Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Naisjohtaja ei kiinnostu koneista

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesari kirjoitti pari viikkoa sitten opettajien ja nuorten heikoista tietotekniikkataidoista. Tutkimuksen mukaan jo alakoulussa näkyy, että tytöt hallitsevat koneet huonommin kuin pojat. Ero vain kasvaa vuosien myötä poikien eduksi.

Viikonloppuna meillä kävi kylässä kolmilapsinen perhe. Vekaroista kaksi oli tyttöjä. Vain poika oli kiinnostunut Lego-roboteistani.

Kun opiskelin aikanaan 1980-luvulla DIPLOMI-insinööriksi Oulussa, sähköosastolla aloitti noin 70 opiskelijaa vuosittain. Heistä vain joka kymmenes oli nainen. Jakauma ei ole vieläkään muuttunut oleellisesti.

Tyttöjä ei vain tekniikka kiinnosta. Siksi heistä ei tule pörssiyhtiöiden johtajia.

Yritys on kone. Pojat ovat kiinnostuneita koneista koko ikänsä.

Helmikuussa valtakunnan päälehti kertoi, että OP-ryhmä teki 1,1 miljardin euron tuloksen:

”Siitä huolimatta yritys aloittaa yhteistoimintaneuvottelut, joiden tavoitteena on karsia enintään 380 työpaikkaa.”

Tuo ”siitä huolimatta” on jotenkin hupaisa ilmaus. Monien toimittajien(kin) on selvästi vaikea hahmottaa, että yrityksen tarkoitus ei ole työllistäminen.

Esimerkiksi pankki on kone, josta miesjohtaja karsii turhia osia niin nopeasti kuin pystyy. Hän automatisoi kaiken mahdollisen. Siitä omistajat hänelle liksaa maksavat.

Naisjohtaja sen sijaan pohtisi enemmän sitä, mitä koneiston rattaat tuntevat ja ajattelevat.

Naisjohtaja vetää pörssiyhtiötä niin harvoin siksi, että häntä eivät koneet kiinnosta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.3.2015 ja 19.2.2015.


Ilmoittaudu Tuotepäällikön pelastuspakkaus -koulutukseeni 27.5.2015. Vierailevana tähtenä kouluttajakapteeni Tero Arra Finnair Flight Academy Oy:stä. Kuulet, miten lennonopetuksen palvelutuotteesta tuli kansainvälinen hitti.

Ilmoittaudu Tuotteistaminen tuplaa tulosi -koulutukseeni 3.6.2015. Vierailevana tähtenä palvelupäällikkö Merja Simonen Stora Ensolta. Merja paljastaa, miten tuotteistat tehokkaan palvelusalkun.


 

25 vastausta

  1. ”Yläkoululaisten keksintökerho”-projektissamme olemme miettineet päämme puhki, miten saisimme mimmienergiaa keksintökerhoon. Yksi naispuolinen opettaja antoi kerhomateriaaleistamme palautetta: ”keskittykää koruihin ja asusteisiin; ne kiinnostavat tyttöjä tai ainakin itseäni”.

    Päädyimme kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Aiomme näet houkutella kauniimpaa sukupuolta teknologian pariin ymppäämällä draamapedagogiaa keksintökerhon jokaiseen teemaan. Näytelmäkerhoissahan on tunnetusti enemmän tyttöjä kuin poikia. Löytyykö teinipojilta heittäytymiskykyä ja rohkeutta näytellä improvisaatioteatteriperinteesta lainattuja harjoituksia, esimerkiksi ”Machine”-kohtaus, jossa prototyypin toiminnallisuus puetaan tarinan muotoon ja jossa kone joutuu ylikierroksille, sammahtaa tai kohtaa jotain muuta dramaattista?

    1. Kuinka kävi, joko on kokemuksia? Saitteko vokotelluksi tyttöjäkin mukaan?

  2. Vielä ei ole kokemuksia. Oppimateriaalit (oppilaan ja opettajan opas) valmistuvat toukokuun 2015 loppuun mennessä (MFKA-Kustannus Oy)ja pilotointi pyritään saamaan käyntiin syksyllä 2015.

