Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Kilpailu pitäisi kieltää

Kilpailu pitäisi kieltää

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesarin mielipidesivulta löytyi tyylipuhdas paniikkireaktio taas tänään. Tällä kertaa hampaitaan kirskuttelivat Hengitysliiton toimitusjohtaja Veikko Korpela ja Suomen Sydänliiton pääsihteeri Tor Jungman.

Herrat olivat huolissaan uudesta rahankeräyslaista, jota sisäministeriö on valmistellut. Siitä löytyi yllättävän monta epäkohtaa:

  • Keräyksiin ei tarvittaisi enää lupaa. Pelkkä ilmoitus riittäisi.
  • Lähes mikä tahansa asiallinen keräyskohde kelpaisi, sen ei siis tarvitsisi olla enää jotain yleishyödyllistä.
  • Kerääjäkin voisi olla melkein mikä otus tahansa: yksityinen kansalainen, yritys, kunta tai valtio.

Sitten tulee varsinainen asia:

”Keräyksillä on suuri merkitys vapaaehtoisjärjestöille taloudellisesti ja toiminnallisesti. Koska välitöntä perustetta koko lain uudistamiseen ei ole, sen valmistelu tulisi aloittaa alusta ja siinä kuulla myös järjestöjä.”

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, rahankeräyslain remontti on saanut vauhtia esimerkiksi joukkorahoituksen ongelmista. Nykyinen laki tekee tuosta maailmalla yleistyneestä rahoitusmuodosta Suomessa vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Se taas on kotimaisten tuote- ja palvelukehittäjien kannalta aivan älytön tilanne.

Järjestöjen nokkamiehet ovatkin nyt ilmeisesti huolissaan siitä, että menen antamaan heille kuuluvat lahjoitukseni jonkin parannetun perseenpäristimen tuotekehittäjille.

Näin kansalaisen näkökulmasta on melkoista holhousta, etten saisi syytää rahojani kenelle itse haluan. Toki joitain poikkeuksia on, kuten rikollisten rahoitusprojektit.

Kaikille kilpailusta huolestuneille järjestöille vinkki: iskekää terrorismikortti tiskiin. Eiköhän saada taas yksi uudistus hyytymään niin, että kanssamme kilpailevat maat pyyhkivät ohi oikealta ja vasemmalta.

Nämä maailman ennallistamista vaativat parkaisut tuntuvat jotenkin yleistyneen viime aikoina:

  • Taksikuskit osoittavat mieltään, koska asiakkaat valitsevat Uberin.
  • Airbnb on taas sotkemassa koko maailman hotellibisnekset.
  • Suomalaiset kauppiaat ovat sitä mieltä, että verkkokauppa on hanurista.
  • Jopa kokoomuslaiset yrittävät paiskoa (äly)kapuloitaan yksityisten terveydenhoitoalan yritysten rattaisiin.

Onneksi sentään maataloustuottaja voi edelleen luottaa siihen, ettei hänen tarvitse pelata markkinatalouden säännöillä.

Oletetaanpa vaikka, että jokin iso asiakas (Venäjä) lakkaa yhtäkkiä ostamasta maitotuotteita. Poliitikkomme suorastaan kilpailevat siitä, kuka kerää suurimman tukipotin. Jos paalua ei irtoa EU:sta, eiköhän ainakin parikymmentä miljoonaa löydy aina valtion budjetista.

Kiukuttaako kilpailu? Luultavasti se johtuu siitä, että oma tuotekehityksesi on hyytynyt jo kauan sitten.

22 vastausta

    1. Kuten muistamme, vuonna 2012 ”Fröken Senja” Larsenin tuli tarkentaa joukkorahoituskampanjansa viestiä niin, ettei hän pyytänyt lahjoituksia. Sen sijaan hänen piti kertoa toimittavansa ruotsin oppikirjoja rahoittajilleen. Siis halusivat nämä niitä tai eivät.

      Voisin kuvitella monta tilannetta, joissa yritys pyytää rahaa, vaikkei sen idea olisikaan toimittaa mitään konkreettista vastineeksi.

      1. Ehdottomasti lakimuutos selkeyttäisi ja poistaisi byrokratiaa.

        Minullekin on tullut vastaan omissa ja asiakkaitten projekteissa tilanteita, joissa joku olisi tarjonnut rahaa tukeakseen toimintaa. Muutoksen myötä ei tarvitsisi edes miettiä, mitä annan vastineeksi.

