Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Ikärasismi on kätevä veruke

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Sain kevään aikana postia monelta akateemiselta työttömältä. He olivat yleensä juuri niitä, jotka väittävät joutuneensa ikärasismin uhreiksi. Yli 50-vuotiaita ei kuulemma enää kukaan palkkaa.

Väitän, että ikärasismi on vain näppärä syntipukki. Sen kontolle on kätevä kaataa omia ongelmia. Näin uhrin hakijan ei tarvitse käsitellä  puutteitaan.

Pyysin muutamia tuloksettomia hakemuksia nähtäväkseni. Lupasin kertoa näkemykseni niistä. Lisäksi kysyin, mistä yrityksistä tai organisaatioista hakijat olivat töitä kysyneet.

Useimmat valittajat a) eivät enää vastanneet tai b) kieltäytyivät lähettämästä hakemuksiaan arvioitavakseni. Ilmeisesti sisu valahti sukkiin heti, kun olisi ollut luvassa suoraa palautetta.

Muille ehdotin, että julkaisisin heidän tuotoksensa. Näin myös itseäni fiksummat olisivat päässeet arvioimaan hakijoiden myyntipuheita.

Yksikään ei antanut julkaisulupaa. En saanut ensimmäistäkään järjellistä perustelua. Ilmeisesti uransa loppupuolta lähestyvillä työttömillä on mielestään vielä jotain hävittävää.

Valitsin joukosta yhden akateemisen työnhakijan, joka mielestäni edustaa kirjeenvaihtokumppaneitani parhaiten. Olkoon hänen nimensä Pirjo.

En olisi palkannut Pirjoa. En olisi kutsunut häntä edes haastatteluun. Kerron seuraavaksi viisi syytä, joiden vuoksi olisin hylännyt hänet.

Pirjo ei kertonut täsmällistä ikäänsä, vaan totesi olevansa kypsässä iässä. Hänellä on kaksi loppututkintoa ja muitakin opintoja. Hän on omien sanojensa mukaan hakenut satoja työpaikkoja vuosina 2012–2014.

Ongelma 1: Hakemus ohi maalin

Pirjo oli hakenut ympäristökonsultin töitä Pöyryltä. Se oli mielestäni yllättävää, koska Pöyryllä menee huonosti.

Talouselämä-lehti valitsi Pöyryn kolmikkoon, johon kuuluvien yhtiöiden kurssikehitys on jäänyt eniten jälkeen Helsingin pörssin yleisindeksistä viidessä vuodessa. Firman liikevaihto putosi peräti 9 prosentilla alkuvuodesta. Liikevoittokin jäi melkein 2 miljoonaa pakkaselle.

Tiedustelin Pirjon motiiveja. Hän vastasi tavalla, joka kuulosti verukkeelta:

”Kyselin Pöyryltä, koska aloin sieltä kysellä jo viime syksynä.”

Mielestäni konsultiksi aikovan pitäisi ymmärtää liike-elämän logiikkaa. Miksi hän siis lähettää hakemuksensa esimiehelle, joka viettää päivänsä yt-neuvotteluissa?

Ongelma 2: Itsekeskeinen näkökulma

Ilmeisesti kaikenkarvaiset urakonsultit ja työelämävalmentajat uskottelevat työnhakijoille, että heidän täytyy rustata perinteisiä ansioluetteloita. Tarkoitan siis sitä umpitylsää läystäkettä, jota myös CV:ksi kutsutaan. Esimerkiksi Pirjon tuotos alkaa näin:

”TAVOITTEENANI on löytää yhteistyökumppani/työnantaja, jonka kanssa voin hyödyntää ja edelleen kehittää ohjaamisen, oppimisen ohjaamisen ja työyhteisöjen kehittämisen osaamistani. Haluaisin työskennellä joko henkilöstöhallinnon parissa tai ympäristöosaamisen kehittäjänä tai ympäristökonsulttina.”

Hylkään tällaiset hakijat heidän itsekeskeisyytensä vuoksi. Työnantajaa eivät kiinnosta hakijan halut ja mieltymykset. Häntä kiinnostaa oman firmansa näkökulma. Jos olisin itse myymässä osaamistani, puhuisin ostajan tarpeista ja hyödyistä.

Ongelma 3: Lampaan temperamentti

Pirjo kertoo olevansa rauhallinen, analyyttinen, empaattinen ja ahkera. Se kuulostaisi hyvältä, jos hän olisi hakemassa sairaanhoitajaksi.

Pöyryn tavoite on kuitenkin tahkota rahaa asiantuntijapalvelujen avulla. Silloin tarvitaan ärhäköitä myynnin ja projektityön ammattilaisia, jotka eivät kuvia kumartele.

Kiinnittäisin huomiota myös yksittäisiin sanoihin. Kehittäminen-termi esiintyy jo ansioluettelon kahdessa ensimmäisessä virkkeessä kolmesti. Kehittämisestä puhuvat mielellään näpertelijät, jotka eivät halua sitoutua mitattaviin tuloksiin.

Ongelma 4: Verkkaista viestintää

Parin ensimmäisen sähköpostin jälkeen Pirjon viestintä taantui. Kun kyselin vastauksia kysymyksiini, hän väisteli ja keksi tekosyitä:

”Olen ollut viikon flunssassa.”

Jos työnhakija ei ehdi vastata puolessatoista viikossa sähköposteihinsa, hänen ei kannata odotella kutsuja haastatteluihinkaan. Jos lentsu on ylivoimainen este, luultavasti saikkua kertyy keskimääräistä enemmän myöhemminkin.

Ongelma 5: Ei erityistä osaamista

Jokainen akateeminen työnhakija näyttää listaavan ansioluetteloonsa merkillisiä yksityiskohtia. Tarkoitan esimerkiksi mainintaa, että Microsoftin Word on tuttu. Joskus on näpytelty myös Exceliä – ja jopa PowerPointia.

Pitäisikö paljastaa myös, että hakija osaa solmia kengännauhansa ja ajaa fillarilla ilman apupyöriä?

Luultavasti monen akateemisen työttömän on pakko korostaa lumetaitojaan, koska kilpailevista hakijoista erottuva osaaminen puuttuu.

Jokainen näistä viidestä syystä riittäisi yksin siihen, että hylkäisin hakijan – etenkin kun valinnanvaraa riittää. Eikä yksikään perusteluistani liity mitenkään Pirjon ikään.

Toisaalta hakemus jätti täysin kylmäksi. Se oli harmaa, hajuton ja mauton. Mielikuvani Pirjosta on se, ettei hän ole erityisen luotettava, aloitekykyinen, rohkea tai huumorintajuinen.

Ikärasismi on kätevä veruke, kun työhakija saa pakit. Näin hänen ei tarvitse korjata omia puutteitaan.

148 vastausta

  1. ”Kehittämisestä puhuvat mielellään näpertelijät, jotka eivät halua sitoutua mitattaviin tuloksiin”

    Tämä on kyllä niin totta! Eniten ärsyttää ihmiset joilla ei ole mitään konkretiaa, pelkästään halu kehitellä sitä sun tätä!

    1. Ei tiedekään kehittyisi, jos kaiken tutkimuksen pitäisi tuottaa vain mittavaa tulosta. Myös näpertely voi johtaa tuloksiin, mutta ajan kanssa.
      Näpertelijä voi esimerkiksi ihmetellä, mitä tekemistä Mariah Careyn kuvalla on palvelunne kanssa?

      1. Jonkun on kannettava vastuuta tuloksista. Siitä harvoin hyvä seuraa, että kaikki vain puuhastelevat itseään kiinnostavia asioita omaan tahtiinsa. Hyväuskoisten toimittajien romantisoimia kertomuksia muutamista startupeista ei kannata niellä ihan sellaisenaan.

    2. Anteeksi nyt kaikki fiksut kehityspäälliköt ja -johtajat, mutta monet kollegoistanne ovat pahimman sortin patustelijoita.

      Etenkin b2b-myyjät tietävät, että tuon kehnomman joukon edustajat ovat operatiivisissa töissä epäonnistuneita sählääjiä, joilla ei ole omaa budjettia tai päätösvaltaa.

      Kun johtaja ei kehtaa antaa potkujakaan, hän siirtää hankalan tapauksen kehitystehtäviin. Hyllytetty hyväkäs tappaa aikaansa seminaareissa ja palavereissa ”tarkkailemassa heikkoja signaaleja” ja ”tutustumassa kiinnostaviin ideoihin”.

      1. Osasitko Parantainen lukea hänen erityisosaamisensa hänen hakemuksestaan? Sinun perusinsinöörin koulutuksellasi ja yleisellä markkinointipaasaamisellasi et ole voinut mitenkään hankkia kaikkien alojen pätevyyttä, jonka perusteella pystyisit lukemaan jokaiseen CV:en sisäänkirjoitettua osaamista. Siinä tarvitaan alan tuntemusta ja sisälukutaitoa.

        1. Tällaiset ihan tavalliset perusinsinöörit käsittelevät usein työpaikkahakemuksia siellä työnantajan leivissä. Olisikin viisasta laatia työpaikkahakemus niin, ettei sen lukeminen vaadi erityislahjoja.

          Toisaalta on hyvin yleistä, että lähettäjä (myyjä) syyttää vastaanottajaa (asiakasta) tyhmäksi, jos tämä ei ymmärrä viestiä. Siis aivan samoin kuin sinä sorrut tässä tekemään.

    3. Kerrot, Parantainen, ettei yksikään antanut sinulle julkaisulupaa. Silti julkaiset suoraan toisen tietoja ja kerrot ilmeisesti yksityisessä viestinnässä saamiasi tietoja julkisesti.
      Mitähän Pöyryllä mahdetaan pikkumainostempustasi tykätä? Toimesi kyllä varmasti varmistavat sen, ettei Pirjo tämän jälkeen koskaan pääse Pöyrylle. Ainakin Pirjon työttömyysuraa olet onnistunut pönkittämään. Mutta asiallisuudellahan ei ole sinulle näköjään mitään merkitystä eikä toisten ihmisten kunnioittamisella.

      1. Sinulla ei ole Parantainen itselläsi näköjään mitään liike-elämän tuntemusta. Näin voi päätellä siitä, miten ihmettelet Pirjon hakemisen kohdetta. Et ole vaivautunut itse ottamaan ollenkaan selvää Pöyrystä ja sen mahdollisesta tilanteesta.

        Ylimielisesti täällä vain lauot ja käytät ilmeisesti luvatta toisten tekstejä. Se on surullista,jos sinulla itselläsi ei ole oikeaa osaamista, jolla tätä yhteiskuntaa ja esimerkiksi massatyöttömyyttä voitaisiin ratkaista. Jos sinulla olisi, olisit toki jo kovapalkkaisessa julkishallinnon tehtävässä tai ison yrityksen kovapalkkaisena konsulttina tai kansainvälisissä tehtävissä.

        1. Eiköhän se ole aika loogista, että töitä kannattaisi hakea ensisijaisesti yrityksistä, joilla menee hyvin. Mutta olen erittäin kiinnostunut kuulemaan, miten perustelet vastakkaisen neuvosi.

          Olen tietysti imarreltu, että odotat minulta ratkaisua suomalaiseen massatyöttömyyteen. En tosin aivan ymmärrä, miten se liittyy tähän keskusteluun.

          1. Eiköhän tuollaisenan bisnesmaailman konsulttina esiintyvän ihmisen pitäisi se itse tietää.

            Jos et ymmärrä, kerrot vain inisnöörimäisyydestäsi. Jos maailmassa oikeasti haluaa pärjätä, eikä bloggailla ja haukkua viattomia ihmisiä, niin pitää päästä insinööristä pidemmälle. Mikä oli muuten oma motiivisi alkaa tuon Pirjon kanssa viestittää, kun jo ilmeisesti alkuun huomasit, kuten tässä sivustolla esität, että hän on kerrassaan huono? Miten sinun tasoinen ihminen viitsii huonon kanssa viestittää? Empatiaahan ei sinun toimintatapoihisi kuulu, kuten näissä kommenteissa kerrot.

          2. Koko tämän palautekierroksen lähtökohtana oli julkisesti esittämäni arvelu, että suuri osa ikäsyrjintää syyttävistä akateemisista työttömistä tulee hylätyksi luultavasti aivan muista syistä. Mutta sen parempia ennustajan lahjoja ei minullakaan ole.

            Muistutan nyt kuitenkin, että Pirjo itse pyysi palautettani. Empatiaa hän voi etsiä muualta, se ei lisää hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Sen sijaan tarjoan hänelle yhä harvinaisemmaksi käyvää selkokielistä palautetta. Sen perusteella hän voi korjata asennettaan ja petrata osaamistaan.

      2. En ole julkaissut yhdenkään keskustelukumppanini hakemuksia. Mutta toki saan julkaista yksityistä viestintää niin paljon kuin huvittaa, kunhan olen itse yhtenä osapuolena.

        Pirjo ei ole saanut Pöyryltä töitä, joten tuskinpa hänen tilanteensa voi tästä huonontua, tein mitä tahansa. Toisaalta hän on hakemuksensa Pöyrylle toimittanut, joten kaikki siihen sisältyvä on jo firman tiedossa joka tapauksessa.

        1. Mistä sinä tiedät, onko hän saanut Pöyryltä työtä? Oletko sinä kenties kysynyt Pöyryltä tai häneltä? Tottakait sinun menettelysi jonkun prosessin aikana ovat vääränlaiset. Sinähän et julkaise jotain keskustelua, jota kukaan ei tosin voi todistaa edes oikeaksi, vaan sinä väität julkaisevasi Pirjon CV:stä otteita. Siihen ei yksikään keromasi mukaan sinuun yhteyttä ottanut antanut sinulle lupaa.

          1. Oleellista tässä on myös se, kuten varmaan hyvin ymmärrät, että tällä Pirjolla ei ole mitään asiaa kolkutella Pöyryn ovia tämän sinun julkisen mollaamisen jälkeen. Sinähän nimenomaan mollaat tässä häntä suhteessa kyseiseen yritykseen. Kyseisellä yrityksellähän voi piankin mennä jo paremmin.

            Varmasti lainaamasi osa hänen CV:stään on tuttu muillekin rekrytoijille. Siten sinä mollaat häntä aika pahasti ja vaikeutat hänen työnsaantiaan. Sinä haukut häntä tylsäksi ja muun muassa huumorintajuttomaksi -edes häntä tapaamatta! Siinäpä kiva viesti kaikille potentiaalisille työnantajille, jotka ehkä ovat hänen CV:tään tavanneet: että älkää vain tätä Pirjoa ottako! Sitä sinä tässä hanakasti lähetät.

            Kirjoitat hänen olleen flunssassa. Mitä pahaa siinä on? Sinähän et ollut häntä rekrytoimassa, vai olitko? Aika moni on ollut flunssassa tänä ”kesänä”.

          2. Taidat kuvitella hiukan liikoja a) vaikutusvallastani ja b) pörssiyhtiön rekrytointiprosessista. Jopa tuhansien työhakemusten kanssa painivat ammattilaiset eivät todellakaan ehdi vertailla yksittäisten hakemusten virkkeitä keskenään.

            Ei flunssassa ole tietenkään mitään pahaa. Mutta en suosittele kenellekään, että hän alkaa etenkään työnhakuvaiheessa käyttää mitään sairauttaan verukkeena yhtään millekään. Työnantajien näkökulmasta juuri sairauspoissaolot on yksi suurimmista kulueristä. Ja mikä pahinta, niistä suuri osa kertyy juuri yli 50-vuotiailta.

          3. Niin, kaikki kanssani keskustelleet olivat siis akateemisia työttömiä. Se tarkoittanee, että he eivät ole saaneet töitä.

            Olet yllättävän hermostunut Pirjon puolesta. Kertoisitko, mikä on suhteesi häneen. Voisitko myös lähettää matkapuhelinnumerosi tai vaikkapa LinkedIn-profiilisi osoitteen tms. Haluaisin varmistua henkilöllisyydestäsi – etenkin, kun kommenttisi tulevat samasta ip-osoitteesta kuin Pirjon viimeisin sähköposti.

