Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Respassani on huuhkaja

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Organisaatio-olmi käpertyy hanakasti koloonsa aina valoisana aikana. Siellä se mutustelee pähkinöitä ja banaaneja niin, ettei palkanmaksaja – eli asiakas – pääse yllättämään.

Ensimmäisen vaiheen turvavarustukset näkyvät jo putiikin ala-aulasta. Tyyriin viidestä kahdeksaan metriin leveän tiskin yli näkevät vain yli 170-senttiset vieraat. Katveessa kökkii yrmeitä, poliisin vermeisiin pukeutuneita pamputtajia.

Tarkoitus on tietenkin ottaa vierailta turhat luulot pois:

”Ken näistä ovista astuu, noudattakoot hän meidän sääntöjämme!”

Pistäydyin hiljattain eräässä entisessä valtion laitoksessa. Kun olin tervehtinyt paikallishallintoa, rutiini alkoi noudattaa täsmälleen (ilmeisesti) Suomen laki -nimisessä teossarjassa määriteltyä kaavaa.

Sain lomakkeen täytettäväkseni.

Kuten tunnettua, jokainen meistä katuu kuolinvuoteellaan lähinnä sitä, miten monta lomaketta jäi vielä täyttämättä. Monet haaveilevat, että jos lottovoitto osuisi kohdalle, he ostaisivat heti ensimmäiseksi tuhansia lomakkeita, kirjoitusalustoja ja hienoja kyniä.

Koska yleensä isäntäväki haluaa vierailleen vain parasta alusta saakka, ilmeisesti lomakesulkeiset ovat johtajankin mielestä jotain aivan mahtavaa.

Kun olin tuhertanut nimeni, yhtiöni, isäntäni ja päivämäärän blanketille, tarjosin sitä tiskin takana jurottavalle huuhkajalle. Hän palautti kupongin ja napautti:

”Kortin numero puuttuu!”

Onneni kukkuloilla olin unohtanut kopioida lomakkeeseen sarjanumeron, joka löytyi tiskille ilmestyneen vierailijakortin nurkasta. Nöyrästi tein työtä käskettyä.

En enää uskaltanut udella, saisinko piipahtaa pikkulan puolella. Jalat ristissä niissä neukkareissa istutaan yleensä muutenkin.

Tuntia myöhemmin kaivoin vierailijakortin taskustani ja heitin sen rempseästi tiskille: ”Kiitos ja hyvästi!”

Keskiviikkona kävin käynnistämässä Digian Noste-suolakaivos-projektin. Kun tepastelin ala-aulan tiskin ääreen, sen takaa nousi hymyilevä nainen. Kerroin nimeni. Hän ojensi valmiiksi täytetyn vierailijalomakkeen ja pyysi siihen allekirjoitukseni.

Sehän sopii, kaltaiseni superjulkkis on tottunut sutimaan nimmareitaan vähän sinne sun tänne!

Olin sen verran hyvissä ajoin, että ehdin tarkkailla muutamaa seuraavaakin tulijaa. Kaikki huokailivat ihastuneina, että olipa hienoa, kun tiedot oli kirjattu jo valmiiksi.

Kieltämättä jokainen varmasti ilahtuu jo siitä havainnosta, ettei hänen visiittinsä tullut yllätyksenä. Digia vaikuttaa suorastaan valmistautuneelta.

Jos johtaja todella arvostaisit asiakkaitaan, hän dumppaisi tiskinsä itärajalle panssarintorjuntakalustoksi tässä Nato-jäsenyyttä odotellessa. Vierailijalätkät saisi samaan syssyyn ripustaa käkkärämäntyjen oksiin. Ne tappavat venäläisen jalkaväen nauruun.

Jos emäntä tai isäntä ei muista vieraansa nimeä ilman nimikilpiä, hänellä on dementiansa kanssa vakavampiakin ongelmia.

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Useimmissa yrityksissä se on torjuva.

13 vastausta

  1. *Huutonaurua. Virtuaalista käsien taputusta otsikolle ja koko artikkelille*

    To the point. Sain tänään kokea omaksi onnekseni myönteisen yllätyksen. Suomalaisen TOP-10-yrityksen pääkonttorissa riitti isännän nimen ilmoittaminen. Yrityksellä oli luottoa siihen, että muu oli sovittu minun ja asiakkaani välillä.

