Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Kannattava bisnes on duunarin ainoa muutosturva

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Vuosi oli luultavasti 1988. Olin saanut ensimmäisen työsuhdeautoni. Se oli rutiköyhän teekkarin näkökulmasta tosi hieno Peugeotin punainen uutuusmalli 405.

Oli tavallinen talvipäivä. Starttasin asiakaskäynnille Lauttasaaresta työnantajani Oy Fintronic Ab:n pihasta.

Äkkiä edellä ajava kuski päätti jarruttaa Melkonkadun ja Heikkiläntien T-risteyksessä. Potkaisin jalkani suoraksi. Taisipa suustani kuulua jotain eeeeeiiiii-tyyppistä ujellusta.

Vokaaleista ei ollut mitään hyötyä. Katu oli jäinen. Luisuni päättyi edellä ajavan takapuskuriin että paukahti. Syyllinen oli selvä. Vakuutusyhtiöni maksoi vastapuolen peltityöt.

Sitä en enää muista, oliko autossani jo tuolloin ABS-jarrut. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. En olisi tajunnut ohjata, vaikka se olisi ollut mahdollistakin. Hyydyin vain kauhistelemaan vääjäämätöntä tömähdystä.

Tämä masentava episodi tulee aina mieleeni, kun kuuntelen ay-johtajien puheita. Siis juuri niitä, joista hallitustunnustelijamme Juha Sipilä sai kuluneella viikolla kyllikseen:

”Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mukaan ay-liike haluaa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa työntekijöille lisää turvaa työnantajien joustovaatimusten vastapainoksi.”

– Suomenmaa 4.5.2015

Edessä näkyy yllättävä tilanne. Liittojen pamput potkaisevat jarrut lukkoon. Sitten vain luisutaan tönkkönä niin kauan, että rysähtää.

Koko ay-väen hokema ”turvaa joustojen vastapainoksi” on kiero kummajainen. Ikään kuin joustavuus olisi jotenkin turvallisuuden vastakohta.

Todellisuudessa vain erittäin joustava työntekijä voi olla edes jotenkin turvassa.

Ammattiyhdistys käyttäytyy edelleen kuin työnantaja maksaisi duunareiden liksat. Valhe puree ilmeisen hyvin. Muuten on vaikea selittää, miksi seitsemän suomalaista kymmenestä kuuluu liittoon.

Totuus on tietenkin se, että palkkarahat tulevat yritysten asiakkailta. Jos tuotteet tai palvelut eivät käy kaupaksi, mikään muutosturva ei auta. Firma on pian konkurssissa joka tapauksessa.

Pesänhoitajalta sopii sitten käydä kyselemässä, mihin se liiton lupaama muutosturva haihtui.

Ylipäätään on petollista jankuttaa, että suomalaisille olisi olemassa jotain kotimaista turvaa jossain.

Ainoa turvamme tulee siitä, että osaamme myydä ulkomaille jotain niin perkeleesti.

Hesari kertoi heti vaalien jälkeen, että vasemmistoliitto aloitti koko henkilöstöään koskevat yt-neuvottelut. Syynä oli vaalitappio. Puolueen tulot romahtivat.

Luulisi, että edes vasemmistopuolue tarjoaisi työntekijöilleen muutosturvaa.

Paavo Arhinmäki on paasannut kuukausitolkulla, että nyt kannattaa velkaantua, koska korot ovat nollassa. Miksei hän siis hakenut pankista ilmaista rahaa? Sillä hän olisi voinut maksaa uskollisen väkensä palkat hamaan tappiin saakka.

Kannattava bisnes on suomalaisen duunarin ainoa todellinen muutosturva.

44 vastausta

  1. Ay-liike on muutakin kuin muuttumattomuuden linnake. Ay-liike on neuvotteluvoima, joka ei kyseenalaista työnantajaliittoutumia, jotka myös ok.

    1. Totta, ay-liike on kasvain, joka tappaa kantajansa (Suomi-neidon) hitaasti ja tuskallisesti.

    1. Kiitos Martti, hyvä esimerkki! Olen tästä kyllä sikäli kanssasi ihan samaa mieltä, ettei työnantajapuolenkaan ”ideoissa” ole hurraamista. Vaikkapa se höpinä sata tuntia pidemmästä työvuodesta oli aika erikoinen juttu.

      Itse tarkentaisin vielä asiaa niin, että tuo johtajuuden puute johtaa nykyisiin tuotekehitysongelmiin. Suomella ei olisi mitään hätää, jos täällä syntyisi riittävästi hittituotteita.

    2. Kiitos tästä kommentista !

      Olen hiukan kyllästynyt mediassa esiintyvään jatkuvaan työntekijöiden haukkumiseen. Ikään kuin yritysten ainoa ongelma olisi työntekijät ja heidän suuret palkkansa.

      Kokemukseni mukaan tuottavuuden kehittäminen lähtee ihan muista jutuista kuin palkoista ja niiden alentamisesta yms. muista ideoista, joita nyt laajalti mainostetaan.

      Harmittavaa, että aika monessa yrityksessä johto ei vain osaa ja uskalla, vaikka jopa nämä paljon parjatut työntekijät/palkolliset kehtaavat uusia ideoita esittää…
      Ihan samalla lailla johto on poteroissa ja pää pensaassa kuin työntekijätkin.