    Keksintökerhon tuotesuunnitteluhaasteina on tällä hetkellä 1) ”kehitetään lautapeli, jossa käyntikortit ovat peliobjekteja” ja 2) ”pureudutaan onnekkaiden sattumien olemukseen”; nämä aihepiirit eivät ole mielestäni painottuneet millään tavalla miehiseen tai naiselliseen suuntaan ja kyseinen valinta on tietoinen.

    Kerhokonseptimme on esitelty näin sähköisessä mediassa: https://dy.fi/ci3

  3. Yrityksen tehtävä ei ole työllistäminen, mutta täytyy sanoa, että kyllä mä ymmärrän, miksi ihmisiä tympii ja ihmetyttää, kun hurjaa voittoa tekevät yritykset pistävät jengiä pihalle. JOS kyseessä on esimerkiksi keskittäminen, jonkun osaston lopettaminen tai muuta vastaavaa, silloin se totta kai voi hyvinkin olla perusteltua. Mutta läheskään näin ei aina ole vaan yrityksenä on vain tiristää tekijätason työntekijöistä viimeiset mehut pihalle. Tämä on nähty monta kertaa: heitetään jengiä pihalle, vaikka työt eivät sinänsä vähene. Yksinkertaisella logiikalla se tarkoittaa, että jäljelle jääville jää ne poispotkittujen työt omien lisäksi, mikä taas tarkoittaa, että siitä lähin osa työstä tehdään hutien. Sairaslomat lisääntyvät, töitä jää tekemättä jne.

    YT-neuvotteluilla on myös sillä lailla ikävä vaikutus, että ne heikentävät työntekijöiden työmotivaatiota aivan valtavasti. Se tuskin on millekään firmalle hyväksi. Ja tämä tapahtuu etenkin, jos suorittavan tason jengi näkee, miten firma tekee voittoa ja maksaa isoa liksaa/osinkoja pomotasolle, mutta heidän tasoltaan porukkaa vain kengitään. Itse olen sitä mieltä, että työmotivaation ylläpito on tärkeä osa firman toimintaa ja siihen vaikuttaa paljon se, mitä pomotaso tekee. Jos työntekijät kokevat, että pomotaso kerää kermat ja heitä vain sorsitaan, eivät he halua tehdä töitä. Silloin tehdään vain ihan se kaikkein välttämättömin, ettei tule kenkää, mikä taas vaikuttaa firman tulokseen.

    Olen vain henkilökohtaisesti työpaikoilla nähnyt, mitä tuo ”turhien osien karsiminen” on käytännössä. Aika usein siinä on käynyt niin, että on ollut pakko palkata takaisin sitä ”turhaa” jengiä, koska hommat eivät todellakaan lähteneet sujumaan karsitusta…

    En siis ollenkaan sano, etteikö tehostaminen voisi toimia. Aivan varmasti voi ja aivan varmasti sitä on tehty hyvin – olen itse ollut katsomassa tätä vain jokusessa yrityksessä, joten kokemuksiani ei voi yleistää koskemaan kaikkia lafkoja. Mutta ei sen karsimisen pitäisi mikään automaatio olla, että hei, kun olen mies niin rupean nyt heti karsimaan. Sellainen vaikutelma ainakin tekstistä jää.

    Se ei myöskään kysy, miksi naisia eivät kiinnosta koneet. Kai se sitten on niin itsestäänselvää, että kaksi X kromosomia vain aiheuttaa sen. Case closed.

    1. Ymmärrän toki näkökulmasi. Työntekijät eivät kuitenkaan valitse pörssiyhtiön johtajaa. Sen valitse hallitus, joka koostuu omistajista tai heidän edustajistaan.

      Tupituoreessa Kauppalehti Optiossa (2.4.2015) kerrottiin pörssiyhtiön toimitusjohtajasta, joka on saanut pitää paikkansa jo 10 vuotta – siis tupla-ajan keskivertopomoon verrattuna.

      Kyseessä on Elisan Veli-Matti Mattila. Hän on kanssani päivälleen samanikäinen (53-vuotias) diplomi-insinööri.

