Kirjanpitotoimiston myyjä soitti aamupäivällä. Omapahan oli syynsä. Kerroin, miksi hänen lupauksiinsa oli vaikea uskoa.

Kuten olen tämän blogin kymmenilletuhansille kanta-asiakkaille raportoinut, vaihdoin tilitoimistoa kolme kertaa muutamassa vuodessa. Syy on yksinkertainen:

Useimmat kirjanpitäjät ovat järkyttävän epäluotettavia turaajia.

Moderni tilitoimistokauppias reagoi aina niin, että hän alkaa paasata sähköisistä palveluistaan. Siis ikään kuin tietokoneet muuttaisivat välinpitämättömät tunarit jotenkin luotettaviksi.

Kamreerien tekniikkausko on vain yksi versio vanhasta Dilbertin kuvaamasta (älyttömästä) periaatteesta: jos firmalla on jokin bisnesongelma, sehän ratkeaa niin, että pomo tilaa vielä yhden uuden tietokantasovelluksen.

Olen ollut tuotteistamassa Etteplan Oyj:n palveluja syksystä saakka. Putiikki lienee Suomen suurin insinööritoimisto: työntekijöitä on pari tuhatta. Huomenna päättyy kolmas projektimme.

Monet asiakkaistani kauppaavat nimenomaan niitä tietokantojaan. Mutta Etteplan on poikkeus, joka näyttää myyvän jotain aivan muuta. Ai että se tuntuu virkistävältä!

Etteplanin asiakkaita ovat esimerkiksi isot konepajat. Niiden suunnittelijat saattavat pohtia päät punaisina saman laitteen samaa varaosaa eri maayhtiöissä – tai jopa samassa toimistossa – toisistaan tietämättä.

Jossain muualla voimalaitoksen huoltomiehet korjailevat kaapelointeja, mutta eivät viitsi päivittää tekeleitään piirustuksiin. Kukaan ei enää tiedä, millainen paukkulankaviritys jossain nurkassa vaanii.

Nokian vesikriisi vuonna 2007 oli esimerkki juuri tällaisesta tilanteesta. Joku onneton urpo oli lisännyt vedenpuhdistamolle putkenpätkän ja venttiilin, jonka kautta jätevedet pääsivät sekoittumaan juomaveteen.

Vaikka hienojen firmojen hienoja prosesseja on hinkattu vuodesta toiseen, silti ne pettävät vähän väliä. Aniharvoin syy on tekninen. Kyllä ongelmien taustalla lymyää kuriton ihminen.

Epäilemättä Etteplanin insinöörit ovat teknisesti päteviä. Mutta jotenkin alkaa tuntua, että vielä tärkeämpää on se, että he ovat sopivasti kieroutuneita.

Liiketoimintayksikön johtaja Jukka Lahtinen osui mielestäni asian ytimeen, kun hän paukautti katselmuksessamme:

“Jokainen normaali ihminen vihaa dokumentointia!”

Kilpailuetu löytyy siis lähempää kuin arvaisikaan. Talohan on täynnä pervoja (=insinöörejä), jotka suorastaan rakastavat dokumentointia. Sen lisäksi – tai ehkä juuri sen vuoksi – he näköjään pystyvät rakentamaan paljon jämerämpiä prosesseja kuin asiakkaansa.

Etteplan myy aivan selvästi kuria ja järjestystä.

Niinpä konepajat, tehtaat ja voimalaitokset ulkoistavat prosessinpätkiään Etteplanille. Johtajat ostavat luotettavuutta, johon he eivät omin voimin yllä.

Toki kaikki yritysten ongelmat ovat aina lopulta johtamisongelmia. Mutta on työntekijöissäkin toivomista. Vaikka jostain kerrankin löytyisi toimiva prosessi, primadonnalle se ei välttämättä kelpaa.

Ex-yhtiökumppanini Antti “Eichmann” Apunen kertoo usein karuja esimerkkejä siitä, miten töitä hakevat ns. huippuammattilaiset lurauttavat pöksyihinsä jo ensitapaamisessa.

Antti kertoo hakijoille Ediste Oy:n bisneksestä vain yksinkertaisen tosiasian:

Tuotteistusprojekti kestää viikon. Se ei saa koskaan myöhästyä. Eikä se koskaan ole myöhästynyt.

Tyypillinen työhaastattelu loppuu siihen. Paniikissa poukkoileva asiantuntija pyrkii lähimmästä lävestä pihalle.

Asiantuntijasi osaamisella ei ole mitään arvoa, jos hän on epäluotettava sählääjä. Asiakkaasi haluaisivat ostaa kuria ja järjestystä.