Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Minä ja minun oikeuteni

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesari julkaisi eilen sunnuntaina (16.8.2015) näyttävän jutun Pyhäjärven perheestä, joka asuu Lokassa. Matkaa Sodankylän kunnan keskustaan kertyy 84 kilometriä.

Toimittajan ja valokuvaajan reissu taittui autolla tunnissa ja 12 minuutissa, vaikka heidän pitikin väistellä tiellä hortoilevia poroja vähän väliä.

Perinpohjaisen raportin idea tuntui olevan se, että Pyhäjärvet ovat uhreja. Kunta lakkautti paikallisen kolmen oppilaan koulun. Nyt seitsenvuotiaan Malla-tyttären pitäisi kulkea joka päivä Sodankylään ja takaisin.

Mallan äiti Tanja Pyhäjärvi ei pidä muutoksesta:

”Tilanne on ollut loistava. Malla on saanut yksilöllistä opetusta. Hän käynyt liikuntakerhossa ja on ikäisiään parempi lentopallossa. Olemme käyttäneet häntä Sodankylässä tanhussa ja huilutunneilla. Soitonopettajan mielestä hän on ikäisekseen hyvin kehittynyt.”

Kommentista päätellen matka Lokasta Sodankylään ei ole siis liian pitkä, jos kyse on lapsen harrastuksesta. Mutta koulumatkaksi se kuitenkin on mahdoton.

Pyhäjärvet ovatkin ehdottaneet, että kunnan pitäisi maksaa perheelle majoitus Sodankylässä koulupäivien välisiksi öiksi. Ilkeät virkamiehet eivät ole moiseen suostuneet.

Seuraavaksi Tanja Pyhäjärvi kuvailee, miten mahtavaa Lokassa on asua. Siellä on järviä ja tuntureita. Molemmat vanhemmat metsästävät.

Sodankylä taas ei houkuta lainkaan. Elämä kuluisi hedelmäpelien ja fitnessin parissa.

Viimeinen niitti on perheen isän Mikko Pyhäjärven ammatti. Hän saa elantonsa kalastuksesta ja poronhoidosta. Niitä ei voi siirtää muualle, mies huomauttaa.

”Viime kädessä kiistassa on Pyhäjärvien mukaan kyse perustuslain takaamasta oikeudesta valita asuinpaikka.”

Olen Hesarille kiitollinen. Toimittaja Jussi Konttinen onnistui paketoimaan juttuunsa monta näytettä siitä, miksi Suomessa asiat menevät päin helvettiä.

On totta, että Suomen perustuslain yhdeksäs pykälä sanoo näin:

”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.”

Mutta perustuslaki ei taida todeta, että jos joku päättää painua keskelle korpea kökkimään, hänelle pitäisi tarjoilla kaikkia kivoja palveluja muiden veronmaksajien kustannuksella.

Pyhäjärven perhettä ei tunnu häiritsevän millään tavalla esimerkiksi se, että Lokan koulun ”yksilöllinen opetus” maksaisi 65 000 euroa oppilaalta vuodessa. Sodankylässä vastaava kustannus on vain 6 000 euroa.

Perustuslain 18. pykälässä kerrotaan myös, että ”jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.” Valtio ei siis pakota ketään esimerkiksi kala- ja porobisnekseen.

Koko tarina on mainio kiteytys siitä, miten lukemattomat suomalaiset haluaisivat sekä säästää että syödä kakun. Yksi huono päätös johtaa toiseen ja kolmanteen – aivan samoin kuin niin monessa yrityksessä.

Jos lapsi olisi strategiakonsultti, monessa perheessä hän kysyisi heti, kuka taulapää idiootti tätä kotitalousyksikköä oikein johtaa.

Jotta hesarilaiset eivät liikaa ylpistyisi kehuistani, kyllä toimittajienkin logiikka välillä saa haukomaan henkeä. Lehti kirjoitti aukeaman kokoisen jutun ingressissä 4.8.2015 näin:

”Viro on euroalueen velattomin valtio, mikä tuntuu tukien pienuutena.”

