Olen kova poika popsimaan ruusunmarjaviiliä. Hotkin sitä vähintään 500 purkillista vuodessa.

valio-ruusunmarjaviili

Tuotteessa on kuitenkin paha vika. Valio kehuu verkkosivuillaan näin:

“Perinteisen viilin pinnalle syntyy valmistuksen aikana pehmeä samettimainen pinta.”

Olisi siis kiva, jos pikarista tosiaan löytyisi se samettimainen pinta edes joskus. Mutta se on harvinaista.

Purkin kaataa joko hyllyttäjä, kaupan kassa tai se menee kyljelleen muovikassissa. Aina. Sen jälkeen viili on pilalla. Se juoksettuu tai jotain.

Että tällainen ensimmäisen maailman ongelma. Ehkä en ala mussuttaa sushi-lähiravintolani järkyttävistä puutteista tällä kertaa.

Joskus vuosia sitten ehdotin Valiolle, että he kokeilisivat viiliensä pakkaamista sikspäkkeihin. Silloin ne pysyisivät pystyssä luonnostaan. Eivätkä purkit menisi rikki.

Sain ystävällisen vastauksen, ettei “tukkupakkauksille” ole kysyntää.

Tänään mainitsin asiasta paikallisen Citymarketin kassanhoitajalle. Hän oli valiolaisten kanssa tasan päinvastaista mieltä.

Yksittäispakatut pikarit ovat kuulemma jatkuva riesa. Ne putoilevat, kaatuilevat ja menevät rikki erittäin helposti. Sotku on karmea.

Siksi rahastajat usein tarjoutuvat pakkaamaan purkit erikseen muovipusseihin.

Mutta mistä valiolaiset tietävät, ettei sixpack olisi hirmuinen hitti?

Eivät he luultavasti tiedä sitä yhtään mistään. Miten se olisi muka todistettu, kun moista pakkausta ei kai koskaan ole ollut tarjolla?

Tilanne toistuu asiantuntijayrityksissä jatkuvasti:

Asiantuntija (uhmakkaasti): “Ei sellaiselle palvelulle ole kysyntää.”

Eräs tärkeilevä tuotteistaja (haukkana): “Aha. Mistä tiedät?”

Asiantuntija (epävarmasti): “Ää, öö, ei ole kukaan koskaan sellaista pyytänyt.”

Sama tuotteistaja (näsäviisaasti): “Miten joku olisi voinut pyytää, jos kukaan ei edes tiedä, että sellainen palvelu olisi mahdollinen?”

Asiantuntija (kädet puuskassa): “No niin, no joo. Mutta ei kai sellaista kukaan ostaisi kuitenkaan.”

Kuten tunnettua, edes henkilöautolle ei ollut aikanaan ilmiselvää kysyntää – ainakaan Henry Fordin mielestä. Entä moniko osasi toivoa Aipädiä joululahjaksi vielä viisi vuotta sitten?

Maailmaan putkahtelee harva se päivä hittituotteita, joita kukaan ei osannut toivoa etukäteen. Vasta tarjonta luo kysyntää.