Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Sote-uudistus pelastaa monopolin

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) ihmetteli Hesarissa (13.9.2014), miksi tuleva sote-uudistus on aiheuttanut ”narinaa”.

”On outo ajatus, että kaikki palvelut pitäisi avata kilpailulle. Miten julkinen valta silloin pystyisi perustuslain edellyttämällä tavalla takaamaan kaikille tasavertaiset palvelut?”

Lisäksi hän pohti, että jos yksityiset yritykset tuottaisivat palveluja, ”kuka silloin huolehtisi asiakkaan kokonaisedusta ja  kuka silloin katsoisi, etteivät kustannukset nouse kohtuuttomiksi?”

Huovinen hurskastelee piakaumamaisesti kansalaispalautteesta, jota on jostain ajelehtinut hänen tietoonsa.

Yksityinen terveydenhoitoyritys voi kuulemma teettää myös tarpeettomia tutkimuksia suurempien tuottojen haalimiseksi.

Hohhoijakkaa. On tämä putkiaivoisen blogistin homma aina joskus tosi raskasta. Etenkin kun poliittinen eliittimme paljastaa ns. ajatteluaan. On vaikea päättää, mistä reunasta Huovisen ja kumppaneiden innovaatiokimaraa aloittaisin.

Demarit ovat tietysti uskossaan vankkaa tee se itse -porukkaa. Puheenjohtaja Antti Rinne näkee märkiä unia uusista valtionyhtiöistä. Hänen ajamansa Remontti Oy on siitä kauniin sinivalcoinen esimerkki.

Se ei tunnu häiritsevän, että valtion omistajaohjaus näyttää olevan silkkaa sekoilua vuodesta toiseen. Viimeisin esimerkki nähtiin viime viikolla.

Yritystoiminnan erikoisasiantuntija, HR-guru, tunnettu liikkeenjohdon konsultti ja ministeri Pekka Haavisto alkoi neuvoa julkisuudessa, mistä ja miten Finnairin tulisi rekrytoida uusia työntekijöitään.

Mutta se vasta hämmentävää on, että terveydenhuollon yrityksiä sivuraiteille kampeava remmi näyttäisi koostuvan nimenomaan kokoomuslaisista. Talouselämä-lehden konkaritoimittaja Seija Holtari kirjoitti asiasta viikko sitten (TE 30/2014):

”Sosiaali- ja terveysministeriön [kokoomuslainen] kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee on keskeinen henkilö sote-uudistuksessa…Hänet nimitti virkaansa ministeri Paula Risikko, hänkin kokoomuslainen, niin kuin on myös nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty.”

Nyt tullaan ongelman ytimeen. Nuo saatanasta seuraavat – julkisen terveydenhoidon palveluita pyörittävät yritykset – ovat alkaneet julkaista menestystarinoita.

Kokemukset esimerkiksi Pihlajalinnan ja kuntien yhteisyrityksistä Mäntänvuoren Terveys Oy:stä ja Jokilaakson Terveys Oy:stä ovat hyviä. Talouselämä-lehden mukaan ”kustannukset ovat vähentyneet keskimäärin 10 prosenttia, lääkärien virat ovat täynnä ja palvelujen saatavuus on hyvä”.

Tampereella suurin osa terveyskeskusta vaihtaneista on nimenomaan valinnut yksityisen Omapihlaja-terveysaseman. Julkinen vaihtoehto jäi lehdellä soittelemaan.

Lupaavien merkkien perusteella tuntuisi siis järkeävältä, että terveydenhuollon palveluja tuottaisivat keskenään kilpailevat a) yritykset, b) yhteisyritykset ja c) perinteiset kuntien omat yksiköt.

Aika sitten näyttäisi, millaiset konklaavit tuottavat parhaita tuloksia. Jos firmat osoittautuvat surkeiksi, sote-alueiden ei tietenkään pidä ostaa niiltä mitään. Jos taas julkinen organisaatio ei pärjää kisassa, se korvattakoon kiireesti laadukkaammalla vaihtoehdolla.

Silti tuleva sote-uudistus kieltää oikein erikseen, etteivät sote-alueet saa tehdä hankintasopimuksia yksityisten kanssa!

