Viikko sitten perjantaina osallistuin Retoriikan kesäkouluun Hämeenlinnassa. Kun tilaisuus oli ohitse, ampaisin kiireesti kotia kohti Espooseen.

Matkalla kurvasin kaupan kautta. Ostin jäätelöä vaimoni leipoman raparperipiirakan kaveriksi. Ystävämme Seppo ja Tiina olivat tulossa kyläilemään jo kuudelta.

Illalla rupattelimme Hämeenlinnan tilaisuudesta. Kehuin erityisesti Juhana Torkin osuutta. Se oli mielestäni päivän paras esitys.

Vieraamme kertoivat, että he olisivat menossa seuraavana päivänä häihin. Laiva lähtisi Helsingin Kauppatorilta lauantaina neljän maissa.

Lauantain aamupäivällä Sepon silmään sattui juttu, jossa Ylen toimittaja haastatteli Juhana Torkkia. Koska asiasta oli ollut meillä puhetta, pakkohan Sepon oli tutustua uutiseen.

Vähän ennen neljää pariskuntamme käveli Helsingissä Aleksanterinkatua kohti rantaa ja häälaivaa. Seppo kertoi Tiinalle Ylen haastattelusta.

Juuri kun Seppo oli maininnut puhujamestari Torkin nimen, hänen katseensa osui kadussa tähän:

Voiko tämä olla sattumaa? Aleksanterinkatuun on upotettu metallikansi, jossa lukee "Torkki".

Voiko tämä olla sattumaa? Aleksanterinkatuun on upotettu metallikansi, jossa lukee “Torkki”.

Aika pelottavaa, vai mitä? Seppo oli valahtanut niin omituisen näköiseksi, että Tiina oli ihmetellyt, pettikö mieheltä pumppu.

Olenkin sitten viime päivinä pohtinut Sepon kanssa, mikä mahtaa olla moisen sattuman todennäköisyys. Jos emme molemmat olisi paatuneita jumalankieltäjiä, nyt olisi uskoon hurahtaminen lähellä.

Samalla on ollut mielenkiintoista seurailla, miten ihmisen pää toimii.

Aivot yrittävät epätoivoisesti rakentaa syiden ja seurausten ketjua tapahtumista, jotka ovat todellisuudessa toisistaan riippumattomia.

Sitä paitsi Sepon seikkailussa vain viimeinen vaihe oli hämmentävän omituinen sattuma. Edeltävät askeleet eivät sitä olleet.

Tällaisten tapausten jälkeen on aina vain helpompi ymmärtää, mistä erilaiset taikauskon lajit ja uskonnot saavat polttoaineensa.

Enkä nyt edes puhu mistään kajahtaneelta vaikuttavien hörhöjen woodoo-jutuista. Esimerkiksi osakkeiden poimintaan uskova osakesäästäjä on oiva esimerkki vastaavasta uskovaisesta.

Kun maailmassa on valtava määrä “sijoitusasiantuntijoita”, aina joku heistä osuu vahingossa kultasuoneen.

Niinpä miljoonat ihmiset haluavat uskoa sitkeästi, että joku osaisi ennustaa osakekursseja.

Sijoittajien vakaumus ei horju, vaikka tutkimus toisensa jälkeen todistaa kuvitelmat harhoiksi. Yksikään ns. aktiivisesti arvaileva omaisuudenhoitaja ei pärjää hommassaan yhtään paremmin kuin tikkaa heittävä apina.

Sinunkin aivosi yrittävät jatkuvasti rakentaa loogista tarinaa puhtaista sattumista.