Olipa veikeä artikkeli Kauppalehdessä eilen (9.9.2013). Otsikko kuvasi pelin henkeä oivasti: “Tornivaara puolustaa Dansken digistrategiaa.”

Huomaa siis sana “puolustaa”.

Strategia vaikuttaa heti lupaavalta, jos se pakottaa puolustusasemiin. Maailma on täynnä niin mitättömiä strategioita, ettei kukaan edes huomaa niitä.

Kauppalehden juttu vilisee havainnollisia virkkeitä:

“Syyskuun alussa Danske Bank Oyj:n toimitusjohtajana aloittanut Risto Tornivaara on niitannut itsensä tiukasti kiinni tanskalaiskonsernin uuteen digistrategiaan.”

Niitannut-sana on vain kiertoilmaus. Toimittaja olisi selvästi halunnut käyttää termiä “hirttäytynyt”. Itse olisin ehkä käyttänyt sitoutunut-verbiä.

“Keskellä suurta murrosta Danske lopettaa paljon konttoreitaan.”

Että kehtaavatkin! Kaikki me haluaisimme piipahdella pankkikonttoreissa alvariinsa. Siis ainakin gallupvastauksiemme perusteella. Käytäntö on sitten jotain ihan muuta.

“Dansken orkesteri soittaa niin nopeasti, että kaikki eivät pysy parketilla tahdissa.”

Pitäisikö uusi strategia viedä käytäntöön hyyyviiiin hiiitaaassti? Mitä järkeä siinä olisi, jos uusi strategia on parempi kuin vanha? Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.

“Joistakin kaupungeista Danske on poistunut kokonaan. Esimerkiksi haja-asutusalueilla Pohjois-Karjalassa pienet Lieksa ja Nurmes on jätetty kilpailijoille.”

Kerrankin joku tekee jotain järkevää. Jos pari köyhää haluaa väkisin kökkiä keskellä korpea, mitä ihmettä se pankille kuuluu?

“Pääkaupungissa sulkemiset ovat ärsyttäneet asiakkaita, jotka odottavat konttoreiden pitkissä jonoissa vuoroaan. On syntynyt epäilys, etteivät Dansken systeemit toimi niin kuin pitäisi.”

Sikäli kuin ymmärsin, ongelma on pikapikaa poistumassa. Kohta ei kenenkään tarvitse hikoilla pomppa päällä konttorissa, koska hommat hoituvat kätevästi mobiililaitteilla. Loistavaa!

“Pankin jyrkät liikkeet ovat nostaneet arvailuja siitä, valmisteleeko se vetäytymistä Suomen markkinoilta.”

Mainio reaktio. Juuri tällaiset hätäparkaisut kertovat, että joku etenee ripeästi. Loivat liikkeet sopivat nössöille luusereille.

Dansken konttoreissa käy keskimäärin 5 600 asiakasta päivässä. Mobiililaitteilla ja tableteilla kirjautuu kymmenkertainen määrä väkeä. Sen lisäksi tulevat vielä verkkopankin käyttäjät.

Tornivaara toteaakin hienosti näin:

“On pakko miettiä, miten pysymme hengissä ja miten tärkeimmät asiakkuudet hoidetaan.”

Juuri tuollaista puhetta haluaisin kuulla myös omiltani asiakkailtani useammin. Siis esimerkiksi strategista pohdintaa nimenomaan parhaiden asiakkaiden tarpeista. Tuskin juuri he parveilevat siellä Dansken konttoreissa jonotuslaput lapasessa.

En ole ikinä käsittänyt, miksi yritysjohtajan pitäisi hetkeäkään välittää huonojen asiakkaiden marmatuksesta. Mitä nopeammin sellaiset painuvat kilpailijoiden riesaksi, sitä parempi.

Hyvän strategian tunnistat siitä, että se tuottaa älämölöä, rutinaa ja kapinaa.