Olet jo vuosia pohtinut, että yrittäminen saattaisi olla kivaa. Eräänä päivänä työnantajasi ilmoittaa yt-neuvotteluista. Ajattelet, että kohtalohan se sieltä yrittää vinkata jotain. Nyt olisi aika.

Onneksi mielessäsi on jo hahmottunut missio. Aiot parantaa maailmaa. Haluat tehdä jotain hyvää niin, että kaikki olisivat onnellisempia.

Pitäisikö firmasi siis tarjota energiahoitoja, työhyvinvointipalveluja, lähiruokaa, huutoterapiaa, luomutuotteita, vastuullista ekokonsultointia vai voimaannuttavia valmennuksia?

Päätät keskittyä yritysasiakkaisiin. Olet sentään pakertanut ison korporaation henkilöstöyksikössä. Näit kyselyjen tulokset. Työntekijöiden pahoinvointi lisääntyi vuodesta toiseen.

Tarjoat hyvinvointipalveluja työpaikoille. Jokainen yritys tarvitsee niitä.

Pian huomaat, ettei laskutuksesi riitä kattamaan edes kotitoimistosi uusien raikkaanvihreiden verhojen kiinnikkeitä.

Kuitenkin kaikki tapaamasi asiakasehdokkaat vakuuttavat, että olet tärkeällä asialla. Mutta kun pitäisi tilata, he vetoavat kiireisiin, budjetteihin, organisaatiomuutoksiin ja ties mihin.

Mikä meni pieleen?

Vastaus on yksinkertainen. Elämme kriisiaikoja. Asiakkaasi bisnes sakkaa.

Suomalainen johtaja on nyt sotatilassa.

Noin empatikykyiseksi ihmiseksi ymmärrät hämmentävän huonosti, ettei yksikään pomo ole kiinnostunut hyvisten hyminästä keskellä pommisadetta. Silloin hänellä on vähän niinku muuta mielessä.

Koska olet ammentanut sivistystä yliopistosta, tunnet tietysti Maslowin tarvehierarkian. Se kertoo, mihin ihminen milloinkin keskittyy. Vaikeina aikoina hän ei sommittele rakkausrunoja, vaan yrittää selvitä hengissä.

Talouselämä-lehden* paras kolumnisti Olli Ainola kirjoitti hiljattain (TE 36/2014) teekkarista, joka haastatteli puolustushallinnon väkeä diplomityötään varten. Opiskelija selvitti sotilaiden näkemyksiä energia- ja ilmastopolitiikasta.

Suomalaiset poliitikot ovat käskeneet armeijaakin vihertymään. Hiilijalanjälkeä pitäisi kutistaa. Ainola tiivisti upseerien reaktion:

“Panssarivaunun tehtävänä on tuhota vastustajan panssarivaunuja. Siksi vaakakupissa ei paina hiilijalanjälki, jos kansakunta kamppailee olemassaolostaan.”

Kenraalit olivat kertoneet, ettei vähäpäästöisyys ole asebisneksessä mikään myyntivaltti. Tärkeää on se, paljonko eurolla saa tappovoimaa.

Toki vitamiinit ovat tärkeitä. Muttei kukaan kaipaa niitä silloin, kun valtimo suihkuttaa verta.

* Olli Ainola siirtyy Iltalehden erikoistoimittajaksi joulukuun 2014 alusta.