Työllistäminen on typerää

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

TBWA Helsingin strategiajohtaja Marco Mäkinen on yksi fiksuimmista työkavereistani kautta aikojen. Pakersimme samassa mainostoimistossa 1990-luvun puolivälissä, kun hän konsultoi Markkinointi & Mainonta -lehden perustajia.

Marcon mielestä markkinat kaipasivat jotain uutta. Kauppalehteä ja Talouselämää hän piti vanhanaikaisina raskaan teollisuuden äänenkannattajina.

Marcon näkökulma tuli elävästi mieleeni, kun lueskelin kevään viimeistä Talouselämä-lehden Peliyritykset 2015 -juttua (18.6.2015). Aviisi esitteli Suomen suurimmat pelifirmat.

Muuten ansiokkaassa tekstissä pisti silmään merkillinen toteamus:

”Talouselämä selvitti Suomen suurimmat peliyritykset nyt neljättä kertaa. Listan ulkopuolelle jää muutamia yli miljoonan tekeviä yhtiöitä, jotka takovat rahaa hyvin pienellä tiimillä.”

Esimerkkinä pudokkaasta aviisi esitteli mäkiautopeli Hill Climb Racingin kehittäjää, joka on kempeleläinen Fingersoft Oy. Se teki viime vuonna kolmentoista miljoonan euron liikevaihdon ja kahdeksan miljoonan liikevoiton.

”Liikevaihdolla mitattuna Fingersoft on Suomen neljänneksi suurin peliyhtiö, mutta 17 työntekijällään se jää listan ulkopuolelle.”

Yritykset oli listattu nimenomaan työntekijämäärän perusteella, koska ”liikevaihdot heilahtelevat riippuen pelijulkaisuiden ajankohdasta”.

Eikä siinäkään vielä kaikki:

”Toisaalta joillakin lupaavilla yrityksillä ei ole vielä liikevaihtoa lainkaan, vaikka niillä on jo kymmeniä työntekijöitä.”

Voi jummijammi ja yhden kerran! Näin pahasti menevät puurot ja vellit sekaisin jopa Suomen (ehkä) arvostetuimmassa talousjulkaisussa.

Rovio on listan ylivoimainen ykkönen, koska sillä on upea 700 työntekijän armeija. Kakkoseksi jäi jokin Supercell-niminen rupuyhtiö, koska se työllistää vain kälyiset 170 duunaria.

Kuitenkin Supercellin liiketulos oli viime vuonna 50-kertainen Rovioon verrattuna!

Entä jos Supercell pystyisi hoitamaan hommansa 17 ammattilaisen voimin? Sehän olisi ihan mahdollista, jos putiikki vaikkapa ulkoistaisi osan työvoimastaan.

Supercell putoaisi Talouselämä-lehden listalta, vaikka se teki 515 miljoonan euron tuloksen.

Ymmärrän toki, että talentumilaiset ovat pohtineet pää märkänä, miten hitossa listasta saisi jotenkin edustavan. Mutta että Suomen digitaalisimman toimialan ranking piti perustaa päälukuun. Juuri se toi mieleen ajat, jolloin talouslehtien tärkeimpiä tilaajia olivat teollisuusyritysten patruunat.

Näin epäselvää yritystoiminnan logiikka saattaa olla jopa kokeneille taloustoimittajille. Ajatukset syhertävät luultavasti siksi, että niin monet ihmiset ovat sitä tyytyväisempiä, mitä enemmän Suomeen syntyy työvoimavaltaisia bisneksiä.

Eiköhän maamme etu ole kuitenkin se, että firmamme pystyvät tuottamaan hyötynsä mahdollisimman tehokkaasti. Työllistäminen on vain liiketoiminnan seuraus ja välttämätön paha – ei suinkaan bisneksen tavoite.

Kun yrittäjä kehuu työllistävänsä paljon porukkaa, hän ylpeilee usein yrityksensä tehottomuudella.

Nyt päivystävä demari jo parkaisee, että mitä sitten teemme, kun lähes kaikki suomalaiset ovat päätyneet kortistoon?

