Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Tarkoittaako strategia ylimalkaista?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tuleva pääministerimme Juha Sipilä aikoo kokeilla, miten yritysjohtajan opit toimisivat politiikassa. On jo aikakin, että joku tekee sen. Miksi johtaminen olisi hallituksessa jotenkin erilaista kuin missä tahansa firmassa?

On kuitenkin ollut hauska seurata, kuinka vastarintaliike alkaa heti herätä.

Kaikkein veikeimmät reaktiot ovat syntyneet Sipilän ilmoituksesta, että hän aikoo laatia strategian. Toki DIPLOMI-insinöörimme saa sitä, mitä tilaa. Strategia on erittäin vaarallinen sana.

Amazonista löytyy strategy-hakusanalla kaksisataatuhatta kirjaa.

Tajuton lukema kertoo tietysti, miten hähmäinen – ja ilmeisen tärkeä – käsite on kyseessä. Tuskin siitä muuten riittäisi noin loputtomasti pohdittavaa.

Jopa Hesarin pääkirjoituksessa (24.4.2015) seisoi näin:

”Kun hallitusohjelmasta on tarkoitus tehdä ”strateginen” eli ylimalkainen, vain muutamaan pääkohtaan keskittyvä, käy palkansaajajärjestöjen sitoutuminen yhä vaikeammaksi.”

Toisin sanottuna jotkut ovat järkyttyneitä siitä, ettei pääministerimme aiokaan sommitella satasivuista todo-listaa.

Mutta onko strategia sitten väistämättä ylimalkainen?

Amazonin perustaja Jeff Bezos kertoi aikanaan johtoryhmälleen strategiansa tähän tapaan:

”Asiakkaamme täytyy saada kirjansa minuutissa siitä, kun se tuli hänen mieleensä.”

Voin vain kuvitella, mitä johtajat mahtoivat aprikoida. Miten ihmeessä mikään kuriiripalvelu voisi ikinä ehtiä edes tunnissa asiakkaan luo? Siis vaikka tämä asuisi logistiikkakeskuksen kellarissa.

Mutta niin vain kävi, että nykyisin saan kirjani minuutissa. Hakusana selaimen kenttään ja yksi klikkaus. Sitten vain iPad ja/tai Kindle auki ja tsadam: siellähän se opus jo pötköttää!

Oliko Bezosin strategia ylimalkainen?

Ehkä se sitä oli niiden mielestä, jotka kaipaavat päivähoitoa ja pepunpyyhkijää vielä nelikymppisinäkin. Itse pidän sitä aivan loistavana esimerkkinä siitä, miten johtaja käänsi joukkonsa nenät samaan suuntaan.

Bezosin strategia oli tietysti erittäin vaikea. Se vuoksi on täytynyt rakentaa kokonaan uusia (luku)laitteita ja valtavat tietokantajärjestelmät palvelinkeskuksineen. Eikä sekään ole ollut ihan yksinkertaista, että suoraan paketista revitty Kindle toimii kaikkialla maailmassa mobiiliverkoissa kuin huomaamatta.

Mutta sepä se, että helpot strategiat on keksitty jo. Eikä sellaisten parissa turaaminen kiinnosta fiksuja ihmisiä muutenkaan.

Hauska mauste sopassa on sekin, että myöhemmin Amazon on alkanut vuokrata palvelinkeskustensa palveluja meille tavallisille pulliaisille. Tämä bloginikin puksuttaa Amazonin konesalissa Irlannissa.

Firma ei julkista virallisia lukuja. Mutta valistuneet arvaukset viittaavat siihen, että pelkästään tuo kirjakaupan ”sivuvaikutus” tuottaa nykyisin miljardien liikevaihdon.

Tuskin kukaan tiesi etukäteen, että Bezosin tahdonilmaus johtaisi moiseen menestykseen. Se kertoo vain siitä, ettei ole mitään järkeä edes yrittää suunnitella tulevaisuutta loputtomiin. Ei se onnistu edes maailman viisaimmilta ihmisiltä.

Sinänsä en ihmettele, että strategia-sana aiheuttaa pakokauhua. Onhan se samanlainen saastunut sana kuin vaikkapa tasavero.

Tasaverostahan ei voi keskustella minuuttiakaan ilman, että päivystävä demari repäisee vaatteensa.

Ehkä asiaan liittyy myös lobbareiden huoli siitä, että Sipilä ei aio kuitata heidän toivelistojaan sellaisenaan. Mitäs edunvalvoja sitten raportoi palkanmaksajilleen?