      Eikö yritysjohto nimenomaan ole omalta osaltaan aiheuttanut tämän ”peräänajon” (YT neuvottelut / henkilöstön vähentämistarpeen). Heillähän on yleensä omalla työllään suuremmat vaikutusmahdollisuudet esim. uusien asiakkaiden ja markkinoiden hankkimiseksi kuin tavallisella ”rividuunarilla”.

      1. Pomoporras on tunnetusti haka keksimään ulkoisia syitä, kun bisnes on mennyt kiville. Minkä johtaja sille mahtaa, kun on lama ja duunaritkin pääosin pelkkiä ahneita paskoja.

        Mutta auta armias, kun asiakkaat tunkevat ostoksille väkisin noususuhdanteen aikana. Silloin kaikki kunnia yhtäkkiä kuuluukin taitaville johtajille.

        1. Juuri näin… =)

          Se mitä olen myöskin ihmetellyt tässä keskustelussa esim.työajanpidennys 100 tuntia vuodessa. Jos nykyisillä palkkakustannuksilla halutaan enemmän työtunteja…miksei esitys ollut ennemminkin se että alennetaan nyt töissä olevien palkkoja se 5 ,6% (tai mitä se % nyt ikinä onkaan ) ja palkata näin säästetyllä rahalla jokunen tällä hetkellä työtä vailla oleva. Tehokkuus työaikana lisääntyisi varmasti näin enemmän kuin siten että jo nyt töissä olevien työaikaa lisätään.
          Tällainen erilainen ajattelu tuntuu olevan vierasta sekä yritysten johdolle, yritysjärjestöille että ay-liikkeelle…

          Täytyy muistaa että tällä hetkellä kun myös hyvin päteviä ja osaavia ihmisiä on ilman työtä. Tuosta 300000 -500000 työttömän henkilön joukosta kun löytyy aika monenlaista työntekijää… ei pelkkiä työn vieroksujia ja syrjäytyneitä.

          Sitä paitsi… on useita tutkimuksia joissa on todettu että esim. akateemisesti koulutetut ylemmät toimihenkilöt jo tällä hetkellä tekevät pidempää päivää kuin tuo 37,5 h/vko ilman erillistä korvausta. Mikä siis heillä tai heidän työnantajillaan muuttuisi työajan pidennyksen myötä… ?

  2. Talouskasvun yksi iso ongelma ovat palkkauksen sivukulut. Palkat ja työehdot pitäisi saada ehdottomasti sopia paikallisesti. Ihan esimerkkinä omasta lilliputtifirmasta vuodelta 2013. Olisin halunnut palkata osa-aikaisen hissitytön/pojan iltavastaanottojen ajaksi. Halukkaita tehtävään oli yli 100. Tämä oli itsellekin yllätys, olisihan ollut kyseessä hyvin simppeli tehtävä. Tervehtiä asiakkaat ulko-ovella, escorteerata heidät hissillä ja odotustilaan odottamaan.

    Noh, homma kusahti siihen, että Ertosta kerrottiin, että palkkaa pitäisi maksaa lähes 12€ / h. Siihen kaikki sivukulut päälle. Hissipoika/tyttö olisi nostanut huikeasti firman imagoa suoraan Trump-luokkaan, yksi onnellinen olisi saanut työpaikan, verotulojakin olisi kartutettu, firman asiakkaat olisivat saaneet vieläkin parempaa palvelua.

    Kaikki hävisivät. Näitä tarinoita on Suomi täynnä.

    Olen samaa mieltä kuin monet aiemmin kirjoittaneet, ettei kollektiivisessa työajan pidennyksessä ole järkeä. Joissakin yksittäisissä tapauksissa siinä olisi järkeä mutta ei yleisesti ottaen. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota laatuun, työn organisointiin, kehitys- ja testaustyöhön sekä johtamiseen.

    Suomi on pullollaan surkeita johtajia, joiden johdolla en suostuisi menemään edes uimaan. Musta tuntuu -asenteet, henkilökohtaiset ego-ongelmat, in the box -ajattelu ja anteeksi kun olen olemassa -asenne takaavat mainiosti, että hommat kusevat.

    1. Kuvaat osuvasti hölmölän hommaa, josta yksi ajankohtainen esimerkki on nollatuntisopimusten vastainen taistelu.

      Demarimainen järjenjuoksu tuottaa harhaisen ajatuksen, että kun pienet tuntimäärät kielletään, työnantajat alkavat ostaa enemmän tunteja – tai tarjoavat jopa kokopäivätyötä.

      Esimerkkisi havainnollistaa, miten asia todellisuudessa menee. Työllistämisen kynnys nousee niin suureksi, että kaikille jää vain luu kouraan. Se on fakta, jota ei mikään ay-logiikka muuksi muuta.

      1. Tuskin edes demarit ajattelet lähellekään niin kuin esität. Nollatuntisopimuksen avulla työnantaja voi pitää työtekijä pihdeissään tarjoamatta töitä ollenkaan. Jos työntekijän pärstä ei miellytä, töitä ei tarjota. Siten tuloja ei ole. Irtisnoutumisesta seuraa karenssi. Näin antivasemmistolaisenakin olen sitä mieltä, että kyllä kritiikissä selvä pointti on. Tuohan on monelle työntekijälle itsemurhahommaa. Pelkästään työntekijällä on riski.

