Viime vuonna päädyin monta kertaa puhekeikalle, jonka tilaaja oli ryhtynyt uudistajaksi. Perinteinen luokka tai luentosali on kuulemma tylsä. Niinpä järjestäjä päätti raahata porukkansa vaihteeksi johonkin innostavaan, luovaan tilaan.

Se ei koskaan toimi. Toistan: ei koskaan!

Esimerkiksi “hauska” pubi tai ravintola ei ole hyvä paikka, koska

    1. osa yleisöstä istuu selkä esiintyjään päin
    2. kuulijoita jää salin pylväiden taakse piiloon
    3. vieraat hajaantuvat liian kauas esiintyjästä
    4. tilan akustiikka on ahterista
    5. äänentoistolaitteet on tarkoitettu humppabändille
    6. valkokangas ei mahdu riittävän korkealle
    7. datatykille ei löydy sähköjä
    8. ilmaistointi hurisee niin, ettei kukaan kuule toisiaan
    9. osallistujilla ei ole pöytiä, joiden päällä kirjoittaa muistiinpanoja
    10. fläppitaulusta ei ole tietoakaan

Kaikki nämä ongelmat kasautuvat tosi helposti samaan tilaan. Ehkä joku osaisi vetää napakan shown silti, mutta ainakaan minä en kuulu sellaisten jonglöörien joukkoon.

Pelkästään se latistaa session yllättävän tehokkaasti, etten pääse yleisöni iholle. Eikä siitäkään ole apua, että a) tilassa on pakko käyttää mikrofonia, mutta b) keskustelijoille ei ole kapuloita tarjolla lainkaan. Vedä siinä sitten vuorovaikutteista istuntoa.

Vältä siis seuraavia neronleimauksia:

    • reissataan vanhaan romanttiseen kartanoon
    • varataan tila keilahallista, jossa kuuluu vain pallojen jyrinä & kolina
    • sijoitutaan pitkin poikin sokkeloiseen holvikellariin
    • puhuja saarnatkoon seurakunnalle toimitalomme aulan portaikosta

Aionkin laatia tarkistuslistan, jonka liitän vastaisuudessa tarjouksiini. Ehkä siitä vähitellen kehittyy jopa ihan oikea, kaltaiselleni primadonnalle sopiva satasivuinen raideri.

Neuvotteluhuone, luokka tai auditorio ei ole sattumalta sellainen kuin se on. Tylsä tai ei, mutta se on pitkän evoluution tulos.