          4. Leena, hienosti et näe metsää puilta. Näillä Pöyryyn viittaavilla kommenteilla ei juuri ole ison kuvan kanssa mitään merkitystä. Jos nyt näin suoraan saa sanoa. 🙂

            Jari summasi oikeastaan todella hienosti oman mantrani, jossa ”otan täyden vastuun omista jutuistani.” Siis siten, että omiin ongelmiin on helppo hakea syytä esim. Suomen taloustilanteesta, omasta iästä, haastattelijan ymmärtämättömyydestä yms.

            Kiitos Jari todella hienosta artikkelista.

          5. Kiitos Pekka, kaltaisiasi oman vastuunsa kantavia ihmisiä on todella harvassa.

            Näissä yrittäjähommissa on hyvä harjoitella sitä, ettei koskaan selittele tai syytä omista sekoiluistaan muita. Voin luvata, että se muuttaa ihmistä.

            Entinen selittelijä oppii myös pyytämään tekojaan anteeksi ja hyvittämään asiakkaillensa aiheuttamat harmit. Aluksi muutos kirpaisee (myös lompakossa), mutta vähitellen se sujuu aina vain luontevammin.

          6. On vaikea kommentoida myöhempiä kommenttejanne, koska reply- painike on niistä poistettu.

            Kommenttini eivät voi tulla Pirjon ip-osoitteesta.
            Mutta kyllä minä hänet tunnen. Hän on minulle avautunut tästä, miten hänen persoonaansa käytetään luvatta viihdeblogissa eikä ole mitenkään ilahtunut siitä. Olen pikkuisen närkästynyt hänen puolestaan.

            Ja käsitykseni on, että hän ei ole pyytänyt sinulta palautetta, vaan sinä pyysit häneltä työhakemusta, minkä saatuasi sinä halusit laittaa ne blogiin. Mutta hän kielsi sinua.

            Jos tämä on tapa, jolla Suomessa menestytään, ei ole mikään ihme, että kansantulo painuu miinukselle. Vielä huolestuttavampaa on, jos tämä on puita metsässä, kuten Mattila kirjoittaa.

            Samaan hengenvetoon, kun kirjoitat, että ei ole ikärasismia, vaan kyse on työnhakijoiden puutteista, kirjoitat heidän sairastelevan enemmän. Enemmän kuin minkä ikäiset? Mistä tämä tieto on peräisin? Eikö se ole ikärasismia, jos iästä johtuvat puutteet nimetään viaksi? Tässä on kehäpäätelmä. Olen kuullut tutkijoilta, että nuorilla työntekijöillä on suurin vaara sairastua työuupumukseen

            Lisäksi olet myös siinä väärässä, että perusinsinöörit lukevat työhakemuksia. Osittain toki. Mutta ei niin, että kaltaisesi sähköinsinööri voi kenen tahansa hakemuksesta päätellä sopivuutta mihin tahansa hommaan.

            Kaikkiaan sinä käytit arvokkaan asian esiin nostamiseksi sangen lusmuja keinoja. Otit yhden ihmisen silmätikuksi, nostit esiin kohtia hänen hakemuksestaan, ja vähät välitit muusta. Asian olisi voinut toki esittää yleisemminkin. Olisit voinut jättää myös tuon yrityksen nimen mainitsematta. Olisit voinut kirjoittaa sen auki, että sellainen ja sellainen yritys on ollut haun kohteena ilman, että käytit nimeä.

            Empatialla on paljonkin tekemistä menestymisen ja pärjäämisen kanssa.

          7. Hauskan rasistisia nuo insinöörejä koskevat näkemyksesi!

            Loki näyttää, että edeltävät kommenttisi tulivat samasta ip-osoitteesta kuin Pirjon viimeisin sähköposti. Se on fakta.

            En jaksa vastata samoihin outoihin väitteisiisi uudelleen ja uudelleen. Tämä olkoon siis viimeinen kommenttisi, jonka julkaisen.

  2. Ajattelin parin ensimmäisen lauseen jälkeen, ähh, taas tämä sama aihe mistä Parantainen on paasannut jo useampaan kertaan. Kuitenkin kirjoitus oli hyvä ja toi selvästi lisäarvoa edellisiin saman aihealueen juttuihin verrattuna.

    Olisikohan hyvä tapa erottua hakemuksessa listaamalla rehellisesti myös heikkoudet (esim. ”turhaudun helposti jos en saa mahdollisuutta myös kehittää toimintaa…”)? Tai liittää todistus terveydentilasta mukaan?

    1. Kiitos Joni, ehdotuksesi hakijan omien vikojen listaamisesta on virkistävä. Samoin todisteet terveydentilasta. Totta kai sellainen erottuisi joukosta.

      Paasaan tästä aiheesta siksi, että se on mielestäni erittäin tärkeä. Suomessa on valtava määrä kalliisti koulutettuja työntekijöitä, jotka eivät tunnu ymmärrävän, miksi heidän työmarkkina-arvonsa on romahtanut. Tutkinnoilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos osaamiselle ei ole kysyntää. Tilanne tuskin korjaantuu, jos työttömät väistelevät ongelmien todellisia syitä.

      1. No, Parantainen, mitäs sen työttömän sitten sinun murskakritiikkisi ja ”multiongelmaiseksi” nimittelyn jälkeen pitää tehdä? Jos se nyt on vain noin huono, niin mitä sitten tehdään? Vainko pitää jäädä kotiin makaamaan vai mitä?

        Se on niin helppo mitätöidä ja hankkia ylemmyyttä toisia mollaten. Mutta alapas nyt kertoa, mitä ne kaikki noin 400 000 työtöntä alkavat tehdä, kun olet noin fiksu.

        1. Tarkennatko, missä vaiheessa olen sanonut jotakuta multiongelmaiseksi?

          Jos palautteeni oli sinusta ”murskakritiikkiä”, et selvästikään ole koskaan ollut kuuntelemassa, millaisia keskusteluja esimiehet ja rekrytointikonsultit todella käyvät keskenään. Luultavasti laskisit allesi.

          Voin toki kertoa, mitä niiden 400 000 työttömän pitäisi tehdä. Heistä ainakin neljännes pitäisi saada tekemään hyväkatteisia vientituotteita, joille riittäisi maailmalla kysyntää. Sen jälkeen ehkä toinen neljännes työllistyisi vientikaupan kerrannaisvaikutusten vuoksi. Muuten on turha kuvitella, että työttömyytemme kutistuu kovin paljon edes seuraavan nousukauden aikana.

          1. Koko tämän sivun asenne on murkskakritiikkiä. Se on Parantainen aivan eri asia mitä kulisseissa tapahtuu. Siitä ja sen merkityksestä on toki yliopistoilla hyllymetreittäin ellei kilometreittäin kirjallisuutta. Suora palaute olisi varmasti hyvä asia. Sanoisivat joskus suoraan hakijoille, mutta senkin voi tehdä monella tavalla. Julkisesti ihmistä ei tarvitse häväistä eikä ryhtyä laittomuuksiin. Jokainen, joka haluaa olla pitkään toimiva yrittäjä, joutuu ottamaan sen huomioon.

          2. On tosiaan yleistä, että ihmiset toivovat enemmän palautetta. Kun he sitten saavat sitä, käy ilmi, että he halusivatkin myönteistä palautetta. Sitä ei koskaan tule liikaa.

            Mikä tahansa muu kuin myönteinen palaute saa aikuiset ihmiset pahoittamaan mielensä. Möksähtänyt hakee pokkana sairauslomaa ja lähtee kesämökille elpymään. Tai sitten hän pahoittaa mielensä jopa niin rajusti, että järjestää suomalaisen vientiteollisuuden pysäyttävän korpilakon.

  3. Työpaikkailmoituksiin työhakemuksilla ja CV:eillä vastaamisen lyö työn saamisen epätodennäköisyydessä vain täysi joutenolo.

    Lähes mikä tahansa muu liike on parempi vaihtoehto.

    Työhakemuspinossa on aina kilpailussa kymmenien tai satojen muiden kanssa. Ottamalla asiat omiin käsiinsä lähes millä tahansa tavalla erottuu heti joukosta, koska niitä muita ei vain yksinkertaisesti pelissä mukana ole.

    Pirjonkin olisi kannattanut satojen hakemusten sijaan tehdä murto-osa monimuotoisempia liikkeitä – tehdä jotakin poikkeuksellista.

    Tosin, tämä vaatisi myös 1) oikeita maaleja, 2) asiakaskeskeistä näkökulmaa, 3) rohkeaa asennetta, 4) rivakkaa viestintää ja 5) jotakin erityistuntemusta tai -osaamista.

    1. Sekin kertoo hakijasta jotain, että hän suostuu noudattamaan orjallisesti jonkin byrokraatin asettamia askelmerkkejä. Toki alistuva asenne on tavallaan ymmärrettävä, jos työntekijä haluaa nimenomaan pieneksi rattaaksi isoon koneistoon. Veikkaan vain, että sellaisten töiden osuus hupenee Suomesta kiivaasti. Tykinruoka kun on paljon halvempaa kaukana meistä sijaitsevissa maissa.

      1. Et seuraa Parantainen aikaasi. Viittaan myöhempään kommenttiini.

        Mikä ihmeen tykinruoka? Sinustako tavallinen työntekijä on tykinruokaa?

        1. Kyllä, tavallinen työntekijä on aivan samanlaista tykinruokaa kuin rivisotilas armeijassa. Hänet voidaan uhrata tarvittaessa. Niin on tietysti tehtykin. Rutiinityöt valuvat maihin, joissa työvoima on suomalaista vaihtoehtoa edullisempaa.

          1. Kuten esimerkiksi opettaminen, sairaanhoito, tai Pirjon hakema ympäristökonsultointi. Että Suomessa ei tarvita ympäristökonsultointia? Come on, Parantainen, otapa nyt se ajatteluun tarkoitettu elin käyttöösi!

  4. Tavallista analyyttisempi näkökulma, mikä on hyvä.

    Satuitko selvittämään, onko Pirjo tehnyt tehnyt mitään työttömyytensä aikana, mikä parantaisi työllistymismahdollisuuksia? Tai miten hän on ”kehittänyt” työnhakutaitojaan?

    1. Kyllä, Pirjo on tehnyt projektihommia työttömyysjaksonsa aikana. Hän on tarjonnut myös yrittäjämäistä yhteistyömallia. Veikkaan vain, että isot ja kankeat työnantajat saattavat pitää poikkeamia perinteisestä palkansaajakuvioista liian hankalina. Pienemmille yrityksille se saattaisi olla houkuttavan riskitön vaihtoehto.

  5. Myynnillisyyden tarpeellisuus ja näkökulman kääntäminen omasta itsestä työnantajan intressiksi on erittäin hyvä pointti. Tätä näkee edelleen todella harvoin. Sisällöllä erottautuminen on siis edelleen erittäin helppoa, ja sillä saa hämmentävänkin suurta kilpailuetua.

    CV:n pitäisi kertoa tehdyistä tuloksista ja henkilön taustan sopivuudesta tehtävään, ja hakemuksen puolestaan motivaatiosta hakea juuri kyseiseen taloon & tehtävään.

    Paras tapa on toki tehdä poikkeuksetta ensiluokkaista duunia ja pitää hyvät välit suureen määrään ihmisiä – tällöin ei välttämättä ajaudu niin usein tilanteeseen, jossa itse pitää hakea uutta työtä.

    1. Väkisin tuli arvioimistani hakemuksista mieleen, että peli on pelattu, jos sellaisen joutuu ylipäätään lähettämään.

      Tilanne on aivan sama kuin jos myyjä olisi pelkästään itsekeskeisen (= tuotekeskeisen) suoramarkkinointiviestinsä varassa. Siis sellaisen, jonka suurin osa vastaanottajista heittää suoraan roskiin.

      Sikäli olet täsmälleen oikeassa: näytöt puhuvat puolestaan. Parasta olisi, että tuttu kontakti alkaisi vokotella uuteen tehtävään.

    2. Toki pitää osata myydä itsensä työnantajan tarkoituksiin.
      Tässä vain on näkemys-ja koulukuntaeroja sen suhteen, myydäänkö varsinaisessa hakemusviestissä vai CV:ssä.
      Moni on sitä mieltä, että juuri hakemusosio on kyseiselle työnantajalle myyvä osa. Sen pitää tietysti olla lyhyt.

      1. Kuka sanoo, että työhakemuksen pitää olla lyhyt. Ei todellakaan tarvitse. Itse lähetin vastikään 3 sivun myyntipuheen työhakemuksena, tapaamisen jälkeen jatkoin 8 sivulla. Ennen ensimmäistä työpäivää toimitin vielä 17 sivua tavaraa. Vastasin vain kysymyksiin mitä pitää tehdä, miten ja miksi. Ei sen vaikeampaa. Vaatii työtä, mutta sitähän sinä haluat tehdä?

        Saattaisin minäkin olla työtön, jos en olisi lukenut kaikkia Jarin bloggauksia, kirjoja ja melkein kaikki Jarin suosittelemia kirjoja. Jari Parantaisen sanoilla poistetaan Suomesta työttömyyttä enemmän kuin yhdenkään poliitikon.

        1. Kiitos Niko, konkreettinen esimerkkisi on aika vastaanpanematon!

          Copywritereiden salaisen veljeskunnan sääntö 48 tosiaan sanoo, että pitkä teksti myy paremmin kuin lyhyt. Silloin tarinan vain täytyy pitää lukijaa otteessaan loppuun saakka.

          Esimerkiksi Tekniikan Maailma -lehdessä ei voi olla liian pitkää tekstiä juuri siitä autosta, jonka lukija on aikeissa ostaa (tai on juuri ostanut). Hän ahmii joka sanan aivan varmasti.

  6. Hyviä pointteja kyllä. Omalla kohdallani suurin kompastuskivi lienee viitonen: on akateemista taustaa, mutta ei oikeastaan mitään sen kummempaa erityisosaamista. Näin jälkikäteen ajatellen nuoruusiän haahuilu oli tietenkin hölmö valinta, mutta sitä on turha itkeä tässä vaiheessa, ei se siitä muuksi muutu. En väitä, etteikö tilannetta voisi muuttaa, ainahan voi vaihtaa alaa (vai pitääkö ensin edes olla ala, jolta vaihtaa?) tai kouluttautua lisää, mutta siitä päästäänkin toiseen ongelmaan, nimittäin lamaantumiseen. Aika moni lamaantuu pahassa paikassa ja luovuttaa.

    Toinen juttu on sitten olematon itseluottamus. En tiedä, onko tämä oikeasti yleinen ongelma, naisten kohdallahan siitä jonkin verran puhutaan. Itse olen hyvin klassinen esimerkki, uskoni omiin kykyihini ja taitohini on nolla, joten paha myydä jotain, mihin ei itsekään usko. Eipä siinä voi työnantajaa syyttää, jos ei kiinnosta.

    Tavalliseen tapaani olen taas henkilökohtaisuuksia jauhamassa, mutta menköön nyt. Tämä nimenomaan on aika iso ja arka kohta itselleni.

    1. Meihin suomalaisiin on vuosikymmenet iskostettu ajatusta, että hyvä koulutus on kaikki kaikessa. Nykyisin akateeminen tausta on kuitenkin vain peruskouluun verrattava hygieniatekijä. Yleissivistys on toki hyvä juttu, muttei siitä mitään erityistä kilpailuetua synny.

      Naisten itseluottamus todella on keskimäärin selvästi huonompi kuin miesten. Olen sen ihan mitannutkin koulutuksiini osallistuneiden naisten vastausten perusteella (n > 1000), kuten olen ehkä joskus tässä blogissa maininnut.

        1. Olen jakanut osallistujille kyselylomakkeen, jossa olen pyytänyt erästä hinta-arviota. Lomakkeen lopussa olen kysynyt paitsi sukupuolta, myös sitä, miten varma vastaaja on arviostaan (verrattuna muihin vastaajiin).

          Sen enempää miehet kuin naisetkaan eivät tiedä oikeaa vastausta – he voivat vain arvioda sitä.

          Nainen vastaa (keskimäärin), että hänen arvionsa on huonompi kuin muiden vastaajien. Miestä ei moinen kainous vaivaa. Hän on varma siitä, että oma vastaus osui maaliinsa.

          1. Mistähän tämä johtuu? Epäilemättä elämässä saa enemmän, jos uskoo itseensä ja osaa vaatia.

          2. Ainakin tässä tapauksessa on faktaa, että miehet eivät tiedä oikeaa vastausta sen paremmin kuin naisetkaan. Sikäli on selvää, että naisilla on miehiä realistisempi käsitys tilanteestaan.