Huovisen kommentit sinänsä kertovat, ettei hän ymmärrä ulkoistamisen perusperiaatteita. On täysin ostajan taidoista ja haluista kiinni, mitä hän vaatii ja saa alihankkijoiltaan.

Lopuksi ministeri heittää tiskiin vielä hankintalaki-kortin. Siihen sopii aina vedota, kun pitäisi perustella julkisen puolen järjenvastaisia ideoita. Kuten että vain kunnat osaisivat pyörittää terveyskeskuksia ja sairaaloita.

”Ilman tätä ratkaisua olisimme ajautuneet kilpailuttamisen kierteeseen, koska kaikki palvelut olisi pitänyt kilpailuttaa.”

Se nyt ei ainakaan pura terveydenhuollon kustannuspommia, että julkisen puolen putiikit saavat edelleen lillua liemissään monopolinsa turvin.

Sitä paitsi kuntien pikkuvirkamiehet tulkitsevat hankintalakia vuodesta toiseen kuin piru raamattua. Pykälät eivät todellakaan estä ostamasta laatua edullisesti. Ongelmat johtuvat laiskoista ostajista, jotka pelkäävät joutuvansa hankintapäätöksistä vastuuseen.

Vaikuttaakin siltä, että nyt on tullut kiire. Viranhaltijan puntti on alkanut tutista, kun ensimmäiset yksityiset kilpailijat ovat näyttäneet kyntensä. Sellainen on estettävä mahdollisimman pian. Muuten nöyryyttäviä todisteita ehtii kertyä lisää.

Ikävä kyllä vaalit lähestyvät. Etenkin kokoomuslaisten on valittava. He joutuvat pohtimaan, ketä kannattaisi nuoleskella.

Paljonko ääniä kertyy muutamien terveydenhuollon yritysten omistajilta? Entä julkisen puolen työntekijöiltä?

Vastaus on ilmiselvä. Nyt kannattaa jättää muutamat rikkaat yrittäjät rannalle ruikuttamaan. Pääasia, että saadaan sote maaliin. Valuvikoja ehditään korjailla sitten joskus.

Virkamiehillä on paljon enemmän ääniä kuin muutamalla monopolia nakertavalla yrittäjällä.

22 vastausta

  1. Jaa-a. Mitäs mieltä yksityisten lääkärifirmojen veroparatiiseista? Kelan rahoja yrityksille ja sitä kautta veroparatiiseihin?

    Kannattaa ehkä muutenkin selvitellä asiaa. Näin ruusuinen tilanne ei kaikissa kunnissa ole. Yksityistämisbuumi kunnissa on ihan syystä demareiden kriittisessä syynissä. Poliitikot monesti btw tajuavat asioista enemmän kuin moni muu. Herravihaan tämä ajatus ei sovi mutta näin on. Ovat oman alansa guruja nämä poliitikot monesti. Eivät aina mutta monesti.

    1. Esimerkiksi Pihjalalinna on rakentanut kuntien kanssa yhteisyrityksiä juuri siksi, että näin kenenkään ei tarvitse pohtia veroparatiiseja. Yhteisövero jää paikalliseen kuntaan.

    1. Kiitos Jussi, hyvä täydennys!

      Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä toimineen Markku Lehdon kommentti valaisee asiaa:

      ”Heidän [demareiden] ajatusmallissaan kunta tuottaa palvelut. He vierastivat sitä, että Kela häärää heidän tontillaan, Lehto selittää.”

      Tuossa kuviossa lääkärit olivat yksityisiä ammatinharjoittajia, eivät virkamiehiä. Sellainen ei käy demarille, olipa lääkäri miten pienyrittäjä tahansa.

      1. Lääkärien virkasuhteella on muutama erikoisominaisuus: ensinnä on virkavastuu, toisena on se että tietyissä tapauksissa, erityisesti pakkohoitoon määräämisessä, on vaatimuksena että lääkäri on viranhaltijana.

        Ulkoistamisen onnistumisen mittari ei ole helppo valinta. Pelkkä rahan, hoidettujen potilaiden tai hoitoonpääsyaikojen tuijottaminen voi jättää väliinputoajia. Jos 99% saadaan hoidettua hirvittävän nopeasti ja 1% jää jonoon vuosiksi voi keskiarvo vielä näyttää ihan kivalta, mutta oikeudenmukaisuus jää toteutumatta.