Mutta tietenkin hyvä strategia joustaa. Edellisen hallituksen tehtävälista oli kuin näpertelijöiden märästä unesta. Eipä ihme, että tulokset jäivät niin laihoiksi.

Hyvä strategia on kaikkea muuta kuin ylimalkainen. Huono strategia voi tarkoittaa mitä tahansa.

18 vastausta

  1. Jännä homma on muuten se, että vaaleilla valitun, edustuksellista demokratiaa maassamme harjoittavan eduskunnan tahtoa noudattavan toimeenpanevan elimen – hallituksen – ohjelma pitäisikin hyväksyttää täysin ulkopuolisella taholla, eli palkansaajajärjestöillä. Ihan just nyt en muista, mihin valtiosäännön kohtaan tämä perustuikaan.

    1. Näen punaista joka kerta, kun kuulen tuosta ay-pamppujen uhoamisesta. Kaipaisin hiukan thatcherismia Suomeenkin.

      Pitäisiköhän katsoa se yleislakko-kortti kerran? Kalliiksihan se kävisi, mutta mieluummin kertarysäys kuin ikuinen rutina.

  2. Tuo strategia on vaikea sana kun sitä pidetään jotenkin elämää suurempana suunnitelmana. Ja tottakai sen ylhäisyydessään ja viidaudessaan päättää (arjesta vieraantunut) yritysjohto ja sitten sitä väkisin jalkautetaan.

    Oma käsitykseni strategiasta kiteytyy siihen että mitä on se fiksu lähikuukausien tekeminen nin että saadaan halutut tulokset tai ylikin aikaan. Miten meidän täytyy toimia että asiakkaat ostavat meiltä? Ja ympäripyöreyksiä (joita ei voi mitata) välttäen. Siksi tuo Amazonin esimerkki on konkretisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan loistava: kun ihminen haluaa kirjan hän haluaa sen heti. No se pitää saada heti. Mikä on heti? No minuutin sisällä. Ja ei ole mielipidekysymys toteutuuko strategia vaan voidaan keskustella tosiasioista.

    Useammin herää epäilys siitä että ymmärtääkö yritysjohto lainkaan koko sanan merkitystä vai onko se vaan hieno sana sanoa ääneen.

    1. Vuosien mittaan olen törmännyt vain kouralliseen yrityksiä, joista on löytynyt jokin järjellinen strategia. Mitä suurempi putiikki, sitä harvinaisempaa se on.

      Toki virallista tuubaa löytyy vuosikertomuksista: ”Tavoitteenamme on kasvaa valitsemallamme markkina-alueella toimialamme edelläkävijäksi erinomaisen laatumme ja asiakaslähtöisen toimintatapamme ansiosta.”

      Kuten tunnettua, moisesta potaskasta ei ole mitään hyötyä.

      Pienissä firmoissa strategiaa ei tietenkään löydy paperilla lainkaan. Mutta yrittäjä (ehkä) tietää, mitä hän haluaa. Ja kenties hän onnistuu sen kertomaan myös työntekijöilleen.

        1. Hyvä kysymys! Sen voisi tiivistää ohjeeksi: ”Omista tuotteistaminen-sana Suomessa”.

          Se on sitten toinen juttu, miten hyvin olen strategiassani viime vuosina onnistunut. Korjaustoimet ovat joka tapauksessa meneillään.

          Jos strategiani pitäisi tunkea johonkin kategoriaan, se lienee tyypiltään tiukkaan erikoistumiseen perustuva.

          Nosteen tapauksessa pitää muistaa, että olen vain pahainen ammatinharjoittaja. Kun joku siis kysyy, mitä Noste tekee, hän oikeastaan kysyy, mitä minä teen työkseni.

          Hissipuheeni koostuu kolmesta osasta:

          1. Suomennan insinöörien (ja muiden mongertajien) jorinoita niin, että rahasta päättävä johtaja alkaa ymmärtää ne.
          2. Toimin ammattityhmänä. Tarjoan ulkopuolisen näkökulmaa niille, jotka ovat sokeutuneet omille bisnesongelmilleen.
          3. Pakko on paras muusa. Toimitan tylytystä, kuria ja järjestystä (tuotteistus)projekteihin.

          Oikeastaan listaan kuuluu vielä neljäskin kohta, mutta sen jätän yleensä kertomatta.

          Hissipuheesta on kolme versiota. Lyhyimmillään se koostuu ykköskohdasta. Keskipitkään tulee mukaan toinenkin pykälä. Pisimpään versioon kuuluvat kaikki kolme.

