Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Entä jos olisimme yrittäjiä kaikki?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tommi Uschanov kirjoitti hiljattain kolumnin, jonka otsikko oli ”Lisää yrittäjiä Suomeen? Ei kiitos.” (HS 24.2013).

Uschanov epäili, että tuskin Suomi haluaa kuulua niihin maihin, joissa hyvin suuri osa kansasta on yrittäjiä. Euroopassa sellaisia paikkoja ovat Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja.

Päätelmä oli se, että kun yrittäjiä on paljon, maa täyttyy tehottomista pikkufirmosta. Rikkaissa maissa –  kuten USA:ssa ja Suomessa – jylläävät suuryritykset.

Selvä juttu, tuollainen korrelaatio on kenties olemassa. Mutta olen taas tänään leikitellyt ajatuksella, että olisimme yrittäjiä kaikki. Miten se vaikuttaisi?

Parhaimmillaan se muuttaisi asenteita valtavasti. Ylimielinen vaatiminen ja kitinä saattaisi vaihtua innokkaaksi ideoinniksi.

Ainakin itse olen aina hyvin kiitollinen jokaiselle, joka tilaa palvelujani. Kenenkään ei nimittäin ole pakko lähettää yritykselleni rahaa. Mutta jos joku kuitenkin päättää ostaa, se on tietysti mahtavaa!

Jos joku tilaa kilpailijalta, en ala kiukutella, että olen jonkin salaliiton uhri. En vain osannut todistaa hyödyllisyyttäni.

Mutta mitä tapahtuu, jos ison firman työntekijä ei yhtenä päivänä saakaan palkkaansa – oli siihen syy mikä hyvänsä?

Hän alkaa tietenkin etsiä syyllistä, koska hänellä on mielestään oikeus saada rahaa jostain. Sillä ei ole niin merkitystä, mistä.

Pääasia, että pätäkkää ilmestyy tilille ja äkkiä. Muuten tulee ärrimurri ja känkkäränkkä!

Nyt enemmistö pitää palkkaansa perustuslakiin kirjattuna oikeutenaan. Koko kansanluonne muuttuisi aivan toiseksi, jos me kaikki olisimme yrittäjiä. Silloin olisimme tuloistamme kiitollisia.

Osa Finnairin työntekijöistä ryhtyi eilen korpilakkoon, kun yhtiö ilmoitti uusista yt-neuvotteluista. Oli sen verran aurinkoinen tuo ilmakin, että oli mukava marssia ulos kesken kaiken.

Sadoilta matkustajilta jäi reissu kesken, koska heidän lentonsa oli peruttava.

Lakkoilijat eivät tunnu olevan kovin kiitollisia kaikesta siitä rahasta, jonka joku on heille tähän mennessä suostunut tilittämään. Puhumattakaan, että he olisivat vähääkään välittäneet asiakkailleen aiheuttamastaan ahdingosta.

Tommi Uschanov kirjoitti, että pieniä firmoja tarvittaisiin tuhansia, jotta ne saisivat kaavituksi kasaan bruttokansantuotteen. Jotenkin vain tuntuu, ettei ratkaisu ainakaan suurista yrityksistä löydy.

Yrittäjän tili on puoliksi täynnä. Palkkaduunarin tili on puoliksi tyhjä.

24 vastausta

  1. Yrittäminen on varmasti mukavaa. En ole kuitenkaan päässyt vielä eroon tästä duunarin ajatusmaailmasta. Kovin usein unelmat ajautuu taas siihen vakituiseen ja suojaisaan työpaikkaan, jollaisia meille on mainostettu niin pitkään kuin muistan.

    Kohta Suomessa voi olla yksi yrittäjä enemmän.

    1. Loistavaa, tervetuloa eheytymään tänne yrittäjien joukkoon!

      Pian horisonttisi kääntyy vaakasuoraan – siis jos se on sattumalta päässyt palkkatöissä hetkeksi vinksahtamaan.

    2. Pian epävarmuuden tunteesta oppii nauttimaan. Turvallisuushakuisuuskin on osittain valheellista, ihan se normiduunikin voi lähteä yllättävän nopeasti alta pois jos markkinat tai yhteiskunta muuttuvat.