Sama näkökulma toistuu itse tekstissä: ”Pieni valtion velka on tuonut arvostusta ulkomailla mutta kovan taakan monille ihmisille Virossa.”

Koulutetunkaan ihmisen päähän ei siis mahdu enää sellaista vaihtoehtoa, että yhteiskunnan heikko-osaisia voitaisiin tukea mitenkään muuten kuin velaksi. Tämä lienee taas esimerkki ”ajattelusta”, että oikeastaan valtio voisi maksaa verot kansalaistensa puolesta.

Suomen perustuslaki ei edellytä, että jokaisen meistä tulisi kupata yhteiskuntaa niin paljon kuin ikinä pystyy.

16 vastausta

  1. Koillismaalla kituvan kotikaupunkini (hah!) Pudasjärven ongelmat ovat samasta sammiosta. Aikanaan, kun kunnan taloudessa oli vielä jotain tolkkua, kunta tarjosi asuntolapaikat yläasteen oppilaille, jotka tulivat yli tunnin ajomatkan päästä. Yleensä sieltä, jossa on tunturiporojen rakkautta enemmän kuin naapureita.

    Kun talous alkoi kuihtua, järki voitti kitinän. Asuntolat muutettiin pakolaisten vastaanottokeskukseksi ja kaupunki alkoi rahastaa valtiota. Ratkaisu ei tietenkään pelasta kaupungin taloutta, mutta hukkuva tarttuu vaikka kaksiteräiseen miekkaan.

    Nyt kun nykyään kaikesta pitäisi järjestää kansanäänestys demokratian nimissä (huolimatta siitä että päättäjät on valittu demokraattisesti), sodankyläläiset voisivat äänestää Pyhäjärven perheen kohtalosta. Jos enemmistö on sitä mieltä, että kyläkoulu säilytetään, he ovat myös valmiita maksamaan veroina heidän perustuslaillisesta oikeudestaan.

    Jari, tämä oli mielestäni yksi parhaista kirjoituksistasi. Koskettaa minua ja mitätöntä historiaani.

    1. Kun itse kävin aikanaan koulua Oulujärven pohjoisrannalla muutaman tuhannen asukkaan kylässä, tuskin kukaan siellä kuvitteli, että kaupunkien palvelut pitäisi siirtää kotikatumme varteen.

      Tai kyllähän ne sen varressa oikeastaan olivatkin, mutta sadan kilometrin päässä joko lännessä (Oulussa) tai kaakossa (Kajaanissa).

      En muuten ymmärrä, miksi Pyhäjärven perhe ei voisi huristella nauttimaan Lokan luonnosta vaikka joka päivä, jos asuminen Sodankylässä jotenkin ahdistaa.

      Ehdotuksesi kansanäänestyksestä on mainio, vaikka se olisikin vain ajatuskoe. Jokainen tajuaa sekunnissa, mihin tulokseen vaalit päättyisivät.

      1. Sain taas tänään todistaa loistavaa päättelyä, joka ei paljoa omaa nenää pidemmälle kantanut.

        Täällä Pirkanmaan maaseudulla Ylöjärvellä on kaupunki päättänyt luopua yksityisteiden valaisun hoitamisesta ja lahjoittaa järjestelmän ilmaiseksi tienhoitokunnille. Mikäli he siis suostuvat ottamaan sen vastaan.

        Erään asukkaan mukaan tämä täysin pöyristyttävää, eikä kiinteistöverolle saa enää mitään vastinetta. Oman kantani lukijat varmaankin jo arvaavat. Jos on muuttanut haja-asutusalueelle, YKSITYIStien varteen, ei voi olettaa kunnan huolehtivan kaikista kustannuksista.

        Tämän kyseisen tienpätkän valaisu on muistini ja kuulopuheiden mukaan maksanut 6-7 tonnia vuodessa. Laskelmieni mukaan tien varrella on alle 20 kiinteistöä. Mielestäni verovaroja ei ole käytetty kovin kustannustehokkaasti ja tasapuolisesti.

        Paikallislehden mukaan vain kaksi kolmasosaa tienhoitokunnista on luvannut vastaanottaa valaisimet omistukseensa, kun määräaika päätöksille on marraskuussa.

