Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kiireesi on huumetta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tutkija kysyi johtajilta, mitkä olivat heidän työnsä kaikkein tärkeimpiä ongelmia. Useimmat mainitsivat viidestä kahdeksaan asiaa.

Myöhemmin pomot listasivat työt, joihin aika oli kulunut edellisellä viikolla. Haastattelija havaitsi merkillisen ilmiön.

Yksikään ei raportoinut ensimmäistäkään tehtävää, joka olisi millään tavalla suoraan liittynyt hänen strategisiin ongelmiinsa.

Tärkeiden töiden sijaan aika oli kulunut äkillisten tulipalojen sammutteluun. Kiireet olivat jyränneet prioriteetit pistein 6–0. Johtajat kuluttivat työpäivänsä aivan vääriin asioihin.

Miltä oma kalenterisi tai nettiselaimesi historia todistaisi? Mihin edellisen viikon tunnit pärähtivät?

Haluaisitko puolustautua? Eihän kaaos ole sinun syytäsi. Tehtäviä sinkoilee niin omista kerroksista kuin asiakkailtakin. Minkä sille mahtaa, jonkun ne ongelmat on ratkottava.

Saattaa kuitenkin olla, että olet riippuvainen kiireestä. Ilman sitä tuntisit itsesi tyhjäntoimittajaksi. Olet addikti.

Seuraavaksi tietenkin väität, että kiireiset työpäivät ovat aivan kauheita. Illat kuluvat pelkkään elpymiseen. Stressi rassaa myös viikonloppuisin. Kuka sellaista elämää haluaisi? Olet uhri.

Huomaa kuitenkin, että sama pätee kaikkiin riippuvuuksiin. Ei narkomaanikaan ole syöksykierteestään onnellinen. Silti seuraava annos houkuttaa enemmän kuin mikään.

Pelihimo vie vuokrarahat, mutta silti veri vetää R-kioskille joka päivä.

Syöppö ei ole nähnyt varpaitaan enää vuosiin. Siinäpä oiva syy vetäistä taas yksi suklaalevy. Ensin se lohduttaa. Sitten taas ahdistaa.

Todennäköisesti nautit salaa sisimmässäsi siitä, että sähköpostisi täyttyy kymmenistä kysymyksistä. Puhelimesi pursuu soittopyyntöjä.

Olet kaiken keskipisteessä. Ilman sinua firma pysähtyisi. Olet tärkeä ihminen.

Potkujen uhri tuntee kiireen kääntöpuolen. Vaikka työttömyys tuottaa rahahuolia, se ei välttämättä ole pahinta. Ikävintä on ulkopuolisuuden tunne. Työtön ei tunnu olevan kenenkään mielestä kovin tärkeä.

Eräs tuotepäällikkö kertoi, mitä tapahtui, kun hän ei kerta kaikkiaan ehtinyt vastata myyjän kiireiseen kysymykseen.

Vuorokautta myöhemmin kävi ilmi, että myyjä oli etsinyt ratkaisun itse.

Kuitenkin monet asiantuntijat tarjoavat pienimmän kitkan tien kaikille halukkaille.

Jos myyjä törmää ongelmaan, hänen ei kannata pähkiä sitä. Sen sijaan hän tietää, että sinä olet aina valmis selvittämään asian hänen puolestaan.

Ikävä kyllä kaikki firmasi työntekijät ovat a) laiskoja ja b) älykkäitä. He oppivat erittäin nopeasti, minne omia töitä voisi nakittaa.

Olet itse kehittänyt itsestäsi ongelmaimurin. Vedät magneetin lailla puoleesi jokaista kollegaa, joka ei jaksaisi vaivata omaa päätään.

Lähde: Decisive – How to make better choices in life and work, Chip & Dan Heath (2013)

12 vastausta

  1. Joskus on vain todella vaikeata sanoa ei, mutta joka kerran kun sen saa sanottua, tulee hyvä olo. Toisaalta, ehkä yhdessä innostuminen ja onnistuminen voisi tuoda tuohon ”vastuupallo” peleihin ryhtiä.

    Muistatko sen pelin, jota lapsena pelattiin treeneissä, pallo liikkuu kunnes musiikki loppuu, se kenen kouraan pallo jää, saa kunnian…

    Kiire on sen verran syvältä, että usein asiat kannattaa tehdä hienoisesti etukäteen valmiiksi 😉

    1. Etenkin monet hyvät asiantuntijat ovat perusluonteeltaan auttajia. Siksi he ovat pärjänneet asiakkaidensa kanssa tähänkin saakka.

      Mutta kuten totesit, toisaalta avuliaan ihmisen on erittäin vaikea pusertaa ei-sanaa suustaan. Ympärillä pyörivät avuttomat kuppaavat hänet kuiviin tosi helposti.

      Yllättävän monet meistä tarvitsevat sopivaa stressiä ja aikapainetta, että mitään tulisi valmiiksi. Kiire tuottaa adrenaliinia, joka saa asioihin vauhtia.

  2. Loistava kirjoitus.

    Hyvä johtaja osaa tehdä itsestään tarpeettoman. Kun hän on onnistunut siinä, että häntä ei tarvita, hänelle jää aikaa asioihin, joita johtajan oikeasti kuuluu tehdä.

    Kirjoittelin juuri mantran, suunnittele – toteuta – seuraa, jossa päivästä kaksi tuntia suunnitellaan, kaksi toteutetaan ja neljä seurataan. Sitten lähdetään kotiin. Nähdäksen tuolta johtajan kalenterin pitäisi näyttää.

