Tuleva pääministerimme Juha Sipilä aikoo kokeilla, miten yritysjohtajan opit toimisivat politiikassa. On jo aikakin, että joku tekee sen. Miksi johtaminen olisi hallituksessa jotenkin erilaista kuin missä tahansa firmassa?

On kuitenkin ollut hauska seurata, kuinka vastarintaliike alkaa heti herätä.

Kaikkein veikeimmät reaktiot ovat syntyneet Sipilän ilmoituksesta, että hän aikoo laatia strategian. Toki DIPLOMI-insinöörimme saa sitä, mitä tilaa. Strategia on erittäin vaarallinen sana.

Amazonista löytyy strategy-hakusanalla kaksisataatuhatta kirjaa.

Tajuton lukema kertoo tietysti, miten hähmäinen – ja ilmeisen tärkeä – käsite on kyseessä. Tuskin siitä muuten riittäisi noin loputtomasti pohdittavaa.

Jopa Hesarin pääkirjoituksessa (24.4.2015) seisoi näin:

“Kun hallitusohjelmasta on tarkoitus tehdä “strateginen” eli ylimalkainen, vain muutamaan pääkohtaan keskittyvä, käy palkansaajajärjestöjen sitoutuminen yhä vaikeammaksi.”

Toisin sanottuna jotkut ovat järkyttyneitä siitä, ettei pääministerimme aiokaan sommitella satasivuista todo-listaa.

Mutta onko strategia sitten väistämättä ylimalkainen?

Amazonin perustaja Jeff Bezos kertoi aikanaan johtoryhmälleen strategiansa tähän tapaan:

“Asiakkaamme täytyy saada kirjansa minuutissa siitä, kun se tuli hänen mieleensä.”

Voin vain kuvitella, mitä johtajat mahtoivat aprikoida. Miten ihmeessä mikään kuriiripalvelu voisi ikinä ehtiä edes tunnissa asiakkaan luo? Siis vaikka tämä asuisi logistiikkakeskuksen kellarissa.

Mutta niin vain kävi, että nykyisin saan kirjani minuutissa. Hakusana selaimen kenttään ja yksi klikkaus. Sitten vain iPad ja/tai Kindle auki ja tsadam: siellähän se opus jo pötköttää!

Oliko Bezosin strategia ylimalkainen?

Ehkä se sitä oli niiden mielestä, jotka kaipaavat päivähoitoa ja pepunpyyhkijää vielä nelikymppisinäkin. Itse pidän sitä aivan loistavana esimerkkinä siitä, miten johtaja käänsi joukkonsa nenät samaan suuntaan.

Bezosin strategia oli tietysti erittäin vaikea. Se vuoksi on täytynyt rakentaa kokonaan uusia (luku)laitteita ja valtavat tietokantajärjestelmät palvelinkeskuksineen. Eikä sekään ole ollut ihan yksinkertaista, että suoraan paketista revitty Kindle toimii kaikkialla maailmassa mobiiliverkoissa kuin huomaamatta.

Mutta sepä se, että helpot strategiat on keksitty jo. Eikä sellaisten parissa turaaminen kiinnosta fiksuja ihmisiä muutenkaan.

Hauska mauste sopassa on sekin, että myöhemmin Amazon on alkanut vuokrata palvelinkeskustensa palveluja meille tavallisille pulliaisille. Tämä bloginikin puksuttaa Amazonin konesalissa Irlannissa.

Firma ei julkista virallisia lukuja. Mutta valistuneet arvaukset viittaavat siihen, että pelkästään tuo kirjakaupan “sivuvaikutus” tuottaa nykyisin miljardien liikevaihdon.

Tuskin kukaan tiesi etukäteen, että Bezosin tahdonilmaus johtaisi moiseen menestykseen. Se kertoo vain siitä, ettei ole mitään järkeä edes yrittää suunnitella tulevaisuutta loputtomiin. Ei se onnistu edes maailman viisaimmilta ihmisiltä.

Sinänsä en ihmettele, että strategia-sana aiheuttaa pakokauhua. Onhan se samanlainen saastunut sana kuin vaikkapa tasavero.

Tasaverostahan ei voi keskustella minuuttiakaan ilman, että päivystävä demari repäisee vaatteensa.

Ehkä asiaan liittyy myös lobbareiden huoli siitä, että Sipilä ei aio kuitata heidän toivelistojaan sellaisenaan. Mitäs edunvalvoja sitten raportoi palkanmaksajilleen?

Mutta tietenkin hyvä strategia joustaa. Edellisen hallituksen tehtävälista oli kuin näpertelijöiden märästä unesta. Eipä ihme, että tulokset jäivät niin laihoiksi.

Hyvä strategia on kaikkea muuta kuin ylimalkainen. Huono strategia voi tarkoittaa mitä tahansa.