        1. Niin, työntantajan tosiaan kannattaa käyttää aikaa siihen, että a) hän ensin palkkaa epämiellyttäviä työntekijöitä ja b) sitten pitää heitä pihdeissään ihan vain ilkeyttään.

          Jos karenssisäännöt toimivat huonosti, eikö silloin kannattaisi korjata niitä?

          1. Ei nyt ihan noin yleensä ole. Mutta niinkin voi käydä, jos työntekijän naama alkaa ärsyttää. Niin yllättävää kuin se onkin, yrittäjissäkin on k**ipäitä. Ja onko jopa niin, että nollatuntisopimuksella oleva ei saa tehdä toista työsopimusta?

            Mutta asiallisemmin, karenssisääntöä pitää todellakin muuttaa. Yhteiskunnan pitää tulla juuri tällä tavalla vastaan. Riski pienenisi puolin ja toisin.

          2. Onhan siellä yrittäjissä kusipäitä ja rikollisiakin. Mutta monia ihan hyviä asioita on mahdollista käyttää väärin, myös perinteisiä työsopimuksia. Silti niitä ei ole kukaan heti kieltämässä.

            Jos nollatuntisopimukset kiellettäisiin, yrittäjät sitten vain ostaisivat palvelut vuokratyövoiman välittäjiltä. Siinä tietysti olisi se hyvä puoli, että välittäjät kilpailevat hyvästä työvoimasta keskenään. Sikäli niiden kannattaa käyttäytyä ihmisiksi – ja myös puuttua asiakkaidensa metkuihin.

    2. Suomessa tosiaan on paljon töitä, joita täällä ei tehdä lainkaan vaikka joissakin muissa maissa näitä esiintyy. Meillä ei istu kauppojen tuulikaapeissa ihmisiä pelkästään tervehtimässä. Meillä ei ole ostosten pakkaajia kaupoissa eikä pysäköintiapulaisia viemässä ja tuomassa autoa parkkihalliin. Meillä ei ole tuulilasinpesijöitä kaduilla, eikä auton tankkaajia huoltoasemilla. Busseissa ei ole rahastajia.

      En kuitenkaan ole lainkaan vakuuttunut, että tällaisten erittäin matalan tuottavuuden työpaikkojen lisääminen olisi mikään tavoiteltava asia ja ratkaisu yhteiskunnallisiin ongelmiiin. Meillä pitäisi olla enenmmän erittäin korkean tuottavuuden töitä, kuten maailmanlaajuisen kehityksen kärjessä olevia palveluita ja tuotteita.

      1. Lienemme siitä yhtä mieltä, että ne kymmenettuhannet ”matalan tuottavuuden” ihmiset täällä kuitenkin jo ovat.

        Onko siis jostain syystä parempi, että he ovat kokonaan työttöminä – ja vastaavasti kokonaan tuottavampien työntekijöiden verovaroilla elätettävinä?

        Kuka mielestäsi voitti jotain tuossa Jyrkin kertomassa esimerkissä? Itselläni ei tule mieleen ensimmäistäkään osapuolta.

        1. Jyrkin esimerkissä tilanne on siis se, että kun matalan tuottavuuden työtä ei pysty teettämään, on jalostusarvoa nostettava. Tämä koskee sekä työnantajapuolta, että työntekijäpuolta. Ensimmäinen joutuu kehittäämään tarjontaansa, jotta pystyy tuottamaan sellaista lisäarvoa, josta asiakkaat maksavat yli kustannusten. Jälkimmäinen joutuu kehittämään osaamistaan, esimerkiksi kouluttautumaan, jotta pystyy olemaan niin hyödyllinen, että on palkkansa väärti.

          Tässä voittavat yrittäjä, työntekijä ja yhteiskunta.

          Jyrki toisessa kommentissa jo kertookin, miten hän aikoo nostaa tuottavuutta: ”Koska ulkopuoliset, itsestä riippumattomat tekijät vaikuttavat liian paljon kasvumahdollisuuksiin, olen lähtenyt viemään osaamiseni verkkoon. Siellä myös lilliputista voi paremmin kasvaa iso tekijä.”

          Jyrki on väärässä siinä, että palkkaamalla tervehtijätytön/-pojan hän voisi erottautua markkinoilla. Jos sellaisen palkkaaminen halvempaa, niin kaikilla olisi tälläinen palvelu, eikä kukaan saisi kilpailuetua aulapalvelusta. Se ei olisi kenellekkään kasvun moottori.

          ”Matalan tyottavuuden ihminen” ei ole minun ilmaisuni. Minä puhuin matalan tuottavuuden töistä. Useimmat ihmiset pystyvät korkeamman tuottavuuden tehtäviin.

          Sitten on ihmisiä, joiden kyvyt ovat vajavaisia, eivätkä he pysty vaativampiin töihin. Heidän tietään yhteiskunnan tulisi tasoittaa.

          1. Rakenteelliseksi kutsuttu työttömyys johtuu siitä, että meillä on valtava määrä ihmisiä, joiden tuottavuus ei riitä. Pykälät ja sopimukset huolehtivat visusti, että he jäävät sitten kokonaan työttömiksi.