      1. Ikuisia työpaikkoja koskeva harha sai pahan takaiskun viimeistään 1990-luvun alussa, kun pankkineiditkin saivat yllättäen lähteä kortistoon.

        Yrittäjä sentään voi vaikuttaa siihen, säilyykö hänen oma työpaikkansa vai ei. Isossa korporaatiossa yksittäisen duunarin vaikutusmahdollisuus on nolla.

        Eniten ihmistä stressaavat sellaiset asiat, jotka eivät ole hänen kontrollissaan. Ei ihme, että yrittäjät ovat keskimäärin tyytyväisempiä oloonsa kuin palkansaajat.

    3. Rohkeasti mukaan vain, Lasse. Ei yrittäjyys loppujen lopuksi mitään pelottavaa hommaa ole. Itse olen ollut reilun vuoden tällä tiellä, ja vielä on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Oikeastaan talouteni on jopa paremmalla mallilla kuin koskaan ennen.

      Ja vaikka bisnekset menisivätkin penkin alle ja joutuisi palaamaan palkkatöihin, ei yksikään työnantaja taida katsoa pahalla sitä, että on kokeillut siipiään yrittäjänä.

  2. Keskustelimme sattumalta juuri tänään arvostamani myyntikouluttaja Pauli Vuorion kanssa yrittäjyydestä, hieman eri kulmasta tosin. Hän kertoi jonkun sanoneen, että meidän kaikkien pitäisi olla ärrävikaisia tästä Yrittäjyydestä puhuessamme.

    Toisen suuresti arvostamani vaikuttajan laushaduksen käännös tukee mielestäni samaa ajatusta: ”Do or Do not. There is no try.” Yoda teaches Luke Skywalker the Force…

    Aurinkoa Suomen parhaimmille:)

    1. Hyvä idea!

      Tosin kyllä tahtoi sappi kiehua, kun luin tänään lehdestä uusimpia työmarkkinatempauksia. Kohta yrittäjät saavat maksaa sitten joka ainoasta päivästä, jonka työntekijä sattuu sairastamaan vaikkapa kesälomansa aikana.

      Tässä lainaus päivän Hesarista:

      Edus­kun­nan työ­elä­mä- ja ta­sa-ar­vo­va­lio­kun­ta hy­väk­syi tors­tai­na vuo­si­lo­ma­lain muu­tok­sen, jo­ka kos­kee ka­rens­si­päi­viä työn­te­ki­jän sai­ras­tues­sa vuo­si­lo­man­sa ai­ka­na.
      Ny­kyi­sin lo­mal­la sai­ras­tu­nut työn­te­ki­jä saa vuo­si­lo­maan­sa siir­ret­tyä vas­ta seit­se­män sai­raus­päi­vän jäl­keen. La­ki­eh­do­tuk­sen mu­kaan ka­rens­si pois­tet­tai­siin ja lo­man sai­si siir­ret­tyä jo en­sim­mäi­ses­tä sai­raus­päi­väs­tä läh­tien.
      Mie­tin­tö me­nee vie­lä edus­kun­nan täys­is­tun­non kä­sit­te­lyyn, jos­sa sen si­säl­tö ei kui­ten­kaan enää muu­tu. Kes­kus­ta jät­ti mie­tin­töön eriä­vän mie­li­pi­teen.

      1. Tuo on noita EU:n tuomia huononnuksia. Ymmärrän hyvin sapen kiehumisesi. Itse en voisi kuvitellakkaan lorvivani huvin vuoksi sairaana. Tulee huono omatunto mikäli tuollaista edes harkitsisi. Tosin kaikilla ei vastaavaa moraalia ole.

        Yrittäjät tekevät paljon hyvää yhteiskunnallemme, mutta jotenkin tuntuu että sitä ei valtiovallan suunnalta suuremmin arvosteta. Varsinkaan pienyrittäjyyttä. Tosin sinä Jari totesitkin hyvin eräässä tilaisuudessa hyvin, että jos tykkää yrittää itsekseen niin sitten yrittää. Ei kaikkien tarvitse olla kasvuyrittäjiä. Tuollaiset lakimuutokset eivät paljoa kannusta laajenemaan ja työllistämään muita ihmisiä.