          1. Pitääpä muistaakin ottaa käyttöön toi ammattityhmä. Aiemmin sanoin vaan erikoisalakseni tyhmien kysymysten esittämisen mutta ammattityhmähän summaa sen hienosti 🙂

          2. Toivottavasti puhut jostain muusta kuin strategiastasi. Apinointi johtaa jo määritelmän mukaisesti huonoon strategiaan.

          3. Pelkästä termistä ammattityhmä. Olen aina suloisesti pystynyt omaksumaan 4-vuotiaan asenteen ja kysymään aina vain punaisemmaksi muuttuvalta toimitus-, tuotanto-, markkinointi-, tai myyntijohtajalta miksi-kysymyksiä heidän miettiessään että eikö toi pässi tajua mistään mitään. Joskus on käynyt niin että hekin ovat jotakin hoksanneet…

          4. Ah, mä niin rakastan tyhmiä kysymyksiä varsinkin kun niitä esitetään minulle. Niihin vastaaminen on vaikeaa ja opettavaista, mutta omien kokemuksieni mukaan vielä vaikeampaa on esittää niitä.

  3. Myönnän seuraavani Sipilän projektia suurella mielenkiinnolla. Toivon todella sen onnistuvan.

    Kun auttaa ja sparraa johtajia työkseen tämän(kin) asian käytäntöön viemisessä, komppaan Jarin kommentteja täysin. Edes sana strategia ei avaudu kaikille. Saati mihin sen teho lopulta perustuu.

    Kaikilla organisaatioilla, myös Suomella, on loppujen lopuksi rajalliset resurssit, ja niitä voi vain tuhlata. Jokainen tirehtööri saa kyllä porukoista mehut irti, mutta se on eri asia mitä saatiin tulokseksi. Tulosten tekeminen taas vaatii ammattimaista johtamista. Hyvin laadittu ja kristallin kirkas strategia tuo tekemiselle rännin reunat; mitä tehdään ja mitä EI tehdä. Helpottaa kummasti elämää.

    Jos Jari sopii, linkitän tähän blogaukseni asiaan liittyen. Jostain syystä asia kiinnostaa kovasti. Saa poistaa jos sopimaton.

    https://www.ammattijohtaja.fi/salainen-strategia-osa-2/

    1. Etenkin tuo mainitsemasi ”mitä EI tehdä” on maagisen mainio näkökulma. Se johtaa aivan erilaisiin päätelmiin kuin sen listaaminen, mitähän kaikkea tässä pitäisi tehdä.

  4. Alla Kataisen hallituksen ohjelma. Paljon yksityiskohtaisempi kuin Bezosen strategia. Toivottavasti Sipilä ei sorru turhiin detaljeihin. Määräsatama kirkkaana mielessä purjeita matkalla reivaten.
    https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/147449/Kataisen+hallituksen+ohjelma/81f1c20f-e353-47a8-8b8f-52ead83e5f1a

    Toisin voin sieluni silmin kuvitella pöytälaatikkoon tungettuja side lettereitä. ”Jos nielemme tuon, niin pakkoruotsia ei poisteta!” jne. Jos Sipilä kykenee hoitamaan homman, niin yritän äänestää Kepua ensi vaaleissa 😉

    1. Olen yrittänyt vältellä tuota Kataisen pläjäystä. Mutta nyt sitä oli pakko vilkaista, kun sen tähän linkitit.

      Jokainen täyspäinen näkee kymmenessä sekunnissa, ettei pumaskassa ole päätä eikä häntää. Toivon hartaasti, että se oli vain lumeharjoitus lobbareita ja sponsoreita varten.

      Minäkin lupaan äänestää ensimmäistä kertaa kepulaista, jos Sipilä saa hallitushommiin edes jotain rotia. Tai ainakin harkitsen sitä vakavasti.

  5. Yleisesti taitaa olla harhakuvana, että pitkä ja todella yksityiskohtainen sepustus olisi jotenkin automaattisesti hyvä (oman strategian) kuvaus. Perusohje oikeastaan mihin tahansa kuuluu:

    ”Ei niin paljon kuin on mahdollista, vaan niin vähän kuin on tarpeen.”

    Miettikääs tätä: ”Ihminen elävänä kuuhun ja takaisin” – Presidentti Kennedy. Siinä oli kova strategia, se sai kansakunnan liikkeelle ja puhaltamaan yhteen hiileen. Sen muisti jokainen kansalainen jopa unissaan. Suomiversioita on turhaa edes yrittää etsiä, koska ne ovat luokattomia, epäselviä ja edes niiden levittäjä ei usko niiden sisältöön.