            Mutta sitten varsinaiseen kysymykseesi: miksi miehet ovat ylioptimistisia?

            Se saattaa pohjimmiltaan johtua esimerkiksi testosteronista, jota kasvattaa ihmisen motivaatiota ja tekee hänestä optimistisen. Se lisää myös riskinottohaluja. Miehen elimistö kehittää testosteronia kymmenkertaisesti naisiin verrattuna.

          3. Kiitos Jari!

            Ps. Kommenttien määrästä, nyt 85 kommenttia, taisit osua melkoiseen ampiaispesään. Osuit siis oikeaan. 🙂

          4. Useimmat esimiehet ovat törmänneet työntekijöihin, joilla on aivan uskomattoman vääristynyt käsitys omista kyvyistään. Olisi siis outoa, jos työnhakijoissa ei olisi samanlaista porukkaa.

            Onkin sitä paitsi loogista olettaa, että itsestään liikoja luulevien osuus on työnhakijoiden keskuudessa suurempi kuin vaikkapa edelleen työpaikkansa pitäneiden keskuudessa. Se johtuu esimerkiksi siitä, että yt-neuvotteluissa esimiehet hankkiutuvat aina ensimmäiseksi huonoimmista työntekijöistään eroon.

          5. Hankkiutuvatko? Sitä törmää aika uskomattomiin tapauksiin välillä. Puolisoni firmassa on edelleen töissä nainen, joka esimerkiksi viettää aikaansa käsittelemällä kuviaan omalla läppärillään – kesken työpäivän. Tiimi on kiireinen, mutta naista ei voisi vähempää kiinnostaa. Pomo on nysvä, ilmeisesti. Puolisoa nyppi aikansa, kunnes hänet siirrettiin eri tiimiin ja sen jälkeen hän ei välittänyt.

            Samoin omalla työpaikallani kuulee paljon juttua etenkin, rehellisesti sanottuna, iäkkäämmistä työntekijöistä, joiden asenne on ”kun aina on tehty näin!!” ja ”mulla on oikeus!!” Kollega kertoi tarinoita entisestä osastostaan, missä pari tyyppi vietti jatkuvasti tupakkatauoilla luppoaikaa, mikä tarkoitti, että muut osaston työntekijät joutuivat käytännössä tekemään osan heidän hommistaan. Pomon käskyt eivät auttaneet ja kurinpitotoimien uhatessa liitto veti itkupotkuraivarit ja siihen se jäi.

            Huonoihin työntekijöihin törmää joka puolella ja mä ihmettelen, miten ne edelleen saavat jatkaa. Jonkinlainen irtisanomissuoja on minusta ihan ok, mutta ehkä se on Suomessa liian vahva jo?

          6. Olen urani aikana joutunut antamaan potkut ehkä tusinalle ihmiselle. Aluksi kuvittelin, että kyllä alisuoriutuja siitä ryhdistäytyy, kun hän saa suoraa palautetta. Mutta niin ei ole käynyt koskaan.

            Niinpä kokeneet esimiehet tietävät sisimmässään, että oikeastaan lintsarille pitäisi antaa potkut heti. Vetkuttelu ei paranna asiaa. Päinvastoin, mitä pidempään esimies lykkää ikävää päätöstä, sitä enemmän muidenkin työmoraali kärsii.

            Mutta erottaminen on työläs ja pelottava prosessi. Tarkkana on oltava, jotta ei tule rikkoneeksi lakia. Lisäksi on luvassa kuvaamasi kaltaisia itkupotkuraivareita monestakin suunnasta.

  7. Tämä bloggaus sattui hieman omaantuntoon. En ole akateeminen, mutta yli 50 v. työtön myynnin ja esimiestyön ammattilainen. Monia noista virheistä olen tehnyt. Olen hyvin samoilla linjoilla Jarin kanssa työnhaun haasteista ja ongelmista. Silti ikärasismi on kyllä joskus ihan totta.

    Pari pointtia jäi erityisesti mieleen:
    Suomessa todella yliarvostetaan koulutusta. Tuore esimerkki:Haettiin juniormyyntipäällikköä, edellytyksenä korkeakoulututkinto! Eikä toimiala tai tehtävänkuvaus antanut ymmärtää että kyseessä olisi ollut erityisen haastava tuote tai asiakaskunta. Mihin aloitteleva myyntipäällikkö tarvitsee akateemista koulutusta? Soveltuvan koulutuksen puutetta käytetään rajaavana ehtona kun oikea syy voi olla muualla, joko hakijassa tai palkkaavassa organisaatiossa.

    Normaalien tietotyökalujen osaaminen on oletusarvo, ei sitä tosiaan kannata erityisesti hehkuttaa. Silti olen tavannut monia (myynnin) esimiehiä joiden Excel osaaminen rajoittuu sarakkeiden yhteenlaskuun. Wordin tyylien yhtenäistämistyökalut ovat liian vaikeita, PowerPointtia käytetään kuten piirtoheitintä…. Jos sovelluksen on kerran avannut, ei kannata väittää että osaa perusasiat. Ellei jotain todella erityistä ja haettavaan toimeen soveltuvaa tietotekniikkaosaamista ole, kannattaaa jättää koko juttu mainitsematta.

    1. Me suomalaiset emme näytä tajuavan lainkaan, että olemme jälkeenjääneitä luusereita koko porukka. Vaikkapa Office-ohjelmat pitää tietenkin osata etu- ja takaperin silmät kiinni ilman muuta! Jos edes perusasiat eivät ole kunnossa, miten joku voi kitistä jostain ikärasismista.

      Tämä pätee meihin laajemminkin. Kuvittelemme olevamme jotenkin osaavia, kun meillä on se koulutususkonto. Mutta eipä tästä maasta silti irtoa juuri mitään maailmalle myytäväksi kelpaavaa. Milläs niitä appelsiineja, autoja ja muita tuontitavaraoita sitten maksetaan?

      1. Ja sinäkö, Parantainen, pystyt jostain päättelemään, miten ihmiset osaavat nuo Office- ohjelmat? Tästä Pirjon kanssa käydystä viestinnästäkö sinä senkin sait päähäsi tai hänen CV:stään? Miten se siellä on todistettu tai jätetty todistamatta? Osaan käyttää Office-ohjelmia takaperin, niinkö siellä pitäisi lukea?

        Sinäkinkö, Parantainen, olet luuseri? Sekö on ratkaisu, että sinä alat ruoskia näitä luusereita eräänlaisena jumalan ruoskana?
        Pistäpä nyt pöytään ne ideat, joita tuolla yläkulmassa hehkutat. Olepa nyt mies.

  8. Tässä kohtaa haluan sanoa sen minkä aina, kun puhutaan työhakemuksista: eli hakemuksia on paha parantaa, kun rehellistä palautetta ei saa (miksi minua ihmettääkin, että kukaan ei halunnut sinulta kommentteja hakemukseensa…). Jos jokin olisi työnhaun aikana auttanut, niin se, että joku olisi suoraan kertonut, miksi hakemukseni on epäluotettavan oloinen tai muuten vain täyttä kuraa.

    Mutta ei tuollaisen palautteen antaminen ole rekrytoijan etujen mukaista. Eräs tuttu henkilö oli tilanteessa, missä hänen tehtäviinsä kuului lukea satoja työhakemuksia ja valita puljun kannalta parhaat. Useat olivat täynnä aivan yksinkertaisia kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä. Nämä lensivät suoraan roskiin. Kysyin häneltä, miksei hän ohjeista hakijoita painottamaan hakemuksissa oikeinkirjoitusta. Vastaus oli: ”Miksi tekisin omasta työstäni vaikeampaa? Mielummin valitsen tänne ne, jotka ovat luonnostaan skarppeja ja ymmärtävät automaattisesti, millaisia ihmisiä tänne kaipaamme”. Pahahan tuohon on vastaan sanoa.

    Samoin useat ihmiset eivät käsitä sitä, että työhakemuksen tarkoitus on myydä itsensä firmalle eikä vain kertoa, miksi työpaikka olisi hakijan kannalta tärkeä. Työhakemus siis pitää kirjoittaa niin, mitä taitoja voi itse tarjota puljun hyväksi (Tämänkin tosin tajusin vasta 4 – 5 vuotta sitten, syynä saattoi hyvinkin olla erään Jari Parantaisen kirjoitukset).

    Erityisosaamisen puute on myös yksi suuri ongelma ja ainakin vastavalmistuneilla nimenomaan se suurin ongelma. Miten erottua, kun ei ole mitään, millä erottua? Itse olen tällaisena juniorina pyrkinyt ratkaisemaan ongelman esimerkiksi blogin pitämisellä, joka ainakin osoittaa, että alan asiat kiinnostavat muutenkin kuin vain toimistotyöaikana. Kaikki, mikä ilmaisee kiinnostusta alaan koulun ja mahdollisten töiden ulkopuolella, lienee suoraa plussaa. Ilmeisesti blogin pitäminen vaikutti, kun nykyisen työpaikan haastattelussa todettiin, että blogia on luettu ja asiatekstiäkin on siellä joskus havaittu.

    1. Blogisi on esimerkki siitä, miten kekseliäimmät aina löytävät jonkin uuden reitin.

      Tosin etkö ollut aika uhkarohkea?

      Tuskin yksikään työnantaja pyysi kirjoittamaan blogia. Sinähän olet selvästi jonkin sortin vaarallinen anarkistisika. Rikoit kirjoittamattomia sääntöjä, kun menit oma-aloitteisesti vaikuttamaan heihin epäohjeistetuilla, kieroilla menetelmilläsi.

      1. Kieltämättä, pitäisi kieltää tällainen vaarallinen raggarointi.

        Ei mutta, se, miten töitä hakee, on tietysti riippuvainen myös alasta. Kokeeksi lähetin erääseen asianajotoimistoon työhakemuksen, jonka olin muotoillut haastehakemuksen muotoon. ”Todistajaksi” olin nimennyt suosittelijat yhteistietoineen ja ”kirjalliset todisteet” olivat tietysti työtodistuksia ja muita vastaavia. Ko. toimistosta ei koskaan kuulunut yhtään mitään, ei edes ”kiitti mutta ei kiitti”-vastausta.

        Riippuu alasta – ja erityisesti rekrytoinnista päättävistä ihmisistä – miten erilaisiin tempauksiin suhtautuu. Esimerkiksi fiktiivinen tuotteistaja Pari Jarantainen saattaisi haltioitua siitä, että joku kiipeää liimaamaan neonvalokylttinä toteutetun työhakemuksensa tämän 50-kerroksisen toimistotornin ylimpään (eli Parin huoneen) ikkunaan. Sama temppu asianajotoimisto von Schwabkoff & Stålhammarin kohdalla johtaisi lähinnä hakijan lisäämiseen mustalle listalle.

        Etukäteen onkin paha sanoa, mikä on juuri se temppu, mikä rekrytaattoriin vetoaa.

        1. Olet tietysti aivan oikeassa. Pohdinta on samaa kuin markkinointihommissa:

          ”Eihän tämä viestimme vain suututa kohderyhmämme tiukkapipoja?”

          Kaikki vähänkään erottuva aina ärsyttää pahimpia pönöttäjiä. Mutta sitä miettisin, onko se oikeastaan huono asia. Kuka meistä haluaa patologisen tosikon työkaveriksi?

          1. Luonnollisesti Joku Voi Suuttua (TM), eikä se ei olekaan ongelma. Mutta jos tempauksellaan antaa kuvan, että on täysin sopimaton alalle, sillä tempauksella ei kovin paljoa voita. Kuten kirjoitit, lampaan temperamentti ei ehkä asiantuntijapalveluiden myyntityöhön kovin hyvin sovellu. Räiskyvää ulosantia ei taas konservatiivisella alalla välttämättä arvosteta.

            Tässä on myös se pieni ongelma, että jos työkokemusta ei ole tai työttömyys pitkittyy, ei nirsouteen ole ihan hirveästi varaa. Ts. on parempi mennä puremaan hammasta johonkin pönötysfirmaan vuodeksi – kahdeksi ja ottaa oppi talteen, kuin syljeskellä kattoon kotonaan.

            Pitkällisen pohdinnan jälkeen olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jollain tavalla on tietysti pakko erottua, suututti sillä jonkun tai ei. Työnhaussa tavoitteena on kuitenkin vähintään yksi myöntävä vastaus, hitot siitä suuttuuko joku. Jos töitä ei irtoa, niin niitä ei irtoa, ja siinä on aika laiha lohtu, että ”no ainakaan kukaan ei suuttunut” 😀

          2. Lopulta kyse lienee todennäköisyyksistä.

            Oletetaan, että marketin laarissa on jäljellä kymmenen saippuakoteloa. Jos ne kaikki ovat identtisiä valkoisia puikuloita, yksittäinen saippuakotelo tulee ostetuksi tietenkin 10 prosentin todennäköisyydellä.

            Jos taas yhdeksän koteloa on valkoisia ja kymmenes onkin punainen, tuo punainen tulee ostetuksi moninverroin verrokkejaan todennäköisemmin – siis vaikka useimmat ostajat pitävät neutraalista vaihtoehdosta enemmän.

            Valitettavasti en enää löydä tälle väitteelleni lähdettä. Mutta tutkimuksen tulos on helppo uskoa. Joukosta erottuva vaihtoehto pistää ostajan silmään ja saa sikäli erikoiskohtelun.

        2. Eikös jonkinlaisen ennakkotiedustelun pitäisi olla työnhaussa ihan peruskauraa? Siitä kuitenkin puhuvat jopa korkeakoulujen rekrytointiasiantuntijat*. Sen perusteella sitten räätälöidään omaa hakua sopivammaksi.

          *Jotka eivät yleensä ole hakeneet yhtään työpaikkaa 20 vuoteen.

  9. Nythän on kaksi maailmaa. On tämä suurten korporaatioiden maailma, jotka etsivät ihmisiä rekrytointi-ilmoituksilla. Sitten on tämä pienyrittäjien maailma, jossa verkostoidutaan ja koitetaan vain löytää työlle tekijä.

    Korporaatioissa lampaan temperamentti on usein eduksi. Jonon ohi itseään myyvä törmää lähes varmasti siihen, että kukaan ei saa/uskalla tehdä rekrytointipäätöstä yksin. Silloin ainoa tapa lähestyä saattaa olla työnhakulotto, joka perustuu geneeriseen ilmoitukseen ja sen poikimaan tuhanteen geneeriseen hakemukseen.

    Pienyrittäjä on ketterä, hän pystyy tekemään päätöksiä ja kantaa muutenkin aikuisen vastuuta. Mutta emme elä missään jälleenrakennusajan Suomessa, jossa halutaan kaikki miehet ja naiset kannelle, hiiohoi. Elämme tytäryhtiötaloudessa, jossa suuri on kaunista ja tärkeintä on olla keikuttamatta venettä. Mutta ehkä täällä aluskasvillisuudessa kytee joku muutos, ainakin itse toivon niin.

    1. Toki 99,9 prosenttia työnhakijoista pysyy lampaina, olin siitä mitä mieltä hyvänsä. Lisäksi isot organisaatiot ovat täynnä lammaspaimenia, jotka eivät pidä mustista sooloilijalampaista.

      Toisaalta lampaan tie johtaa takuuvarmasti vain teurastamolle.

      Ihmiset jaksavat lotota vuodesta toiseen, vaikka voiton todennäköisyys on käytännössä nolla. Silti kaikki muu ponnistelu on muka ilman muuta turhaa, vaikka pieni riskeeraaminen tuottaisi jättipotin (työpaikan) miljoona kertaa lottovoittoa todennäköisemmin.

  10. Vaikuttaa siltä, että ikärasismi halutaan lakaista maton alle. Tieto-, taito- ja asennevammaisia löytyy kaikista ikäryhmistä. Vastaavasti sellaisia henkilöitä, joiden osalta edellämainitut osa-alueet ovat kunnossa, löytyy kaikista ikäryhmistä. Tämän blogikirjoituksen esimerkiksi oli otettu todellinen tai kuvitteellinen multiongelmainen henkilö ja silloin ikä-näkökulma todella hautautui suuren ongelmavuoren alle. Ikärasismi on todellinen silloin kun hakijan tiedot, taidot ja asenteet ovat kohdallaan, mutta syntymävuoden ollessa CV:ssä oikeassa kohdassa (=alkupuolella) hakija karsiutuu jatkosta jo ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä todellinen ongelma pahenee mitä ikääntyneemmästä henkilöstä on kysymys.