  3. Juuri pohdin tuota samaa. Jos työntekjät olisivatkin ammatinharjoittajia kaikki. Ammatillinen järjestäytyminen (jossa myös tulisi olla kilpailua) olisi edistämässä jäsenistönsä osaamista ja työmarkkina-arvoa. Samalla voitaisiin ehkä luoda koulutuksen ja työelämän välille symbioottisempaan suhdetta. Ammattitaitovaatimukset ja tutkinnot tulisivat työmarkkinoiden määriteltäviksi ja myönnettäviksi.

    1. Palkkatyöntekijöiden suhtautuminen koulutukseen on kuvaavaa. Keneltäkään ei voida edellyttää uusia taitoja tai tietoja, jos joku ulkopuolinen ei tule ja kouluta.

      Kuitenkin jokainen osaa lukea. Kaikilla meillä on käytettävissämme kaikki maailman tieto netissä. Kirjastolaitoksemme on kuulemma maailman paras.

      Kiireestä ei voi olla kyse niin kauan kuin nämä samat ihmiset ehtivät tuijottaa tv:tä tuntikausia joka ainoa päivä.

      Jos yrittäjä tarvitsee uusia taitoja, hän opiskelee ne itse. Tai ostaa omilla rahoillaan koulutusta, jos hän katsoo tarvitsevansa ulkopuolista apua.

  4. Noh, noh… Nyt dissataan vähän turhan paljon ja muutenkin yleistetään.

    Moni palkkatyöläinen kuitenkin hoitaa hommansa varsin hyvin.

    Itse ainakin osaan myös opiskella aivan itse ja ottaa työssä tarvittavista asioista selvää. Sekään ei ole yrittäjien yksinoikeus, vaikka pienessä boksissa siltä saattaakin näyttää.

    Sitoutuminen yritykseen on varsin suuri osa montaa projektia ja jos me kaikki olisimme yrittäjiä, niin tällaista harvemmin tapahtuisi. Olen huomannut vuokratyöläisten kiinnostuken olevan varsin minimaalista, joka varmasti olisi verrattavissa tähän yrittäjyyten. Mikäli, vaikka sattuisit omistamaan jonkin yrityksen, joka sattuu työllistämäänkin ihmisiä, varmasti ymmärtäisit sitoutumisen merkityksen.

    Mikä funktio sillä muutenkaan olisi, että esim. kaikki sairaanhoitajat olisivat yrittäjiä? Heidän voitaisiin vaihtaa toisiin, jos he eivät suostuisi tekemään töitä vedellä ja leivällä…? Toisaalta he voisivat myös päättää olla tulematta töihin, jos aurinko paistaa mukavasti ja puolet potilaista kuolisi tämän vuorokauden sisällä. Sepäs se vasta olisikin yrittäjyyden riemujuhlaa.

    Järjestelmän tarkoitus on yrittää pitää huolta jokaisesta – ainakin vielä toistaiseksi, jotkut tosin käyttävät tätä järjestelmää väärin, mutta tuskin se on sinulta hirveästi pois, jos sinulla on kaikki hyvin ja yrittäjänä olet keskivertoa tyytyväisempi.

    Pitäähän työntekijöillä olla oikeus myös osoittaa mieltä työnantajaa vastaan. Pitäisi matkustajienkin ymmärtää, että joskus se mitta tosiaan tulee täyteen, näiden säästöjen osalta. Finnair kuitenkin teki jälleen viime vuonna voittoa, vaikkakin pitkästä aikaa ja lentoemäntiä veivaamalla.

    Työntekijät myös usein joustavat näissä yrityksissä, varsin moneenkin suuntaan.

    Voisimme myös jännässä globalisaatioekstaasissamme laajentaa tuon sairastumisen karenssin poiston kaikkiin maihin. Nythän Euroopassa lähinnä yritetään vähentää kaikkien oikeuksia sun muita kilpailukyvyn nimissä. Saman voisimme tehdä tosinkin päin. Parantaa oikeuksia joka puolella maailmaa, yrittäjien sekä työntekijöiden.