    Me tarvitsemme enemmän karismaa ja vaikuttavuutta omaan johtamiseen. Luovuutta ja pelisilmää omaan tekemiseemme. Ajattelu pitäisi kääntää pois olemisesta ja tekemisestä, tuloksiin sekä vaikuttavuuteen.

    Tässä on kaksi esimerkkiä siitä, miten me emme oikein osaa hyödyntää mahdollisuuksiamme isossa kuvassa:

    1) Suomen pitäisi olla valon maa, mutta me ajattelemme sen lähinnä säkkipimeänä loskaämpärinä. Yep, täällä on 6kk kaamosta, joten täällä olisi fantastiset mahdollisuudet luoda valojen avulla elämyksiä, kulttuuria ja vientituotteita.

    2) Suomi voisi olla mindfullnesin ja meditoinnin luvattu laboratorio, sillä me lähinnä tehtailemme itsemurhia ja masennusta sairastaa melkein jokainen. Yliopistollisissa kokeissa on havaittu, että 15 minuutin päivittäisellä meditoinnilla kolmen viikon ajan, saadaan aivoihin lisättyä harmaata-ainetta, joka on todennettavissa magneettikuvauksella. Potilaiden tila lähtee heti kohenemaan ja elämänlaatu paranemaan. Kansallinen terveysohjelma käyntiin ja vientiin tähtäävää tuotekehitystä. En edes uskalla arvioida niiden terveydenhuollon säästöjen suuruutta, jota tällä voitaisiin saavuttaa muutamassa vuodessa.

  6. Tässäkin sekoitetaan strategia, strategiset tavoitteet ja mahdolliset muut visio ja missio-liirumlaarumit iloisesti keskenään. Strategia on yksinkertaisesti toteuttamiskelpoinen suunnitelma siitä miten haluttuihin strategisiin tavoitteisiin päästään.

    1. Olen aina pitänyt todella ärsyttävinä sellaisia tyyppejä, jotka peittävät tietämättömyyttään jankuttamalla ylimielisesti, että ”asia ei ole noin yksinkertainen”. Mutta nyt huomaan itse ajattelevani juuri niin. Nolo juttu.

      Tero Vuorinen on kirjoittanut yhden parhaista lukemistani strategiakirjoista (Proffan Strategikirja yllätti).

      Hän on kuvannut teoksessaan suosittuja strategiaprosesseja. Yksi niistä koostuu kolmesta jatkuvasti toisiaan potkivasta vaiheesta näin:

      1. Strategisen aseman analyysi
      2. Strateginen valinta
      3. Strateginen toimeenpano

      Näistä vain toimeenpanovaihe taitaa sisältää mainitsemasi suunnitelman. Bezosin ”kirja minuutissa” lienee taas tyypillinen (joskin epätavallisen vaikea) strateginen valinta.

      Mielestäni yksi parhaista strategian määritelmistä on tämä:

      ”Strategia kertoo, miten yritys erottuu kilpailijoistaan.”

      Ei strategia siis liene pelkästään suunnitelma. Jos se sitä olisi, kuka tahansa pikkupomo osaisi tehdä hyviä strategioita. Eikö tuloksena olisi juuri sellaisia tehtävälistoja, joihin Kataisen hallitus (ehkä) kompastui?

      1. Tuossa olet oikeassa, yksinkertaistin liiankin rajusti. Toki vaaditaan nuo strategiset tavoitteet joihin tähdätään, mutta ne eivät sellaisenaan riitä. Strategian toteutussuunnitelman ei sinänsä tarvitse olla kuin riittävän laaja kuvaamaan se mitä tarvitaan. Noiden tietysti pitää olla sopusoinnussa ja toteuttamiskelpoisia. Ja jo itse wikipediankin englanninkielinen stategiamääritys on sinänsä riittävä. Einsteiniä mukaillen: kaiken pitäisi olla niin yksinkertaista kuin mahdollista, muttei yksinkertaisempaa. Hyvä, voittava strategia vaatiikin sitten enemmän. Strategia tai sen tekeminen on hyvin yksinkertaista, hyvän strategian tekeminen vaatiikin sitten enemmän, ja sitä ei kovin moni hyvinpalkattu pomokaan osaa.

        Kataisen ja sen jatkajan Stubin hallitus tuskin kaatui vain strategian huonouteen, vaan myös johtamisen huonouteen. Käsittääkseni Osmo Soininvaara on tästä viimeisestä eduskuntakaudesta kirjoittanut blogissaan sekä uudessa kirjassaan Jäähyväiset eduskunnalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.