    1. Uskon kyllä, että ikärasismia esiintyy. Mutta esimerkiksi Hesarissa on ollut pelkästään kesäkuun aikana jälleen useita anonyymejä yleisökirjoituksia, joiden laatijat väittävät tulleensa hylätyksi ikänsä vuoksi. Mitään todisteita heillä ei tietenkään ole. He vain ”tietävät”, että iän täytyy olla peruste, koska he ovat muuten niin mahdottoman sopivia ja päteviä.

      Törmäsin tätä vastaavaan ilmiöön jo pikkupoikana. Tapasin uuden, itseni ikäisen pojan naapurista. Leikkimme eivät jossain vaiheessa sujuneet hänen mielensä mukaisesti. Niinpä hän alkoi parkua kovaan ääneen joutuneensa sorretuksi, koska hän oli mustalainen. Se oli aika hämmentävää, koska en siinä vaiheessa edes tiennyt, että hän oli romaniperheestä kotoisin.

      Joka tapauksessa olen törmännyt lukemattomat kerrat siihen, ettei työnhakijalla ole mitään mahdollisuuksia tulla hylätyksi minkään syrjinnän perusteella. Hänen osaamisensa on niin olematonta, viestintä puutteellista ja asenteessa paistaa norsun kokoisia aukkoja. Mutta hakija itse on silti aivan varma, että hän kuuluu parhaaseen eliittiryhmään.

      1. Ikärasismi ei ole positiivinen ilmiö, mutta positiivista on se, että olet tunnistanut sitä esiintyvän. Siitä on enää kukonaskel siihen, että pyrit mielipidevaikuttajana muokkaamaan asenteita siten, että ikärasismin vaikutus minimoituu. Muistaa toki pitää, että sortamiskeinoja löytyy muitakin ja niistä jokin nousee hallitsevaan asemaan sen mukaan millaisella foorumilla keskustelua käydään.

        Jos oletetaan, että mainitsemasi Hesarin yleisönosaston kirjoittajien resurssit eivät riitä heidän hakemiensa tehtävien hoitamiseen, on esittämäsi teoria ikärasismin kaiken selittävänä ilmiönä hyvinkin lähellä totuutta. Jos oletetaan, että kirjoittajien resurssit riittäisivät heidän hakemiensa tehtävien hoitamiseen, mutta he ovat tulleet hylätyksi mitään uskottavaa syytä ilmoittamatta, on todennäköisesti kysymys ikärasismista. Tänä päivänä kukaan ei toki halua tulla leimatuksi ikärasistiksi. Itse olen kohdannut vain kerran suoran ilmaisun 20 vuotta sitten kun hain kehitystavoitteitani vastaavia töitä.

        Mustalaispoika ei todennäköisesti ollut itse päätellyt syitä siihen miksi hänen tavoitteensa leikeissä ei toteutunut. Pikemminkin hän oli ammentanut asenteensa omasta viiteryhmästään, jossa joku valistunut oli taktisista syistä neuvonut häntä argumentoinnissaan viittamaan etniseen alkuperäänsä. Kumpikaan teistä ei selkeästi ajatellut omia roolejaan ja niitä keinoja, joilla te omia tarkoitusperiänne ajoitte.

        En mitenkään pyri kiistämään, etteikö kolmannessa kappaleessa kuvailemiasi tapauksia esiintyisi. Tuskin kukaan avoimesti tunnustaa olevansa resursseiltaan toista heikompi. Sisimmässään hän voi asian tiedostaa ja käyttää havaintoaan hyväkseen silloin kun hän omia kehitystarpeitaan punnitsee. Joissakin tapauksissa ikärasismia käytetään kilpenä samalla tavalla kun mustalaispoika käytti kilpenään etnistä alkuperäänsä.

      2. Tuskinpa HS:n mielipidesivustolla saisi niille ikärasimin perusteluille riittävästi tilaa. Mielipidekirjoituksen pitää olla lyhyt. Miten ne perustelut olisi pitänyt esittää?

        Kertoisitko itse tarkemmin, miten olet useat kerrat törmännyt tällaisiin tilanteisiin. Sinähän olet itse ilmeisesti yksinyrittäjä. Et siis rekrytoi itse, vai kuinka?

        1. En välttämättä ymmärtänyt täysin kysymystäsi ja se ehkä oli suunnattu Jari Parantaiselle (JP). Oletan, että kysymys oli suunnattu minulle.

          Alussa yritin hahmottaa millaisista tilanteista JP:n mainitsemissa tapauksissa olisi voinut olla kyse.

          Ikään perustuvista kriteereistä mielellään vaietaan, koska Suomen vuonna 2000 voimaanastuneen perustuslain – joka monilta osin ankkuroituu kansainvälisiin sopimuksiin – 2. luvun 6 §:n 2. momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Toisaalta Suomessa ei ole olemassa kattavaa perustuslain noudattamisen jälkikäteiskontrollia. Nämä asiat ovat yleisesti tiedossa ja siksi ikäsyrjintä on asia, johon kukaan siihen mahdollisesti jollakin tavoin ryhtynyt ei halua tulla leimatuksi. Asia oli toisin ennen vuotta 2000, jolloin uskallettiin vielä avoimesti ilmoittaa hylkäävän päätöksen perusteeksi ikä. Ikäsyrjintä Suomessa on kuuma peruna, jonka olemassaolo on kaikkien havaittavissa, mutta sitä ei haluta avoimesti käsitellä.

          En ole itse ollut koskaan rekrytoimassa, mutta olen konsultoinut toisia hakemusten laadinnassa ja jopa vastaanotettujen hakemusten analysoinnissa – tosin hyvin suppeasta näkökulmasta.

        2. Hesari julkaisee säännöllisesti mielipidekirjoituksia, joiden juoni on aina sama:
          1. Olen yli 50-vuotias akateeminen työtön.
          2. Olen hakenut satoja työpaikkoja.
          3. Pääsen harvoin edes haastatteluun.
          4. Olen siis ikäsyrjinnän uhri.

          Kuten todettu, mitään todisteita ikäsyrjinnästä ei ole. On vain kirjoittajan oma vakaa käsitys.

          Olen ollut kolmen yrityksen palkkajohtaja ja parissa muussa esimiehenä. Omassa yrityksessäni on ollut enimmillään 20 työntekijää. Lisäksi osallistun asiakkaideni rekrytointihankkeisiin säännöllisesti, viimeksi toukokuussa. Kaikkiaan olen palkannut asiantuntijatehtäviin runsaat 50 henkilöä. Haastatteluja siihen on tietenkin tarvittu satoja.

          1. Päättelyketju voi olla väärin tai oikein. Usein se on väärin, mutta entä jos se joissakin tapauksissa onkin oikein?

            Miten ikäsyrjintä voitaisiin todistaa? Esimiehet ja rekrytointikonsultit tietävät totuuden parhaiten, mutta he tuskin kertovat hakijoille tai edes tilastollisen tutkimuksen tekijöille sellaisista asenteista, joita pidetään yleisesti hyvän etiikan ja moraalin vastaisina vaikka ne muutoin olisivatkin perusteltuja.

          2. Parhaiten työnantajien harjoittama syrjintä tulee esiin tutkimuksissa, joissa työnantajille on lähetetty valehakemuksia. Sitten vain vaihdetaan (muuten identtisiin hakemuksiin) vaikkapa hakijan sukupuoli, ikä tai esimerkiksi nimi ulkomaiseksi. Jo alkaa paljastua mielenkiintoisia asioita.

            Pohjois-Amerikassa anonyymit rekrytoinnit ovatkin yleisiä. Hakijoiden ikä ja sukupuoli siis salataan. Ja onhan vastaavaa kokeillut Suomessakin esimerkiksi Helsingin kaupunki (HS 21.5.2013).

  11. Nokkela kirjoitus jälleen kerran. Pari huomiota.

    1. Vanheminen on kaikkien sairauksien riskitekijä ja siis myös sairauslomien, jotka ovat työnantajalle sekä rasittavia että kalliita. Edelleen jos sairaus pitkittyy, laitetaan eläkepaperit vetämään. Työkyvyttömyyseläke kylläkin päättää työsuhteen, mutta ei päätä kuluja. Järjestelmä on sellainen, että työnantaja koostaan riippuen maksaa osan tai jopa kaiken ”omasta työkyvyttömyyseläkemenostaan.” Ajatus lienee ollut, että näin saataisiin työnantajat panostamaan työhyvinvointiin. Kääntöpuoli on, että työnantajat ohjataan entistä rajummin valikoimaan ne, jotka töihin ylipäätään otetaan. Iäkkäät saattavat olla yksi ryhmä, jota tämän vuoksi kartetaan. Toinen ryhmä voivat olla kertaalleen sairastuneet (esim. masennus tai syöpä), mutta sittemmin parantuneet. Heillähän on kohonnut riski sairastua uudelleen.

    2. Myös ikärasismille käänteistä ilmiötä esiintyy. Olkoon nimeltään vaikkapa ”humanitaarinen apu”. Selvästi nähdään, että 55-vuotias ei enää oikein selviä ja henkikin haisee joskus viinalle. Kuitenkin työsuhde on ja pysyy eikä sitä päätetä, koska ”sehän jää pian eläkkeelle”.

    1. Tilastollisesti pitää paikkansa, että sairastumisriski on suoraan verrannollinen ikään. Tämä taas lienee ikärasismin yksi peruspilari. Työnantajan näkökulmasta on ymmärrettävää, että tämäntyyppiset riskit halutaan välttää. Toisaalta voidaan olettaa työnantajankin haluavan tehdä parhaan mahdollisen valinnan ja varmistaa rekrytoidun terveydentila viime vaiheessa lääkärintarkastuksella, joka usein tehdään kaikille iästä riippumatta.

  12. On myös paljon tehtäviä/työpaikkoja, joihin ei oteta junioreita. Onko sekin ikärasismia? Vastavalmistuneita ei oteta budjettivastuullisiin tehtäviin eikä toimitusjohtajaksi tai hallituksen pj:ksi kelpaa jostain syystä useimmiten vain todellinen harmaapantteri. Komppaan vahvasti tuota Jarin ”kätevä veruke”-alustusta.

    1. Tuo riippuu mm. yrityksen toimialasta ja koosta. Ammattinimike yksinään ei kerro juuri mitään. Mitä pienempi yritys eri mittareilla mitattuna on, sitä suurempi mahdollisuus junioreilla on päästä/ryhtyä suoraan mainitsemiisi tehtäviin. Pienessä yrityksessä tehtäväkenttä tosin kattaa strategisen, taktisen ja operatiivisen tason. Ajatus toimii myös päinvastoin. Jopa isoissa sukuyrityksissä jälkikasvu lähetetään oppipojaksi toisiin yrityksiin ennen kuin heidät nimitetään vastuullisiin tehtäviin omassa yrityksessä. Tässä on kysymys lähinnä koulussa hankitun tiedon syventämisestä ja tiedon taidoksi jalostamisesta pikemmin kuin nuorin kohdistuvasta ikärasismista.

  13. Vähän lisää löylyä: Miksi olet päätynyt työnhakijoiden joukkoon? Muutama kysymys vielä pohdittavaksi uhrille:
    – Lähditkö kesäperjantaisin viimeistään puoli neljältä mökille vai hoiditko hommat loppuun?
    – Oliko osaamisesi keihäänkärki golfissa?
    – Teitkö työpaikalla lähtemättömän vaikutuksen viihdyttämällä itseäsi kauppa- ja muilla tärkeillä lehdillä.
    – Veikö junioreidesi lätkä-, futis- tai joku muu firaabeliharrastus huomiosi liiketoiminnasta?
    – Muistutitko pomoasi säännöllisesti luottamuksesta esim. muutamalla matkalaskun mielikuvituskilometrillä.
    Eli ajoitko itsesi toimillasi umpikujaan päättyvälle sivuraiteelle ja nyt sitten kitiset ikärasismia?

  14. Vastaus kaikkin kysymyksiisi on ei. Et nähtävästi lukenut mitä kirjoitin aiemmin asenteista.

    1. Luin vielä uudelleenkin. Palkkaaminen ja irtisanominen tapahtuvat ainakin vielä toistaiseksi ihmisen tekemällä päätöksellä. Yllä mainitsemani seikat muiden muassa ovat niitä syitä, jotka todellisuudessa vaikuttivat siihen valintaan kenelle mustapekkakortti jäi YT:ssä käteen. Ikääkin oli – sekä lähtijöillä että jatkajilla.

      1. Käyttämäsi kuvakieli oli sikäli ontuva, että mustapekka-kortteja on pakassa vain yksi. YT-neuvotteluiden tuloksena irtisanottujen määrä voi olla nolla tai lähes yhtä suuri kuin yrityksen koko henkilömäärä tai jotain siltä väliltä. YT-neuvotteluiden aloitus perustuu useimmiten tuotannollis-taloudellisiin syihin jos kohta henkilötasolla silloinkin ikärasismi saattaa vaikuttaa päätökseen vaikka irtisanottava olisi hoitanut työnsä mallikelpoisesti.

        1. Taidan työntää tylsyneen säiläni huotraan. Onnea ja menestystä kalistelussasi väärässä olevaa maailmaa vastaan.

  15. Miten on mahdollista, että ikärasismi ei koske kaikkia? Tiedän paljon yli 50 v. joilla riittää kysyntää ja vientiä. Tämä johtuu siitä että he ovat todellisia ammattilaisia ja osaamiseltaan huippuja muidenkin kuin omasta mielestä. Ikärasismin kohteeksi joutuu helposti huono tai keskitason suorittaja. Mutta näitä ei haluta palkata minkään muunkaan ikäisenä. Moni luulee olevansa parempi kuin todellisuudessa onkaan. Pelkkä koulutus ja kokemus ei tee kesää. Olen liian usein nähnyt, että ihmisillä on harhainen käsitys oman osaamisen laadusta.
    Jos töitä haluaa vanhempana niin olemalla keskimääräistä kovempi tekijä saa töitä. Oman osaamisen eteen kannattaa ja pitää nähdä vaivaa jatkuvasti.

    1. Ei mikään muukaan ihmisen ajatteluun perustuva ilmiö noudata samantyyppistä lakia kuin esimerkiksi luonnonlait. Kyllä yli 50-vuotias voi työllistyä tai olla työllistymättä jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa niin läheltä, että hakija tunnetaan rekrytointitilanteessa syvällisemmin kuin mitä CV:n syntymäaika ja itse sävelletty osaamisalue kertovat.

      Ikärasismi perustuu ikään ja sen mukanaan tuomiin mahdollisiin ongelmiin. Tämä blogikeskustelu lähti liikkeelle siitä, että esitettiin monissa tapauksissa paikkansapitävä näkemys, jonka mukaan ikääntyneiden henkisten resurssien puutteet yritetään peittää ikärasismin verhoilla.

      Itse halusin tuoda esille sen, että ikä usein estää hakemuksen etenemisen ensilukemista pidemmälle riippumatta hakijan muista ominaisuuksista.

      Ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä yhtä tai useampaa yksilöä vaan ikärasismia yleensä. Ikärasismi elää maassamme ja voi valitettavan hyvin. Ilmiön kieltäminen vain ruokkii sitä kehitystä, että ikääntyneet käyvät yhä harvinaisemmiksi työelämässä. Suomalaisen yhteiskunnan huoltosuhde käy yhä kestämättömämmäksi eikä asiaa auta yhtään se, että itsestään ja osaamisestaan huolehtivat ikääntyvät kohtaavat perusteetonta syrjintää.

      1. Olen täysin samaa mieltä.

        Parantaisen tapa esitellä näitä asioita on täysin yksinkertaistava, provosoiva. Se on harmi, jos Suomessa provosoinnilla voi elättää itsensä, mutta ei empaattisella ja ahkeralla otteella.