Eiköhän se ole lopulta tulonjakokysymys. Tuskin ratkaisu on sekään, että korvaamme maansiirtoyrittäjän kaivinkoneet multaa lusikoivilla miehillä.

Yrityksesi tehtävä on tuottaa hyötyä mahdollisimman tehokkaasti. Työntekijöiden määrä ei ole mikään kehumisen aihe.

32 kommenttia

  1. Aina työllistämisestä lukiessani ajattelen seuraavaa lainausta:
    ”Bastiat myös ’ehdotti’, että jokaiselta katkaistaisiin oikea käsi, koska näin jouduttaisiin samojen asioiden eteen tekemään enemmän työtä, ja työ tuottaisi lisää vaurautta.”
    Wikipedia -> Frédéric Bastiat

    Mahdollisimman suuren työllistämisen tavoittelu on vaan yksinkertaisesti tyhmää. Ihmiskunta on aina tavoitellut työlle mahdollisimman suurta tuottavuutta, ja lisännyt sillä hyvinvointiaan. Ensimmäinen merkittävä askel oli maatalous, joka lähes lopetti metsästyksen ja keräilyn elinkeinoina. Ihan hyvin siinä kuitenkin kävi.

    Onneksi teollisuudessa on jo alettu puhumaan työllistävästä vaikutuksesta firman oman pääluvun sijaan. Se on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin pieni sellainen.

    1. Sitä paitsi tuskin raataminen voi olla ihmiskunnan tavoite muutenkaan – eikä se sitä tietysti koskaan ole ollutkaan. Olemme vain jumittuneet tähän ”työllistäminen on hienoa” -ajatteluun siksi, että nykyinen hyvinvoinnin jakomalli näyttää johtavan umpikujaan. Vauraatkin maat ovat helisemässä heti, kun työttömyys lähestyy 20 prosenttia.

  2. Yrittäjäkollegani, lakukeisari Timo Nisula sanoo usein, että yrityksen tehtävä ei ole työllistää. Hän aukoo päätään myös tilanteissa, jossa enemmistö hehkuttaa työllistämisen autuutta. Yleisen hämmennyksen laannuttua Timo toteaa yksinkertaisesti: kun firmoilla menee hyvin, ihmisiä työllistyy. Aika monella on turhan usvainen näkemys siitä, mitä eroa on työllistämisellä ja työllistymisellä. Ex-työnantajani, jolle aikanaan toimitit Noste-rynnäkön, kasvatti päälukuaan kovaa vauhtia. Lopulta firma pamautti päin seinää ja joutui järjestelemään toimintonsa uudelleen. Suvantovaiheen jälkeen kasvu on ollut aivan eri lukemissa, kun ei tarvitse kehua pääluvulla ja vertailla sitä markkinoilla oleviin mammutteihin.

    1. Juuri tästä on kysymys: syyt ja seuraukset menevät todella usein suloisesti sekaisin.

  3. Mielemmin sitä itse olisin osa 5 hengen firmaa, joka tekee 10 miljoonaa voittoa, kuin osa 500 hengen firmaa, joka tekee 10 miljoona voittoa. Luulisi että kaikki haluaisivat asian olevan näin.

    1. Luulisi tosiaan jokaisen ymmärtävän, että tuo 5 hengen yritys tekee asiat noin sata kertaa fiksummin kuin verrokkinsa. Siitä huolimatta monet yrittäjät jaksavat mainostaa, miten tehottomasti he ovat tuotantonsa organisoineet.

  4. No niin neropatit, nyt kun kuorossa on todettu miten Talouselämän toimittajat ilmiselvästi hehkuttavat tehottomuuden ilosanomaa, niin saisikos sitten sen oikean vastauksen miten nämä olisi pitänyt mitata?

    Tämä listaus on tehty ennenkin ja tehdään varmaan jatkossakin, joten on varmaan ihan kiva, että listaus olisi jotenkin vertailukelpoinen vuodesta toiseen. Kuten jutussa todetaan, pelialalla liikevaihdot voivat tosiaan heitellä sen mukaan tuleeko peli ulos tänä- vai ensi vuonna, joten liikevaihto on tässä hiukan huono mittari.

