Palasin alkuvuodesta yksinyrittäjäksi. Moni on udellut syytä. Heittäytyikö yhtiökumppanini Antti Apunen hankalaksi? Tuliko katkera riita?

Joudun tuottamaan pettymyksen. En karannut soolouralle siksi, että tuotteistusbändimme olisi sortunut verisiin valtataistoihin.

Käymme edelleen yhteisillä pyörälenkeillä. Sparraamme toisiamme bisnesasioissa harva se viikko.

Erosimme, koska meihin iski tauti nimeltä jaettu vastuu. Meitä riivasi ilmiselvä Ringelmann-ilmiö.

Ranskalainen Maximilien Ringelmann (1861–1931) teki aikanaan mielenkiintoisen havainnon. Hän värväsi ihmisiä vetämään köyttä yhdessä. Samalla hän mittasi ryhmän tuottaman voiman.

Kolmen ryhmä veti köydestä vain 2,5:n yksittäisen ihmisen voimalla. Ringelmann päätteli, että osallistujat alkoivat jakaa vastuuta. Jokainen mietti, että muut vetäkööt hänenkin puolestaan. Ilmiötä kutsutaankin Ringelmann-efektiksi.

Myöhemmin testi on uusittu niin, että osa köyttä vetävistä teeskenteli panevansa kaikkensa peliin. Siitä huolimatta näyttelijöistä tietämättömien osallistujien panos heikkeni.

Kyse ei siis voinut olla siitä, että yksittäinen ryhmän jäsen olisi kuvitellut muiden velttoilevan. Hänen motivaationsa hupeni joka tapauksessa.

Ediste Oy:ssä osakkeemme jakautuivat puoliksi kahden osakkaan kesken. Lisäksi olin toisaalta Antin alainen, koska hän on firman toimitusjohtaja. Toisaalta olin hänen esimiehensä, koska olin hallituksen puheenjohtaja.

Käytännössä asetelma johti siihen, ettei putiikissa kukaan päättänyt lopulta mistään – ainakaan klemmareiden väriä tärkeämmästä – mitään.

Firman tulevaisuus ei ollut selkeästi kummankaan murhe, koska kohtalo oli myös yhtiökumppanin kontolla.

Olen huomannut vuosien mittaan, että olen hyvin kiikkerä tapaus. Virtaa piisaa vaikka kuinka, kun vain tiedän, että olen vastussa. Mutta auta armias, jos työnjako ei ole tylyn mustavalkoinen. Motivaationi valahtaa sukkiin saman tien.

Järjellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Mutta johtopäätös on selvä: en ole mikään tiimipelaaja.

Suosittelen myös ryhmätyötä rakastaville, että he miettisivät yrityksensä valtasuhteita kahteen kertaan. Kuulen jatkuvasti kertomuksia siitä, miten tasajako johtaa vuosien mittaan merkillisiin pattitilanteisiin.

Ringelmann-ilmiö ei muuten vaivaa pelkästään ihmisiä.

Lancasterin yliopiston tutkijat seurasivat seeprapeippojen poikueita. Yhden vanhemman perheet tuottivat selvästi suurempia ja pulskempia poikasia.

Biologit arvelivat, että ongelma piili jaetussa vastuussa. Jos molemmat lintuvanhemmat hankkivat perheelle elantoa, ne myös siirsivät taakkaa toisilleen. Peipporyökäleetkin alkoivat siis löysäillä.

Älä jaa yhtiösi määräysvaltaa demokraattisesti. Tasajako tuntuu aluksi reilulta, mutta lopulta kaikki kärsivät.