            Myönnän, etten aivan ymmärrä, miksi on oltava tietty palkkaraja, jonka alapuolelle kukaan ei saisi mennä.

            Jyrki voisi vallan mainiosti erottua nuortensa avulla kilpailijoista. Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka tyrmäävät erilaiset uudet ideat argumentilla, että ”sittenhän kaikki tekisivät niin”.

            Käytännössä maailmaan mahtuu lukemattomia fiksuja palveluja, markkinointikeinoja ja bisnesmalleja, joita kilpailijat eivät koskaan ota käyttöön.

          2. Perimmäinen syy bellboy/bellgirl paikan synnyttämiseen oli aulapalvelun aikaisen sulkemisen lisäksi kulun järjestäminen tiloihin asiakkaille mahdollisimman helpoksi kera ison maailman luksuksen. Palvelukuvio olisi mennyt näin. Kaduntasolla päivystävä bellboy/girl seisoo iloisena ja ryhdikkäänä tervehtien firmani asiakkaat, avaa ulko-oven, ohjaa asiakkaan hissiin ja escorteeraa asiakkaan hissillä odotustilaan, kysyy saako olla virvokkeita tai piskuinen energia täydennys ennen hoitoa. Täytettyään asiakkaan toiveet ja tarpeet jää odottamaan poistuvan asiakkaata ja escorteeraa hänet ulos jääden jälleen kadulle edustamaan.

            Asuna sään ja vuodenajan kestävä tyylikäs puku, silinterihatun kera ja vieressä klinikasta kertova tyylikäs plakaatti. Taskussaan kasa käyntikortteja joita pysähteleville kiinnostuneille voi sujauttaa käteen. Päässään perusinfo yrityksen toiminnasta, jota pysähteleville kyselijöille jakaa mm. Hoidoista, itse jehusta ja tämän taidoista hoitaa ihmisiä, firman synnyn tarinan kertominen, sillä se kiinnostaa ihmisiä onhan sekin erilainen ;-).

            Innokkaita tulijoita oli runsaasti, yli sata. Ikäjakauma hakijoilla oli 16-50 vuotta. Toki opiskelijoita oli joukossa lukuisia mutta myös ihmisiä joilla oli yksi tai useampia korkeakoulututkintoja tai hieman alempia tutkintoja. Totta kai jokunen ammattiportsari haki myös tehtävää. Maahanmuuttajat olivat hyvin edustettuina hakijoissa.

            Teoriassa voi tietenkin apinoida toisia mutta pidän tapana tehdä asioita tavalla joka poikkeaa muista alan yrityksistä. Näitä valtteja ovat mm. Hoitotyyli ja sen asiakkaille suomat yleensä muita nopeammat tulokset, tapa ohjata ja opastaa ihmisiä, erikoistumiseni neurologisiin päänsärkyihin ja pikku yksityiskohdat. Toki joku voi aina kopioida hyvän idean mutta voisin lyödä paljon vetoa, että palvelu olisi ollut siltikin vailla vertaa. Sitäpaitsi rakastan kilpailua, se on hyväksi yrityksille ja yhteiskunnalle. Jos naapuriin tulee kilpailija, hykertelen innosta näppejäni, sillä rakastan haasteita.

            Suomen yksi ongelma on, että mainitunlaiset paikat nähdään usein pelkkinä kuluerinä sen sijaan, että nähtäisiin mikä taloudellinen hyöty ja imagon kannalta tärkeä tekijä erilaiset asiakaspalvelijat ovat. Huomion arvoisaa on myös kaltaisteni lilliputtifirmojen suuri määrä Suomessa. Mikäli työllistämistä ei olisi tehty niin tavattoman kankeaksi ja harmaan tasapäiseksi(tessi), voisivat nämä firmat työllistää enemmän ihmisiä. Tiedän, että iso osa näistä tekisi niin, sillä olisi kaikkia hyödyttävä vaikutus. Pienistä puroista kasvaa isoja jokia ja jopa järviä. Jos vaikkapa alle 2000 euroa tienaavien verotuksessa ei olisi rako tienata verotuloja, ei sitä tehtäisi. Täytyy nähdä aina se iso kuva.

    3. Minäkin jäin miettimään tätä esimerkkiä hissipalvelijasta. Miksi juuri 12 € /h olisi liikaa ja vieläpä joka tilanteessa?

      Oletetaan sivukulut hieman ylisuuriksikin ja lasketaan vaikka, että hissipalvelijan palkkauskustannus on kaikkiaan 50 €/h. Vuoro kestää neljä tuntia ja siinä ajassa hissipalvelija palvelee 10 ostavaa asiakasta. Kustannus on siis 20 €/asiakas. Tällä hinnalla hissipalvelija saa asiakkaan tuntemaan itsensä saman tien erityisemmäksi ja tervetulleemmaksi. Keskimääräiselle asiakkaalle pitäisi myydä vain 21 eurolla enemmän, niin hissipalvelijan palkkaaminen olisi kannattavaa. (Tässä ei toki huomioida aloituskustannuksia, kuten rekrytoinnin ja työntekijän kouluttamisen ja varusteiden hintaa.)

      Ilman muuta riippuu todella paljon toimialasta, onko se mahdollista, mutta luksustuotteiden ja -palveluiden kohdalla se kuulostaa jopa kohtalaisen helposti saavutettavalta tavoitteelta.