    Jos jokin pelifirma työllistää useamman vuoden vaikka sata henkeä, tai herra paratkoon, menee kasvattamaan henkilömääräänsä, kyllä se minun silmääni kertoo siitä, että jotain on osattu tehdä oikein, vähintään höynäytetty rahoittajia kunnolla.

    1. Talouselämä-lehti laatii joka vuosi myös 500 suurimman yrityksen listan, jonka osallistujat se pisteyttää näin:

      ”TE-arvosana, 4-10, on Talouselämän oma tunnuslukuyhdistelmä, joka on yhdistelmä sijoitetun pääoman tuotosta, omavaraisuusasteesta ja gearingista. Tunnuslukujen arvot on jaettu kymmeneen luokkaväliin ja pisteytetty. Yrityksen saamista pisteistä on laskettu painotettu keskiarvo, jossa sijoitetun pääoman tuoton kerroin on 2 ja kahden muun tunnusluvun kerroin 1. Painotettu keskiarvo on normitettu kouluarvosana-asteikolle 4-10 ja näin on saatu TE-arvosana.”

      Tämä nyt vain siis esimerkkinä, että voihan tuo ranking olla monen asian yhdistelmä.

      Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi pelifirmoja pitäisi arvioida eri tavoin vaikkapa siksi, että niistä monet ovat yhden hitin ihmeitä. Ei epäonnistunut tuotekehitys ole mikään selitys muillekaan yrityksille. Puhumattakaan katteettomasta optimismista.

      1. Ja SiPo:n lasket ilman liikevaihtoa miten?

        Myös tuo top500 on siitä hieno, että sieltä löytyy eri firmojen trendi, mitkä nousee, mitkä laskee. Siinä firmojen järjestys menee ihan liikevaihdon perusteella, ja se on ihan ok suuryrityksille, joiden liikevaihdot pääsääntöisesti kehittyvät tasaisesti.

        Pelifirmojen kanssa homma ei ole niin. Mieti perus pelilafkaa, mitä muuta niillä on kuin henkilöstöä assettina, eikä se näy edes taseessa. Liikevaihtoa tulee sitten kun peli saadaan ulos.

        Toki mobiilipelaaminen on muuttanut kuvioita, mutta silti väitän, että henkilöstön määrä on validi mittari kun laitetaan järjestykseen pelifirmoja.

        1. Kuten sanottu, järjestys voisi muodostua myös yhdistelmänä eri mittareista.

          Ehkä sekin olisi aavistuksen fiksumpaa, että henkilömäärän sijaan laskettaisiin tuotekehittäjiä (eli käytännössä softabisneksen tuotekehitysinvestointeja).

          Mutta sittenkin törmätään heti tosiasiaan, että yksi koodari saattaa tuottaa enemmän yksin kuin kymmenen kollegaansa yhteensä.

          Koko vertailu TE500-listaan on hauska sikäli, että kenties digitaalisen muoti- ja hittibisneksen arviointi ei enää onnistu perinteisten teollisuus- ja suuryritysten mittareilla. Sitähän tässä juuri yritän sanoa.

          1. Talouselämä ei lähtenytkään siitä helpoimmasta mittarista vaan ymmärsi, että digitaalinen bisnes saattaa olla vaikeampaa mitata.

            Edelleen jää auki se, että mitkä ne mittarit pitäisi olla, että ne olisivat a.) yhteismitallisia kaikille peliyrityksille, b.) mielellään vertailtavissa vuosien välillä ja c.) peruslukija jotenkin ymmärtäisi ne

            Johonkin maine-hässäkkään voisi sortua, mutta se ei olisikaan sitten Talouselämän heiniä. Mitä enemmän tätä mietin, sitä paremmalta tuo vertailuperuste vaikuttaa

          2. Kriteerit täyttävä mittari olisi firman tuottama voitto. Siihen tiivistyy kaikki oleellinen.

          3. Ei ole fiksumpaa laskea päiden sijaan pelkästään propellipäitä. Eihän tuotekehitys mitään tuota, jos tuotetta ei myydä! Myyjät siis pitää ottaa laskuun mukaan. Entäs pitäisikö sitten jotain valmistaa että olisi myytävää? Otetaisiinko tärkeimpiä valmistavia käsipareja mukaan laskuun? Tilastollisen tarkastelijan – aivan kuten yritysjohdonkin yleensä – pitäisi laskea ja kontrolloida asiakassarvoa tuottavien henkilöiden lukumäärää. Sitten kun se tärkeä porukka on määritelty, voidaankin loppurehvohkalle tarjoilla yyteetä.