        Tosin, ”tuotteistaja” aina jotain myytävää keksii, vaikka kuukausiklubin, johon sisältyy uutiskirje. Ei kovin konkreettista, mutta eihän palveluihin aina sisälly laatikkoa.

        1. Se on totta, tietysti jokainen näppärä tuotteistaja keksii vaikka mitä!

          Lahjoituksia on luultavasti helpompi kerätä, jos lahjoittaja saa jotain vastineeksi. Siis joka tapauksessa, vaati laki moista kiemurtelua tai ei.

          1. Havaintojeni mukaan esimerkiksi Kickstarter-kampanjoissa alle 5 dollarin lahjoituksista saa usein esimerkiksi tietokoneelle ladattavan taustakuvan tai jotain muuta hyvinkin aineetonta.

            ”Vastikkeellisuutta” voisi Suomessa yrittää toteuttaa esimerkiksi lähettämällä henkilölle postikortin, jossa lukee kortin nimellisarvo – ”Kiitoksia 4500 euron lahjoituksestanne. Tässä vastalahjaksi 4500 euron arvoinen postikortti. Ystävällisin terveisin, Jouko Joukkorahoitettu”

  1. Überiin ja muihinkin vastaaviin systeemeihin liittyy sellainen ongelma, että siellä se työn suorittaja on usein vailla mahdollisuutta eläkemaksujen yms suorittamiseen.

    Ristiriita sen kanssa, että Über, vaikkapa, kerää markkinoilta miljardeja, on jonkinlainen.

    Muutamat harvat tulevat todella rikkaiksi todella monien halpatyöllä?

    Tämä uusi talous on haaste myös ihmisoikeuksille, saatika työlainsäädännölle.

    1. Miksi ajattelet, että työn suorittajalla ei olisi mahdollisuutta eläkemaksujen suorittamiseen?

      Ensinnäkin voit ostaa eläkevakuutuksen lähimmästä pankin konttorista koska ikinä haluat.

      Toiseksi meistä jokainen voi säästää eläkerahojaan aivan itse. Niin minäkin teen (pakollisten maksujen lisäksi). En tarvitse siihen valtiota tai eläkeyhtiötä säheltämään. Miksi tarvitsisin?

  2. ”Kiukuttaako kilpailu? Luultavasti se johtuu siitä, että oma tuotekehityksesi on hyytynyt jo kauan sitten.” Tämä lohdutti kovasti :).

    1. Kaltaisesi haastaja tuskin ehtii vinkua, että kilpailijat sitä ja kilpailijat tätä. Sellaista rutinaa harrastavat lähinnä markkinajohtajat, kun joku ”häirikkö” tunkee sotkemaan selviä kuvioita.

  3. Hmmm…. Onhan se huolestuttavaa, kun päästetään kaikenmaailman kerääjiä asialle. Joku saattaa keksiä ihan oikeita keräyskohteitä ja yleishyödyllisiä sellaisia. Vaikkapa keräyskohteen, jolla voidaan paikallisesti vaikuttaa johonkin tärkeään asiaan. Johonkin muuhun kuin ison yhdistyksen palkkoihin. Ai juu, eihän niitä kerätä keräyksellä, nehän taitaa löytyä vaikka rahiksen avustusluettelosta.

    Kyllä ainakin itse näen tuon lain olevan reitti moniin yleishyödyllisiin projekteihin. Sellaisiin, joissa on ideaa. Esim. pikku projekteihin jolla startataan jotain sellaista, joka voi muuttaa ihmisten elämää. Ja sellaisiin projekteihin, joita muuten ei saisi tehtyä.

    Toisaalta ymmärrän hyvin, että kilpailu pitää kieltää. Silloinhan joutuu tuotteistamaan oman osaamisensa niin, että se on kilpailukykyinen muuttuvilla markkinoilla. Joutuu tekemään töitä sen eteen, että pärjää.

    Kuhan pohdin, Kari…

    1. Eiköhän tämäkin muutos ole kilpailusta huolestuneille lopulta hyväksi. Joutuvat hiukan terävöittämään myyntipuheitaan.

      Suomessa lahjoitusten kerääjien työ onkin ollut leppoisaa harrastelijapuuhaa verrattuna vaikkapa kollegojen kamppailuun rapakon takana. Siellä hyväntekeväisyyteen liittyvä vonkaaminen on ihan oma tiede- ja taidemuotonsa.

  4. Onko partiokalenteria ylihintaan myyvä partiolainen tai luokkaretkirahoja ruinaava koululainen rahankerääjä? Miksi kaikkea pitää säädellä. Ihmiset kyllä osaavat itse päättää tällaisista asioista. Jos pussissa pullottaa ylimääräistä, niin siittä vaan rahat ”keräykseen”.