    Latvia on asettanut riman.

    https://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/01/03/yksi-maa-veti-imfn-saastokuurin-liian-pitkalle/201394/12

    Mitä taphtuu, kun valtiot loppuvat, joissa voi selviytyä hengissä?

    Jonkun tulisi nämä yrittäjät töihin myös valita ja varsinkin valtion viroissa tod. näk. alkaisi samanlainen korruptio kuin Kiinassa. Suomessakin tätä tietysti on, mutta mielestäni yksilöitä huomioidaan vielä toistaiseksi paremmin kuin Kiinassa.

    1. Kommentistasi huomaa heti, että olet palkkatyöläinen.

      Luuletko, että jätän kauniilla ilmalla asiakkaani pulaan, kuten mielestäsi sairaanhoitajayrittäjä tekisi? Juuri tuosta näkyy, ettet ymmärrä yrittäjän sielunmaisemasta mitään.

      Olen ollut yhden päivän poissa töistä viimeisen kymmenen yrittäjävuoteni aikana. Silloinkin tiesin ylipääsemättömästä esteestäni (leikkauksesta) niin, että ehdin perua keikan viikkoa etukäteen.

      Tiedotusvälineet puhuvat turhan sievistellen finnairilaisten ulosmarssista. Kyse oli tietenkin laittomasta lakosta, siis yhdessä sovittujen työehtojen rikkomisesta.

      Mistä olet saanut päähäsi, että työntekijän sairastuminen on jostain syystä ilman muuta työnantajan ongelma? Miksi se ei ole työntekijän oma murhe? Miksi kuvittelet, että jonkun muun pitäisi maksaa epäonnestasi?

      Entä se epätovoinen tinkaaminen kolmen päivän koulutusvapaasta, joka näytti nousevan elämää suuremmaksi ongelmaksi? Eivätkö ihmiset voineet muka opiskella ihan itse iltaisin tai viikonloppuisin, jos omassa osaamisessa on niin pahoja puutteita?

      Mitä tulee tähän pieneen boksiini, käyn kouluttamassa tuhansia ihmisiä vuosittain.

      1. Itse asiassa olen ollut monessa roolissa, monissa eri kokoisissa yrityksissä ja isälläni on kolme eri yritystä, sedilläni on yrityksiä ja kavereillani on myös yrityksiä. joten uskon ymmärtäväni yrittämistä varsin hyvin. Nämä kaikki tosin ovat yrityksiä, joissa on enemmän kuin yksi henkilö töissä. Toimivaa makroekonomista mallia tästä yrittäjälähtöisestä järjestelmästä et saa. Mikäli joskus rakennat sellaisen missä pyörät pyörivät, niin kuulisin siitä mielelläni. Pilvilinnojen rakentelua voimme tietysti kaikki aikamme kuluksi harjoittaa.

        En näkisi mitään näistä mainitsemistasi asioista sellaiseksi, joista kannatta vikistä. Itse olen tullut työntekijänä toimeen hyvin ilmankin koulutushömppää ja loma-ajan sairaslomakarenssia. Enkä tosiaan näe mitään syytä alkaa luomaan mitään yrittääjäduunari vastakkainasettelua. Usein voidaan keskustelemalla löytää ratkaisuja, jos raha ei ole ainoa motiivi, jolloin ihminen on väärässä paikassa ja vaati hieman syvempää itsetutkiskelua…

        EU-alueen kilpailukyky ongelmat huolestuttavat minua enemmänkin, jotka johtuvat yhteisestä valuutasta, joka on liian vahva lähes kaikille jäsenmaille.

        Nyt etenemme useissa maissa kohti velkadeflaatiota, joka vetää loputkin maat perässään ja tässä ei voita juuri kukaan.

        EU:n yhteisellä palkkojen korotuksella saisimme inflaatiolla syötyä velkoja, vaikka se jälleen heikentäisikin ehkä EU:n ulkopuolelle suuntautuvaa kaupaa, mutta vaihtotaseellamme ole niin väliä, mikäli päättäjiä on uskominen ja euro on reservivaluutta.

