Hesari kirjoitti hiljattain (20.9.2014), että ravintola-ala suunnittelee uutta sakkoa. Asiakas saisi maksaa muutaman kympin siitä, jos hän jättää pöytävarauksensa perumatta.

Yli kymmenen hengen varaus pitäisi perua viimeistään 48 tuntia etukäteen. Pienempi joukkio ehtisi hoitaa homman vielä vuorokautta ennen h-hetkeä.

Matkailu- ja ravintolapalvelut Mara ry ajaa asiaa niin, että uudet ehdot otettaisiin käyttöön vuoden 2015 alusta.

Raippamaksun syynä on ilmeisesti yleistyvä, henkisesti rento asiakas. Lajinsa valioyksilö varaa pöydän seurueelleen esimerkiksi lauantai-illaksi useista ravintoloista. Porukka päättää jonkin höpsismiin perustuvan algoritmin avulla, mihin se lopulta valuu.

Varaukset muista paikoista jäävät tietenkin perumatta, koska se on ihan oikein ravintoloita pyörittäville kapitalistisioille.

Sitä paitsi kyllä ne siellä huomaavat, jos pöydät jäävät tyhjiksi. Keksikööt jotain, jos se on muka ongelma.

(Samat älyköt ovat ehdottaneet, että valtion pitäisi maksaa verot kansalaistensa puolesta.)

Kannatan ravintola-alan ryhtiliikettä. Ihmettelen vain, miksi siihen tarvitaan jotain yhteistä päätöstä. Jokainen yrittäjä olisi saanut periä peruutusmaksuja tähänkin saakka niin paljon kuin sielu sietää.

Aikatauluihin joustavasti suhtautuvat tilaajat ovat tuttuja myös kaikille asiantuntijoille.

Joskus menneinä vuosina asiakkaani siirtelivät kokouksia jatkuvasti. Välillä he innostuivat piirileikkiinsä vieläpä samaan aikaan. Siitä seurasi hillitön kalenterirumba. Pelleily kävi todella kalliiksi, koska tyhjät päivät jäivät tietenkin omaksi tappiokseni.

Lopulta kirjasin toimitusehtoihini oikein lihavoituna, että perin 950 euroa jokaisesta perutusta tai siirretystä projektikokouksesta.

Tsadam, kukaan ei ole jättänyt yhtään sessiota väliin enää vuosiin!

Sakko on tietysti yhtä tyhjän kanssa, jos sen uhka ei ole todellinen. Mutta ilmeisesti asiakkaani ajattelevat, että olen sen verran arvaamaton mulkvisti, etteivät he uskalla kokeilla.

Kaikesta huolimatta sakon pitäisi olla vain viesti, kannustin ja viimeinen varmistus. Jos joudun todella lähettämään laskun, hommat ovat jo riistäytyneet käsistä.

Aikanaan eräässä koulutuksessa pohdimme, pitäisikö hammaslääkäreiden sakottaa no show -maksua. Natsimaisen punamustaan tapaani ajattelin vain, että tietenkin raippamaksu tehoaisi.

Silloin eräs venäläinen hammaslääkäri nousi ylös ja kertoi, että ainakin Pietarissa asiat hoidetaan fiksummin.

Hammaslääkärin vastaanottoapulainen soittaa tai tekstaa asiakkaalle sopivasti etukäteen ja kysyy, onko tämä tulossa vai ei.

Kappas vain, jostain syystä poramaisteri joutuu tuijottelemaan tyhjää tuolia erittäin harvoin.

Raippamaksu on viesti. Sen avulla kerrot, ettei aikasi ole ilmaista. Muuten asiakas saattaa ajatella, että peruutukset ovat kannaltasi yhdentekeviä.