  2. Nykytekniikalla tuostakin korttiläpyskäshowsta saisi aika helposti asiallisen tapahtuman. Jos kutsuja kirjaa ajan, vieraan ja vieraan firman järjestelmään, yhdellä tulostuksella saisi kertakäyttöisen vierailijakortin aikaiseksi. Eli vain kysymällä ketä kuka olet saisi loput tiedot selville.

    Yksinkertaisesti tekemällä tuohon simppelin prosessin saisi palvelutasoa nostettua kertalaakista. Ja vartijalle listan siitä keitä tulee milloinkin tapaamaan ketäkin.

    Ei olisi vaikeaa, mutta vakiintuneita tapoja ei kannata muuttaa, koska uusi tapa voisi olla palvelua.

    Kari…

    1. Olinpa kerran onnekseni puoli tuntia etuajassa työhaastattelussa. Tämä aika meni nimittäin minuutilleen siihen, että aluavirkailija yritti kaivella atk-järjestelmästään vierailijakorttini valtuuttavaa tapaamismerkintää. Poikaparalla ei ollut mitään plan B:tä systeemin jälkeen.
      Vasta puolen tunnin äheltämisen ja ”tuotanoin” muminan jälkeen merkintä löytyi: ”Tämä oli näköjään kirjattu tänne väärään paikkaan”.
      Ei se ole teknologia mikä autuaaksi tekee, vaan varasuunnitelmien määrä.

    2. Olin aika vaikuttunut, kun aikanaan nuorena miehenä päristelin lentokenttä-shuttlella Herzin parkkipaikalle jossain Amerikoissa ekan kerran. Parkkiruudun päädyssä näyttötaulussa luki Mr. Parantainen ja jotain welcomea lisäksi.

      Monissa firmoissa vieras merkitään kalenterijärjestelmään joka tapauksessa jopa viikkoja etukäteen, koska häntä varten on varattava neuvotteluhuone + joissain paikoissa tarjoilut. Sieltä tieto näyttää joskus valuvan jopa aulan näyttötaululle.

      Jos tuo ei onnistu automaattisesti, eipä olisi kummoinen homma nakittaa vastaanoton porukalle, että he kahlaavat tilavaraukset aamulla ja naputtelevat ne tarvittaviin muihin systeemeihin.

      Luulisi että myös CRM voisi olla aika luonteva paikka, josta kaivella vierailijoiden yhteystietoja – ainakin, jos he ovat tulevia tai nykyisiä asiakkaita.

      1. Kyse ei ole siitä mihin talletetaan vaan miten talletetaan. Eli nykypäivänä pitäisi olla yksinkertainen systeemi siihen, että tapaamiskutsu+mahdollinen neuvotteluhuone+tarjoilut kirjataan yksinkertaisesti ylös. Plus mahdollinen NDA.

        Jos prosessi on se, että avataan sappi, crm, kalenteri jne ja niihin kaikkiin merkitään vieras, niin homma jää tekemättä. Mutta jos vaikka yhden ikonin takana on yksi näyttö, jolla homma hoidetaan niin prosessin pitäisi olla niin yksinkertainen että sitä käytetään.

        Ja samalla sitten porttivahti saa aamulla listan, josta näkee vierailijat, valmiiksi tulostettavan NDA:n, ehkä vierailijakortin jne. Ja kun vieras tulee, niin homman pitäisi olla hoidossa eli valmis kortti ja allekirjoitettava NDA. Eli asiakas tarvittaessa kirjoittaa lapun alle ja saa yksilöidyn vierailijakortin.

        Ei tuon pitäisi oikeasti olla vaikeata. Siihen tarvitaan vain yksinkertainen prosessi ja hiukan maalaisjärkeä.

        Yleensä paras ratkaisu on sellainen, josta ei saa enään poistettua mitään. Eli jalostamalla tuota sellainen ratkaisu löytyy.

        Kyse on vain asiakaspalvelun tuotteistamisesta nykyisen säheltämisen sijaan.

  3. Heh, nimeltämainitsematon paikka. Minulla oli ehdotus, joka omasta mielestäni oli kaikille mainio, eikä maksanut mitään. Kyselin kuka vastaa tällaisista asioista. Vastaus oli että ”minulta voi tiedustella”. Kerroin ajatukseni. Vastaus oli että ”en usko että se käy”.

    No se siitä sitten.

