjä esittää asiakkaalleen lupauksen, joka erottuu kilpailijoiden piipityksestä edukseen. Sitten hän lunastaa lupauksensa. Aikataulut pitävät. Laskun loppusumma vastaa sovittua.

Taiteilijalle sopimukset eivät ole edes vessapaperin arvoisia. Joka toinen tapaaminen alkaa myöhässä. Loput hän unohtaa kokonaan.

Lopulta taiteilija saattaa ilmoittaa, ettei häntä huvitakaan toimittaa lupaamiaan asioita, koska “tässä on nyt kaikenlaista”. Pummimansa ennakkomaksut hän pitää silti.

6. Taiteilija on laiska

Suomalaiset yrittäjät tekevät töitä keskimäärin 20 prosenttia enemmän kuin palkansaajat. Ei siis ihme, että heillä on myös 35 prosenttia suuremmat tulot.

Taiteilija Kasper Strömman kertoo haastattelussaan, miksi hän haluaa olla freelancer:

“On mua pyydetty joskus töihin kuukausipalkalle, mutta hei, ne työpäivät ovat niin pitkiä.”

Strömman sentään myöntää laiskuutensa reippaasti. Monet hänen kollegansa ovat mestareita huokailemaan joka käänteessä, miten raskasta raatamista taiteilu onkaan.

Taiteilija uskoo, että köyhyys ja kurjuus tuottaa parempaa taidetta. Yrittäjä tietää, että rahalla saa vapautta.

Lähteet: Voima 1/2013 (helmikuu), Helsingin Sanomat 7.2.2013 ja Suomen Yrittäjien selvitys 21.1.2009.