Tilasin sata kappaletta Tuotteistajan taskuraamattu -kirjoja. Ne ovat menossa Arrow ECS:n jälleenmyyjien koulutukseen, jonka vedän ensi viikolla.

Kerroin Talentumille, että haluaisin maksaa rahdit niin, että kirjalaatikot tulisivat suoraan kotikonttorilleni.

Toissapäivänä aloin ihmetellä, missä opukset viipyvät. Tilauksestani oli kulunut jo yhdeksän päivää. Otin yhteyttä Talentumin myyntiin.

Pian kirjakauppiaani raportoi:

“Posti on yrittänyt luovuttaa lähetystä 5.3. klo 13.21. Ovat jättäneet sinulle sen jälkeen saapumisilmoituksen. Lähetys on nyt noudettavissa Matinkylän toimipisteestä.”

Taas täyttyi autoni ohjaamo savusta. Se ei tuprunnut moottorista, vaan korvistani. Vain tsaarin postilaitos voi harjoittaa “palvelubisnestä” noin.

En tietenkään ole saanut mitään saapumisilmoitusta. Joko sitä ei ole koskaan tuotukaan. Tai sitten se on lentänyt taivaan tuuliin, mikä ei olisi mikään ihme.

Nykyiset Postin saapumisilmoitukset ovat hädin tuskin käyntikorttia isompia riekaleita. Outoa, että sellaiset löytävät perille juuri koskaan.

Mutta se on kyllä kaiken huippu, että Posti a) laskuttaa toimituksesta perille, vaikka se b) ei toimita tavaraa perille.

Jos toimitus ei satu “onnistumaan”, kuski kärrää paketit kiireen vilkkaa takaisin jonkin postikonttorin nurkkiin.

Yleensä kuljetusliikkeet ja kuriirit tuntevat sellaisen jännän uuden ajan kapineen, jota myös puhelimeksi kutsutaan. Postilaiset: se on se TELEFOONI!

Kaikki Postin kilpailijat osaavat soittaa ja kysyä, milloin vastaanottaja sattuisi olemaan paikalla. Vain tältä yhdeltä remmiltä moinen ihmetemppu ei suju millään.

Vain tsaarin Postilaitos kehtaa laskuttaa asiakkaita siitä, että se on aggressiivisesti aikonut hoitaa palvelunsa.