      Kannattaahan Stockmanninkin palkata kassalle ostospakkaajia joulusesongin aikaan. Se ei edes johdu siitä, että ostospakkaaja saisi asiakkaan kuluttamaan enemmän, vaan siitä, että ruuhka-aikaan ostospakkaaja nopeuttaa prosessia tarpeeksi, että kassamyyjä saa työskenneltyä tehokkaammin, kun rahastetut asiakkaat saadaan nopeammin pois alta.

      Kyynisesti täytyy tosin todeta, että Jyrki lähestyi ongelmaansa väärällä tavalla, jos hän halusi ennen kaikkea edullisen ja byrokraattisesti kevyen ratkaisun. Hän olisi voinut soittaa läheiselle luokkaretkirahaa keräävälle luokalle tai lasten urheilujoukkueelle ja tarjota sponsoridiiliä pientä talkooapua vastaan. (Erityisesti, jos tarve on hyvin satunnaista tai mitoitettavissa sellaiseksi.)

      Eräätkin vuokratyöfirmat muuten maksavat aulapalvelutehtävissä toimiville 11 €/h, mahtavatkohan sitten olla eri työnantajasopimuksen piirissä.

      Kannattaa muuten työnantajankin huomioida se, että osa firman muutosturvaa on motivoituneessa ja etevässä duunarissa. Tässä suhdanteessa työvoimaa on toki helppo saada halvallakin, mutta en ole kuullut vielä kenestäkään, jonka taloudellinen epävarmuus ja pieni palkka avittaisi huippusuoritukseen. Parhaimmillaankin sillä saa tyypin, joka onnistuu peittämään sekä pomon että asiakkaiden edessä sen, että kiviäkin kiinnostaa, mutta joka vaihtaa mielenkiintoisempaan ja paremmin palkattuun työhön heti ensimmäisen tilaisuuden koittaessa. Ei kai kukaan tee muitakaan hankintoja tuijottamalla ominaisuuslistasta pelkkää hintaa, ainakaan toivoakseni.

      1. Neljässä tunnissa klinikalla hoidossa käy neljä asiakasta, ei 10.

        Jonkun koululuokan shanghaijjaaminen voisi ehkä toimia yksittäistempauksena mutta pitkä aikaista ratkaisuksi siitä ei olisi. Ei menisi aikaakaan kun joku kuntademari riekkuisi julkisuudessa kuinka lapsityövoimaa käytetään härskisti hyväksi.

        1. Totta, ja ehdotukseni oli toki hieman kieli poskessa tehty. Klinikkasi toiminnoista minulla ei ole tarkempia tietoja, uskon toki, että olet laskelmasi tehnyt. Koululaisavun käyttäminen esimerkiksi tutustumistempauspäivässä ei silti ole aivan pöllö idea! Kyllä tällainen vasemmalle kallellaan oleva maailmanparantajahumanistikin ymmärtää, että yhdeksi tai kahdeksi päiväksi jonkun palkkaaminen on turhan raskasta.

          En silti ole aivan varma, että TES ja sivukulut ovat suurimpia syyllisiä siihen, ettei hissipalvelija osoittautunut kannattavaksi ratkaisuksi. Aika harvassa ovat vähäisemmänkin sääntelyn maissa sellaiset työtehtävät, joista kannattaa maksaa vaikka ne sisältävät varsinaista työtä ehkä kymmenen minuuttia tunnin aikana.

  3. Jyrkin esittämän tapauksen perusteella vaikuttaa siltä, että olisi hyvä, jos respan kulut olisi voinut jakaa muutaman muun yrittäjän kanssa. Niinhän Jyrki tavallaan teki päätyessään näemmä Regus-toimistohotellin asiakkaaksi. Kallis kuukausivuokra tuntuukin edukkaalta, jos vertaa respan palkkaamiseen. Taas kerran oli järkevää ostaa tarvitsemansa palveluna.

    1. Reguksen pitkäaikaisena asiakkaana tiedän, että palveluja oli turha kysellä virka-ajan ulkopuolella. Jyrkin ongelma onkin tosiaan lähtöisin jo siitä, että toimistohotellin aukioloajat ovat liian suppeat hänen bisneksensä tarpeisiin.

      1. No himputti! Eikö respan palkkaaminen epätavallisiin aikoihin kannata edes toimistohotellille?…

  4. Se on jännää kuinka työnantajilla ja porvaripuolueissa on semmoinen usko, että jossain on semmoinen ihmisryhmä, jolle ilmeisesti joku taruolento tuo rahaa, vaikkaan tässä vaiheessa hammaskeijua, tämän ihmisryhmän nimi on asiakkaat. Nämä hammaskeijulta saamansa rahat, asiakkaat käyttävät sitten tuotteisiin ja palveluihin. Mutta tässä vaiheessa voin kertoa, että ei semmoista hammaskeijua ole olemassakaan. Ja toisenkin salaisuuden voin kertoa, sillä asiakasta kutsutaan joskus toisella nimellä ja se nimi on duunari.

    1. Ratkaisu on ilmeisesti yksinkertaisempi kuin arvaisikaan. Ei muuta kuin korotamme vain kaikkien suomalaisten palkkoja oikein reippaasti, niin jopas kotimarkkinoilla toimiville firmoillemme riittää asiakkaita ihan riesaksi saakka.

