Yhdysvaltalainen bisneslehti Forbes kertoi alkuvuodesta ohjelmistosuunnittelijasta, joka oli ulkoistanut koodaushommia Kiinaan. Toimittaja kutsui häntä nimellä Bob.

No, eipä siinä sinänsä ole mitään merkillistä. Monet fiksut yritykset siirtävät it-töitä Aasian halpamaihin.

Hupaisaa asiassa olikin se, ettei Bobin työnantaja tiennyt kuviosta mitään. Heppu nosti kuusinumeroista liksaa, mutta teetti kaikki työnsä Kaukoidässä.

Kuvio oli pyörinyt jo pari vuotta, kun kävi vihdoin käry. Joku firman it-osastolla alkoi nimittäin ihmetellä, kuka otti Kiinasta suojatun yhteyden heidän palvelimiinsa joka päivä.

Kävi ilmi, että kyse oli Bobin omilla rahoillaan palkkaamasta alihankkijasta.

Mitä Bob sitten teki päivät pitkät, jos kiinalainen konsulttifirma hoiteli hänen työnsä?

Suharimme selainhistoria kertoi karuja. Hän katseli kissavideoita, pörräsi eBayssa, päivitti Facebookia tuntikausia ja vietti piiiitkiä lounaita.

Kunkin päivän päätteeksi hän raportoi sähköpostitse pomoilleen, mitä hän – tai siis kiinalaiset olivat saaneet aikaan.

Kaikkiaan Bob pärjäsi työssään hienosti. Esimiehet olivat arvioineet hänet talon parhaaksi ohjelmistokehittäjäksi.

Tuo keski-ikäinen, hiljainen perheenisä maksoi “työntekijöilleen” vain viidenneksen liksastaan. Ei yhtään hullumpi diili, vai mitä?

Tarina ei kerro, miten Bobin lopulta kävi. Pahoin pelkään, että hän sai  kenkää.

Tässä se taas nähdään. Jos vain tulokset ratkaisisivat, pomon olisi pitänyt antaa luovaksi osoittautuneelle työntekijälleen palkankorotus.

Jos haluat kehittyä asiantuntijana, delegoi kaikki rutiinityöt muiden tehtäväksi. Mutta tee se työnantajasi luvalla.