        1. Ihan pikku korjaus tuohon tahdosta riippumattoman lähetteestä. 1.8.2014 tuli voimaan lainmuutos, jossa lähetteen voi kirjoittaa myös yksityinen lääkäri. Tällä vahvistetaan potilaan asemaa. (https://www.stm.fi/vireilla/lainsaadanto/mielenterveyslain_muuttaminen)

          Ja palveluitahan voidaan aina ostaa ulkopuolisilta siten, että toteutus tapahtuu ostopalvelulla, mutta valvonta virkamiestasolla. Ja ehkä yksinkertainen mittari on esimerkiksi se, että saavatko potilaat oikeellista hoitoa. Jopa potilaaltakin voidaan kysyä, että tunsivatko he saaneensa hyvää hoitoa. Yksinkertainen ratkaisu on luoda kunnallinen palvelu ja yksityistetty vierekkäin ja katsoa, kummassa potilaat käyvät.

          Miksi on aina helpompi hakea syitä, miksi noin ei voi tehdä kuin syitä, että miksi niin pitäisi tehdä.

          Kari…

          P.S. En oikein ymmärrä, että muutaman vakioverikokeen ottamiseen tarvittiin kunnallisella puolella kolmen eri lääkärin lähete. Homma olisi saatu hoidettua yhdellä vastaanotolla, jos lääkäri olisi pystynyt hoitamaan muutamaa eri asiaa yhdellä kerralla.

          1. Pohjolan Omasairaala on hyvä esimerkki siitä, miten hoitoaikoja on mahdollista leikata – kuten aikanaan lean-opeista keskustelimme (Huippuunsa hiottu huono palvelu).

            Esimerkiksi polven kierukkavammat hoituvat 63 prosenttia nopeammin kuin vakuutusyhtiön aikaisemmin käyttämissä yksityisissä paikoissa. Vamma on tullut kuntoon 23 vuorokaudessa, kun muualla se on kestänyt 62 vuorokautta.

            Nämä vertailut ovat siis yksityisen puolen muihin toimijoihin nähden. Vertailu julkiseen puoleen olisi ilmeisesti aivan eri hehtaarilla.

        2. Ne onnistumisen mittarit on joka tapauksessa päätettävä riippumatta siitä, onko osa organisaatiosta siirretty alihankkijan hoidettavaksi.

          Vai onko niin, että kun kaikki työntekijät ovat samasta putiikista, yhtäkkiä alaiset tietävät jotenkin maagisesti, mitkä ovat hyvän työsuorituksen mittarit. No ei tietenkään.

          Samasta syystä Susanna Huovisenkin kommentit ovat päättömiä. Totta kai terveydenhuollossa on nytkin ollut pakko miettiä, mitä esimiesten tulee edellyttää alaisiltaan. Miksi asia muuttuisi jotenkin työläämmäksi vain siksi, että osa työntekijöistä saa palkkansa eri reittiä?

          Alihankintaa arvostelevat tuntuvatkin usein purnaavan (ehkä huomaamattaan) sitä, että vastaisuudessa jonkun olisi tehtävä johtajan työt kunnolla.

          1. Virkavastuuhan se todellinen iso ero julkisen ja yksityisen välillä on. Sitä ei voi sivuuttaa kovin helposti.

            Parantainen taitaa kuitenkin osua asian varsinaiseen ytimeen tuossa viimeisessä virkkeessään. Julkiset organisaatiot tuntuvan pullistelevan kaikenlaisista pikkupomoista, joille tällainen tavallinen veronmaksaja ei näe minkäänlaista perustetta. Tuntuvat lähinnä puolueiden piilotuelta ja puoluejäsenten päivähoitopaikoilta, joissa keskitytään erilaisten etujen saavuttamiseen.

  2. Näin on ja Ranskan tiellä ollaan sikäli, että eihän sielläkään enää mitään uudisteta ja tehosteta, kun suurin osa äänestäjistä on virkamiehiä tai saavat muuten leipänsä julkisen sektorin tehottomuudesta. Mutta se ministeri oli Pekka Haavisto, Heikki Haavisto oli se vanhempi starbu, mutta hän ei ole nyt ottanut Finnairiin kantaa.

    1. Kiitos Pyry, olipa paha lipsahdus: korjasin Pekan nimen oikeaksi saman tien!

      Jääköön tämä kommentti lokiin, että olen sikäli muokannut juttua 15.9.2014 klo 9:15.