      1. Olet tietenkin oikeassa, mutta voipi käydä niinkin, että kun palkkoja korotetaan ennenkö tuottavuutta on saatu nostettua, tulee niinsanotusti pää vetävän käteen.

  5. Kun 2013 kesäkuussa avasin pikku ”pumppuni” , oli minulle tärkeää olla paikalla minkä editse ihmiset liikkuvat päivittäin sankoin joukoin. Seuraava tärkeä ratkaistava oli sisään tulevien asiakkaiden vastaanottamiseen liittyvän ongelman ratkaiseminen. Suurin osa alan yrityksistä omani kaltaisia lilliputteja joissa on suuria ongelmia asiakaspalvelun kanssa. Regus business centret tarjoavat mm. aulapalvelut ja tilat ovat varsin edustavat. Isoja asioita mille tahansa yritykselle jonka pakeilla vierailee jatkuvasti asiakkaita. Olisin toki voinut vuokrata halvan boxin jopa katutasosta jostakin sivukadulta. Se ei olisi kuitenkaan ollut järkevää, sillä siitä huolimatta vastaanottopalvelu olisi puuttunut kokonaan ja sijainnilla on todella iso merkitys. Pelkkä osa-aikainen aulapalvelutyöntekijä ulkoistettuna olisi tullut maksamaan noin 2500€/kk. Turhan kallista. Vaihtoehtoja punnittuani tulin siihen tulokseen, että Regus business centre on paras mahdollinen mitä voin saada olemassa olevilla resursseilla. Kuten Jari totesi, palveluja virka-ajan ulkopuolella ei tipu. Muutamaa Suomen ulkopuolella olevaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki keskukset sulkevat aulapalvelut klo 16-18 välillä. Itselleni on aina tärkeää erottua kilpailijoista ei pelkästään parhaimmalla hoitotuloksella vaan myös asiakaspalvelulla. Uskon 110% varmuudella, että firmani ei olisi enää lilliputti, vaan työllistäisi enemmän väkeä, voisi auttaa työikäisiä pysymään työkykyisinä vieläkin paremmin, jos olisin voinut hissipojan/tytön palkata. Sitä kun ei ole kenelläkään muulla koko maassa. Hyvin todennäköisesti palvelusta olisi tullut myös turistien suosima kuvauskohde, sana firmasta olisi näinä sosiaalisen median kulta-aikoina kiirinyt hyvin laajalle. Julkisuuden kautta olisi firmalle tullut uusia asiakkaita yhä enemmän. Tämä on todella harmillista ja näitä vastaavanlaisia tarinoita on Suomi pullollaan. Suomessa ei eittämättä tajuta kovin hyvin mikä merkitys kankeilla maan laajuisilla sopimuksilla on talouskasvua ajatellen. Tietenkin yksi palkattu osa-aikainen tai täysiaikainen työntekijä on kuin pieru kuumassa Saharassa mutta joustavammat systeemit mahdollistaisivat omani kaltaisille lilliputeille mahdollisuudet kasvaa keskisuuriksi ja isoiksi. Se on ainakin itselläni tavoite. Koska ulkopuoliset, itsestä riippumattomat tekijät vaikuttavat liian paljon kasvumahdollisuuksiin, olen lähtenyt viemään osaamiseni verkkoon. Siellä myös lilliputista voi paremmin kasvaa iso tekijä.

  6. Olet taas yksinkertaistanut asiaa liiaksi. Kirjoitat kuin yrityksen asiakkaat ja työntekijät olisivat jotenkin eri asia, vaikka kyseessä on täsmälleen samat henkilöt. Yleisesti ottaen, suuri osa yrityksen asiakkaista on joko saman tai muiden yrityksien työntekijöitä. Siksi usein varmin keino ajaa pääosin kotimaassa toimiva yritys konkkaan on leikata liikaa työntekijöiltä. Sillä jos palkasta leikataan 100 euroa, leikkaa järkevä ihminen kulutuksesta vähintään 110 euroa, eli lisää oman kotitaloutensa säästämistä. Toki tuossa vaiheessa ”luvataan”, että palkkaa nostetaan myöhemmin ja kulutusta ei kannata siksi leikata, mutta vain typerys uskoo noihin lupauksiin. Eikä tuo kulutuksen leikkaus useinkaan kohdistu ulkomaisiin tuotteisiin vaan jokaista euroa myöden kotimaisiin tuotteisiin. Esimerkiksi kun itselläni tuli aikanaan hieman ylimääräisiä kuluja, päätin korvata tuon irtisanomalla kaikki lehtitilaukseni sanomalehteä myöden kerralla (en ole yhtäkään lehteä tilannut viimeiseen viiteen vuoteen, en edes sähköisiä versioita).

    1. Kuulostaa siis siltä, että kotimaiset tuotteet eivät pärjää kilpailussa ulkomaisille vaihtoehdoille. Piditkö esimerkiksi israelilaisia appelsiineja tärkeämpinä ostoksina kuin kotimaisia sanomalehtiä?