    1. Sami, suunnitelmasi kuulostaa mainiolta. Käsittääkseni olet aina kiinnittänyt huomiota ajanhallintaan. Jos oikein muistan, aikanaan taisit käsitellä sähköpostejasikin vain tiettyinä aikoina viikosta.

      Tuo johtajille tehty gallup oli kieltämättä pysäyttävä. Mietin itsekin, paljonko olin pannut paukkuja vaikkapa tuotekehitykseen edellisten viikkojen aikana. Karulta näytti.

      1. Pysäytti todellakin. Aika vain kuluu kaikenlaiseen haahuiluun, jonka tosin voi selittää itselleen juuri suunnitteluna tai seuranta. Kuitenkin se oli ajanvietettä tai -hukkaa.

        Tuo sähköpostitoimintani ratkaisi pari ajanhukan ongelmaa. Se poisti kaikki tuttujen lähettelemät katsokuinkakivakissanpentu-meilit. Eivät kehdanneet enää lähetellä niitä, kun kerroin tekeväni töitä töissä.

        Osan se ohjasi soittamaan, meilin lähettämisen sijaan, kun asian sai hoidettua puhelimessa paljon nopeammin.

  3. Morjesta Jari,

    Asia on liian usein noin, kuten kirjoitit. Olemmeko tottuneet liikaa ratkomaan toisten ongelmia ja tuottamaan vastauksia valmiiksi? Huomattavasti tätä tärkeämpää on johtaa alaisten,kollegoiden ja jopa esimiesten suorituskykyä, ei suoritusta.

    Johtajan tehtävä ei ole olla suuri viisaudessaan, vaan saada ympäröivä porukka käyttämään omaa kyvykkyyttään. Jos malttaisimme pitää omaa rooliamme pienempänä ja antaa laajemman joukon kukoistaa, niin tuloskin on usein parempi.

    Tästä syystä en voitele lapsille iltapalaleipiä valmiiksi, vaan annan heidän harjoitella. 3-vuotiaalla menee joskun voita myös pöytään, mutta muutaman harjoittelukerran jälkeen se luonnistuu jo erittäin hyvin. Itselläni on parempi mahdollisuus kuunnella heidän päivän tapahtumia ja olla vuorovaikutuksessa, kun ei tarvitse olla pelkkä leivänvoitelija. 🙂

    1. Kiitos Hannu, iltapala-esimerkkisi on mainio. Juuri tuosta on kyse. Aivan liian moni johtaja opettaa alaisensa delegoimaan pienimmätkin tehtävät takaisin esimiehelleen.

      Tietysti johtajasta tuntuu hyvältä, kun työntekijät pyörivät ovensuussa kyselemässä milloin mitäkin. Mikä sen mukavampaa kuin jakaa viisauksiaan aamusta iltaan. Samalla kaikki oppivat, ettei omia aivoja kannata rasittaa turhaan.

  4. Tästä tulee mieleeni tarina jonka kuulin… kuulemma kännyköitä kehiteltäessä ajateltiin, että ”nyt on huomattavasti helpompi saada tehtaat ja muut toimimaan itsenäisesti ja ylempi johto voi käyttää aikaansa asioiden järjestelyyn ja suunnitteluun myös muilla paikkakunnilla”.

    Tulos tietysti oli, että alaiset alkoivat soitella yhä enemmän pomoilleen, silloinkin kun nämä olivat poissa. Kun tuli mahdolliseksi tavoittaa pomo lähes milloin vain, tältä myös alettiin varmistella pienempiäkin asioita – siis niitä asioita, joita keskijohto jne. oli ennen päättänyt itsenäisesti.

    Tuotantolaitosten itsenäisyys siis vähentyi ja pomojen kiire lisääntyi, juuri päinvastoin kuin mikä oli ollut tarkoitus.

    1. Mielenkiintoista!

      Kitinä korporaatioiden sisäisestä spämmäyksestä on tainnut jyrätä muut uusien viestintävälineiden ongelmat.

      Thomas Alva Edisonin nimiin kirjattu sitaatti tiivistää perimmäisen syyn:

      “Five percent of the people think; ten percent of the people think they think; and the other eighty-five percent would rather die than think.”

      Voin hyvin kuvitella, että nykyisin on aina vain helpompaa delegoida kaikki mahdolliset ajattelutyöt muualle. Avulias kollega tarjoaa sen kuuluisan pienimmän kitkan tien.

  5. Erinomaista asiaa!

    Hyväksi todettuja käytännön kysymyksiä, joilla suurten viisausten jakajasta kuoriutuu sparraaja:

    1) Mikä on tavoitteesi?
    2) Kuinka itse ajattelit asian hoitaa?
    3) Mikä juuri tässä asiassa on tärkeää?

    Saavutuksetkin tuntuvat paremmilta, kun niiden eteen on itse nähnyt vaivaa.

    1. Luulisi tosiaan, että myös ongelmien ratkaiseminen olisi koukuttavaa. Jos esimies ratkoo kaikki pulmat alaistensa puolesta, hän riistää heiltä tuon huumeen ja onnistumisen elämykset. Tuloksena on silkkaa opittua avuttomuutta.

  6. Loistava kirjoitus kaikin puolin. Tästä pitäisi tulostella minitauluina yksittäisiä kappaleita ja myydä jokaisen firman seiniä koristamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.