Jostain syystä olen saanut muutamassa päivässä monta hätäviestiä. Yrittäjät kyselevät, voisinko auttaa.

Liiketoiminta kuulemma piiputtaa. Miten yrityksestä saisi kannattavan?

Olen joskus sortunut ja karauttanut paikalle. Yleensä kriisin tausta valkenee jo ensimmäisen tunnin aikana. Ongelmat kumpuavat yksinkertaisista asioista:

1. Yrittäjä ratkoo olematonta ongelmaa

Liian usein yrittäjä on saanut jostain päähänsä, että hänen elämäntehtävänsä on luoda kokonaan uusi tuote- tai palvelukategoria. Hän on mennyt lukemaan vaikkapa Sinisen meren strategia -kirjan, joka yllyttää juuri sellaiseen.

Innovaattorimme yrittää ratkaista asiakkaidensa ongelmaa, joka ei ole kenellekään ongelma. Etenkin insinöörit ovat kovia kehittämään loogisrationaalisen maailmankuvansa perusteella tuotteita, jotka eivät kiinnosta ketään.

Ikävä kyllä käännyttäminen ja kansanvalistustyö on järjettömän kallista. Väkivallattomasti siihen pystyy vain muutama organisaatio maailmassa. Jopa Google joutuu usein toteamaan, ettei edes sen vokotteluvoima riittänyt luomaan “uutta tarvetta”.

2. Yrittäjä haluaa myydä rahattomille

Etenkin hyvin empaattiset (nais)yrittäjät haluavat tehdä jotain hyvää. Niinpä he päättävät auttaa persaukisia.

Tietenkin tästä seuraa heti niin yksinkertaisen looginen ongelma, ettei asiakkailla ei ole rahaa. Enkä halua enää kertaakaan kuulla soopaa afrikkalaisista mikrolainoista tai muista köyhien menestystuotteista.

Sanoohan sen nyt järkikin, että yrittäjän kannattaa keskittyä rahakkaisiin asiakkaisiin. Sossu paapokoon muut. Siksi me veroja maksamme.

3. Yrittäjä on epäluotettava diiva

Mitä suurempi osuus bisneksestä on tylsää toistoa, sitä kannattavampaa se on. Yrittäjä ei pärjää, jos kolmivuotias kakarakin kestää paremmin arkirutiineja.

Minäkeskeisen huithapelin putiikissa ei kukaan jaksa vastata epäseksikkäiden asiakkaiden tylsiin tarjouspyyntöihin. Keskiluokkaisten poroporvareiden keksimät määräajat tuottaisivat vain stressiä ja rajoittaisivat luovuutta.

Tapaamisiin diiva ilmestyy vartin myöhässä, jos ollenkaan. Laskut ehtii lähettää sitten joskus. On tässä nyt innostavampaakin tekemistä, mikä on niin ihanan spontaania.

4. Yrittäjällä on ylevä liikeidea

Maailmanparantajat luulevat, että jos jokin on oikein ja hienoa, asiakkaat tietenkin jonottavat sitä ostamaan. Siksi on muotia perustaa ilmastonsuojelu-, yhteiskuntavastuu- ja työhyvinvointikonsulenttien osuuskunta, jossa hyvikset kittaavat lattea ekomukeista.

Idealistien firma puksuttaa yleensä tasan niin kauan kuin puolisoilla riittää pätäkkää. Tietenkin kaikki asiakasehdokkaat ovat erittäin samaa mieltä vaaleanpunaisista tavoitteista.

Mutta mistä hengenheimolaisia voisi laskuttaa? Sitä ei keksi kukaan. Onko laskuttaminen edes reilua?

5. Yrittäjä tekee sitä, mitä hän rakastaa

Kaikenkarvaiset edesvastuuttomat filosofit jauhavat nuorille, että “etsi se oma juttusi ja keskity siihen”. Niin Picassokin teki ja hyvä tuli.

Suomi onkin pullollaan kouluja, jotka puskevat markkinoille työttömiä kulttuurituottajia. Joka toinen nuori raportoi, että hän rakastaa musiikkia – ja ehkä ihan vähän julkisuutta. Loput heittäytyvät intohimoisiksi valokuvaajiksi ja/tai muotibloggareiksi.

Ikävä kyllä kaikki kiva ei ole bisnestä. Valokuvia saa kuvapankista nykyisin alle 30 sentillä kappale. Jos kymmenistämiljoonista vaihtoehdoista ei löydy sopivaa, asiakas nappaa sen kännykällään itse.

Mutta mitä tapahtuu, kun yrittäjä tulee luokseni jonkin listassani mainitun ongelman vuoksi?

Yleensä ongelmakimppu toteaa, että hän on hän. Ei hän halua tinkiä kiinnostuksensa kohteista. Sen sijaan tyhmien asiakkaiden pitäisi muuttua.

Lopuksi epeli rutisee, ettei haluaisi maksaa laskuaan. Kassa on kuiva. Sitä paitsi hän tiesi jo kaiken sen, mitä hänelle kerroin.

Jos haluat muuttaa intohimosi liiketoiminnaksi, opettele rakastamaan rutiineja.