        Euroopan keskuspankin tulisi myös laajentaa OMT-ohjelmaa koskemaan kaikkia maita. Suora keskuspankkirahoitus kunniaan!

        Miksi emme paranna kaikkien asemaa EU tasolla, sen sijaan, että yritämme väkisin saada velkadeflaation aikaiseksi kaikkialla, kilpailemalla toisia vastaan, kuka pystyy heikentämään ihmisten oikeusasemaa eniten.

        Ongelmat ovat huomattavasti suurempia, kuin joku 3 koulutuspävää, joten en jaksaisi edes keskustella moisista turhuuksista, enkä tosiaan tiedä, että miksi tällaisia edes haluttiin.

        Olen itsekin ollut koulutuksissa ja harvemmin niistä mitään kuitenkaan olen kostunut, joka olisi edes pahemmin koskettanut duuniani tai joka ei olisi ollut itsestäänselvyys päivästä yksi lähtien…

        Kannattaa esittää, että miten jokin toimii, eikä vain vikistä kaikesta. Miten kaikki voivat olla yrittäjiä ja mitä tämä tarkoittaa kansakuntaa ajatellen? Kenelläkään ei ole minkänlaista oikeusturvaa ja kaikki joutuvat koko ajan elämään pelossa. Voisimme myös miettiä, että miten kaltaistesi yksinästen susien asemaa parannettaan, sillä se ei ilmeisesti ole kovinkaan kehuttava, mikäli esim. sairastut.

        @Jarnolle

        Tuo sitoutuminen on todellakin ollut ongelma varsinkin valtavissa globaaleissa yrityksissä, joissa olen ollut. Kaikki on todella vaikeaa ja kaikki pitää tehdä jonkun tyhämän kaavan mukaan, jonka joku apina on keksinyt jossain Zimbabwessa aivan erilaisiin olosuhteisiin. Joissain pienemmissä myös tulisi hieman kunnioittaa ja osoittaa joustavuutta suuremmassa määrin molempien osapuolien.

        Kuitenkin, jos johtaja vaatii jatkuvasti ylitöitä, eikä maksa niistä ylityö palkkaa, mutta ajaa 200 000 e autolla ja asuu kartanossa, niin saattaa alkaa tuntua siltä, että nallekarkit eivät nyt aivan tasan taida mennä, että hieman sitä kakkua tännekin päin, kiitos.

        Tuo palkan maksamatta jättäminen tai osittainen maksaminen riippuu hyvin paljon tilanteesta. Jos minulla ei olisi ylimääräisiä varantoja, niin totta kai esim. lainanamaksuun tarvitsisin tietyn summan, mutta lainani on maksettu, joten en näe suurempaa ongelmaa, mikäli tilanteesta keskustellaan avoimesti. Kovin pitkään ilmaista työtä en tosin viitsisi tehdä, mikäli tarkoitus ei ole poikkeuksellisen hyvä.

        Mikäli tunnen, että työpaikka on jotenkin inhimillisyyden vastainen, voin nykyolosuhteissa lähteä sieltä koska vain ja osoittaa näin työnantajalle mitä mieltä olen hänen toimistaan. Sama ei olisi mahdollista ilman nykyistä sosiaaliturvakäytäntöämme, ilman että olisin ensi löytänyt uuden duunin, jotka alkavat olemaan kiven alla seudullani.

        ———

        En nyt tosiaankaan halua mitään kommari vs. porvari asetelmasta lähteä liikkeeseen, jos näin luulit.

