Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Suomalainen insinööri testaa?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Vuonna 1998 Idealab-nimisen yrityksen perustaja Bill Gross lähti auto-ostoksille. Hän ampaisi paikallisen jälleenmyyjän pakeille Etelä-Kaliforniassa.

Gross törmäsi tyypillisiin ongelmiin. Sopivaa kiesiä ei löytynyt varastosta. Jos väri olisi ollut hyvä, varusteet eivät – ja päinvastoin. Tai sitten passeli yksilö olisi pitänyt noutaa toisesta osavaltiosta.

Gross kiroili, että auton ostamiseen täytyy olla jokin helpompi tapa.

Yrittäjämme päätti rakentaa nettisivut.

Asiakas voisi rakentaa haluamansa auton. Hinta selviäisi heti. Sitten vain etumaksu luottokortilla ja zadam: uusi kulkuneuvo olisi valmis toimitettavaksi.

Ajatus ei tietenkään kuulosta nykyisin kovin ihmeelliseltä. Mutta on hyvä muistaa, että vuosi oli 1998. Esimerkiksi Amazon oli silloin hädin tuskin aloittanut, se oli vasta 3-vuotias.

Jokainen uusia bisneksiä käynnistänyt tietää, miten sitten kävi. Gross sai tietenkin kuulla kaikilta vastaantulijoilta, että hänen ideansa oli aivan älytön.

  • ”Eivät ihmiset suostu käyttämään luottokorttejaan verkossa.”
  • ”Ei kukaan suostu maksamaan autoa ennen kuin hän on nähnyt sen livenä.”
  • ”Ehkä sinä olet poikkeus, mutta kukaan muu ei varmasti tekisi niin.”

Gross totesi, ettei väittely edistäisi mitään. Hän päätti testata ideansa. Sitä varten hän tarvitsisi yksinkertaiset verkkosivut, jonka kautta kiinnostuneet voisivat tilata autonsa.

Jos asiakkaita ilmaantuisi, hän perustaisi yrityksen. Jos taas kukaan ei kiinnostuisi, hän voisi unohtaa koko jutun.

Idealab palkkasi johtajan, jonka tehtävä oli pystyttää verkkokaupan prototyyppi 90 päivässä.

Kun uusi pomo oli touhunnut puolitoista kuukautta, kävi ilmi, että hänellä oli vaikeuksia. Miekkonen oli soitellut kaikkiin autoliikkeisiin, mutta myytäviä autoja oli vaikea saada.

Gross oli äimänä:

”Häh? Mitä sinä niille soittelet? Nyt vain pystytämme systeemin ja katsomme, haluaako joku ostaa meiltä auton. Jos joku tilaa, me marssimme Hondan myymälään, hankimme auton sieltä, kuljetamme sen asiakkaalle ja teemme tappiota.”

Kolme viikkoa myöhemmin uusi pomo oli taas vaikeuksissa. Hänen nikkaroimansa konfiguraattori ei pelittänyt.

Gross ihmetteli, mikä tämä tarkoitti konfiguraattorilla.

”No sitä, että asiakas voi valita autoonsa erilaisia varusteita. Sellaista on tosi vaikeaa toteuttaa siististi, sillä vaihtoehtoja on aivan liikaa.”

Gross joutui taas repimään hiuksiaan:

”Ei, ei, ei! Anna asiakkaan kirjoittaa asiansa tyhjään tekstikenttään. Meillähän on ihminen sitä varten, että hän lukee sen. Älä huolehdi tuollaisesta.”

Viikkoa myöhemmin testijohtaja oli pulassa jälleen. Gross ei enää jaksanut kuunnella, mikä taas mätti.

Oli torstai-ilta. Hän käski julkaista sivut joka tapauksessa.

Perjantaiaamuna selvisi, että uusia autoja oli mennyt kaupaksi jo neljä. Sivut oli pakko ajaa äkkiä alas, sillä jokainen tilaus tuotti roiman tappion.

Mutta nyt Bill Gross tiesi.

Ihmiset tilaisivat autoja niitä etukäteen näkemättä. He myös suostuisivat käyttämään luottokorttejaan verkossa.

CarsDirect on nykyisin osa Internet Brands -yhtiötä, joka listautui pörssiin vuonna 2007.

Tarina ei kerro, kenet Bill Gross palkkasi testaajakseen. Mutta olen aivan varma, että hän oli suomalainen insinööri.

Lähde: The Lean Entrepreneur: How Visionaries Create Products, Innovate with New Ventures, and Disrupt Markets, Brant Cooper & Patrick Vlaskovits 2013, Kindlen ”sivunumero”  3950.

10 vastausta

  1. Voi ei Jari sun kanssa. Nämä kirjavinkit / referaatit tulevat kalliiksi. Tuskin olen purkanut edellistä tilaustani kirjahyllyyn, mutta kai tämäkin on vaan hankittava.

      1. Pahoin pelkään, että suomalaiset lukevat bisneskirjoja tosi vähän. Yritän siis ruokkia lukuhaluja niin paljon kuin ikinä osaan.

        Näppituntumalta väittäisin, että keskimääräinen johtaja lukee ehkä opuksen tai kaksi vuodessa. Nekin ovat sellaisia, joista on jo ehtinyt tulla kansainvälisiä hittejä.

        1. Yleensäkin ihmiset lukevat liian vähän. Liian vähän bisneskirjoja, liian vähän elämänkertoja, liian vähän dekkareita ja liian vähän mitä tahansa.