        Juju onkin siinä, että tienhoitokuntien pitäisi nyt päättää ottavatko he valopylväät ja sähkökeskukset vastaan ja vastaavat itse ylläpidosta ja kustannuksista vai passaavatko ja laskeskelevat rahojansa seuraavina vuosina. Mikäli he haluavatkin valaistuksen esim. vuoden päästä, joutuvat he maksamaan kalliit liittymämaksut, jotka nyt siirtyisivät heille ilmaiseksi.

        Että maalla on sitten mukavaa!

        1. Kiitos Jesse! Kertomasi on mainio esimerkki siitä, miten helppo on vaatia palveluja juuri niin kauan, kun rahat tuntuvat tulevan jostain yhteisestä pohjattomasta kassasta.

  2. Olen minäkin kuullut vastaavaa, että metsään muuton jälkeen valitetaan kun koululle joutuu kävelemään pimeää hiekkatietä myöten. Kunnan pitäisi vähintäänkin kustantaa kävelytie ja valot tai sitten koulukyyti.

    Käsittääkseni kunnat ovatkin nykyään vähän heikommin antaneet rakennuslupia haja-asutusalueille juuri näiden erinäisten kustannuksien vuoksi. Erityisesti lapsista aiheutuvien kustannusten vuoksi.

    En sinänsä haluaisi rajoittaa kenenkään oikeutta asua missä haluaa, mutta sen halvan tönön ja luonnon vastapainoksi pitää ymmärtää kasvaneet matkustuskulut ja palveluiden vähyys. Mielestäni kunnan pitäisi allekirjoituttaa jokaisella haja-asutusalueelle muuttavalla paperi, jossa kunta kieltäytyy palveluiden tarjoamisesta sinne ja asukas hyväksyy tämän.

    1. Kävin selkäleikkauksessa muutamia vuosia sitten Ortonissa, joka on siis yksityinen sairaala. Ihmettelin, miksi lääkärit kyselivät joka käänteessä, onko minulla vakuutuksia.

      Terveydenhuollon ammattilaiset olivat huolestuneen näköisiä, kun vastasin kerta toisensa jälkeen kieltävästi.

      Lopulta tiedustelin, käykö sairaalassa paljonkin potilaita, jotka eivät ymmärrä ostavansa maksullista palvelua. Siis että he maksavat viulut ihan itse, kuten olin ajatellut tekeväni.

      Kyllä, juuri sellainen on tilanne, lääkärini totesi. Koska Orton on säätiön omistama sairaala, monet asiakkaat olettavat, että eiköhän se (joku muu) sitten maksa kulut.

      Sikäli kuvailemasi kaltainen ”käsitätkö nyt ihan varmasti, mitä tilaat” -sitoumus olisi tarpeen monissa tilanteissa.

  3. Kiitos, Jari, hyvä kirjoitus!
    Niinhän tuo on, että ilmaiset lounaat ovat tuiki harvinaisia. Jospa Hesarin jutunkin perhe muuttaisi Sodankylään, jossa lapsi pääsisi lähikouluun, ja isä kävisi sieltä erämaassa työssään. Niin täällä etelässäkin tehdään, minunkin työmatkani oli vuosien ajan toista sataa kilometriä.
    Aika selvää on, että koko Erämaa-Suomea ei voida pitää asuttuna yhteisillä varoilla.

    1. Kiitos Oili, maalaisjärkinen näkökulmasi saa jutussa kuvatut ”ongelmat” kuulostamaan entistäkin keinotekoisemmilta.

  4. Aiheesen liittyen kun aikoinaan oli juttu kesämökeistä joita ei voi muuttaa vakituiseksi asunnoksi, vaan monet eläkeläiset vuokrasivat/ostivat pienen kerrostaloasunnon keskusta jossa asuivat virallisesti vain paperilla. Syynä tähän kikkailuun oli se, että kunnalta edellytettäisiin tiettyjä palveluita (koulukyydit yms.).