  7. Siis onko Jyrki sinusta liikaa maksaa 12 eur/tunti + sivukulut työntekijälle? Miten halvalla ihmisen pitäisi sitten työtä tehdä? Meillä on maksettu ja maksetaan edelleen tuo täsmälleen sama hinta sivukuluineen ja ilta/lauantai- ym. lisineen lastenhoitajalle. Kaikki ovat tyytyväisiä. En edellytä kenenkään tekevän työtä puoli-ilmaiseksi.

    1. Jos useampi kymmenen hakijaa oli valmis tekemään työtä 8€/h korvauksella niin minkä ihmeen takia joku ulkopuolinen saa tulla sanomaan ettei se käy?

      1. Liian edullisesti panoksensa myyvät nuoret muodostavat uhan vanhoille (liittojen myyntipuheisiin uskoville) työntekijöille. Konkarit alkavat näyttää toivottoman tehottomilta plösöiltä nuoreen ja innokkaaseen verrattuna.

  8. Olen itse tehnyt joskus työtä jossa työaika oli klo 15 – 07:00. Työvuoroja kertyi yleensä 4/viikko. Työ oli henkisesti ja usein fyysistekin vaativaa jossa mm. Kohtasi kuolevia ja juuri kuolleita ihmisiä, väkivaltaisesti käyttäytyviä henkilöitä, huumeiden ja muiden päihteiden väärinkäyttäjiä. Palkka oli pienempi kuin tuo 12€/h. Kuvaamani pesti on siistiä, asiakaskohtaamiset 99,9% erittäin positiivisia, lisänä olisi tullut mm. Julkiseen liikenteeseen kk:lippu, työnantajan puolesta ruoat ja virvokkeet. Hakijat ja itse olisin ollut valmis 8€/h palkkaan joka ei tuosta työstä ole huono. Vastaukseni siis Hilla on, että omalle firmalle sivukuluineen kaikkineen oli liian kallista, joten se siitä työllistämisestä.

  9. Kiitos suorasta ja rehellisestä vastauksestasi, Jyrki!
    Minun mielestäni olet ollut alipalkattu tuossa kuvaamassasi
    työssä.

    Kysymys siitä, voiko maksaa vain sen hinnan, millä joku tulee töihin on
    aika monimutkainen. Onhan maailmassa miljoonia ihmisiä,
    jotka saavat äärimmäisen pientä palkkaa – meidän näkökulmastamme riistopalkkaa – siksi, että he ovat niin huonossa tai alisteisessa asemassa.
    Suomessa ei tietenkään olla tuossa tilanteessa, mutta onko esimerkiksi oikein, että joku saa niin pientä palkkaa kokopäivätyöstä, että yhteiskunnan täytyy maksaa hänelle tukia, jotta hänelle on varaa edes asuntoon ja ruokaan? Tai että sosiaalituilla elää yhtä hyvin tai paremmin kuin kokopäivätyöllä?

    Loppujen lopuksi kysymys on kai siitä, että Jyrkille kyseisen työntekijän palkkaaminen ei ollut bisnesmielessä riittävän kannattavaa? Karrikoidusti: Jos kyseisen ihmisen avulla firma olisi 10-kertaistanut voittonsa, olisi kai työntekijälle voinut jo maksaakin aika paljon.

  10. Mieltäni ihmetyttää tämä ajattelutapa, että valtiolla, yrityksillä tai ylipäätään kellään olisi vastuu elättää (terve ja hyvinvoiva) ihminen? Ihmisen oma vastuu pärjäämisestään on siis muiden kontolla?

    Ja nyt se valinta, että tekeekö työtä niin huonolla palkalla että ei ole varaa elää. Ei ihmisten elintavat ja niiden hinta pitäisi olla mitenkään palkkamäärän mittapuu – sehän on aivan nurinkurista! Yrityshän palkkaa jos ihmisestä on yritykselle hyötyä, eli jos hänen olemassaolonsa tuottaa yritykselle voittoa!
    Ja ihminen hakeutuu töihin hinnalla x, jos se on hänen mielestään kannattavaa.

    Kuten Jari joskus sanoikin: Saat töitä sillä siunaaman sekunnilla, kun alat ansaita työnantajallesi enemmän rahaa kuin sitä tuhlaat!

    Tähän lisättynä/muokattuna Jarin tohtoriartikkelista: Sinusta on hyötyä, vai jos sinusta on hyötyä!

    Tämän alkuperäisen nurinkurisen ajattelutavan mukaan jokaisella Suomessa mm.:

    -Tulee olla varaa asua Helsingissä saunallisessa kolmiossa, vaikka ei olisi.
    -Tulee olla varaa mennä elokuviin, vaikka ei olisi.
    -Tulee olla varaa ostaa lepselle karkkia, vaikka ei olisi.

    Mistä nämä 3 asiaa tulivat? Erään työttömän tilityksestä:

    https://www.hs.fi/elama/a1383131762454?jako=28ce251a6d19e2ce4d73c4c7f82dabec&ref=fb-share

    Jyrkillä on ihan aito ongelma, koska palkattava työntekijä ei ole hinnan väärti – kiitos kolmannen osapuolen. Näin ulkomailla jo useita vuosia asuneena voin kertoa, että maa, sen työntekijät ja työttömät eivät joudu aiemmin kuvatulle Afrikan maan tasolle jossa suuri osa ihmisistä ovat köyhiä, vaikka palkkaamisesta onkin tehty halvempaa (kannattavampaa) työnantajille.