    1. Siitä ei liene epäilystä, että palvelujen alihankintaa on ostettu sekä hyvin että huonosti. Ja varmasti monet alihankkijat ottavat ohjat heti omiin käsiinsä, jos ostaja lepsuilee yhtään.

      Sote-alueiden homma on järjestää palvelut. Se tarkoittaa käytännössä juuri ammattimaista ostamista, oli palvelun toimittaja sitten julkinen tai yksityinen organisaatio. Varmasti se on raskasta ja ikävää, mutta sitä varten virkamiehille palkkaakin maksetaan.

      Ministeri Susanna Huovinen näyttää kuitenkin luulevan, että hankintalaki estäisi jotenkin johtamasta alihankkijoita niin tiukasti kuin virkamies haluaa. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa.

      1. Moi!

        Ruotsissa asuvana täytyy todeta, että tavallisessa sairaanhoidossa (eli kuumeet etc) toimii ruotsalainen järjestelmä OK. Täällä siis saat valita minne menet – oli yksityinen tai kunnallinen. Näitä ole itse vain testannut. Ne jotka ovat olleet sairaampia väittävät, että on vähentänyt resursseja erikoissairaanhoidosta. Tiedä sitten sitä.

        Mutta varsinaiseen kysymykseen: Oletkos nyt aivan varma, että hankintalaki ei estä johtamasta? Näissä laeissa on aina välillä sellaisia pykäliä, että maalaisjärki lähtee vikisten pakoon.

        En siis tiedä itsekään, mutta olettaisin että julkisen ostamisen jäljet tähän mennessä viittaisivat siihen, että laki ei taivu kunnon ostamiseen. Ei muuten noin massiivinen kädettely ole mahdollista. Viittaan esim. Apotti-hankkeeseen tai surullisen kuuluisaan TraFin tietojärjestelmään.

        Esimerkin omaisesti ostaja voi esim. saada huomautuksen jonkun ”napin” puuttumisesta järjestelmästä (joka esim. mahdollistaa sokeiden järjestelmän käyttämisen), mutta budjetin moninkertaistuminen tai ohjelman käyttökelvottomuus eivät ole huomautus/erotusperusteita. Ennenkuin tällaiset asiat muutetaan, ei ole mitään syytä uskoa, että julkinen hallinto pystyy mitään ostamaan kunnolla.

        Mitä tulee vielä terveydenhuollon ostamiseen, niin kannattaa tutkia Ruotsin esimerkki kunnolla, jotta pystyy välttämään sudenkuopat joihin täällä on jo langettu.

  3. Omassa asiakaskunnassa on paljon eri alojen lääkäreitä ja muita hoitoalan ammattilaisia. Työskentelen itse terveydenhuollon parissa omassa piskuisessa ”pumpussa”. Tietyt terveydenhuollon perusongelmat tulevat vuodesta toiseen jatkuvasti eteen. Potilaat purnaavat eniten seuraavia asioita:
    1) Hoitoon ei pääse tai jos pääsee, pitkällisen jonottamisen kautta.
    2) Hoitavahenkilökunta ei ota potilasta tosissaan. Kipupotilaat ovat suurin yksittäinen potilasryhmä jotka kokevat päähänpotkimista tasaisen tappavaan tahtiin.
    3) Vastuuta ei halua ottaa juuri kukaan vaan potilasta pallotellaan lääkäriltä toiselle ja oikean diagnoosin saaminen on kiven alla. Yleensä kyseessä enemmän kalliolohkare kuin kivi.
    4) Osittain pällekkäin numero kakkosen kanssa. Asioimisen organisointi kammottavan tehotonta, mallia USSR

    Lääkärit ja hoitajat purnaavat:

    1) Työn organisointi ja johtaminen
    2) Työolot
    3) Terveydenhuoltoon sopimattoman aineksen pääseminen alalle
    4) Ikivanha hierarkisuus
    5) Palkka: koskettaa hoitajia

    Oma näkemykseni on, että silkasta torppaamiaen ilosta on torpattu joitakin hyviä ja toimivia keinoja vain koska kilpailevan puolueen edustajat ovat tehneet ne päätökset ja laittaneet käytäntöön. Hankinnoista vastaavat siihen taitamattomat tahvot ja näin syntyy tuhoton määrä katastrofeja. Urakan saaneissa herää tästä syystä usein halu italialaistyyliseen julkisen rahan lypsämiseen.