        Tosin Parantaisen suuresti ihailemasta Amerikasta on jo pitkään kaikunut viestejä ja tutkimustuloksia, joissa kerrotaan, että näitä Parantaisen lampaiksi vihkimiä puurtajia on alettu kovasti kaivata takaisin. Jonkun täytyy ne työtkin tehdä eikä vain provosoida.
        Etkö tunne, Parantainen, alan tutkimustuloksia? Puuttuko sinulta kyky ja osaaminen lukea ja löytää niitä tutkimuksia? Vai eikö tutkimuksia tarvita, kun voi omassa päässään näköjään kaiken päätellä?

        Parantainen, tapasitko kyseisiä ihmisiä lainkaan?

        1. Onneksi on keksitty sellainen asia kuin työnjako. Jos siis sopii, hoida vaikka sinä tuo empatiaosasto. Minä jatkan täällä provokaatiopuolella.

          Ilmeisesti tarkoitat kysymykselläsi, että tapasinko esimerkiksi Pirjoa.

          En tietenkään tavannut. Kuten jo postauksessani kerroin, tapaamiseen ei ollut mitään syytä, koska hakemus ei antanut siihen aihetta.

    2. Yksittäistapauksista on tietenkin vaikea päätellä mitään varmaa. Mutta olen itsekin seuraillut, miten eräs hyvä ystäväni vaihtoi juuri työpaikkaa oikein sujuvasti. Hän täyttää tänä vuonna 53 vuotta.

      Niin vain duunia löytyi, koska hänellä on erittäin arvokasta it-alan osaamista ja kymmenien vuosien rautainen kokemus lukemattomista vaikeista projekteista. Hän läpäisi useita haastattelukierroksia ja psykologien järjestämät soveltuvuuskokeet.

      Monta ystäväni entistä kollegaa oli jo siirtynyt tuohon uuteen työpaikkaan ennen häntä. Tuskinpa duunia olisi järjestynyt, jos yksikin heistä olisi kertonut työnantajalle ikäviä tarinoita tulokkaan työhistoriasta. Mainekin oli siis selvästi kunnossa.

      1. Ennen kuin yksilö voi havaita joutuneensa ikärasismin kohteeksi hän tarvitsee suuren joukon samantyyppisiä kokemuksia. Yhteistä kokemuksille on se, että hakemukset eivät johda rekrytointiprosessin seuraavaan vaiheeseen. Siinä missä yksittäistä työelämän ulkopuolelle joutunutta ikääntynyttä ei voida automaatisesti leimata jollakin varoitusmerkillä, ei myöskään yksittäistä työnantajaa voida leimata ikäsyrjinnän systemaattiseksi harjoittajaksi.

        Vaikka ikääntynyt hakija olisi karsiutunut kuvaamasi monivaiheisen prosessin lopussa, ei voitaisi puhua ikärasismista, koska hakija oli vedetty mukaan aitoon prosessiin. Itselläni on ystäväsi taustaan jossain määrin verrattava tausta. Viime syksynä sain kutsun haastatteluun juuri hyvän maineeni ansiosta. Homma kariutui siihen, että suunniteltua rekrytointiohjelmaa ei toteutettukaan. Minulla on syy uskoa saamaani vastaukseen, koska yhteys ko. yritykseen on säilynyt positiivisena.

        1. Se on vain harmillista, jos on joutunut pätkätyöputkeen. IT-alalla tuo ei voi olla oma ongelma, mutta Suomessa on aloja, joilla se ei ole alun alkaen itsestä kiinni.

          Voi olla uuden tutkinnon suorittanut, joka valmistuu pahimpaan lamaan. Yksinkertaisesti voi olla muutakin huonoa tuuria. Ihmisessä ja osaamisen kehittämisessä ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta työnantajat katsovat karsaasti pätkähistoriaa, vaikka tietävät alan reaalitetit.

          Lisäksi näillä pätkäaloilla on paljon nepotismia. Joillakin aloilla vallitsee myös jatkuva ylitarjonta työntekijöistä. Siellä usein ratkaisee puoluetausta tai muu suhde. Joissakin paikoissa, julkisella sektorilla varsinkin, kysytään, tunnetko meiltä ketään. Miten siinä sitten pääsee luomaan uraa?

          On helppo hyvin työllistäviltä aloilta mollata heikosti pärjääviä. Jatkuvasti kun ihminen ei voi kouluttaa itseään uudelleen.

          1. Keskustelua varmasti suhteuttaisi se, että Hesariin kirjoittaisi myös joku sellainen työnhakija, joka ei ole vastavalmistunut eikä myöskään yli 50-vuotias ja kertoisi omista työnhakukokemuksistaan. Itse palasin ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Suomeen viitisen vuotta sitten ja lähetin 4 kuukauden aikana 172 hakemusta ilman, että pääsin yhtenkään haastatteluun. Ikää oli 35 vuotta ja työkokemusta kv-bisneksestä yli 10 vuotta.

            Kun pääsin ensimmäiseen haastatteluun, kysyin rekrytoivalta konsultilta suoraan, mikä minussa on vikana. Olin itse stigmalleni sokea ja vastaus tuli yllätyksenä, mutta jälkikäteen kyllä olen ymmärtänyt, että rekrytoijan näkökulmasta ko työhistoriaani liittyvä asia nähtiin ongelmana (ja kyse ei siis ole lapsista, työpätkistä tms). Konsultti myös sanoi, että en olisi päässyt edes haastatteluun ilman sitä, että olin kirjannut oman alani melko nimekkäitä suosittelijoiksi hakemukseeni. Sain duunin ja ryhdyin systemaattisesti korjaamaan tätä ”ongelmaa” CV:ssäni.

            Ikärasismi ei siis ole ainoa syy siihen, että haastatteluihin ei pääse tai että työtä ei ole löydy. Ajat ovat huonot ja vaikeaa on kaikilla. Allekirjoitan siis täysin kirjoittajan pointit omien vikojen tunnustamisesta ja niihin tarttumisesta. Vaikka varmasti on olemassa ihan oikeaa ikärasismiakin, niin ikärasismi voi myös olla hyvä tekosyy olla näkemättä omia heikkouksiaan.

            Leenalle vielä, itse työskentelen tällä hetkellä julkisella sektorilla. En tuntenut ketään ko paikassa, eikä sitä minulta edes haastatteluissa kysytty. Suhteita en ole myöskään käyttänyt yhdenkään työpaikan hankkimiseen, vaan kaikkiin duuneihin olen päässyt ”mustana hevosena”. Varmasti suhteet olisivat helpottaneet, jos niitä olisi ollut, mutta eivät ne välttämättömiä ole. En ole myöskään törmännyt nepotismiin, vaikka tästäkin koko ajan kuulen väitteitä. Omiin korviini nuo kesto-selitykset todellakin alkavat kuulostaa jo selittelyltä.

            Sen sijaan, että keskittää voimansa täällä blogin kirjoittajan parjaamiseen, kannattaisi energia käyttää itsetutkiskeluun ja pohtia repivän itsekriittisesti sitä mahdollisuutta, että kirjoittajan esiintuomissa seikoissa olisikin edes totuuden siemen. Todennäköisesti niiden asioiden tunnistaminen ja niihin keskittyminen veisi työllistymistäsi enemmän eteenpäin kuin kommenttien kirjoittelu tänne blogiin.

            Ja vielä, työskentelen itse hyvin huonosti työllistävällä alalla, enkä ole ollut päivääkään työttömänä valmistumiseni jälkeen. Ymmärrän olevani erittäin onnekas ja etuoikeutettu, mutta vastoin väitettäsi, olen myös jatkuvasti kouluttanut itseäni työn ohessa.

  16. Itse olen antanut muutamille vinkkejä ”CV:n” kirjoittamiseen.
    1. Kirjoita se alustavasti niin että et kerro koulutusta (eli kerro osaamisestasi)
    2 Kerro mitä annettavaa sinulla on yritykselle, monet kertoo mitä yrityksen pitää antaa. Muistakaa kumpi on ostaja ja kumpi myyjä! Montako kertaa olette menneet autokauppaa ja myyjä on kertonut millaisen auton tarvitset.
    4 Kerro miten kehittäisit yritystä/osastoa tuottavampaan suuntaan. Tutustu yritykseen, sen toimialaan ja tulevaisuuten.
    5. Sosiaaliset taidot ja oppiminen (on myös osaamista) on tärkeämpi kuin koulutus. Ei varmaan mene väärin jos sanon että työelämässä tarvitset/yritys tarvitsee 0-10% siitä mitä koulussa olet oppinut.
    6 Lue se viisi-kymmenen kertaa läpi niin että se ei ala väsyttämään. Monet hakemukset on todella tylsiä lukea.

    1. Esittämäsi pointit ovat kaikki oikeansuuntaisia, järkeviä, kypsiä ja yleiskäyttöisiä. Jätit kuitenkin huomiotta sen miten syntymäaika kerrotaan. Se on oleellinen tieto, joka tulee kertoa selkeästi ja siten, että hakija ei koe olevansa ristiriidassa kronologisen ikänsä kanssa. Ikääntyminen ja ikärasismi taas ovat tämän blogikeskustelun ydinasioita.

  17. Moni rekrytoija suhtautuu yli 50-vuotiaisiin työnhakijoihin epäillen. Ihan aiheestakin. Olen läheltä seurannut muutaman vastikään rekrytoidun viiskymppisen työtä. He ovat täysin urautuneita omiin työtapoihinsa, eivätkä niitä juuri pysty muuttamaan, vaikka asiasta huomautettaisiinkin. Uuden oppiminen tuntuu olevan todella tuskallista ja paluu vanhaan tuttuun ja turvalliseen houkuttelee. Annankin ikääntyvälle työnhakijalle pari vinkkiä: 1. Tee hakemuksessa selväksi, että olet valmis omaksumaan uusia työtapoja ja kyseenalaistamaan entiset. 2. Anna selvitys terveydentilastasi ja sairauslomahistoriastasi. 3. Laita aina mukaan muutaman suosittelijan yhteystiedot. Lopuksi pari hyvää slogania näihin asioihin liittyen: 1. ”Parhaiten ei menesty se joka osaa eniten, vaan se joka oppii nopeimmin”. 2.”30 vuoden työkokemus on useimmiten yhden vuoden työkokemus X 30″.

    1. Yleistäminen on usein fiksua ja kustannustehokasta. Jokainen yli 50-vuotias akateeminen työtön tietää aivan hyvin, millaisia sterotyyppejä hänen ikäisensä tuovat työnantajan mieleen. Niinpä heidän pitäisi torpata (aivan aiheelliset) ennakkoluulot juuri niin kuin tässä havainnollisesti neuvot.

    2. Jos tehdään havaintoja työ- ja toimintatavoista eri toimialoilla, voidaan havaita, että useilla toimialoilla työn sisältö, teknologia ja tekniikka yms. kehittyvät niin nopeasti, että yksilö joko sopeutuu muuttuvaan ympäristöönsä tai uupuu.
      Hakemuksen lukijan ehkä pitäisi tuntea sitä toimialaa, johon hän on uusia henkilöitä rekrytoimassa, sen verran, että hän osaa päätellä hakijan olevan muuntumiskykyinen jos hänen aiempi kehityksensä vastaa alan yleistä kehitystä.
      Kokenut hakemusten lukija ehkä kykenee tekemään johtopäätöksiä hakijan fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta hakijan harrastusten perusteella.
      Yhtä kaikki vaikuttaa siltä, että ikääntyneen työnhakijan hakemuksen ja CV:n tulisi kokonaisuutena muodostaa taideteoksen, jonka sanoman vastaanottaja – kuitenkin – tulkitsee omalla tavallaan. Ikääntyneen hakemuksessa ei enää riitä perustavaa laatua olevien asioden selkeä kertominen lisättynä jollakin persoonaa kuvaavalla sanonnalla. Tästä muodostuu hakemusten lukijoidenkin työtä vaikeuttavia esteitä.

    3. Tässä oli hyviä neuvoja ikääntyville. Osasit esittää rakentavasti konkretiaa. Toisaalta pätkätyöhistoriasta, jonka tukena on esittää kiitettäviä työtodistuksia ja suosittelijoita, pitäisi loogisesti voida rekrytoijan jo päätellä, että tässä oppimis-ja kehittymiskykyinen ihminen, joka ei ole urautunut ja jämähtänyt.

  18. Niin ja en käyttäsi sanaa ”ikärasismi” vaan ”ikäsyrjintä”. Kysehän ei ole rodusta, vaan ikävuosista ja siihen liittyvästä syrjinnästä.

    1. Oikein! Ikäsyrjintä on paitsi täsmällinen myös maltillisempi ilmaus kuin ikärasismi. Oikean termin käyttäminen toivottavasti edesauttaa itse kutakin ymmärtämään sellaisia ihmisiä – lapsia, nuoria, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä, varttuneita ja senioreita – jotka eri tilanteissa joutuvat ikänsä puolesta syrjinnän kohteeksi.

  19. Mielenkiintoinen keskustelu. Itsellä on vielä tuohon ikäsyrjintävaiheeseen matkaa, mutta se herätti ajatuksia. Itse en pidä tärkeänä, mikä kirjoituksen sävy on. Provokaativinen tai empaattinen viesti ei paranna sen lukijan asemaa, joka mielestään on joutunut ikäsyrjinnän kohteeksi. Yksikään kirjoittaja ei voi yhdellä blogikirjoituksella poistaa yhteiskunnassa olevaa ongelmaa, mutta voi muulla tavoin auttaa ihmisiä, jotka sen kanssa painivat.

    Mikäli ajatuskulku epäonnistuneen hakemuksen jälkeen on aina se, että kokee joutuneensa ikäsyrjinnän kohteeksi, se estää näkemästä muita mahdollisia syitä, jotka estävät työpaikan saannin. Se oli mielestäni kirjoituksen tärkein viesti. Voi olla että hakija on joutunut ikäsyrjinnän kohteeksi tai voi olla että hakija ei ole muuten kiinnostava työnantajan näkökulmasta.

    Mikäli haluaa etsiä tekosyitä, niin niitä aivan varmasti aina löytyy. Jokaisella työnhakijalla on mahdollisuus lähteä sille tielle – ja sille tielle myös helposti jää. Nuori tai vanha, se ei ole iästä kiinni.

    On tärkeää että yhteiskunnallisiin epäkohtiin pyritään puuttumaan ja asioita korjaamaan, mutta siinä välissä voi myös pureutua muihin asioihin. Esimerkiksi juuri blogin innoittamana sen oman työhakemuksensa kehittämiseen. Tekosyy on yleensä äärimmäisen tehokas ja hyvä kehittymisen este. Voi olla että työpaikka olisi ollut täysin saavutettavissa, mutta työhakemus on niin huono, ettei se herätä mitään mielenkiintoa kenessäkään.

    Se on asia, johon on helpompi puuttua kuin ikäsyrjintään ilmiönä. Toinen mahdollisuus on itsensä kehittäminen. Yli 50-vuotias työnhakija on varmasti paljon kiinnostavampi, jos hän pystyy antamaan näyttöjä siitä, että on halua ja pystyy oppimaan uutta.

    Näiden samojen asioiden kanssa painivat myös nuoret työnhakijat. Työkokemusta ei välttämättä ole omalta alalta, koska kesät menivät rahakkaissa kesätöissä, sen sijaan että olisi käytetty yksi kesä ammatin kannalta hyödylliseen toimintaan, vaikka sitten harjoittelijana.

    Työmarkkinat ovat tällä hetkellä todella kilpaillut ja koulutettua osaajaa on tarjolla. Nuorta ja vähän kokeneempaa. Molemmat omilla vahvuuksillaan. Paljon puhutaan iäkkäiden työnhakijoiden sairastelusta ja huonontuneesta fysiikasta. Toisaalta heidän lapsensa ovat aikuisia, joten heidän sairastelunsa takia ei tule poissaoloja. On enemmän aikaa myös iltaisin pitää huolta omasta kunnosta ja jaksamisesta. Se on asia, johon on helppo itse vaikuttaa ja minkä voi tuoda työhakemuksessaan esiin.

    Mikäli hakija keskittyy ikäsyrjinnän surkuttelemiseen, niin voi olla varma, että ikäsyrjintä tulee olemaan esteenä. Mikäli peiliin katsomalla ei enää hakemuksesta tai habituksesta parannettavaa löydy, sitten todennäköisesti kyse on siitä. Toisaalta Parantaisen kirjoituksen mukaan osa ei edes halunnut palautetta hakemuksestaan, itse ainakin haluaisin. Mikäli ei ole edes siihen valmis, niin kai se on sitten helpompi hakea syytä sieltä ikäsyrjinnästä. Ylpeys ja jääräpäisyys eivät ole yleensä niitä työnantajan eniten kuuluttamia ominaisuuksia.