  4. Mitäköhän näiden lappujen informaatiolla tehdään? Tallennetaanko lappujen huonolla käsialalla kirjoitetut töheröt johonkin vierailijatietokantaan jossa niitä voidaan analysoida? Jotenkin epäilen…

    1. No sepä se, niillä lipuilla ja lapuilla ei taatusti tehdä mitään järkevää! Taas on joku kamreeri keksinyt koko käytännön, koska niin on tehty Nokiallakin (tai jossain muussa aikanaan hienossa firmassa).

  5. Jokin aika sitten vieraillessani Hermia 5:ssa Tampereen Hervannassa koin jotain, uskomatonta horroria liityen tähän aiheeseen. Siellä oli respassa 1-2 ihmistä ja menin tiskille rutinoituneesti täyttämään vierailijakorttia.. Siinä kohtaa respa opastikin minut ”itsepalvelupäätteelle”, johon piti kosketusnäytön avulla tökkiä ties mitä dataa ja ottaa kuva ja tulostaa itse ja samalla se täti koko ajan vieressä vahti, teenkö sen varmasti oikein ja toimiiko systeemi. Se oli HIDASTA, Täysin TURHAA ja aivan varmasti KALLISTA. Tätiä ei jatkuvat ”vitsini” laitteen paskasta käyttöliittymästä ja hitaudesta ja muutenkin koko homman älyttömyydestä naurattanut. Ja sitten lisäksi tämän rumban jälkeen homma taisi mennä niin, että se täti soitti tapaamalleni henkilölle, että voisi tulla ottamaan vastaan. IT-alan yrittäjänä olisin itse suositellut pysymään vanhassa hyvässä tavassa, jos kerran se respa siinä kuitenkin istuu.

    1. Aivan mahtava kuvaus siitä, miten virittää vieraat mahdollisimman pottuuntuneeseen mielentilaan. Enää puuttuu, että sait pysäköintisakot läksiäisiksi.

  6. Tuon tähän yhden näkökulman, jota ei ole käsitelty; valitettavasti välilä tämä vieraiden simputtaminen ei ole firmasta itsestään ja heidän haluistaan kiinni. Esimerikiksi omalla työpaikallani sijaitsee tietyn alan auktorisoituja laboratorioita ja näiden auktorisoinnin voimassaolo edellyttää tietynlaisia vieralijakäytänteitä.

    1. Mutta vaikka jokin ulkopuolinen vaatisi mitä, pitääkö turvajärjestelyjen silti johtaa asiakkaiden simputukseeen?

      Pari päivää sitten kävin asiakaskäynnillä isossa hienossa toimitalossa Helsingissä. Tiskin takana istui kaksi vartiointiliikkeen henkilöä.

      1. Naputtelin nimeni, puhelinnumeroni ja yritykseni tiedot kosketusnäytölle.
      2. Otin itsestäni valokuvan.
      3. Tulostin itselleni nimilapun.
      4. Pujottelin nimilapun klipsillä varustettuun muovitaskuun.
      5. Pyörittelin juuri askartelemaani lappusta turvaportin skannerissa niin kauan, että QR-koodi osui kohdalleen.

      Sillä aikaa vastaanoton ammattilaiset katselivat tumput suorana, miten vieras selvisi hänelle rakennetusta esteradasta.

      Lisäksi jäin epävarmaksi, lähtisikö saapumisestani jotain viestiä isännälleni. Lähetinkin hänelle sitten vielä varmuuden vuoksi tekstarin.

      Olipahan niin insinöörien rakentama systeemi taas kerran.

    2. Joo, ei simputtamista silti tarvita, vaan homman voi hoitaa fiksusti ja tehdä kortit valmiiksi tai lähes valmiiksi etukäteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sakkojen tuotteistaminen
Tommi Elomaa

Kannattaisiko sakot tuotteistaa?

Matkailijan matka katkesi koneesta poistamiseen Pariisissa. Avoimeksi jää, millainen lasku tuosta lankeaa – jos lankeaa. Olisiko sakkojen tuotteistuksella mitään vaikutusta?

noste_sissit_748-copyright
Jari Parantainen

Nordea jahtaa tosi tyhmiä terroristeja

Nordean asiakas purnasi Hesarissa (23.11.2016), että pankki oli tentannut hänen tallettamansa käteisen alkuperää. Puhelimitse asiaa ei voitu hoitaa. Kamreeri oli komentanut alamaisensa konttorille kuulusteltavaksi nenätysten. Pari päivää

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.