      Mies on potkinut firmasta 3400 työntekijää, eli lähes puolet alkuperäisestä joukosta. Yhtiön osakkeen arvo on kasvanut Mattilan aikana 416 prosenttia. Firma on pörssin parhaita osingonmaksajia.

      Mattila toteaa jutussa moneen kertaan suoraan tai rivien välistä, että hänen hommansa on rakentaa yhtiöstä digitaalista konetta.

      Jutussa on haastateltu myös suorahakukonsulttia. Stanton Chasen osakas Kalle Soikkanen toteaa, että ”tärkein rekrytointiperuste johtotehtäviin on vahva motivaatio”.

      Toisin sanottuna se ratkaisee, miten paljon johtaja haluaa johtajaksi.

      Luulen, että kiinnostus koneisiin on suorassa yhteydessä ihmisessä möyrivän testosteronin määrään.

      1. Mattila osaa selvästi potkia jengiä pihalle oikein. En missään nimessä kiistä, etteikö tämä ole aivan mahdollista tai jopa tarpeellista tilanteesta riippuen. Mattiloita selvästi on vain hyvin harvassa, joten eittämättä kaveri ansaitsee liksansa.

  4. Pankeissa on ollut (varmaankin?) aina liikaa väkeä, mutta vasta kv-kilpailun takia on ollut pakko tehostaa. Minä toimin 99% ajasta sähköisillä palveluilla, pankissa käyn vain silloin kun pankinjohtaja tarjoaa lounaan. Eli kerran-kaksi vuodessa.

    Jos pankin täti tai setä ei tuota arvoa, se potkitaan pihalle. Vaikka firma tekisi miljardin päivässä voittoa.

    1. Merkillisen tiukassa tosiaan asuu tuo ajatus, että firman voittoja pitäisi käyttää aikuisten päivähoitoon. Siis silloinkin, kun heistä ei ole bisnekselle mitään hyötyä.

      1. Pankit ovat pikkuisen oma asiansa. No, lännessä ne ovat usein ihan pörssiyhtiöitä, mutta esimerkiksi Etelä-Koreassa niillä on yhteiskunnallisia velvotteita, joista ne eivät voi laistaa. Laki sanoo niin. Valtio on katsonut, että pankkien TÄYTYY taata tietyt pankkipalvelut joka jampalle Koreassa eikä siinä auta itku siitä, että jonkun syrjäkylän virkailija tuottaa pankille tappiota. (Etelä-Korean pankit kyllä voivat ihan hyvin, joten selkeästi nämä yhteiskunnalliset velvoitteet eivät ole ajamassa niitä konkurssiin.)

  5. Suomen ongelma on jäykät rakenteet.Työpaikka on saavutettu etu ja aikuisten päivähoitopaikka. Jos rakenteemme olisi joustavat (10 sek. irtisanomisaika kaikille), niin työhyvinvointi kasvaisi – ei turhia YT-neuvotteluita, työllisyys paranesi, koska palkkaaminen olisi riskittömämpää, yritteliäisyys ja tuottavuus kasvaisivat, eikä potkuja tarvitsisi jännittää – uutta matoa koukkuun ja lisää asennetta. Ihailen Elisan Mattilaa! Olisipa vaaleissa ehdolla joku, jolla on yhtä paljon ROTIA!

    1. Muistutus. Suomessa on jo noin 150.000 työntekijää, jonka irtisanomisaika on ”ennen kuin ehtii kissaa sanoa”. Tämä ryhmä on yksinyrittäjät. Maksuperusteisesti yrittäjän irtisanomisaika voi olla negatiivinenkin, koska ei ole näinä aikoina aivan harvinaista, että palveluyrittäjä joutuu lopulta kirjaamaan alas parin viimeisen kuukauden saatavat asiakkuuden päättyessä.

      1. Juuri siksi naureskelen joka päivä, kun palkkatyöntekijät jaksavat kitistä ”epävarmuudesta”.

        Itse en ole tiennyt kymmeniin vuosiin, mistä ihmeestä palkkarahani ovat tulossa edes kuukauden päästä. Siihen on totuttava – ja tottuukin.