    Kaikkinensa on täysin unohdettu potilaat joille palveluja pitäisi tuottaa. Nykyisellään potilas on todella kaukana fokuksesta ja paskahan siinä jää käteen. Näin tuhlaamme järjettömiä summia joka ikinen vuosi. Viro tempaisi hyvin toimivan potilastietojärjestelmän pilkkahinnalla. Meilläkin vastaava olisi mahdollista mutta kun ei löydy hoksnokkia saati rohkeutta. Toki kiitos jopa samassa laitoksessa olevien eri potilastietojärjestelmien(eivät tietenkään kommunikoi keskenään) on hintalappu hullun korkea vaikka päättäjät yhtäkkiä kokisivat ”valaistuksen”.

    Nyt lähden ohran jyvään yhdeksi yöksi. Huomenna jatkan taas ihmisten hoitamista ja muiden tekemien munauksien korjaamista(kyllä sitä joutuu tekemään todella paljon).

  4. No tähän täytyy Jari heittää pari vanhaa kansanviisautta… ”Ei korppi korppia noki”. Lääkärikartelli taidetaan nykyään tuntea nimellä lääkäriliitto? Niin ja jos mennään sairaalan sisälle, siellä jäsenmaksuista taitaa kunnallisella puolella taistella 6-7 eri ammattiyhdistystä ja lopputuloksena tehokkaassa, kunnallisessa prosessissa on seuraava työnjako. Jos virtsa on lattialla, niin se on siivoustiedettä. Jos virtsa on vuoteessa, niin se on hoitotiedettä. Jos taas sattuu käymään niin, että se on päässä, niin so on jo lääketiedettä. Jos kaikesta huolimatta on epäselvää, missä sitä on, niin sen täytyy olla hallintotiedettä.

    1. Olitpa tarkkana! Näköjään vain yksi poikkeava kirjain riitti johdattamaan jäljille.

  5. Seuraava ei kyllä todella liity paikalliseen terveydenhuoltoon, mutta ei päästetä lasta pesuveden mukana.
    Kun se monopoli ei välttämättä ole niin huono juttu, kun mitä markkinatalouden uskonnontunneilla on sanottu. Pienen lammen dominointi kun on paljon aikaansaavampi taktiikka, kun isossa altaassa paukkujen kuluttaminen kilpailussa pärjäämiseen. Ellei sitten tosissaan yritä parantaa maailmaa uuden hammastahnan avulla. Kolahdus: Zero to one – kuluneen vuoden paras kirja.

    1. Epäilemättä jokainen myyjä pyrkii löytämään ja monopolisoimaan ekosysteemistä oman lokeronsa. Mutta eikö kyse ole juuri tasapainosta, jossa sen enempää ostaja kuin myyjäkään ei pääse määräämään hintoja yksin.

      Nyt oli pakko ostaa tuo kirja. Olit jo kolmas, joka suosittelee sitä.

      1. Juuri näin. Ehkä se raja menee siinä, onko kyseessä jotain oikeasti uutta.

        Esim. vaikka patenttisysteemi ei täydellinen olekaan, se on ihan hyvä tapa motivoida yksityistä pääomaa uusien lääkkeiden kehitykseen. Jos taas jokin lääke saavuttaa monopoliin verrattavan aseman agressiivisella markkinoinnilla, ei sen saama suhteeton tuotto ole ehkä ihan yhtä hyvä juttu.

        Ehkä tässä paikallisessa terveydenhuollossa pitäisi yksityistää ”valmiita” prosesseja – kuten sairaanhoito – ja keskittää varoja julkisen sektorin kautta tutkijoille tuotekehitykseen. Silloin myös tutkimuksen riippuvaisuus yksityisestä pääomasta vähenisi ja mahdolliset tuotot siirtyisivät uudelle tasolle.

  6. Kannattaa tsekata läpi demarien kansanedustajat ja vaikka oman kaupungin/kunnan valtuutetut ja katsoa monenko demarin palkka tulee kunnalta. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä syitä, jos joskus vaikuttaa siltä, että demarit eivät ole veronmaksajan asialla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.