Pari päivää sitten asiakkaani projektiryhmä pohti, miten kauan tarjouksen toimittaminen saisi kestää. Porukka tunnusti, että heidän firmansa saattoi olla hitaan hissukan maineessa.

Joku ehdotti, että 24 tuntia olisi radikaali tavoite. Neuvotteluhuone täyttyi varovaisen hyväksyvästä hyminästä.

Ikävä vain, että nykyisin vuorokausi alkaa olla ihan helevetin pitkä aika.

Kauppalehti (25.11.2014) kirjoitti reportaasin aiheesta “Ostokset kotiin tunnissa”. Yhdysvalloissa asiakas odottaa yhä useammin, että hänen netistä ostamansa tavarat ilmestyvät kotiovelle kolmessa vartissa tilauksesta.

Tyypillinen suomalainen asiantuntija naureskelee taas kerran, että hulluja nuo jenkit. Mutta jos hekottelija ymmärtäisi aivoista mitään, lettu kannattaisi leipoa peruslukemille.

Kärsimättömyys on ehtymätön luonnovara. Nopein saa aina järkyttävän kilpailuedun, oli ala mikä tahansa.

Tietysti tähän joku kuusvitonen karvakorva alkaa jäpättää, ettei hänellä ole mitään kiirettä mihinkään. Eihän kukaan halua esimerkiksi viettää eläkepäiviään mahdollisimman nopeasti. Joten nopeus ei muka ole kovin tärkeää.

Kuitenkin moni meistä tilaa kalsarinsa tai käyntikorttinsa Saksasta – tai jopa USA:sta – siksi, että se tavara perille vikkelämmin kuin suomalaisesta verkkokaupasta.*

Voi asian sanoa toisinkin: jos täysjärkinen ostaja saa valita kahdesta muuten tasavahvasta myyjästä, hän ei koskaan valitse niistä hitaampaa.

Lopulta myös projektiryhmämme päätyi onneksi fiksuun nollaratkaisuun.

Koska palvelu on nyt tuotteistettu, tarjous on nikkaroitavissa sataprosenttisen valmiiksi jo ennen asiakaskäyntiä. Pläjäys työnnetään ostajan nenän eteen heti tapaamisen aikana – ei siis minuuttiakaan sen jälkeen.

Suomalainen myyjä kuvittelee sitkeästi, että ostaja vertaa häntä toiseen paikalliseen vässykkään. Mittapuuksi pitäisi valita maailman parhaat yritykset.

* Toki vain siinä tapauksessa, että Postin ja Tullin dynaaminen duo ei pääse koskemaan pakettiin.