        No, kieltämättä palkkatöissä on se huono puoli, että työntekijällä on vain yksi asiakas – eli työnantaja. Jos se sanoo liikesuhteen irti, uuden asiakkaan hankkimiseen saattaa mennä tovi.

    2. Luin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset usein muuttuvat (usein) onnellisemmiksi heti potkujen jälkeen. Se johtuu siitä, ettei silloin tarvitse enää pelätä tulevaa.

      Mielestäni etenkin demarit yrittävät epätoivoisesti suojella ihmisiä kaikelta ikävältä kuin pahimmatkin curling-vanhemmat. Samaan pyrkivät myös monet esimiehet, jotka eivät pysty antamaan kuin myönteistä palautetta.

      Niinpä Suomi on täynnä jatkuvasti kaikenlaista naurettavaa pelkääviä ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä pienistäkin vastoinkäymisistä.

      Itse ehdottaisin, että meitä kaikkia pitäisi siedätyshoitaa ja totuttaa kaikenlaisiin hankaluuksiin koko ajan. En tarkoita, että julistaisimme sodan Venäjälle. Paljon vähempikin riittäisi.

      1. Tulin vuosia sitten kerran korkanneeksi jaloa kuplivaa sen kunniaksi, että olin aikaisemmin päivällä päättänyt työsuhteeni sekavissa oloshuhteissa. Tulevaisuuden pelkäämisen loppumisen lisäksi siinä oli aivan varmasti myös aimo annos kaikesta edellisten kuukausien skeidasta irtaantumisen riemua. Oikeasti vapauttava kokemus ja rokotus vastaavan varalle.

        1. Aikoinaan erään konsernin toimitusjohtaja ehdotti, että pitäisin muutaman viikon lomaa. Olin silloin päätynyt tytäryhtiön toimitusjohtajaksi yrityskauppojen vuoksi. Tuli pientä yrityskulttuurien kolinaa, kuten usein käy.

          Kysyin häneltä, emmekö voisi sopia saman tien potkuista, jos hän ei halua nähdä naamaani. Tästä rohkaistuneena hän suostui. Keräsin kamani ja kurvasin kotiin.

          Se oli niin suuri helpotus, että vaimonikin riemastui, kun kuuli uutisen. Siemaisimme Pommacia juhlapäivän kunniaksi.

  6. Taitaapa olla juttussasi totuuden juurta. Vanhin tyttäreni, 13-vuotias, on hyvin kiinnostunut tekniikasta, valitsi alakoulussa jo teknisen käsityön (vai mikässe on nimeltään) ja haaveilee diplomi-insiööriydestä (vaikka joku häntä valisti, ettei niillä ole enää töitä…). Ja nyt mietin, miten saan innostuksen pidettyä yllä, nuorella se voi lopahtaa siihen, ettei ole muita näistä asioista kiinnostuneita tyttöjä lähipiirissä, eikä myöskään naispuolisia roolimalleja. Voi kun niitä roolimalleja vois jostain leipoa!

    1. Se nyt on kukkua ettei DI:lle töitä löytyisi. Se on sitten toinen asia, löytyykö niitä Suomesta. Mutta eiköhän tyttäresi kannata käydä joka tapauksessa ulkomailla ainakin harjoittelemassa, jos hän päätyy teekkariksi.

      Sitä paitsi DI:n tutkinto on siitä hauska, ettei se juurikaan rajoita uravalintoja. Olen itsekin mm. vetänyt mainostoimistoa. Silloin vaimoni totesi, että meni hyvä tutkinto hukkaan. Toisin kävi. Jakso oli insinöörille tosi hyödyllinen kokemus.

      Toivotaan, että tyttäresi kiinnostus tekniikkaan säilyy, vaikkei roolimalleja löytyisikään. Mutta toki ymmärrän huolesi.

