Sain postia asiakkaaltani, joka tarjoaa upeita kokoustilojaan vuokrattavaksi. Paikka sopisi esimerkiksi tuotteiden julkistamiseen. Pakettiin saa myös tarjoilut ja muita palveluja.

Tuolla asiantuntijayrityksellä ei sinänsä ole mitään tekemistä tapahtumien järjestämisen tai tilabisneksen kanssa. Mutta kun huoneita on, miksei kapasiteettia myytäisi myös ulkopuolisille.

Uumoilen kuitenkin, että taustalla on ongelma. Johtajat ovat hankkineet firmalle liikaa tilaa.

Olen sortunut siihen itsekin monta kertaa. Omistajien pätäkkää on palanut satojatuhansia euroja. Kyse on inhottavasta muna-kana-ongelmasta.

Miten kasvattaa yritystä, jos väki on tungettava kanakopin kokoiseen kuutioon? Uusia työntekijöitä on vaikea palkata, jos toimisto ei houkuta – tai sitä ei ole lainkaan.

Tietysti kaikki tietävät, että monen menestyneen softafirman koodarit nikkaroivat kotonaan, kuka missäkin päin maailmaa.

Mutta useimmat yrittäjät haluavat konkretisoida liiketoimintaansa. Oikealla yrityksellä on hyvä osoite, hienoja seiniä ja hauskoja huonekaluja.

Toisaalta vuokrasopimukset ovat ehkä jäykimpiä, joihin yrittäjä koskaan törmää. Niihin on sitouduttava vähintään kolmeksi tai jopa viideksi vuodeksi. Se on hurja jakso ennustettavaksi.

Pitkä sopimus on helppo hyväksyä sillä verukkeella, että vuokraisäntä tekee kalliin rempan tulokkaan toiveiden mukaisesti. Tai sitten kiinteistömoguli osaa kaupata niukkuutta: “Tälle tilalle olisi monta muutakin ottajaa.”

Kun yrittäjä on aikansa sulatellut järkyttävän kallista vuokrasummaa, häneen iskee perinteinen “antaa mennä loputkin” -syndrooma:

“Otin saman tien vähän kasvuvaraa. Ei sitten tarvitse heti taas muuttaa, kun työntekijöitä tulee lisää.”

Siinä huumassa on helppo unohtaa budjetista muutamat yksityiskohdat, kuten kalusteet, biljardipöydät tai kaapeloinnit. Ne maksavat yllättävän paljon, vaikka kamat hakisi vain Ikeasta.

Oma palvelinhuone alkaa sentään olla historiaa. Aikanaan pelkästään sen jäähdytys maksoi kymppitonneja.

Päätösten taustalla vaikuttavat monet syyt, joista osa on jopa aivan järkeviä. Julkiset ja yksityiset motiivit risteilevät tähän tapaan:

  • “Muillakin näyttää olevan varaa. Täytyy siis meilläkin olla. Eiköhän tästä jotenkin selvitä.”
  • Hienossa toimistossa on mukava käyttää isää ja äitiä. Vanhemmat näkevät, että jälkikasvu pärjää elämässä.
  • Tilat vaikuttavat tietenkin asiakkaiden, kumppaneiden ja rahoittajien mielikuviin. On aivan selvä, ettei menestyvä yritys voi toimia ladossa tai liiterissä.
  • Iso investointi tuntuu aina sinetöivän suuret päätökset. Tarkoitus on sama kuin sotapäälliköllä, joka polttaa laivansa rannassa. Kun paluureitti on poikki, taistelu on pakko voittaa.

Siinä sitä sitten ollaan. Kohta tyhjät neliöt ohjaavat monia muita päätöksiä, koska huoneista tai halleista ei pääse eroon enää millään.

Muikea potti kiinteitä kuluja on tosiasia. Firman on tahkottava pirusti rahaa, että edes vuokrat saisi katetuksi. Työntekijöistäkin pääsee edullisemmin eroon kuin toimistosta.

Toki pelkästään pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä yli miljoona neliömetriä tyhjiä toimitiloja. Luulisi siis vuoraisäntien joustavan. Itse kuitenkin olisin heidän kanssaan äärimmäisen varuillani edelleen.

Tänäänkin moni yrittäjä käynnistää huomaamattaan tilavetoista bisnestä, vaikka hänen toimialansa on jotain ihan muuta.