Vaimoni mielestä olen kaikkien alojen asiantuntija. Mutta hän on väärässä. On jopa sellaisia aiheita, etten ymmärrä niistä tuon taivaallista.

Etenkin vuosittain toistuva tupo-tupina menee yli hilseeni. Tiedotusvälineet tukkeutuvat päiväkausiksi jorinasta, josta ilmeisesti joku ymmärtää jotain. Minä en kuulu joukkoon.

Sen verran ehkä tajusin, että Suomeen leivottiin taas jokin palkkasopimus jossain. Sen laati herraseura, jonka jäsenet valitaan ilmeisesti kosteusmittarin avulla. Mitä kuivempi tyyppi, sitä kireämmin hän narisee neuvotteluissa.

Kun tosi “jännittävät” kokoukset on saatu pakettiin, kyseisen köörin liepeillä norkoileva porukka alkaa jauhaa vakioräppiä, jossa ei tunnu olevan järjen häivää.

Esimerkiksi Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm lausui Hesarissa pari päivää sitten (27.10.2013) näin:

“Vientituotteiden maailmanmarkkinahintoihin emme voi vaikuttaa. Palkkojen nousuun, niiden sopimismekanismiin ja verotukseen sen sijaan voimme.”

Aha! Oho!

Tähän saakka elin sellaisen harhan vallassa, että suomalaiset päättäisivät hintansa ihan itse. Mutta näin sitä hitaimmatkin meistä sivistyvät. Kehityskaareni on tosin yhtä leveä kuin loivakin.

Vientituotteidemme taksat onkin ilmeisesti määrätty jossain helevetin tuhdissa Uniwercaalissa Hindaeeboxessa!

Täytynee kysellä Gancainwälicen Hinnoiddeluwiracdon kirjaamosta, minne voisin tunnustaa virheeni. Olen nimittäin joskus lähettänyt ulkomaille laskuja, joiden hinnat ravistin noin vain omasta hihasta.

Jos uskallat, määrittele salaa itse omat hintasi tupo-heebojen selän takana.