    1. Kun unohdetaan pitkäaikaissairaat ym. oikeasti rajoittuneet, niin palkka tuppaa nousta hyvinkin nopeaan tahtiin kun hoitaa hommat kunnolla. Jos omat tiedot, taidot ja osaaminen ovat tasolla joka riittää 5€ tuntipalkkaan, niin eihän tätä kaveria voi kukaan ottaa hommmiin kympin liksalla. Jos minimipalkka on vitosta suurempi, niin työtä ei löydy koskaan, eivätkä taidot myöskään koskaan kohene. Henkilö on kuopassa jota minimipalkan nosto vain syventää.

      Koskahan AY-liikkeessä oikeasti tajuttaisiin, että työntekijän etua ajaisi parhaiten täysi vapaus sopia palkat? Tällöin kevyemmälläkin osaamisella pääsee duuniin ja oppimisen myötä palkka nousee kyllä ”elämiseen riittävälle” tasolle.

      1. Sen päivän kun näkisi, että AY-liike saataisiin aisoihin ja järkeä päähän. Mutta sitä ennen voi todeta Riki Sorsan vuodelta -85 laulun sanoin, ”sä haaveissa vainko oot mun”

  11. Niin no, näinhän se Suomessa vaan toimii: Jos et saa työstäsi riittävästi palkkaa, valtio kustantaa osan asumismenoistasi asumistuen muodossa tai voit saada jopa soviteltua työttömyysrahaa.

  12. Joose kirjoittikin minimipalkoista kuvaavasti. Itse esimerkiksi asettaisin oman osaamiseni 18-20e/h tasolle, en siis lähtisi töihin ”kovin edullisesti” kolmannelle osapuolelle.

    Hilla, ”Loppujen lopuksi kysymys on kai siitä, että Jyrkille kyseisen työntekijän palkkaaminen ei ollut bisnesmielessä riittävän kannattavaa? Karrikoidusti: Jos kyseisen ihmisen avulla firma olisi 10-kertaistanut voittonsa, olisi kai työntekijälle voinut jo maksaakin aika paljon.”

    Jep, mikäli sijoitus lisäisi tuottoa, olisi se järkevä sijoitus. Jos tienaat kuukaudessa 5000e/kk omin avuin, sijoitat 2500e/kk ja myynti kasvaa esim. 20% ollen sitten 6000e/kk, niin lopputulos on -1500e/kk. Ei kannattavaa siis. Nopeassa esimerkissäni myynnin pitäisi kasvaa 50%, jotta oltaisiin edes +/- 0-tilanteessa. Tämä voisi riittää, jos intressinä on tuottaa high end -palvelua asiakkaalle ja nähdään sitä kautta lisähyöty ja kilpailuetu/kyvyn säilyminen markkinoilla.

  13. Minä jäin miettimään sitä hissi-/aulapalvelijan kohtaloa. Jos Jyrki kerran toimii toimistohotellissa terapeuttina (näin ymmärsin), onko siellä muita terapeutteja, joiden kanssa voisi palkata yhdessä sen yhden palvelijan? Voisiko palvelija tehdä muuta hommaa sillä aikaa, kun odottaa asiakkaita palveltavaksi, esim. Päivittää kotisivuja/somea, ottaa vastaan ajanvarauksia, vastailla asiakkaiden kysymyksiin chatissa/sähköpostilla, hoitaa tuotemyyntiä asiakkaille/ nettikaupassa…? Ilman alaan/aloihin perehtymistä ei tietysti onnistuisi, mutta voisihan sen laskea ainakin paperilla, paljonko myyntiä lisäisi tällaiset palvelut.

  14. Parahin Sanna. Fantastinen näkökulma. Oletko yrittäjä? Harvoin tapaa noin hyviä ideoita. Blue Bearilla on krooninen hoitajapula. Osaavia kivunhoitotaitoisia manuaalihoitajia on tarpeeseen nähden naurettavan vähän. Tällä hetkellä on pakkorako alkaa löytää tulevaisuuden tekijöitä jatkamaan työtäni sillä omat aikaresurssini alkavat kohta olla kovasti verkkopalveluissa. Jos hoitajia olisi useampia, ei olisi mikään ongelma tehdä tämä bellboy/girl juttu. Tuota some-yms. Tehtäväkenttää on paljon, joten combityöntekijä voisi tulla kyseeseen. Tällä haavaa uusien hoitajien löytäminen on etusijalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Mitä brändi tarkoittaa käytännössä?
Jari Parantainen

Mitä brändi tarkoittaa käytännössä?

Jokainen myyjä oppii tunnistamaan vaaran merkit. Itse pelkään erityisesti sellaisia asiakasehdokkaita, jotka viljelevät brändi-sanaa. Brändin määritelmää voi jokainen käydä tankkaamassa vaikkapa Wikipediasta. Luultavasti et tule

Neuvotteleeko suomalainen nakuna?
Jari Parantainen

Neuvotteleeko suomalainen nakuna?

Vedin ensimmäiset tuotteistusprojektit videoneuvotteluna pari vuotta sitten. Sen jälkeen olen istunut studiossa yhä useammin. Eikä siinä mitään, sehän sopii vallan mainiosti. En mitenkään erityisesti rakasta

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.