    Terveellä itseluottamuksella pystyy ottamaan palautetta vastaan ja kehittymään, se on myös yksi edellytys nykyaikaisessa työelämässä pärjäämiselle. Täydellisiä ihmisiä tai työnhakijoita ei ole, mutta aina on mahdollista tehdä itsestään mahdollisimman hyvä ja myyvä sellainen. Valitettavasti se on nykyaikana elinehto, koska ne ajat eivät tule palaamaan, että jokaiselle riittäisi töitä. Se on tosiasia, jonka kanssa joutuu painimaan jokainen työnhakija.

    Ikäsyrjintää ei kukaan pysty sormia napsauttamalla poistamaan, mutta sitä odotellessa voi keskittyä niihin asioihin, joihin itse voi vaikuttaa. Sitä kautta ne onnistumisetkin yleensä tulevat, sitä kutsutaan joissain piireissä myös työnteoksi.

    1. Blogisti on ymmärtääkseni aivan oikeassa siinä, että monasti hakuprosessia analysoitaessa ja siihen liittyviä kausaalisuhteita esitettäessä todelliset ja kuvitellut syyt menevät sekaisin. Ikä esitetään syynä silloin kun se todellisuudessa ei ole syy. Itseäni jonkin verran häiritsi se, että hän ei tuonut esille kolikon toista puolta eli sitä, että ikä on syynä silloin kun sen ei pitäsi olla syy.

      Kyseessä on monisäikeinen ja syvälle ulottuva ongelma. Ehdotinkin, josko blogisti ottaisi repertuaariinsa myös ikäsyrjinnän kitkemisen. Ikäsyrjintä tuskin käy harvinaiseksi vielä tällä vuosikymmenellä, mutta toivottavasti se saadaan hallintaan ennen kuin se on liian myöhäistä. Blogistilla riittäisi varmasti resursseja myös tämän asian edistämiseen. Hänen marssijärjestystään kuitenkin tukee se, että yksilöiden kannustus tuottaa tulosta nopemmin kuin syvälle juurtuneiden asenteiden häivyttäminen. Yksilönkin kannalta omien kehitystarpeiden tunnistaminen ja toteuttaminen on järkevää niin kauan kuin edes valikoiden uskotaan vanhan sanontaan, jonka mukaa ei oppi ojaan kaada.

  20. Työhakemukseen maininta, että ei jää enää ikinä vanhempainvapaalle. Liitteeksi tuore todiste maratonin juoksemisesta hengissä.

    1. Tomas, ehdotuksesi ovat mainioita esimerkkejä, miten asioita pitäisi konkretisoida.

      Työnhakijan on aivan turha hokea, miten ahkera, terve ja kaikin puolin ihana hän onkaan. Niin kaikki muutkin tekevät – eikä työntantaja usko höpinästä sanaakaan.

      Tyhjänpäiväinen omakehu ei siis tuota työnhakijalle minkäänlaista kilpailuetua. Hän vain haaskaa vastaanottajan aikaa ja halveksuu hänen järkeään.

      Joutavan kerskailun sijaan kannattaa iskeä tiskiin demoja, esimerkkejä, suosituksia ja muuta vastaanpanematonta faktaa.

      1. Hakemuksen ja CV:n tulisi mahdollisimman hyvin kuvata hakijaa. Työsuhdehan voidaan koeaikana purkaa jos ilmenee, että rekrytointipäätös on ollut virheellinen. Se voi olla virheellinen esimerkiksi siksi, että positiiviset puolet ovat olleet vahvasti liioiteltuja tai esitetyt työnäytteet ovat jonkun toisen tekemiä.

  21. Ikärasismin käsitteleminen yhtenä ainoana ilmiönä valitettavasti estää sen järkevän käsittelyn. Jos vain hoetaan, että iäkkäät työntekijät ovat aivan yhtä hyviä ellei parempia, ja työllistymisen esteenä on nimenomaan ikä, ei päästä puusta pitkälle.

    Mutta mitäs jos käsiteltäisiin ikärasismia yhteiskunnallisena ilmiönä, jolle voisi tehdä jotain? Otetaan avuksi faktoja: Ovatko vanhemmat työntekijät tilastollisesti enemmän tai pidempiä jaksoja sairaana? Onko heidän koulutuksensa ajan tasalla? Onko vanhemman työntekijän palkkaaminen tilastollisesti ottaen riskitekijä? Jos tämä on totta ja riski tunnitetaan, voi asialle yrittää tehdä jotain.

    On tunnettu tosiasia, että lapsentekoikäinen nainen on yritykselle tietyiltä osin riski. Tämä riski voitaisiin yhteiskunnallisilla toimenpiteillä (vaikkapa Ruotsin malliin) jos vain haluttaisiin. Iän pitäisi olla saman kaltainen yleisesti tunnistettu ja tunnustettu riski, sen sijaan että hoettaisiin että ”näissä ihmisissä ei ole mitään vikaa”. Ehkäpä riskin maksajaa voitaisiin jakaa. Jo se auttaisi että päästäisiin eroon ajattelutavasta että pitkään työskennelleen pitäisi automaattisesti tienata enemmän kuin vähemmän aikaa työskennelleet.

    1. Kiitos Emma, hyvä näkökulma!

      Yksittäisen työnantajan näkökulmasta on tosiaan vaikea perustella, miksi sen pitäisi vapaaehtoisesti ottaa kontolleen vaikkapa sairaeläkeriskejä. Sama pätee nuorten naisten palkkaamiseen. Silloin riskin jakaminen olisi varmasti järkevää. Niin asia ei ainakaan korjaannu, että heristelemme sormea ja patistelemme (kaikkia muita paitsi itseämme) epäitsekkäiksi.

      1. Yksi ikäsyrjinnän peruspilareista on se, että sairastumisriski on suoraan verrannollinen ikään riippumatta siitä miten hakija on elämänsä varrella terveyttään hoitanut. Maallikkokin saattaa tehdä oikeansuuntaisia johtopäätöksiä, jos toinen 50-vuotias näyttää 40-vuotiaalta ja toinen 60-vuotiaalta. Lääkärintodistus varmistaa tarvittaessa loput – se on pieni kustannus jos investonti muutoin näyttää kannattavalta. Silti kukaan ei voi varmuudella tietää sairastaako vuoden kuluttua syöpää vai ei.

    2. En tiedä, mutta olettaa uskaltaisin, että sortamista yhteiskunnallisena ilmiönä olisi ainakin josssain määrin tutkittu, koska lainsäätäjäkin on asiaan jo reagoinut. Rekrytoinnista vastaavat saattaisivat olla kiinnostuneita tuloksista silloin kun tutkimus on tehty tarkastellen ikääntyneiden tuottavuutta, kustannusvaikutuksia ja niiden välistä suhdetta verrattuna johonkin toiseen ryhmään. Tämän tyyppinen tutkimus voisi sopia kauppakorkeakoulun tai teknillisen tiedekunnan tuotantotalouden tutkimusohjelmistoon. Materiaalia saattaa jo olla olemassakin? Varaumana tässäkin pitää esittää, että tuottavuus ei ole yhteismitallinen eri sektoreiden (esimerkiksi opetus-terveydenhoito-tuotannollinen toiminta) kesken.

      Suomessa noudastettava palkkauspolitiikka on oma ongelmakimppunsa, jonka selvittäminen on väistämättä edessä kun suomalaiset ovat hinnoittelemassa itsensä pois maailmanmarkkinoilta eikä meillä enää ole devalvaatiota kaytettävissämme korjausliikkeiden tekemiseen.

  22. Jos oletetaan, että rekrytoijat toimivat rationaalisesti, ja jos edelleen oletetaan että ikääntyneitä ei haluta rationaalisin syin palkata, niin voidaan varmaan perustellusti epäillä että ikääntyneet eivät ole hintansa väärtejä.

    Yleensähän Suomessa palkka nousee (taulukoissa) työvuosien mukaan, vaikka tuottavuus ei välttämättä nouse yhtään. Voi jopa laskea. Tämä ei tietenkään kumoa Parantaisen blogia joka sinällään oli täyttä asiaa.

    1. Tiesithän, että noin ei saa sanoa. Ihmisarvo sen on oltava ikääntyneelläkin ja niin edelleen.

      Mutta olen itsekin todennut, että monet yli 50-vuotiaat pyytävät niin käsittämätöntä liksaa, ettei siinä ole järjen häivää. Jos taas ehdotan tuloksiin sidottua palkkaa, sehän on monen konkarin mielestä verinen loukkaus. Lähtevät sitten niskojaan nakellen kirjoittamaan Hesarin mielipidesivuille ikäsyrjintää käsitteleviä valitusvirsiä.

      1. Ihmisarvo on kaikilla ihmisillä syntymästä kuolemaan. Sikiölläkin on oikeuksia ja vainajiakin suojellaan. Toisaalta ihmisoikeuksista ei voi luopua; kukaan ei esimerkiksi voi pätevästi myydä itseään orjaksi.

        Jos myyjä ylihinnoittelee tarjoamansa tuotteen, tulee vastaan kysynnän ja tarjonnan laki. Silloin ei ole enää kysymys yksipuolisesta ikäsyrjinnästä.

      2. Niin, tai vaikka ei edes pyytäisikään, niin työnantajaehdokas jo tarjoaa sopimusta jossa on pieni pohja ja iso provisio, työstä joka on uusasiakashankintaa ja jossa provision laskentaperusteena on myynnin määrä. Tai ei se provisiokaan oikeasti ole iso, vain työnantajaehdokkaan harhaisissa kuvitelmissa. Sen nyt jokainen alaansa seuraava ja kokemusta omaava ymmärtää, kuinka helposti tai vaikeasti hänen alallaan uusia tilejä saa tai on saamatta. Siinä sitten työntekijä tuumaa että pidähän sinä vaan nostovälineesi ja työnantajaehdokas valittaa blogissa tai Hesarin yleisönosastossa, kuinka vaikea on palkata ammattitaitoista työvoimaa.

        Tai sitten työnantajaehdokas on rekrytointikonsulenttiyrityksen kanssa määritellyt että tähän paikkaan haluamme vastavalmistuneen tradenomin. Siinä on turha kauemman aikaa sitten valmistuneen tradenomin/KTK:n/ekonomin urputtaa vaikka suostuisi tekemään saman työn samalla palkalla. Speksi on speksi ja pysyy.

        Eivät nämä työnhaun ja saannin ongelmat ole yksin vain niistä hakijoista johtuvia. Onhan tässä hiljan julkisuudessakin todettu että rekrytoivien yritysten kannalta tilanne on nyt oikein hyvä: saa valita hyvien hakijoiden joukosta parhaat, palkkapyynnöt asettuvat alas ja rotaatio on vähäistä kun jokainen pitää paikastaan kynsin hampain kiinni.

        Nousukausi on ainut ratkaisu työnhakijan, niin nuoren kuin vanhan, ainut pelastus. Sellaista ei vaan taida olla näköpiirissä.

        1. Ehkä sekoitat yritykseni johonkin toisentyyppiseen putiikkiin, jonka tarkoitus on riistää työntekijöitään. Itselläni ei ole siihen tarvetta. Näissä konsulttihommissa olen maksanut projektipäälliköilleni liksaa, jota ei kukaan ole koskaan valittanut liian pieneksi.

          Tällaiseen pk-yritykseen saattaa kuitenkin marssia konkari, joka haluaa yli kymppitonnin kiinteää kuukausiliksaa. Perusteena on nimenomaan se, että kun on ennenkin joskus jossain saanut. Lisäksi pitäisi olla aika paljon lomia ja mahdollisuus pelata golfia perjantaisin.

          Siitä onkin helppo laskea, että hänen pitäisi myydä ja/tai tuottaa ainakin 25–30 tonnin veroton kuukausilaskutus, että palkkaaminen olisi firmankin kannalta järkevää. Ei siinä muuten mitään, mutta kun 300 tonnia vuodessa laskuttavia konsultteja on Suomessa aika vähän.

          1. Ei ollut tämä sinuun kohdistettu, Mutta molemmat esimerkit ovat totta ja reaalimaailmasta. ICT-alan laitekauppaa tekevä yritys haki myyntipäällikköä uusasiakashankintaan ja tuo toinen oli saman alan yrityksen kehityspäällikkö-paikan speksi.

            Kyllä tuon katetarpeen ymmärtää aika lyhyelläkin matematiikalla, jos haluaa. Tosin vastaavasti työtä tarjoavan pitäisi hoksata että tonnilla ei tässä maassa asumisen ja elämisen kuluja saa katettua.

          2. Numerot taustoittavat sanoja ja nyt sanomasi on helppo ymmärtää. Jo yksi ääriesimerkki kirvoittaa argumentoinnin mestarin argumentointivirheitä taitavasti hyväksikäyttäen esittämään mitä mielikuvituksellisempia yleisiä tulkintoja herättääkseen vilkkaan blogikeskustelun. Näyttää siltä, että blogikeskustelun osallistujien piirissä puurot ja vellit menevät sekaisin ainakin siltä osin, ettei välttämättä tehdä eroa kielteisen ilmiön ja sen perusteettoman hyväksikäytön välillä.

  23. Kauppalehdessä on pörssiyhtiöt pantu järjestykseen Balancen listalla. Siellä Pöyry on järjestyksessä 88. listalla, jossa on 122 yhtiötä. Pöyry on viime vuosina myynyt osia itsestään ja irtisanonut tuhat ihmistä. Minä en hakisi sinne henkilöstön kehittämistehtäviin tai ympäristökonsultiksi. Pöyry irtisanoo ympäristökonsultteja – se ei voi palkata uusia vuoden tai parin sisällä tarjoamatta työtä ensin irtisanotuille. Jos hakisin Pöyrylle, hakisin markkinointitehtäviin ja hakemuksessani kertoisin, kuinka löydetään uusia asiakkaita, jotka ostavat Pöyryn suunnitteluosaamista. Uusille asiakkaille markkinointia varten pitäisi osata joku harvinainen kieli – ne uudet asiakkaat eivät ole Suomessa eivätkä englanninkielisellä alueella. Ja hakijalle on aina eduksi, jos hän on asunut sopivalla markkinointialueella jonkun aikaa.

    Joo tämä kaikki vihjeeksi kuvitteelliselle Pirjolle.

    1. Kiitos, hyvin kiteytit!

      Pöyry jos kuka on kärsinyt vuoden 2008 jälkeisestä investointilamasta. Ja kun firma kuitenkin on alkujaan paperiteollisuuden konsultti, ei ihme, että bisnekset hupenevat. Vaikkapa ympäristökonsultointi ei selvästi ole kasvanut samassa suhteessa kuin sellun valmistus on kutistunut.

  24. MInua ahdistaa tämä turha ja kallis (sekä maksavalle yhteiskunnalle että uhrille itselleen) ylikoulutus. Taideteollisuusaloilla valmistuu sadoittain väkeä vuodessa. Työpaikkoja on korkeintaan kymmeniä.

    Esimerkiksi muotoilu, se helpoiten työllistävä: koulutuspaikkoja on yli sata, mutta työpaikkoja ei ole ollut julkisessa haussa yhtään moneen vuoteen (toki puskaradiosysteemillä jokunen).

    Rahojamme menee tähän kymmeniä miljoonia vuodessa, ja lisäksi näiden uhrien elämä menee pilalle. Itse erehdyin valmistumaan ison laman keskelle, koska koulun herrat vakuuttelivat / valehtelivat yhteen ääneen, että tyttömyyttä ei ole.

    Menikin 20 vuotta paskahommissa ja köyhyysrajalla ennen kuin pakkoyrittäjyyden kautta olen ensimmäistä kertaa oikeassa työssä. Nyt voin jopa maksaa itselleni palkkaa 15 000 euroa vuodessa. Se on tosi hyvin, sillä kolme ensimmäistä vuotta meni palkatta.

