Nurkissani ajelehtii ainakin pari tusinaa akkukäyttöistä laitetta. On langattomia kuulokkeita, mp3-soittimia, fillarin valaisimia, sykemittareita, puhelimia, kameroita ja vaikka mitä. Tarvitsen siis USB-latureita kasapäin.

Tietotekniikkaguru Petteri Järvinen oli törmännyt kätevään pieneen murikkaan, jolla voi ladata viittä laitetta samanaikaisesti. Petterin esimerkin innostamana tilasin muutaman tuollaisen näppärän värkin Saksan Amazonista.

Mutta kuten tavallista, yhdestä ratkaisusta seuraa aina uusia (ensimmäisen maailman) ongelmia.

Ensinnäkin laturin virtajohto osoittautui pitkäksi ja kankeaksi. Toisaalta laatikoistani löytyneistä USB-latausjohdoista kehittyi välittömästi hermoja raastava variksenpesä.

Silmäilin Verkkokauppa.comin valikoimia, mutten löytänyt todella lyhyitä johtoja. Sen sijaan Saksasta sellaisia ei kauan tarvinnut etsiä. Törmäsin erikoislyhyiden kaapeleiden erikoiskauppaan, jonka osoitekin on napakasti kurze-kabel.de.

Kurze-kabel.de myy jos jonkinlaista piuhaa. Ostinkin sieltä heti tusinan 20-senttisiä virtajohtoja ja pari tusinaa yhtä lyhyttä USB-piuhaa.

Saksalainen verkkokauppa kurtze-kabel.de on erikoistunut lyhyisiin johtoihin.

Saksalainen verkkokauppa kurtze-kabel.de on erikoistunut lyhyisiin johtoihin.

Aina joku hoksaa kääntää kilpailuedukseen asian, jota kaikki muut pitävät selvänä haittana.  Lyhyet johdot ovat kuin päätäit, ne ovat kiusanneet ihmisiä jo tuhansia vuosia. Tai no, ainakin kymmeniä.

Aikana ennen akkuporakoneita remppareiska kiroili työkalujensa surkeita puoli- tai puolitoistametrisiä virtajohtoja. Toisaalta jokaisessa verkkokäyttöisessä pölynimurissa on edelleen kaapeli, joka loppuu aina juuri ennen kämpän perimmäistä nurkkaa.

Matkapuhelimenkin latausjohto on yleensä juuri niin lyhyt, että keskustelu on toisinaan käytävä polvillaan lentokentän lattialla pää pistorasian tuntumassa.

Ei siis ihme, että pitkien johtojen kysyntä on paljon helpompi hoksata.

Törmäsin toiseenkin esimerkkiin. Se on selvästi sukua saksalaiselle lyhytkaapelikauppiaalle.

Tuoreessa Tekniikan historia -lehdessä (5/2014) oli kerrottu suomalaisen Winha-moottoripyörän tarina 1970-luvulta. Se oli armeijan käyttöön tarkoitettu rumilus, johon oli asennettu sotilaiden käyttämän moottorikelkan moottori.

Pyörää myytiin myös siviilikäyttöön. Sen mainoslause oli mainio:

“Winhan huippuhitaus vain 3 km/h.”

Vaikeaan maastoon tarkoitetun moottoripyörän vahvuus oli nimenomaan hitaus. Laitteella oli mahdollista madella ilman, että moottori heti tukehtui tai toisaalta kuumeni liikaa.

Samaa sarjaa oli aikanaan myös iPod Shuffle. Sehän oli niin pieni musiikkisoitin, ettei siihen mahtunut näyttöä.

Koska laitteeseen ei saanut näyttöä, kappaleita olisi ollut tosi vaikea valita. Apple teki nerokkaan päätöksen.

Steve Jobs ilmoitti, että iPod Shuffle on vallankumouksellinen. Se tarjoaa yllätyksiä. Se kun soitti kappaleet satunnaisessa järjestyksessä!

Toisin sanottuna Apple nosti soittimensa tärkeimmän puutteen sen vahvuudeksi – ja viesti meni läpi että paukahti! Shufflesta tuli hitti saman tien.

Tietenkin kaikki muutkin mp3-soittimet osasivat kahlata soittolistoja satunnaisessa järjestyksessä. Mutta eipä tullut kellään mieleen, että se olisi tuotteen tärkein ominaisuus.

Mikä tuotteesi ominaisuus on enemmistön mielestä ilmiselvä haitta? Riutuuko jossain pieni kohderyhmä, joka on juuri päinvastaista mieltä?