  7. Minä taas uskon, että juuri täntyyppinen ajattelu ylläpitää ja jopa rakentaa eroja sukupuolten välille. Mitä enemmän ajatellaan, että tytöt sitä ja naiset tätä, sitä enemmän luodaan tytöille ja naisille tietynlaista tilaa olla – ja toki pojille samalla myös. Ihan varmasti keskimäärin jotain eroja onkin, mutta mitkä ovat niiden seuraukset, siis oikeasti? Mä esimerkiksi uskon, että ”naismainen” ihmisistä välittäminen voi olla huomttavasti tehokkaampaa johtamisessa kuin silkka ”tehostaminen”. Ihmisistä aidosti välittävä ymmärtää, miten työntekijöistä otetaan parhaat tehot irti ja ketkä ovat yrityksessä vahvoja tai potentiaalisesti vahvoja tekijöitä.

    Nyt jos sanoisin, että miesjohtaja ei tuohon pysty, koska on mies, älähtäisitkö?

    En tietysti sano sitä, koska uskon, että sukupuoleen katsomatta lapsi voi olla kiinnostunut erilaisista asioista – ja aikuinen onnistua ja menestyä erilaisilla ominaisuuksilla, joista vain pieni osa jos sekään liittyy biologiseen sukupuoleen. Uskon myös, että etenkin kouluiässä odotukset ohjaavat lapsia tietynlaisiin, turhankin kapeisiin muotteihin. Ja uskon, että yritykset saavuttaisivat hirveän paljon parempia tuloksia, jos osaa työntekijöistä ei pelkän sukupuolen perusteella niputettaisi johonkin lokeroon.

    Terveisin,
    hyvä naisjohtaja joka ei ole kiinnostunut koneista 🙂

    1. Inka, kiitos kommentistasi! Haluaisitko pörssiyhtiön johtajaksi? Oletko etenemässä sellaiseksi?

      Jos et ole parhaillaan raivaamassa tietäsi pörssiyhtiön johtoon, miksi et?

      1. Itse luulen, että turvallisuushakuisuus on yksi tekijä, miksi harvempi nainen haluaa johtajaksi, etenkään pörssiyrityksen johtajaksi. Tai ehkä olen taas uniikkikukkanen, mene ja tiedä. Itse saan kriisin jo siitä, jos minut valitaan opiskeluryhmässäni tiiminvetäjäksi ja sitten pitäisi muka potkia muita kankkuun, että vauhtia nyt siihen kirjoittamiseen. En kehtaa. Se on epämukavaa. En halua vastuuta työstä enkä muista ihmisistä. Haluan vain tehdä hommani ja mennä kotiin tekemään kivempia asioita (ei ole paljon saumaa, että niistä kivemmista asioista saisin työn itselleni).

        Selvää johtaja-ainesta, siis!

        1. ”Itse luulen, että turvallisuushakuisuus on yksi tekijä, miksi harvempi nainen haluaa johtajaksi…”

          Tuo voi olla myös syy siihen, miksi naiset eivät päädy toimitusjohtajiksi. Sijoittajat eivät halua firman vetäjäksi riskejä karttavaa johtajaa. Normaalit ihmiset ovat riskiaversiiveja, varsinkin oman työpaikkansa suhteen. Toimitusjohtajiksi taas halutaan mahdollisimman riskineutraaleja henkilöitä.

          1. Naiset ovat tutkitusti turvallisuushakuisempia kuin miehet. Ja juu, totta kai on jälleen olemassa sekä nössöjä miehiä että pähkähulluja naisia. Mutta ei se ole sattumaa, että juuri nuoret miehet kaahaavat itsensä kuoliaiksi.

      2. Ajattelin kasvattaa oman pörssiyhtiön eli kiinnostus on suuntautumassa omien bisnesten suuntaan. Nykyisellään taidan lukeutua vielä keskijohtoon, pörssiyhtiössä kylläkin.