    1. Paheksun niitä, jotka kehoittavat nuoria etsimään oman intohimonsa kohteen ja keskittymään siihen. Niinpä meillä tosiaan valmistuu hillitön määrä intohimoisia taidealojen ammattilaisia suoraan työttömäksi. Siinä ei mikään into tai himo auta, kun kysyntää ei vain ole tarpeeksi.

      Samaan aikaan monet perinteiset kulttuuribisnekset kuihtuvat. Kun vielä joitain vuosia sitten kaltaiseni markkinoijat maksoivat jopa satoja euroja yhdestä kuvapankkikuvasta, nyt sen saman otoksen saa 30 sentillä.

  25. Parantainen on yhdessä asiassa hyvä: Provosoinnissa. Muilta osin tätä keskustelua lukiessani tulin siihen tulemaan etten häntä palkkaisi mihinkään tehtävään. Syy on seuraava: lähes työssä kuin työssä tarvitaan tiimipelaajia, erilaisia ihmisiä, erilaisilla kyvyillä. Besserwissereitä ei kaipaa kukaan, siis Parantaisia.

    Mitä kehitystehtäviin tulee, niin mitäköhän Parantaiset myisivät, jos ei olisi esim. tuotekehitystä. Aivan, ei yhtään mitään. Myyjät ovat tärkeitä toki, mutta ei myyjällä tee yhtään mitään jos ei ole mitään fiksua tuotetta, tai kehitystä joka myyjän tuotteen kehittää sen jälkeen kun myyjä on aikansa lässyttänyt asiakkaan kanssa joka on lopulta päättänyt ostaa jotain. Sen jälkeen kun myyntityö (muka niin raskas) on tehty on toimituksen aika ja aikanaan laskutuksen ja perinnän aika. Yleensä Parantaiset vähät välittävät muista ydintoiminnoista ja sen takia myyjien arvostus onkin Suomessa niin heikko. Myyjän perustehtävä on asiakkuuden hoitaminen, niin hyvässä kuin pahassa. 99% myyjistä jättää hankalat hommat muille.

    1. Olemme urasuunnittelustani liikuttavan samaa mieltä. Jos haluaisin olla jossain palkkatöissä, varmasti joutuisin puremaan huulta ja ryhtymään ”tiimipelaajaksi”.

      Keskimääräistä fiksumpi liikkeenjohdon konsultti Peter Drucker sanoi, että yrityksellä on lopulta vain kaksi ydintehtävää: tuotekehitys ja markkinointi. Kaikki muut ovat tukitoimintoja, jotka voidaan siis vaikkapa ulkoistaa.

      Olen Druckerin kanssa samaa mieltä. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kehittäminen-sanaa käytetään usein hienona kiertoilmaisuna. Sen taakse on kätevä kätkeä kaikenlaisia lumetöitä.

  26. Kaupallisen koulutuksen saaneena totean että suurin osa näistä suurista markkinoinnin guruista on täysin pihalla siitä mistä on kyse. Hienoja sanoja viljellään, mutta tuloksien mittaaminen on olematonta, samoin kurinalainen myyntityö on suurimmalle osalle guruista täysin tuntematon käsite. Liidejä ei seurata, eikä ymmärretä että vain tyytyväinen asiakas ostaa toisen kerran. Suomi on pieni maa, ei täällä montaa virhettä tarvitse markkinointispeden tehdä niin loppuu hommat.

  27. Bongasin Jiipeen kommenttien rivien välistä kaksi suomalaisille tyypillistä ongelmaa: 1. Ajatellaan, että hyvä tuote myy kyllä itse itsensä. Valitettavasti tuotekehittäjätkin haluavat palkkaa töistänsä, joten jotain on myytävä jo ennen kuin tuote on hioutunut huippuunsa. Eivätkä ne nokialaisetkaan ihan itsestään käyneet kaupaksi, vaikka yrityksellä alkoi olla jo aika messevät kehitysbudjetit. 2. Markkinointispedet pelkäävät virheiden tekemistä niin paljon, että kukaan ei uskalla erottua massasta.

  28. Mielenkiintoista keskustelua, laitanpa lusikkani soppaan minäkin.

    Jari on ihan oikeassa siinä, että moni työnhakija ei osaa tuoda osaamistaan esiin nimenomaan yrityksen näkökulmasta: mitä lisäarvoa hakija tuo yritykselle. Tämä vaivaa usein juuri 40+ ikäluokkia.

    Monissa hakemuksissa tosiaan kerrotaan, mitkä hakijan omat tavoitteet ovat ja mitä tietokoneohjelmia osataan käyttää. Näinhän meille on opetettu, eikö niin? Yrityksen kannalta tärkeä osaaminen saattaa jäädä kokonaan kertomatta, kun oletetaan, että kyllähän se rekrytoija osaa lukea rivien välistä. Mutta onko hänellä aikaa? Entä jos se kilpaileva hakemus tarjoilee etsityn osaamisen heti ja helppolukuisesti? Kumpi hakemus voittaa työnantajan huomion?

    Jos tätä vertaisi tuotemarkkinointiin, niin ostaisimmeko me tuotteen, jonka mainoksen ydinviesti kertoisi valmistajayrityksen tavoitteista: ”osta tuotteemme, koska me haluamme menestyä ja kehittyä yrityksenä”?

    Työnhausta on tullut myyntiä ja markkinointia. Ikävä tosiasia on se, että sitä ei varsinkaan vanhemmille ikäluokille ole juuri missään opetettu (ellet sitten ole toiminut myynti- ja markkinointitehtävissä).

    Jos markkinointi ei tuota tulosta, on analysoitava syyt, miksi tuote ei mene kaupaksi: onko osaaminen vanhentunutta, eikö viestintä puhuttele, syntyykö epäily hakijan arvojen tai asenteiden sopivuudesta tai työssäjaksamisesta? Sitten vain tehdään tarpeelliset muutokset ja kokeillaan uudestaan. A/B testaus toimii työnhaussakin. Ei taida olla muuta keinoa kuin tekemisen kautta; kokeilu, erehdys, muutos, oppiminen, onnistuminen. Ja myyntitaitojen opettelu.

    Ikäsyrjintää on ihan varmasti, mutta sitten pitää vaan keksiä keinot, jolla pystyy korostamaan vahvuuksiaan ja tekemään itsensä houkuttelevaksi yrityksen näkökulmasta.

    Lisäksi on vissi ero siinä, hakeeko töihin julkiselle vai yksityiselle sektorille. Pirjon käyttämät attribuutit ”rauhallinen, analyyttinen, empaattinen ja ahkera” sopivat ehkä paremmin julkisen sektorin HR ja ympäristökonsulttitehtäviin. Pöyry taas on pörssiyhtiö, jota ohjaa tiukka tulosajattelu. Jos kokee, että haluaa ja sopii yksityisen sektorin tuloshakuiseen kulttuuriin, samat ominaisuudet voi tuoda hieman eri tavalla esiin. Yrityskulttuurin merkitystä ei aina osata huomioida hakemuksia laadittaessa ja yrityksen sopivuutta henkilölle arvioitaessa.

    Jari toi myös esiin tärkeän pointin kohdeyritysten taloudesta: onko yrityksellä taloudellista potentiaalia rekrytoida?

    TE-toimistoissa on joskus ollut ProFinder asiakaskäytössä. Tarkistin asian viime viikoll: ei ole enää. Eikö olisi järkevää, että työnhakijat voisivat etukäteen näppärästi tehdä suoramarkkinoinnin logiikalla sellaisen kohderyhmähaun, jossa huomioidaan myös kohdeyrityksen talous?

    Hieman kättä pidempää saa kyllä jo Fonecta Finderista tekemällä hakuja yrityksen taloustietojen mukaan. Toivottavasti näistä kommenteista oli apua.

    1. Tuhannet kiitokset Heli, oikeastaan tämä erinomainen kommenttisi teki turhaksi postauksen, jonka olin ajatellut naputella seuraavaksi.

      Fiksuksi itseään väittävän työnhakijan pitäisi tosiaan uskoa, että hän itse on tuote. Harvoin edes maailman paras paketti käy kaupaksi niin, että se vain isketään hyllyyn ja sitten toivotaan parasta.

      Leenankin (Pirjon?) kommenteista näkyy hyvin yleinen sekaannus. Hänen on vaikea erottaa, että tuotteen todellinen laatu on aivan eri asia kuin tuotteesta asiakkaalle syntynyt mielikuva.

      Sama hämminki toistuu lähes kaikissa tuotteistusprojektissani. Asiantuntijoita kiukuttaa, kun taulapää asiakas ei suostu ymmärtämään heidän todellista osaamistaan.

      Sillä ei siis ole työnhakuprojektin alkuvaiheessa mitään merkitystä, millainen ihminen hakija todella on. Työnantaja karsii jatkoon pääsevät pelkästään heidän hakemustensa, muiden viestiensä ja käytöksensä luomien mielikuvien perusteella.

  29. Yli 50-vuotias on yleensä työnantajalle huomattavasti esim. kolmekymppistä kalliimpi vaihtoehto.

    Työnhaussa kyse on silti lähes nollasummapelistä. Tyypillisesti suuri porukka kilpailee pienestä määrästä paikkoja. Olisi pieni parannus työmarkkinoille, että ihmiset osaisivat hakea töitä paremmin, mutta vain pieni. Entä sitten, kun me keskinkertaisuudet tajuamme laajemmin ryhtyä käyttämään ulkopuolista apua hakemusten tekemisessä?

    Muuten epäilen vahvasti, että kohtaanto-ongelma selittää Suomen työttömyydestä aika pienen osan. Lisäksi epäilen, että jos vain briljantit yksilöt työllistyvät, työttömyysaste pysyy melkoisen korkeana.

    1. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Siksi yritän joka käänteessä korostaa, etten kuvittele tässä ratkaisevani suomalaista työttömyyttä.

      Suurelle enemmistölle on muutenkin samantekevää, millaisia ideoita tai neuvoja keskustelustamme irtoaa. Tieto muuttuu erittäin harvoin toiminnaksi. Vain muutama prosentti muuttaa suuntaansa millään tavalla.

      Vastaava passiivisuus näkyy selvästi koulutuksissa ja seminaareissa, kun kerron esimerkin vaikkapa jostain erinomaisesti toimineesta kampanjasta.

      Aina joku töräyttää, että ”jos tuo oikeasti toimisi, sittenhän kaikki tekisivät niin!”.

      Lohduttelen aina, että huoli pois. Olen saattanut kertoa menestystarinan tuhansille ihmisille ilman, että kukaan eväänsä väräyttää.

      1. Ymmärrän ja tottahan sinä kirjoitat. Myös tuskastuminen siihen, ettei selvässä asiassa eväkään värähdä missään, on jotenkin tuttu tunne toisista yhteyksistä.

        Varsinaiseen asiaan eli väitettyyn ikärasisismiin vielä kommentoisin, että eikö kysymys lopulta ole lähinnä rahasta? Yli viisikymppisen todellista tai oletettua kalleutta on vaikea työnhaun keinoin kompensoida. Koskas kustannusrasismi kielletään?

        1. Kieltämättä on aika merkillistä, että työnantajan pitäisi palkata tarpeettoman kallista väkeä.

          Toisaalta yksittäinen yli 50-vuotias työntekijä ei yleensä osaa arvioida, miten paljon hän tuottaa kuluja työntantajalle. Eihän hän ymmärrä sitäkään, miksi kuplavesi maksaa ravintolassa enemmän kuin K-kaupassa.

    2. Jyri on ihan oikeassa siinä, että 50+ on kalliimpi työnantajalle. Miksei sitten lainsäädännöllä voitaisi puuttua asiaan ottamalla riskiä pois? Luulisi sen ainakin helpottavan tilannetta, jos työuria halutaan pidentää.

      Toiseksi, kohtaanto-ongelmakin on monisyinen. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ehkä iäkkäämmillä työnhakijoilla on kokemuksen tuomaa kognitiivista osaamista, jota nuorilla ei voi olla. Tätä ei kuitenkaan itse osata nähdä, tahi pukea se työnantajaa houkuttelevaksi, lisäarvoa tuovaksi lupaukseksi. Toisaalta, on myös opittava ja opeteltava itse aktiivisesti uusia taitoja. Myös omalla kustannuksella.

      Joka tapauksessa joudumme luomaan ihan uudenlaisia työpaikkoja – sekä yrityksissä tai yrittäjätiimeissä. Silloin on hyötyä, kun osaa kääntää (edes harjoitusmielessä) työnhaun ostopalvelun tarjoamiseksi: mitä tarjoaisit asiakkaalle, ja miksi hän ostaisi juuri sinulta tai tiimiltäsi?

      Vähän olen ihmetellyt sitä, että samaan aikaan kun puhutaan ikärasismista, kaikki työllisyydenhoidon paukut käytetään nuorisoon, eikä 40-50+ ikäisille kohdenneta juuri mitään. Velvoitetyöllistäminen (jos sitä enää on) alkaa käsittääkseni 57-vuotiaana ja taitaa kestää kokonaiset 6kk.

      1. Yli 50-vuotias ei ole automaattisesti kalliimpi vaihtoehto etenkään silloin kun yli 50-vuotiaan kaikki kilpailuresurssit vetävät vertoja nuorempien kanssa.
        Toisaalta mikä vaihtoehto tahansa on epäedullisempi toiseen verrattuna jos kilpailuresurssien mittaus epäonnistuu. Iän merkitys lopulta häviää. Ikäsyrjintä asenteena kaventaa rekrytoijien valintamahdollisuuksia – haitat eivät kohdistu yksinomaan niihin, jotka joutuvat ikäsyrjinnän kohteeksi.

        Jos iän mukanaan tuomat riskit toteutuvat, yhteiskunnan resursseja on mahdollista suunnata sen mukaan mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Usein yhden ongelman lieventämistä varten tehdyt toimet nähdään toisella taholla mahdollisuudeksi perusteettoman edun hankkimiseen itselle.

  30. Olen huomannut vastaavaa harhaisuutta naisilta.

    En vähättele blogistia, mutta antaakohan koulutus ja oma kokemus oikeat eväät tällaiseen isälliseen neuvomiseen..

  31. Muutamia ajatuksia aiheesta:

    1. Vanhemmalla työntekijällä on usein jo ikälisien vuoksi korkeampi lähtöpalkka kuin nuoremmalla työnhakijalla. Siksi tämä ero pitää pystyä heti alkuun perustelemaan työnantajalle eli miten pidempi kokemukseni muuttuu isommaksi hyödyksi kuin halvemmalla kaverilla?

    2. Mitä jos yli 50-vuotiaat ammattitaitoiset kovaa tulosta tekevät alansa ammattilaiset pistäisivät vuokratyöfirman pystyyn? Myisivät sitten yrityksenä palveluina osaamista palkkaamisriskiä pelkääville työnantajille. Vuokrausbusineksen kova kasvu viime vuosina osoittaa, että oikein paketoidusta ammattiosaamisesta ollaan valmiita kyllä maksamaan moninkertaisia kuukausikustannuksia peruspalkkaukseen verrattuna.

    3. Tuskin yksikään työnantaja tekee ”tahallaan väärän” rekrytointipäätöksen ja jättää tietoisesti kokonaisuudessaan parhaaksi katsomansa vaihtoehdon valitsematta. Tämän tosiasian kun tunnustaa, niin voi keskittyä vaikutusvallassaan olevien asioiden muuttamiseen katkeroitumisen sijaan.

    1. Eikös Tieto-X (nykyinen Ixonos Oyj) aikanaan ollut juuri sellainen vuokratyötä myyvä yritys? Firma oli miehitetty pankkien Cobol-järjestelmiin erikoistuneilla konkareilla, joiden osaaminen oli etenkin vuosituhannen vaihteessa (millenium-ongelman vuoksi) arvossaan.

    2. Ikälisät (=työkokemuslisä) liittyvät valtion, kunnan ja kirkon virkasuhteiden palkkausjärjestelmiin. Muualla palkkaus asettuu haarukkaan, jonka yläraja on se ylin hinta minka ostaja on valmis maksamaan ja alaraja on se alin hinta millä myyjä on valmis panoksensa luovuttamaan. Mitä korkeammalla alaraja asettuu sitä paremmin myyjän tulee se perustella eikä siinä iällä ole merkitystä.

