Pääsin it-tukkurille töihin 1990-luvun alussa. Tittelikseni tuli tuotepäällikkö. Sain vastuulleni verkkotuotteet, joiden myynti kasvoi vauhdikkaasti.

Tuskin olin saanut tunnussanan tietokoneeseeni, kun tehtävän luonne alkoi valjeta. Tuotepäällikön arki oli yhtä sillisalaattia ja kaaosta.

Mitä varten yritys on ylipäätään olemassa? Jos jätetään filosofiset pohdinnat, se on koneisto, jonka tehtävä on myydä tuotetta. Asiakkaat eivät lähetä rahaa firman tilille hyvää hyvyyttään.

Tuotepäällikkö puolestaan on vastuussa tuotteen menestyksestä. Toisin sanottuna hän on vastuussa koko yrityksen elämän tarkoituksesta.

Jotta asia olisi mahdollisimman mutkikas, tuotepäällikön asema on epämääräinen. Hänen työnsä putoaa jonnekin tuotekehityksen, myynnin ja markkinoinnin välimaastoon.

Sekään ei ole ilmeistä, kenen pitäisi olla tuotepäällikön esimies. Pienessä putiikissa hän saattaa olla suoraan toimitusjohtajan alainen.

Tuotepäällikön toimenkuva kuulostaa periaatteessa aivan järkevältä. Hänen tulisi huhkia tiedustelijana ja välittäjänä asiakkaiden ja tuotekehityksen välimaastossa.

Tuotepäällikkö kerää tietoa asiakkaiden tarpeista tuotekehittäjille. Toisaalta hän tuotteistaa kehitysosaston rustaamista raakileista jotain järjellistä myytävää.

Käytännössä tuotepäällikön tehtävälista räjähtää kuin laittomaksi kaatopaikaksi saman tien. Ohikulkijat pudottelevat sinne isoja ja pieniä töitä, jotka eivät tunnu kuuluvan selkeästi kenellekään muulle:

  • Selvitä, mitä asiakkaiden asiakkaat aikovat.
  • Kartoita kilpailutilanne.
  • Rekrytoi jälleenmyyjiä.
  • Osallistu myyntikäynneille.
  • Toimita ennuste budjettia varten.
  • Seuraa EU-direktiivejä.
  • Oikolue käyttöohjeet.
  • Tilaa markkinointiosastolta kampanja.
  • Ratkaise tekninen ongelma.
  • Auta myyjiä kirjoittamaan tarjouksia.
  • Testaa tuotteen prototyyppiä.
  • Pidä esitys seminaarissa.
  • Värvää uusia päämiehiä tai alihankkijoita.
  • Myy asiakastarpeita tuotekehittäjille.
  • Kouluta myyjille tuotteen sovelluksia.
  • Päivystä messuosastolla.
  • Opiskele seuraavan sukupolven tekniikkaa.
  • Asemoi tuote niin, että se erottuu kilpailijoista.
  • Korjaa mainostoimiston virheitä.

Eikä tässä vielä kaikki! Tuotepäällikön arkeen vaikuttaa vielä sellainen pieni yksityiskohta, että hän on harvoin kenenkään suora esimies. Toisin sanottuna hän ei voi edes haaveilla käskevänsä ketään.

Ainoa mahdollisuus on siis lobata ja vokotella, myydä näkökulmia, jankuttaa hyötyjä ja paketoida ideoita päivästä toiseen.

Propaganda-ammattilaisemme vaanii kulisseissa. Hän pyrkii vaikuttamaan lukemattomiin muihin ihmisiin. Hänestä kehittyy nopeasti nopeasti sisäisen markkinoinnin kehäkettu. Mutta kenenkään ei ole pakko uskoa häntä.

Tuotepäällikköä voisikin kutsua harmaaksi eminenssiksi. Usein hän on vain niin stressaantunut, että kuvaavampi väri olisi punainen.

Mistään oppilaitoksesta ei valmistu tuotepäälliköitä. Se on sattumavirka, mutta silti yksi maailman vaikeimmista.