        Haluan vain tietää, että miten yhteiskuntamme tasa-arvoisuus toteutuu yrittäjälähtöisessä valtakunnassa, jossa monessa paikassa kuitenkin vaaditaan varsin suuriakin joukkueita, että jotain saadaan aikaiseksi. Perustulo tietysti ratkaisisi monta ongelmaa, mutta saattaisi samalla luoda myös sellaisia, eikä tod. näk. ole mahdollista toteuttaa vain yhdessä EU-maassa…

        PS. Lakkoilijat ovat pitäneet koneet toiminnassa ja siitä hyvästä heille on maksettu palkkaa, se ei ole mitään hyvän miehen lisää. En tosin tiedä… Voi olla, että siellä 9/10 osaa työajasta kaivetaan kalsareita, jolloin se ei välttämättä ole niin ansaittua ja on syytäkin irtisanoa porukkaa… Tiedän kuitenkin myös sen, että toisinaan työntekjiöitä kengitään ulos, jotta heidät voidaan korvat, vaikka kehnommin suojatulla vuokratyövoimalla, jonka voimme varmasti rinnastaa oikeuksiltaan yksinäiseen yrittäjään joltain osin.

        Anonym

        1. Jep, olen naputellut tähän blogiini nyt 5–6 vuoden aikana ehkä 500 sellaista juttua, joissa ehdotan konkreettisia ratkaisuja monenlaisiin bisnesongelmiin.

          On hyvin luutunut ajatus, että nykyinen työantaja-työntekijä-malli olisi jotenkin evoluution huipentuma ja ainoa mahdollinen tapa organisoitua.

          Olen koonnut ja vetänyt vuosikausia projekteja, joissa on työskennellyt parhaimmillaan kymmeniä yrittäjiä yhteistyössä ja toinen toistensa alihankkijoina. Yhtään palkkatyöntekijää ei ole joukkoon tarvittu. Kaikki ovat saaneet hyvän korvauksen panoksestaan.

          Mistä ihmeestä keksit sen, ettei yrittäjillä olisi mitään oikeusturvaa? Tai että yrittäjän täytyisi elää alituisessa pelossa? Olet omaksunut sukulaisiltasi merkillisen yrittämisen mallin.

          1. Peter Drucker määritteli, ettei mikään organisaatiomalli ole ”ylhäältä” annettu tai joku olisi toista toimivampi vaan organisaatio on tapauskohtainen ja ainutlaatuinen. Tjsp. jos muistan oikein.

            Drucker kirjoitteli myös jo aikanaan, että tyonantaja-tyontekijä-malli muuttuu siten että organisaatiossa voi olla ulkopuolisia (itsenäisiä yrittäjiä), jotka voivat toimia useammassakin organisaatiossa.

          2. Lisää hyvää lukemista aiheesta: Daniel Pinkin Free Agent Nation.

            Toki on selvää, ettei itsenäinen työskentely sovi kaikille. Pink puhuu kirjassaan myös siitä, milloin perinteinen firma saattaa olla parempi vaihtoehto.

            Samaa aihetta sivuavat virtuaaliyritykset, jotka olivat muodikas puheenaihe joskus 1990-luvun puolivälissä. Sellaisen perusidea on tuttu esimerkiksi elokuvateollisuudesta.

            Tuottaja kokoaa joukon huippuammattilaisia projektikohtaisesti. He tekevät elokuvan, hajaantuvat ja kokoontuvat taas hetken kuluttua uudelleen uuteen ryhmään ja uuteen filmiprojektiin.

          3. En oikein sitten ymmärrä, että miksi ruikutat palkkatyöläisistä, jos kaikki on hyvin, ja miksi luulet tietäväsi palkkatyöläisistä jotain, jos olet vain lukenut heistä lehdistä?

            Yksinäisillä puurtajilla ei toisinaa ole varaa sairastua ja tätä tarkoitin oikeusturvalla, mutta ilmeisesti asiasi ovat varsin hyvin, eikä tällaista huolta ole.

            Yritä, vaikka jakaa posti ympäri Suomea projektivetoisesti ja mieti sitten, että miten hyvin projektisi mahtoi mennä.

            Onneksi olkoon oivasta uravalinnasta. Kannatta kuitenkin tutustua palkkatyöläisiin muutenkin, kuin nakkijonossa puoli neljän aikaan sunnuntaiaamuna.

            Jään odottamaan jotain muita kuin pilvillinnoja, jotka hajoavat, kun ne koskettavat reaalimaailmaa.