          4. Olet oikeassa. Lopulta tuotekehittäjien määrä kertoo vain siitä, miten paljon johto on värvännyt riveihinsä suunnittelijoita, aikojia ja meinaajia.

  5. Liikevoitto per työntekijä? Käyttökate per työntekijä? Ja mikä on sellainen liikeyritys jolla ei ole liikevaihtoa? Jonkun raharikkaan harrastus ja lottokuponki?

    1. Itsekin mietin sitä, että miksi pelibisneksen liikevaihtoa tai tulosta ei muka mitattaisi vain siksi, että usein firmat tuottavat vain yhden hitin – tai ehkä muutamia harvakseltaan. Sama kuvio pätee mihin tahansa muoti- tai hittituotteita nikkaroiviin bisneksiin.

      1. Silloin neljä vuotta sitten kun Talouselämä alkoi tätä julkaista, toimittiin pelibisneksessä vielä vanhaan malliin. Pelifirma sai julkaisijan, julkaisija maksoi ennakkoa ja pelifirma teki peliä. Meni vuosi, pari, peli tuli ulos ja sitten vasta alkoi firmalle tulla liikevaihtoa ja voittoa. Tämä sykli saattoi toistua useamman kerran.

        Palataan vielä talouselämän listan tarkoitukseen. Oliko joku Remedy ihan surkea firma 2011, mahtava 2012 ja taas surkea 2013, kun liikevoittoluvut olivat 222, 2897 ja 596?

        Minusta se on ollut koko ajan merkittävä suomalainen pelifirma ja henkilöstömäärän kasvu kertoo siitä

        1. Mielestäni Remedyä koskevat samat kriteerit kuin muitakin yrityksiä: putiikki on täsmälleen niin hyvä kuin sen viimeisin tulos.

          Jos pääluku olisi jokin mittari, yhtä hyvin voisit ryhtyä laskemaan toimistoneliöitä tai roskisten määrää. Nehän kasvavat työntekijöiden suhteessa. Pepsi Maxin kulutuksesta puhumattakaan.

          1. Suositteletko peruutuspeiliin katsomista yleisemminkin?

          2. Mitä muuta nuo yrityslistaukset ovat? Eipä se TE500-listakaan yritä ennustaa tulevaa menestystä.

      2. En tarkoita, että henkilöstömäärä olisi mitenkään itsetarkoitus, vaan yritä puolustaa sitä, että Talouselämä on valinnut tuon mittarin listansa pohjaksi.

        Kaiken lisäksi pelibisneskin on muuttnut ja voi olla, että mittaria pitää jossain vaiheessa vaihtaa

        1. Niin, nyt palaamme alkuperäiseen aiheeseen: Talouselämä-lehti on tässä mittaroinnissaan todella perinteisen bisneksen pauloissa. Siinäpä heille tuotekehitysongelma.

    2. Liikevaihto ei tuota mitään. Ostan miljoonalla ja myyn miljoonalla. Liikevaihtoa syntyy milli, muttei muuta.

      Esimerkiksi lääkkeitä (tai pelejä) kehittävän yrityksen ei kannata tavoitella suurta liikevaihtoa. Tavoitteena on ainoastaan läpimurto tuotekehityksessä (=lisäarvo), jonka jälkeen vasta tapahtuu rahastus joko liike- tai myyntivoittona.

