Kesällä vaimoni tilasi villatakin ulkomaisesta verkkokaupasta. Pakettia ei alkanut kuulua.

Myyjän asiakaspalvelu lupasi monta kertaa hoitaa asian. Tavaraa ei vain näkynyt. Lopulta vaimoni yritti perua tilauksensa.

Villatakki jäi saapumatta. Rahat sen sijaan menivät. VISA-kortin veloituksissa näkyi myyjänä Cbpay*www.Tpbooking.Co, joka oli napannut itselleen runsaat 74 euroa.

Nyt olisi sitten perittävä rahat takaisin Luottokunnalta (nykyiseltä nimeltään Nets). Se edellyttää seuraavaa:

    1. Kortti on suljettava.
    2. Pitäisi tehtailla rikosilmoitus.
    3. Luottokunta ei tietenkään ole ehtinyt pusata 15 vuodessa verkkopalvelua, vaan olisi täytettävä pdf-lomake.
    4. Luottokunta ei ole vielä kuullut sähköposti-nimisestä innovaatiosta. Heille on lähetettävä paperille tulostettuja kirjeitä.

Kannattaako koko tuo jumppa siis käydä läpi runsaan 70 euron vuoksi? No eipä tietenkään.

Kaiken kukkuraksi uudesta kortista on maksettava kymppi. Summa ei ole suuri, mutta viesti on selkeä: petoksen uhri maksakoon sakkoja. Tosi reilua!

Tuloksena on siis vain tyytymätön VISA-asiakas, joka kertoo lähes sadan euron tappiostaan kaikille vastaantulijoille.

Jälleen kerran “palvelu” on tehokkainta (anti)markkinointia. Mikään VISA-mainoskampanja tuskin palauttaa vaimoni luottamusta siihen, että luottokortti olisi turvallinen maksuväline.

Olikin huvittavaa lukea Luottokunnan tuoretta Verkkokauppa Pohjoismaissa 2013 -tutkimusta. Sen mukaan suomalainen pelkää verkko-ostostensa maksamista luottokortilla enemmän kuin ruotsalainen, norjalainen tai tanskalainen.

No shit, Sherlock!

Luottokunta itsekin pelotteli asiakkaitaan vuosikausia. Muistan oikein hyvin, miten jouduin aikanaan ostamaan verkosta vastoin kaikkia Luottokunnan kamreerien keksimiä ohjeita.

Jossain vaiheessa linja pehmeni niin, ettei Luottokunnan jorinoista saanut selvää, haluavatko he asiakkaidensa käyttävän luottokorttia verkko-ostoksiinsa vai eivät. Käytännössä syntyi mielikuva, että varmasti maksuissa on hirmuisia riskejä, koska aihe tuntuu olevan kortin myöntäjälle niin tuskallinen.

Nyt on kelkka kääntynyt. Luottokunnan liiketoimintapäällikkö Risto Hassinen kommentoi tutkimuksen tuloksia:

”Suomalaisten epäluulo johtuu siitä, että moni kuluttaja ei vielä ymmärrä kortin hänelle tuomaa turvaa: Kun käytät esim. Visa-korttia, mahdolliset korttiväärinkäytökset ovat kortin liikkeellelaskijan vastuulla. Kortti antaa myös suojaa, jos kauppiaan kanssa tulee kiistaa tuotteesta tai asiakas ei saa tuotetta lainkaan. Suoja pätee sekä debit- että creditkorttia käytettäessä, mutta ei suoraan pankkitililtä oman pankin verkkomaksupainikkeella maksettaessa. Suuremmat ostokset, kuten lentoliput, kannattaisi aina maksaa kortilla.”

Taas kerran myyntipuheet ovat silkkaa päiväunta. Arkiset prosessit puksuttavat aivan muita reittejä.

Sekään ei saa ihmisiä vinguttamaan korttejaan, että Luottokunta yrittää sählätä luottokorttimaksut mahdollisimman vaikeiksi. Nykyisin ei koskaan voi tietää, millainen litania turvalukuja tai pankkitunnuksia pitäisi tatuoida ympäri kroppaa, että muovilla saisi jotain irti edes VR:n verkkokaupasta.

Onko juuri se todellinen riski, että ukrainalainen verkkorikollinen haluaa junailla itsensä Helsingistä Hämeenlinnaan? Siis sikäli kuin veturinkuljettajat suostuvat saapumaan työpaikalleen.

Pelko on ihmisen tunteista vahvin. Luottokunta saa nyt niittää itse kylvämäänsä viljaa.