    Kyselin aiheesta eräältä virkamieheltä, että miksi ei tehdä kirjallista sopimusta, että kunnan palvelut sijaitsevat kunnan keskuksessa (tai siellä missä ne milloin sijaitsevatkin), mutta asukkaan vastuu/velvollisuus on järjestää kyydit ja maksaa siitä aiheutuneet kustannukset. Vastaus oli kiteytettynä, että julkinen toimija ei voi tehdä tälläistä sopimusta.

    Tietysti tuosta kirjoituksestasi voisi vetää linjaa myös toiseen suuntaan. Jos lapsi asuu keskellä korpea Lokassa ja saa henkilökohtaista opetusta, miksi muut oppilaat eivät saa henkilökohtaista opettajaa esim. Helsingissä? Ei tässäkään tapauksessa toteudu tasapuolinen kohtelu ja yhdenvertaisuus.

    Muutenkin olisi suotavaa että tälläisissä uutisissa mainittaisiin aina myös kustannukset. Monet lukijat kuvittelevat että palvelun tuottaminen on ilmaista.

    Toinen hämmentävä asia on tuo matka, joka on ”peräti” 84 km, mutta siitä huolimatta aikaa kuluu vain hieman reilu tunti. Onko noin tunnin matka kohtuuton? Ainakaan omasta mielestäni se ei kuulosta hirveän pitkältä ajalta, saman saat usein viettää myös ruuhka-Suomessa. Tosin kilometrejä kertyy vähemmän.

    1. Hyvä tuo huomiosi henkilökohtaisesta opettajasta Helsingissä – tai sellaisen puute pikemminkin.

      Jotenkin suomalaiseen maaseutuun liittyy edelleen jotain romanttista nostalgiaa niin, että monet ilmiselvät naurettavuudet – eli kustannuksiltaan päättömät vaatimukset – tahtovat mennä läpi tuosta vain.

      Ylipäätään pitäisi jo miettiä, miksi koko Suomen asuttaminen on muka tärkeää. Vaikka se joskus muinoin olisi ollut esimerkiksi maanpuolustuksen kannalta oleellista, eivätköhän ne ajat ole jo menneet.

      1. Tai miksi sitä Pähkinäsaaren rauhan rajan takaista maata ei voisi antaa suosiolla pois?

  5. Niin se menee. Kunnan ei kannata antaa rakennuslupia kauas kun hetikohta seuraa vaatimus palveluista lähelle.

  6. Ihmettelin juttua lukiessani ihan samoja asioita kuin tekin: Miksei perheen isä voi huristaa Lokkaan päivittäin? Miksi koululaista jaksetaan käyttää harrastuksissa Sodankylässä, mutta ei koulussa? Onko perheen mielestä ok, että yhteiskunnan rahoja kuluu heidän koululaiseensa 10-kertainen määrä muihin koululaisiin verrattuna?

    Mielestäni kunnan tarjous oli jo nyt hyvin avokätinen: kaksi päivää koulussa Sodankylässä ja kolme päivää Lokassa etäyhteyden varassa kouluavustajan kanssa.

    Tämän tyyppiset ”uhrijutut” ovat lehdistössä melko yleisiä, mutta eivätkö toimittajat ymmärrä, että suuren yleisön suosiota nämä jutut eivät useinkaan enää saa? Päinvastoin, sympatiaa tavoitelleet ihmiset ja tarinat saattavatkin muuttua ihmisten silmissä sylkykupeiksi!

  7. Just näin. Tiedänpä tapauksen, jossa vanhemmat vaativat lapsilleen vajaan kilometrin koulumatkalle taksikuljetusta, koska asuivat ”vaarallisen” tien vieressä. Tie oli näkökulmastani tavallinen maaseututie, jossa saattaa joskus kulkea traktori tai jopa rekka-autokin. Taksikuski sanoi, ettei lapset jätettyään ehtinyt seuraavaan mutkaan, kun lapsoset jo vinttasivat pyörillä koululle päin harrastamaan.

    1. Aika hupaisa juttu: tuskinpa ne vekarat tosiaan vain siellä omassa pihassaan nököttävät koulupäivien jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.