    1. Niin, mahdollisia huijareita vastaan on sitten erikseen rikoslakia sun muuta. Ei kaikkea tarvitse yrittää säädellä etukäteen.

      1. On järkevää kyllä säädellä rahankeräyksiä, koska tiedetään satavarmasti, että joku kuitenkin yrittää huijata. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa valtavaa ja kallista byrokratiakoneistoa.

        Lakiehdotuksessahan on tähän oikein oiva ratkaisu: julkinen rekisteri, mikä mahdollistaa kansalaisten, journistien yms. yleisön valvonnan.

        1. Pitää olla tosi skeptinen jos epäilee partiolaisen huijaavan. Kysehän on vapaaehtoisesta rahankeräyksestä, mutta ilman lupaa. Ei kaikkea vaan tarvitse säädellä ja ihmisiä kaikesta suojella säädöksin tms. Vaikka byrokratia ei olisi ”valtava tai kallis” niin se voi olla turha. Jokainen päättäköön miten rahojaan käyttää.

          1. Huijari voi esiintyä partiolaisena. Ajatushan sääntelyssä on juurikin tämä ’jokainen päättäköön miten rahojaan käyttää’ ja se tarkoittaa, että jos päättää käyttää rahansa partiolaisten hyväksi eikä huijarin, niin voi olla suhteellisen luottavainen sen suhteen, että rahat menevät juuri partiolaisille.

  5. Kun on kuullut Überin hinnoista, niin se panee epäilemään että eläkemaksuja ei välttämättä ole varaa maksaa.

    Olisiko Über-ajamisesta ammatiksi? No, ehkä se ei ole tarkoituskaan.

    Tai AirBnB. Hyvä lisä, mutta hotelleillakin on puolensa, ammattilaisen tarjoama majoitus mahdollistaa mitä amatöörin ei. Vaan liekö senkään tarkoitus antaa ammattia? Jos on, niin sitten kai poistetaan sääntely myös oikeilta hotelleilta ja takseilta? Kaikki samalle viivalle. Tai Ravintolapäivä. Miksi normiravintola on sääntelyn uhri?

    1. Miksi ylipäätään lainsäätäjän pitäisi huolehtia, onko jostain tekemisestä ammatiksi vai ei? Yleensäkkään harrastuksista ei ole tapana maksella. Ihmisten kuskaaminen on sen verran helppoa hommaa, että jotkut tekevät sitä puoli-ilmaiseksi (ainakin maailmalla, kuten esimerkit lyft ja uber osoittavat).

      Tällaisesta tilanteesta tietenkään taksikuskit eivät ole kovin mielissään, ja esim. kyytilupien sääntely pitääkin huolen siitä että tarjontaa ei ole liikaa ja hinnat pysyvät korkealla. Mutta millä tavalla tämä lainsäädäntö palvelee muita kuin luvan saaneita taksikuskeja?

      1. Taksialaa sivusta seuranneena tuo sääntely on liikennöitsijöille kaksiteräinen miekka.

        Sääntely rajoittaa kilpailua ja pitää hinnat korkealla, mutta tuo myös mukanaan paljon ei-toivottuja velvoitteita. Sääntely velvoittaa että autoja on aina tarjolla, myös silloin kun kyytiä on vähän. Eli systeemin ansiosta yksittäisen kyydin kustannus on korkea, mutta kuljettajan kokonaistienestiä leikkaa se että kyytien pitää peittää myös pakollisten hiljaisten aikojen tulot.

        Systeemin ajatuksena on varmaankin ollut että yhteiskunta saa tasalaatuisen kuljetusjärjestelmän jonka kustannukset jakautuvat jonkun muun maksettavaksi.

  6. Niin. Mitään ei kannata vastustaa. Energian voisi sen sijaan kohdistaa paremman vaihtoehdon tarjoamiseen.

    Ei Uberillekaan olisi markkinaa, jos nykyinen taksitoiminta olisi Uberia parempi vaihtoehto. Vastustamalla vain pitkittää väistämätöntä ja kaivaa omaa hautaansa. Tämähän pätee mihin tahansa.

  7. ”It’s unhealthy not to have competition”

    Noin totesi eräs turvallisuusyrityksen johtaja takavuosina. Samaa mieltä olen itse. Piristää kummasti markkinoita kun on toimintaa. Emme elä kuitenkaan 1960-luvun Pohjois-Yorkshiressa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.