            Anonym

          4. Olen kyllä ollut palkkatöissä noin 15 vuotta. Lisäksi olen toiminut palkkatyöläisten esimiehenä yhteensä kymmenisen vuotta.

    2. Hyvä Nimetön,

      puhut sitoutumisesta yritykseen. Olin aikanaan töissä yrityksessä jossa omistaja (myös tj.) aina pauhasi sitoutumisesta. Kerran jossain palaverissa alkoi taas toimarin monologi sitoutumisen tärkeydestä. Silloinen kollegani pyysi puheenvuoroa ja kysyi kohteliaasti: ”miten voimme sitoutua jos meitä ei sitouteta mitenkään?” **. Seurasi syvä hiljaisuus.

      Työsuhteen molempien osapuolten sitoutumisaste määritellään ensisijaisesti työsopimuksessa ja sitä sitovassa työehtosopimuksessa tai lainsäädännössä. Tämän lisäksi on erilaisia kannustimia, bonuksia, optioita ja muita instrumentteja joilla saadaan esim. projektien avainhenkilöitä sitoutettua.

      Olisi kaikkien etu muistaa aina omaa tai työnantajan sitoutumisastetta arvioidessa vilkaista työsopimusta irtisanomisaikoineen. Kaikki muu on mielestäni aika turhaa pähkäilyä ja juuri näistä odotuksista ja ihmeellisistä toiveista tulee suurin suru ja poru.

      Olen muuten eri mieltä tuosta Finnairin matkustajien sympatiasta: jos perheen lomamatka peruuntuu tai lyhenee lentohenkilökunnan laittomien lakkojen takia en tunne kovinkaan suurta solidaarisuutta. Vai riittääkö sinulla Nimetön ymmärrystä jos työnantajasi jättää esim. puolet palkasta maksamatta tai maksaa sen reilusti myöhässä? Luultavasti itsekin vetoat siinä tilanteessa siihen mitä yhteisesti on aikanaan sovittu.

      ** Meillä ei muuten ollut minkäänlaisia normaalisti sitouttamiseen käytettyjä keinoja millä olisimme puolin tai toisin sitoutuneet enempää kuin normaali työsopimus määrittelee. En kokenut itse tilannetta yhtään kummalliseksi tai epäreiluksi, olin melko kypsä aikuinen sopimukseen nimen laittaessani.

  5. Auttamattoman myöhässä olen, mutta kommentoidaan silti Jeremiakselle ja Mikalle.

    Tässä on nyt 10 vuotta oltu opiskelujen ohessa yrittäjänä ja mitään en kadu! Epävarmuus on parasta, koska silloin saa itsestään eniten irti!
    Muutin 2 vuotta sitten vielä ulkomaille joka muutti elämän täysin, koska downunderissa oli täysin uudet lait, myyntitavat ja tietenkin asiakkaat. Se yrittämisen epävarmuus täällä loi mukavaa jännitystä ja myynnin onnistuminen toi lisäannoksen onnellisuutta. Nyt voin onnellisesti todeta että tuotan säännöllisesti videomarkkinointipalveluita useille paikallisille yrityksille ja organisaatioille (mm. yliopistoja, mainostoimistoja, urheiluseuroja ja armeija) – ja saan samalla mielettömiä kokemuksia! Ja CV kiittää – mikäli palkkatöihin vielä joskus haluaa..

    Mitä tämän blogautuksen kommentointiin tulee, suosittelisin Uschanovia tulemaan katsomaan miten täällä suuri osa yrittäjistä toimii ja talous kukoistaa. Yksityisiä lääkäreitä, apteekkeja, juristeja, putkimiehiä, lihakauppiaita, leipureita ja maalareita on joka nurkassa ja jokaisella on omat asiakkaat. Kävinpä juuri myös yrittäjän tukussa joka myi pelkkiä pölynimureita, eikä mitään muuta!