      Oletuksena arvioinneissa on ilmeisesti juuri perinteistä teollisuuden yritysten tapa toimia: Investoidaan, hankitaan työvoimaa, aletaan valmistaa ja myydään tavaroita voitollisesti ja maksetaan investointia ja voittoa omistajille. Toiminnan tietysti arvellaan tarkoitetun kestämään ikuisesti… Reaalimaailmassa voi olla hyvinkin kannattavaa perustaa (2830€) yritys vaikka yhden kesän festareita pyörittämään! Onko se sitten lottokuponkiharrastus vai liiketoimintariski on katselijan arvostuskysymys.

      1. Tuo liikevaihdon turhuus tuli tutuksi, kun tuhersin aikanaan tukkubisneksessä. Liikevaihtoa syntyi hirveitä määriä, mutta kateprosentit saattoivat jäädä yhteen tai kahteen. Tee siinä sitten tulosta.

        Siksi yritänkin usein sanoa etenkin aloittaville yrittäjille, että liikevaihdosta sinänsä on vain haittaa. Se tarkoittaa rahan siirtelyä, kirjanpitoa ja kaikenlaista byrokratiaa, mikä ei suinkaan ole ilmaista.

  6. Saahan firmalla olla vaikka 50 000 työntekijää mutta se ei kerro tehokkuudesta. Samoin nuo liikevaihdon luvut. Kyllä se on niin, että vain sillä tuloksella on merkitystä. Jos ei osata liikevaihtoa ja tulosta laskea, kannattaa varmasti opiskella hiukan liiketaloutta.

    1. Tähän on aina tapana vetää seuraavaksi Amazon. Osinkoja firma ei ole koskaan maksanut. Mutta liikevaihto kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta, nyt sitä kertyi 89 miljardia (2014). Tosin tappiollisesti, rahaa paloi neljännesmiljardi enemmän kuin sitä kertyi.

      1. Sen verran on tullut (kansainvälistä) verosuunnittelua opiskeltua että tappiolla ja tappiolla on eroa. Jos käyttökate on pakkasella ja Sveitsin tilikin jodlaa tyhjyyttään niin sitten on asiat astetta ankeammin.

        Walmart taisi tehdä muutaman miljardin voiton Luxembourgissa. Joka on ihan muikea ottaen huomioon että koko maassa ei ole yhtään ketjun kauppaa.

        1. Amazonin tapauksessa kyse taitaa (usein) olla tuotekehityksen tappioista. Esimerkiksi Bezosin lempilapsi / päähänpinttymä, eli Amazonin kännykkäprojekti, kävi ilmeisesti tosi kalliiksi.

  7. Vähän menee asian viereen, mutta aina huvittaa kun yt-neuvottelujen tiimoilla puhutaan ”yhteiskuntavastuun” puuttumisesta. Miksi ei kehuta yrityksen yhteiskuntavastuuta, että se ylipäätään työllisti ajaksi X nyt pois potkittavat työntekijät?

    Jos työntekijöitä ei olisi koskaan edes palkattu, kukaan ei marisi mitään.

    Irvokasta.

    1. Tätä samaa aina pohdin. Erityisesti ay-liike tuntuu aina pitävän työpaikkaa meille jokaiselle kuuluvana automaattisena luontaisetuna.

      1. Silti pyritään tekemään parhaansa että niillä työpaikkoja luovilla ”roistoilla” olisi mahdollisimman ikävää. Meillä on vaan kohta 324 000 työttömän lisäksi lisää työttömiä, kun yhä useampi yrittäjä lyö ovet kiinni ja menee tekemään samaa duunia Viroon ihan vaan sen takia ettei vituta.

        1. Tuo vitutuksen vähentäminen on sangen perusteltu syy muuttaa yritys muualla / olla työllistämättä / lopettaa koko toiminta.

          Melko montaa asiaa sietää – mutta jos kaiken raatamisen, byrokratian ja korkean verotuksen päälle saa vielä virkamiesten, tuulipukukansan ja ay-liikkeen vitt…vinoilun, tulee varmasti mieleen nähdä yrityksen ulkomaille siirtämisen vaiva jo ihan silkasta protestoinnin halusta. Vaikka toiminta olisi kannattavaakin. Täällä voi sitten toimittajat ja ay-liike syytellä toisiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.