      Vuokrausmalli luo työn hinnan muodostukseen ylimääräisen kerroksen ja johtaisi muutenkin työelämän eriarvoistumisen kasvuun. Ajatus kuullostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä päädyttäisiin samoihin ongelmiin kuin ikäsyrjinnän osalta tälläkin hetkellä.

      Tuskin kukaan tekee tietoisesti väärää rekrytointipäätöstä, mutta sellaisiakin tehdään ja niitä ei saada kiinni ennen koeajan päättymistä. Rationaalinen työnhakija muuttaa niitä tekijöitä, joihin hän voi vaikuttaa, itselleen edulliseksi ja hyväksyy ne, joihin hän ei voi vaikuttaa. Joidenkin kohdalla näiden kahden asian erottaminen ontuu. Ikäsyrjintään sen kohteeksi joutunut ei voi vaikuttaa, mutta hän ehkä toivoisi tilanteen olevan toinen, koska hän ei voi vaikuttaa edes ikääntymiseensä.

      1. Mikon vuokratyötä koskevassa kommentissa saattaa kuitenkin vaania totuuden siemen. Vaikka olen jo 53-vuotias, yksikään asiakas ei ole koskaan jättänyt palvelujani ostamatta siksi, että hän olisi halunnut vaihtaa nuorempaan kouluttajaan tai konsulttiin. Tai niin ainakin luulen.

        Jostain syystä ikä ei tunnu olevan yrittäjälle rasite. Vai onko joku joskus kuullut yrittäjästä, joka olisi valittanut ikäsyrjinnästä?

        1. Kyllä Mikon ja Sinun kommenteissa piilee se totuuden siemen, ettei ihmisen suorituskyky välttämättä alene iän karttuessa vaan se voi myös kasvaa. Tämä on riippuvainen toimialasta. Kuriositeettina mainittakoon, että takavuosina tuomarin eroamisikä oli 70 vuotta. Voimassaolevat valtion virkamieslaki säätää yleiseksi eroamisiäksi 68 vuotta, mutta ne tuomarit, jotka on nimitetty virkaansa ennen 68 vuoden sääntöä, voivat halutessaan jatkaa 70 vuotiaaksi.

          Sikäli kuin ikäsyrjintä liittyy liian korkeaan ikään, voitaisiin leimautumisen alaikärajaa nostaa aluksi 50 ikävuodesta 70 ikävuoteen ja tarkistaa sitä myöhemmin joko ylös tai alaspäin?

      2. Ikälisät löytyvät valitettavan monesta tessistä, ja valitettavan moni tessi on yleissitova.

    3. Tarkennan hieman aiempaa kommenttiani: kalleudella tarkoitin ennen kaikkea palkkatyösuhteessa korkeampia sivukuluja ja muita työnantajavastuista, esim. työkyvyttömyys jne. Tämä johtanee siihen,, että jatkossa 50+ osaajien on ihan tosissaan mietittävä osaamisensa yhtiöittämistä ja markkinointia.

      Vuokratyöfirma kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Tulisiko se mielestänne toteuttaa siten, että siinä on saman alan osaajia (vrt. Jarin kommentti alla) tai niin että tarjolla on toisiaan täydentävää ja markkinoilla relevanttia osaamista?

      1. Nykyisen eläkejärjestelmän perusteet luotiin 1960-luvulla ja sen tien pää on jo näkyvissä. Eläkeikä tulee nousemaan, mutta samalla julkisen vallan tulee ottaa huomioon se, etteivät sivukulut nouse kohtuuttoman korkeiksi ikääntyneiden osalta. Karkea ratkaisu on se, että sivukuluja kevennetään ikääntyneiden osalta ja rasitusta kasvatetaan niiden osalta, joiden työllistyminen on helpompaa kuin ikääntyneiden. Julkisen vallan ohjaustoimien vaihtoehdoista on olemassa useita malleja.

        Jos oletetaan, että nykyiseen järjestelmään ei tehdä radikaaleja muutoksia, ikäntyneiden työllistymismalli todennäköisesti tulee olemaan juuri vuokratyövälitys. Tulevaisuudessa käsitteen työnantaja sisältö muuttuu täysin eikä toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita enää ole. Markkinoilla tulee olemaan vain kapealle sektorille suuntautuvia, henkilökuntarakenteeltaan dynaamiisa, keskisuuria yrityksiä, monipuolisia vuokratyötavarataloja ja pienyrittäjiä.

        1. Olen samaa mieltä kanssasi, Konkari. Itseasiassa Soininvaara ja Vartiainen ehdottivat vuosi sitten mm. eläkemaksujen ikäporrastusta siten, että yli 55-vuotiaiden eläkemaksuja alennetaan merkittävästi ja se kompensoidaan 35-54 vuotiaiden ikäluokissa.

          Vuokratyö sekin todennäköisesti tehdään jatkossa nimenomaan itse markkinoituna laskutusosuuskuntien kautta ja työnvälityksen bisnesmallit menevät uusiksi. Perinteinen vuokratyövälitys voi hyvinkin tulla automatisoiduksi, jolloin yritykset hakevat resursseja ja osaajia suoraan tietokannoista, nettiyhteisöistä ja verkkopalveluista.Aika moni ostaa jo työpanoksen ulkomailta, verkkokaupasta.

          Tiesittekö muuten, että 55+ ikäryhmässä naisista 40.7% työskentelee yksityisellä sektorilla, kun 25-34 vuotiaista vastaava luku on 60.2% Miehillä vastaavat luvut ovat 59.4% ja 78.7% (Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäynti 2011) Yrittäjiä yli 55-vuotiassa miehissä on 20.6% ja naisista vain 9.2%

          Kuntasektori työllistää yli 55-vuotiaista työssäkäyvistä naisista 42.5% ja miehistä vain 14.2%

          London Business Schoolista Lynda Gratton on sanonut, että pienyritysten rooli yritysten ekosysteemeissä tule korostumaan entisestään. Tässä mallissa vastuu oman osaamisen kehittämisestä on yksilöillä, ei työnantajalla.

          Paras neuvo ikärasismista puhuville on analysoida tilanne ja miettiä, mikä olisi hänen oma liiketoimintamallinsa nyt ja tulevaisuudessa. Oy Minä Itse Ab. Naisille tämä voi olla haastavampaa kuin miehille. Tulee myös huomioida, että elvytystoimet eivät kohdistu naisvaltaisiin aloihin. Sama pätee startup scenessä.

          1. Nuo tilastoluvut osoittavat mm. sen, että sotien jälkeen kasvuun lähtenyt julkisen sektorin osuus on saavuttanut lakipisteensä on nyt selvässä laskussa. Julkinen valta on edelleen merkittävä toimija palvelutuotannossa, jonka osuus Suomen kokonaistuotannosta on noin kaksi kolmasosaa. Yksityisen sektorin vahvistuminen taas ilmentää mm. sitä, että vastuu on jakaantumassa suurista yksiköistä pienemmille ja lopulta yksilöille itselleen.

            Eläkejärjestelmän jälkeenjääneisyys on ajanut hakemaan uusia ratkaisuja julkisen vallan työelämän ohjaamiseen. Globalisaatio on kuitenkin se moukari, joka lopulta muokkaa työelämän ja työmarkkinat uudelleen. Suomen sisäiset järjestelyt ovat vain välivaihe, jotka vaikuttavat jos ehtivät.

            Tulevaisuudessa pitkän yhtenäisen uraputken voivat tehdä vain ne pienyrittäjät, jotka kykenevät havainnoimaan markkinaraon, ennustamaan muutokset ja sopeutumaan niiden mukaan. Muutos ei koske ikääntyneitä vaan se koskee kaikkia. Tavoite vaikuttaa utopistiselta, mutta voisi olla aiheellista luopua jakamasta ihmisiä iän mukaan ja siirtyä käyttämään jakoperusteena sitä missä määrin he ovat halukkaita/kykeneviä ottamaan vastuuta itsestään, kehityksestään ja ympäristöstään.

            Tämä tulevaisuudenkuva ei ole aukoton. Suomalaistan alkeisopetus, terveyden- ja sairaudenhoito sekä vanhuushuolto hoidetaan jatkossakin Suomessa joskaan ei välttämättä syntyperäisten suomalaisten toimesta.

  32. Ei ole mitään ikärasismia tai muutakaan rasisimia. On vain hinnoitteluvirheitä.

    Jokainen saa töitä, kunhan hyväksyy tuottavuuttaan vastaavan palkan.

    1. Ei Suomessa, täällä kun on minimipalkat. Ongelma tuossa on sekin, että palkalla pitäisi kuitenkin tulla toimeen.

      1. Anna, olet tietysti oikeassa. Mutta todellinen palkanmaksaja (eli asiakas) vähät välittää, miten kallista elämää jonkin tuotteen tai palvelun tuottajan työntekijät sattuvat elämään.

      2. Ei Suomessa, täällä kun on minimipalkat. Ongelma tuossa on sekin, että palkalla pitäisi kuitenkin tulla toimeen.

        Alkuperäinen kirjoitus käsitteli akateemisia työttömiä. En näe, miten tämä kommentti liittyisi heihin.

        Jos haluat siirtää keskustelun vähemmän koulutettuun kansanosaan, silloin probleemi on ennemminkin siinä, että sosiaaliturva on muodostanut kilpailijan alimmille palkoille.

    2. Näin se on, lopulta kyse on hinnasta ja siitä, mitä hinnalla saa.

      Työn ostaminen ja myyminen on mielenkiintoisen epäsymmetristä hommaa. Työhakijan asenne muuttuisi kuin taikaiskusta, jos hän joutuisikin itse yhtäkkiä rekrytoimaan – ja ehkä jopa yrittäjänä omilla rahoillaan.

      1. Jälkifordismillä käsitetään kaiken fordistisen – mekanisaation, suuren mittakaavan, ennustettavuuden, keskitetyn, organisoidun, jäykän, yksitoikkoisen ja toiston vastakohtaa. Ajan avainsana on joustavuus: joustava tuotanto, erikoistuminen, joustava työntekijä ja työn organisointi, teknologia ja joustavat työajat. Pääomien vapaa liikkuvuus, tietotekniikan mahdollistama joustavuus ja työn siirrettävyys luovat edellytykset työn irtautumiselle vanhoista rakenteista: työpaikoista, ammatillisista rakenteista ja työaikoja ja –palkkoja suojelevista rakenteista ja instituutioista.

        Uuden talouden, eli tämän meneillään olevan aikakauden, voittojen turvaaminen edellyttää juurikin työvoiman hinnan halventamista ja sääntelyn purkamista. Työtä tai kokonaisia yrityksiä siirretään kehittyviin, alemman kustannustason maihin, jolloin kotimaan työvoimarakenne muuttuu jälkiteollisen mallin mukaiseksi.

        Jälkifordistisen yhteiskunnan taustalla on monetarismin tai uusliberalismin nousu vallitsevaksi talousopiksi. Monetaristisen ideologian tunnistaa muun muassa uskosta siihen että markkinat toimivat tehokkaimmin ilman poliittista sääntelyä ja että yksilöitä voi tarkastella sijoittajina, siitä riippumatta, onko heidän kaupattava työtään vai sijoittavatko he rahaa, ja että hinta ohjaa järjestelmää itsekorjaavaan tasapainoon . Teoreettisen talousmallin ulkopuolisessa maailmassa vallitsee kuitenkin ero siinä että työvoiman myyjän on pakko toimeentullakseen myydä itseään, mutta pääoman omistajan ei.

        Fordistisen ajan proletariaatti on vaihtunut osin jälkifordistisen ajan prekariaattiin, jolla viitataan työvoimaan, joka nykyisessä palkkatyöyhteiskunnassa kokee jatkuvaa epävarmuutta oikeuksistaan, toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan. Yritykset ovat jakaneet työvoiman kahteen kastiin: ydinhenkilöstöön, jonka määrä pidetään mahdollisimman pienenä, ja reunahenkilöstöön, pätkätyöläisiin, vuokratyövoimaan ja erilaisiin osa-aikaisiin halpatyöläisiin, joiden avulla varmistellaan voittojen maksimointi ja kulujen minimointi.

        Osana tätä kehitystä voidaan nähdä myös tämä keskustelu ikärasismista ja muusta syrjinnästä: yritysten ydintyövoimaan halutaan kolmekymppisiä mieluummin kuin viisikymppisiä. Muun muassa juuri siitä syystä että heille voi maksaa vähemmän, heiltä voi (nöyrinä asuntovelallisina) vaatia enemmän ja sitä kautta tuottavuus, ja viimekädessä yrityksen voitto, on suurempi.

  33. Olen ollut yrittäjänä yli 35 vuotta. Sinä aikana olen palkannut koko joukon työntekijöitä. Aina tärkein kriteeri palkkaamisessa on ollut parhaan työntekijän löytäminen tehtävään, koulutuksen merkitys on melkein sivuseikka.

    Koskaan ei ikärasismi ole ollut pöydissä keskustelun tarkoittamassa mielessä. Päinvastoin, usein en ole halunnut palkata alle 35-vuotiaita. Heihin liittyy monia epävarmuustekijöitä.

    Työtekijät ovat yrityksen tuotannontekijä ja niistä tärkein. Haluan henkilön, josta yritykseni saa sijoitukselleen parhaan tuoton.

    Työhakemuksia arvoidaan yleensä siten, että ensin tulee karkea karsintavaihe. Siitä valitaan ydinjoukko, jota aletaan tutkia tarkemmin. Tässä vaiheessa tietysti putoavat pois ne, joiden hakemukset ovat suurta massaa eivätkä aiheuta mitään ”kutinaa”.

    Pienissä yrityksissä henkilön palkkaaminen on on tärkeämpää kuin isoissa. Pieniin ei voi hautautaua puuhastelemaan jotain, vaan täysi teho on saatava heti irti.

    Nykyään varsinkin pienet firmat palkkaavat moniosaajia. Työntekijän pitää olla kiinnostunut kehittämään itseään omatoimisesti ja tuomaan uusia ideoita. Työpanoksesta pitää yritykseen syntyä lisärvoa, jota asiakkaat ovat valmiita ostamaan.

    Työtä ei järjesty, jos hakija ei analysoi kohdettaan. Pitää arvoida vastapuolen vahvuudet ja heikkoudet ja käyttää niitä hyväkseen. Ennen kaikkea pitää erottua massasta.

    Olen samaa mieltä Jarin kanssa. Jos joku on lähettänyt tukuttain hakemuksia ilman tuloksia, on itsetutkiskelun aika. Onko hän analysoinut omia vahvuuksiaan, peilannut niitä haettavaan yritykseen ja iskenyt kiinni?

    1. Kiitos Harri, hyvin kuvaat yrittäjän arkea. Harva joutuu tekemään elämässään yhtä riskialttiita ostoksia kuin pieni työnantaja. Työnhakijasta kun ei koskaan voi varmasti tietää etukäteen, mitä tuleman pitää.

      Saan aina tässä vaiheessa kuulla, että onhan Suomessa olemassa koeaika. No on tietysti, mutta kun rekrytointi on jo sinänsä kallista puuhaa. Puhumattakaan uuden työntekijän perehdyttämisestä.

      Lisäksi työntekijän pitäisi tuottaakin jotain. Jos hän ei sitä tee, yrittäjä on menettänyt rahaa joka tapauksessa.

      Koeaika on siis vain leikkuri, jolla yrittäjä voi rajata tappionsa johonkin järjelliseen summaan. Mutta ei se suinkaan tee palkkaamisesta riskitöntä.

  34. Ilmeisen vanha keskustelu, mutta pisti silmään tuo Parantaisen väite, että yli viiskymppiset sairastavat eniten, onkohan hänellä ihan faktatietoakin tästä?
    Itsellä on kokemus, että eniten sairastavat ovat nuoria äitejä, tai sitten heidän lapsensa! Tämä viiskymppinen on hyvin harvoin ollut sairaana eli en kuulu mainittuun kohderyhmään, yleistäminen ei toimi tässä!

    1. Maarit, tarkennatko vielä, missä kohtaa väitin, että yli viisikymppiset sairastavat eniten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sakkojen tuotteistaminen
Tommi Elomaa

Kannattaisiko sakot tuotteistaa?

Matkailijan matka katkesi koneesta poistamiseen Pariisissa. Avoimeksi jää, millainen lasku tuosta lankeaa – jos lankeaa. Olisiko sakkojen tuotteistuksella mitään vaikutusta?

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.