        Henkilökohtaisesti esteenä ei ole siis kiinnostuksen puute eikä tähän mennessä vielä oikein lasikattokaan. Tunnistan silti itsessäni vahvasti sen, mitä naisista aina sanotaan: vaadimme itseltämme paljon enemmän kuin miehet. Siinä missä moni mies on tunkemassa itseään eteenpäin olemattomalla osaamisella, nainen empii kovaakin pätevyyttään. Ja koneiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä 😉

        1. Myönnän tietysti sen, että sekä (toisaalla kommentissani mainitsemani) Elisan Veli-Matti Mattila että sinä olette molemmat yksittäistapauksia. Samoin on tavallaan yhdentekevää, mitä kukin täällä kertoo perheenjäsenistään tai tutuistasan.

          Numerot kertovat joka tapauksessa, että suomalaisilla pörssiyhtiöillä on vain kaksi naisjohtajaa nyt huhtikuusta alkaen.

          Itseäni ärsyttää ehkä eniten se, että sadan johtajan paikka on muka niin hirmuinen tasa-arvo-ongelma. Naiskiintiöiden puolesta parkujia ei yhtään liikuta esimerkiksi joka vuosi kymmeniätuhansia miehiä sortava asevelvollisuusjärjestelmämme.

          Vaikuttaakin siltä, että tasa-arvo on tärkeää vain silloin, kun se takaa aseman, rahaa ja valtaa. Muuten sillä ei ole niin väliä.

  8. Kyllä, jossain määrin voi ajatella, että yritys on kone, rahantekokone.

    Suurempi merkitys on kuitenkin rahan tajulla ja rahan liikkeiden ymmärtämisellä, kuin sillä, kuinka se johtaja ymmärtää tekniikkaa ja koneistoa. Ihminen, jota raha kiinnostaa ja joka haluaa tehdä rahaa, päätyy tavalla tai toisella liiketoimintaan ja kokemuksen myötä sitten niihin johtotehtäviin, missä rahan suunnalla on keskeinen rooli. Siellä on nähtävä se, mistä raha tulee ja mihin se kuluu, eli sekä miten koneisto toimii että mikä tuottaa arvoa asiakkaalle, ja paljonko sitä jää pussin pohjalle. Jos näkee vain koneiston, näkee vain sen, mihin se raha kuluu. Ja jos yritys haluaa pysyä siellä pörssissä, on myös löydettävä uusia keinoja tehdä sitä rahaa eli uusia tapoja käydä kauppaa, tuottaa arvoa ja myydä se. Suurin osa pörssistä katoavista yrityksistä kariutuu juuri siihen, että yrityksen ajatellaan toimivan kuin kone vaikka markkinat muuttuvat alta. Osa pysyy siellä ostamalla liiketoimintoja ja karsimalla kannattamattomia osia. Orgaaninen kasvu on kuitenkin yleensä se, mikä sen yrityksen vie pörssiin, eli selkeä idea siitä, että miten tällä-ja-tällä jutulla tehdään rahaa.

    Tuo rahan taju näkyy usein jo pienenä: on lapsia, joiden silmät kiiltävät, kun ne saavat pari kolikkoa jostain tuotoksestaan, ja he ovat heti keksimässä, että miten sitä rahaa voisi tehdä lisää. Ja sitten on erilaisia vanhempia, joista osa kehottaa lasta pistämään ne rahat visusti säästöön ja osa opettaa investoimisen alkuun ja osa ei tiedä muusta kuin että kaikki menee, mikä tulee.

    Osalle ihmisistä on vaikea mittailla asioita rahassa. Se estää sinne yritysjohtoon nousemisen.

    Naisilla on ehkä tässä esteenä se, että naiset kasvatetaan tytöistä pitäen helposti siihen, että palveluksilla ei kuulu käydä (vaihto)kauppaa eikä varsinkaan ystävien kesken. Miehille tämä ei tunnu olevan ongelma. Tytöille myöskään itsensä ja omien juttujensa tyrkyttäminen joka paikkaan ei ole sosiaalisesti ollut yhtä suotuisaa kuin pojille. Kasva siinä sitten myymään kaikkea mahdollista ja käymään kauppaa kaikella mahdollisella.

    Sinänsä hämmästyttävää on, jos tätä rahan ja kaupanteon mentaliteettia ei muodostu edes kauppakorkeassa. Senhän luulisi olevan rahan tekemisen kehto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.