    Toissapäivänä tilasin itselleni yrittäjän/mobiilikatsastajan, joka saapui kotiini seuraavana aamuna ja katsasti autoni – tosin 11 dollaria kalliimmalla kuin katsastusasema, johon on 20km ajomatka. Omasta mukavuudesta ja yrittäjän palvelusta oli helppo maksaa extraa.
    Harmi sinänsä, että Suomen katsastussäännöt ovat niin vaativat, että tätä ei voi kotiin monistaa…

    1. Kiitos Ville, sieltä kaukaa näkee usein paremmin!

      Uschanovilla ja hänen hengenheimolaisillaan on joskus paha tapa arvioida asioita kovin akateemisesta näkökulmasta.

      Heille jää helposti ikuiseksi mysteeriksi kuvaamasi kaltainen, vaikeasti määriteltävä yrittäjähenkisyys ja pöhinä, jota Suomi kaipaisi kipeästi lisää.

  6. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Suomen työntekijät kaipaisivat hieman lisää yrittäjämäistä asennetta. Tässä blogikirjoituksessa mennään mielestäni kuitenkin jo hieman sivuraiteille. Vertaat siis asiakkaan toteutumatonta ostopäätöstä siihen, että yritys ei maksa työntekijälleen työsopimuksessa sovittua palkkaa? Usein kuitenkin työntekijä on palkanmaksuvaiheeseen mennessä jo toteuttanut työsuorituksensa työnantajalle ja mielestäni hänellä todellakin on ”oikeus saada rahaa jostain. Sillä ei ole niin merkitystä, mistä”. Veikkaisin, että suurimmalle osalle yrittäjistäkin iskee se ”ärrimurri ja känkkäränkkä”, kun myytävä tuote/palvelu on toimitettu, mutta asiakas ilmoittaa, että rahaa ei ole tulossa.

    Mitä tulee puolestaan tuohon yrittäjämäisen asenteen lisäämiseen, niin itse noin 10 vuotta palkkatyötä tehneenä en edelleenkään ymmärrä esimerkiksi sitä, miksi työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa tekemättömästä työstä esim. sairaslomien vuoksi.

    Kerran olen itse asiassa jopa joutunut näiden ”duunarin asemaa parantavien säädöksien” vuoksi tilanteeseen, jossa tulotasoni olisi ollut merkittävästi parempi, mikäli olisin voinut itse neuvotella työehtosopimusta ”huonommat” ehdot. Kyseessä oli siis tilanne, jolloin kävin kokopäivätöissä, mutta vapaa-aikaa siunaantui näistä 8-tuntisista työpäivistä huolimatta mielestäni hieman liikaa. No koska osaamiseni ei ollut kuitenkaan niin erikoista, että työnantaja olisi halunnut maksaa minulle kaksinkertaista palkkaa ylitöiden muodossa, jouduin hakemaan osa-aikaisia töitä toiselta työnantajalta. Lienee sanomattakin selvää, että osa-aikaisessa työpaikassani tuntipalkkani oli huonompi, kuin kokopäiväisessä työpaikassani (muutenhan olisin vaihtanut sivutyöni täyspäiväiseksi ja toisinpäin). Jos olisin siis saanut ilmoittaa tekeväni töitä ilman ylityökorvausta, olisin voinut työskennellä varsinaisessa työpaikassani reilusti paremmalla palkalla.

    1. En tarkoita tilannetta, jossa asiakas kieltäytyy maksamasta sovittua toimitusta.

      Monet yrittäjät tekevät vapaaehtoisesti ilmaista työtä esimerkiksi kilpailutusten yhteydessä. Korvausta on tulossa vain kilpailun voittajalle.

      Erään asiakkaani tapauksessa laskimme, että jokainen hävitty tarjouskilpailu maksoi yritykselle keskimäärin 30 tuhatta euroa.

      Jotkut mainostoimistoyrittäjät ovatkin jo saaneet tarpeekseen ideoita kalastelevista, erittäin työläitä tarjouskisoja järjestävistä asiakkaista.

      Ei perinteinen myynityökään ole ilmaista. Tuttu ohjelmistoyrityksen vetäjä jahtasi samaa asiakasta yli 10 vuotta ennen kuin kaupat syntyivät. Sinä aikana hän pakersi satoja tunteja ilman mitään varmuutta tuloksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.