Juttelin tutun yrittäjän kanssa. Talvet hän pyörittää teollisuuden palvelubisnestä. Kesäisin hän viljelee mansikkaa. Tilalla käy kova sutina aina muutaman viikon ajan heinäkuun vaihteessa.

Kuten tunnettua, tänä vuonna lämpimät säät tekivät tepposet. Sato kypsyi viikon etuajassa. Niinpä isäntä sattui olemaan juuri silloin viikon mittaisella liikematkalla Ruotsissa.

Yrittäjän vaimo jäi pyörittämään mansikkabisnestä yksin. Aika pian hän päätyi pudottamaan marjojen hintoja niin, että ne noudattaisivat yleistä tasoa.

Kun myyntitykkimme soitti länsinaapurista kotiinsa, hän poltti päreensä heti. Miksi ihmeessä vaimo oli mennyt tekemään niin tyhmän tempun?!

Selvisi, että syitä oli kaksi:

    1. Iltapäivälehdet ja muut tiedotusvälineet toitottivat päivittäin, mikä mansikan ns. oikea markkinahinta on.
    2. Tilalla kävi vähän väliä ostajaehdokkaita, jotka valittivat mansikoita törkeän kalliiksi.

Lopulta paine kasvoi ylivoimaiseksi. Omat taksat alkoivat vaikuttaa aivan järjettömältä. Virhe oli korjattava. Ei muuta kuin tussi kouraan ja uusi hinta pahviin.

Mutta mikä tässä nyt oli ongelma? Marjathan tekivät kauppansa. Kassa pullisteli.

Vaimon hinnoittelustrategia meni pieleen siksi, että kysyntä ylitti tarjonnan.

Kaikki marjat olisivat menneet kaupaksi myös alkuperäiseen, kalliimpaan hintaan – siitä ei ollut epäilystäkään.

Hyvä menekki taas johtui siitä, että tilan marjat olivat poikkeuksellisen kiinteitä, maukkaita ja makeita. Sellaisiin törmää aniharvoin. Ostajat kehräsivät.

Totta kai pieni osa asiakkaista vinkui hinnoista. Ikävä kyllä marmattajien vaikutus myyjän itsetuntoon oli suhteettoman suuri. Usko omaan tuotteeseen mureni saman tien.

Alennusmyynti ehti jatkua vain hetken. Silti se maksoi yrittäjälle 4 000 euroa. Aivan turhaan.

Lisäksi viljelijäperheen koko myyntisesonki meni sitten mykkäkouluksi. Se oli kuulemma tosi raskasta, kun työpäivät olivat muutenkin 16-tuntisia.

Asiakaskuntaasi kuuluu aina myös tinkijöitä. Älä koskaan suostu siihen, että saituri määrittää tuotteesi hinnan.