Kauppalehti Optio julkaisi kuukausi sitten (5.3.2015) jutun Ihmemaan kauneusvirhe: miksi nainen ei kelpaa pörssijohtajaksi?

Aihe on kiertänyt tiedotusvälineissä koko alkuvuoden ilmeisesti siksi, että Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa on ahkeroinut. Ainakin hän on haastateltavana usein.

Linnainmaa siteeraa mielellään konsulttiyritys Hay Groupin väitettä, että suomalaisen naisjohtajan euro on 95 senttiä.

Mistähän tuo viiden prosentin ero voisi johtua? Jos nainen on vähintään yhtä hyvä johtaja kuin mies, vika ei voi vaania ainakaan tuotteessa.

Palkkaeron ainoaksi selitykseksi jääkin se, että naisjohtaja on viisi prosenttia huonompi myyjä kuin miesjohtaja.

Hänhän ei saa osaamisestaan yhtä paljon rahaa kuin yhtä hyvät – tai jopa huonommat – mieskollegansa.

No, ehkä johtajan ei ylipäätään tarvitse olla kovin hyvä myyjä. Sitä varten firmassa on omat ammattilaisensa.

Väärin! Pomolla on lopulta vain kolme tehtävää:

  1. Hän kerää tietoa.
  2. Hän päättää tietojensa perusteella.
  3. Hän myy päätöksensä muille.

Hyvä johtaja kaupittelee esimerkiksi firmansa strategiaa aamusta iltaan. Hän myy sitä alaisilleen, asiakkailleen, rahoittajilleen, tiedotusvälineille, ay-pampuille, viranomaisille ja monille muille sidosryhmille.

Mutta eikö viisi prosenttia ole aika mitätön ero?

Oletetaan, että yritys myy tuotettaan 20 prosentin katteella. Jos siitä pitää antaa viisi prosenttiyksikköä alennusta, se tarkoittaa, että firman tulos romahtaa neljänneksellä.

Ison pörssiyhtiön omistajat menettävät siis satojamiljoonia euroja vuodessa.

Turha myyjän on soimata asiakasta, jos hän ei saa identtisestä tuotteesta yhtä hyvää hintaa kuin kilpailijansa.