          Alf Rehn mainitsi yhdessä kirjassaan, että joka päivä pitää tutkia jotain uutta. Eli vaikkapa Wikipediasta jokin oman tietämyksen ulkopuolella oleva asia.

          Itse olen oppinut softanvääntämisestä ja sen tuotannosta yllättävän paljon tutkimalla kuinka Toyotalla tuotetaan autoja. Mentoroinnista löytyi ajateltavaa Richrad Bachin kirjasta Illuusio: Vastahakoisen messiaan seikkailut.

          Eli lukeminen kannattaa ja erityisesti silloin kun luetun tekstin saa sidottua itselle tuttuun kontekstiin. Tällöin saattaa tulla uusia ahaa-elementtejä.

    1. Jesse, älä vain siirry Kindle-kirjojen kuluttajaksi. Se vasta kalliiksi käykin.

      Vaikka Amazonin sähköiset opukset ovat jonkin verran paperisia halvempia, niitä tulee toisaalta ostetuksi paljon herkemmin. Se on yksinkertaisesti liian helppoa.

      1. Juu, en ole toistaiseksi hankkinut mitään lukulaitetta ja tuskin hankinkaan. Vaikka yksi kirja viekin laukusta enemmän tilaa kuin lukulaite, niin koen sen kuitenkin paljon kätevämmäksi, eikä muutosta ole näkyvissä. Tilaan aina silloin tällöin amazonista n.10 kirjan paketin.

        Lisäksi mielessä siintää ajatus toimistosta, jonka seinät on vuorattu kirjahyllyillä. Tämä mielikuva on joitakin vuosia vanha ja on peruja jostakin sinun tekstistäsi. Näkeepähän konkreettisesti mitä on tullut luettua.

        1. Itse olen menossa juuri päinvastaiseen suuntaan. Ostin hiljattain parikymmenen tärkeimmän painetun bisneskirjani Kindle-versiot siksi, ettei paperisista tahdo löytää jälkikäteen mitään.

          Kindle-kirjoistahan on helppo merkitä kiinnostavat kohdat niin, että niistä muodostuu oma leikekokoelmansa. Niihin voi naputella myös omia muistiinpanoja. Näin oleelliset jutut löytyvät nopeasti. Lisäksi tietysti kirjan koko tekstiin puree tavallinen hakutoiminto.

          Uusin Kindle Paperwhite on osoittautunut käteväksi värkiksi. Sen mustavalkoinen kosketusnäyttö toimii sekä kirkkaassa valaistuksessa (siis myös ulkona auringossa) että nykyisin myös hämärässä taustavalaistuksensa vuoksi. Ensimmäisessä Kindlessä valaistusta ei ollut.

          Akkua ei tarvitse ladata kuin enintään kerran viikossa. Ja sisäänrakennettuna on Amazonin langaton Whispernet-datayhteys, joka toimii käytännössä kaikkialla ja ilman eri maksua. Toki laitteessa on myös wlan-yhteys.

          Paperiset kirjat ajattelin lajitella kolmeen kasaan. Ensimmäiseen päätyvät säilytettävät. Niitä ei ehkä sähköisinä edes saa. Toiseen nippuun menevät lahjoitettavat. Ehkä jokin oppilaitos olisi mahdollinen uhri. Kolmanteen läjään joutuvat vanhentuneet tai niin mitättömät teokset, ettei niitä kehtaa edes lahjoittaa. Ne joutavat paperinkeräykseen.

  2. Hyvä tarina,
    Sattumalta kirjoitin juuri omassa blogissani pari viikkoa sitten erään suomalaisen autoliikkeen johtajan ideasta myydä käytettyjä, asiakkailta palautuneita leasing-autoja verkkokaupassa. Hyväkuntoisia, huollettuja ja alle 60 tkm ajettuja ajopelejä. Hanke kaatui automyyjien vastarintaan. Myyjien mielestä autoja ei yksinkertaisesti voida myydä ilman, että ostaja näkee auton.

    1. Nuorempana vielä jaksoin ihmetellä, kun tutut tai asiakkaat kertoivat ostaneensa auton sokkona. Mutta en enää.

      Veikkaan, että tässä on käynyt vähän sama homma kuin marketin kodinkoneosastolla: kaikki hyllystä löytyvät vatkaimet ovat ihan riittävän hyviä.

      Yhden puolen asiasta näkee Tekniikan maailman sivuilta. Luin juuri huhtikuussa ilmestyneen Mersun B-sarjan 60 tuhannen kilometrin käyttötestin.

      Jutun perusteella tuote on vanhentunut käsiin. En siis tarkoita Mersua, vaan lehden legendaaristen käyttötestien formaattia.

      Ehkä joskus 20 vuotta sitten oli vielä mielenkiintoista nähdä, millaisia kulumia ja karstakikkareita moottorin uumenista löytyi testin lopuksi.

      Nykyisin toimittajat joutuvat toteamaan joka kerta, että kone näyttää hädin tuskin sisäänajetulta. Testeillä ei ole enää mitään uutisarvoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

TV anchor training for telling news
Jari Parantainen

Asiakkaasi kamera pimeänä? Laadi neuvotteluetiketti.

Videoneuvottelu on raivostuttava, jos joku pitää kameransa pimeänä. Miltä kasvonsa peittävä vastapuoli tuntuisi perinteisessä palaverissa? Tee asialle jotain. Lähetä neuvotteluetiketti etukäteen.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Turun telakka ja turhat insinöörit

Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan. Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.