Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Terveisiä tasa-arvosta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Rapakon tuolla puolen tapahtuu taas. The New York Times raportoi runsas viikko sitten, mihin varomaton tasa-arvoilu johtaa.

Dan Price on 31-vuotias yrittäjä Seattlesta. Hänen putiikkinsa Gravity Payments käsittelee kauppiaiden luottokorttitapahtumia 120 työntekijän voimin.

Eräs Pricen ystävä valitti, miten vaikeaa on maksaa vuokraa ja lyhentää opintolainaa, kun liksa on vain neljäkymmentätuhatta taalaa vuodessa. Yrittäjämme alkoi murehtia, että monet hänen omista työntekijöistään tienasivat vielä vähemmän.

Ensinnäkin Price päätti leikata yli miljoonan vuosipalkkaansa. Lisäksi hän ilmoitti työntekijöille, että heistä jokainen saisi vastaisuudessa vähintään 70 tonnia vuodessa.

Tempaus käynnisti melkoisen julkisuusmylläkän.

Nuorelle pomolle on tulvinut haastattelupyyntöjä, työhakemuksia ja monenlaista postia – sinkkujen lähettämistä treffipyynnöistä puhumattakaan. Ripeät Harvardin proffat ovat jo turaamassa tapauksesta case-esimerkkejä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eikö totta? Luulisi kaikkien olevan nyt onnellisia. Mutta toisin kävi.

Muutamat asiakkaat hermostuivat. Pricen uudistus vaikutti poliittiselta näytökseltä. Kommunismia kenties, tai jotain epäilyttävää kuitenkin. Lisäksi jotkut synkistelivät, että palkankorotusten vuoksi Gravityn olisi korotettava hintojaan.

Kaksi Pricen parasta työntekijää erosi. On helppo kuvitella heidän tyrmistyksensä.

Yhtäkkiä kaikki tulokkaat ja vapaamatkustajat saisivat yhtä hyvää palkkaa kuin firman ahkerimmat valioyksilöt.

Rajun palkankorotuksen saaneet puolestaan pohtivat, miten ihmeessä he pystyisivät olemaan uuden liksansa arvoisia. Kaikki eivät moisia paineita olisi kaivanneet.

Muut yrittäjät eivät riemastuneet. Pricen höveli palkkapolitiikka saisi heidät vaikuttamaan kitupiikeiltä ja saitureilta. Kisa hyvistä työntekijöistä kävisi entistä vaikeammaksi.

Perhe on tietysti aina pahin. Dan Pricen veli Lucas Price omistaa yrityksestä 30 prosenttia, vaikkei siellä töissä olekaan. Hän päätti haastaa levottoman pikkuveljensä oikeuteen. Lakimiesten palkkiot uhkaavat tyhjentää firman kassan.

Toki julkisuus on tuottanut myös paljon hyvää. Uusia asiakkaita on kertynyt sadoittain. Harmi vain, että niiden kääntäminen kannattaviksi kestää vuodesta puoleentoista.

Kaltaiseni putkiaivo ennustaa, että mikäli Price pystyy pitämään lupauksensa, Gravityn henkilöstö näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Työntekijöiden tuottavuuserot ovat hurjia. Firman parhaat saattavat olla kymmenen kertaa tehokkaampia kuin pahnanpohjimmaiset. Siksi eliitti ei koskaan suostu siihen, että selvästi heikommat duunarit saisivat samat edut.

Jos ja kun hyvät ja huonot työntekijät eivät mahdu samaan firmaan, jompienkumpien täytyy lähteä.

Jäljelle jäävä puolisko tuskin voi koostua huonoiten tuottavasta porukasta.

Niinpä Gravitylle jää töihin vain parhaimmisto. Muut on ulkoistettava alihankkijoille, jotka maksavat palkkaa vain (heikon) tuottavuuden perusteella. Lopulta jokainen saa kuitenkin ansionsa mukaan.

Yrittäjä, kannata sinäkin epätasa-arvoa. Erilaisille työntekijöille ei missään tapauksessa pitäisi maksaa samaa palkkaa samasta työstä.

10 vastausta

  1. Itse vähän epäilen, että koko firmalle käy vielä ohraisesti. Huonot työntekijät eivät välttämättä lähde firmasta, kunhan palkka vaan juoksee. Hyvät työntekijät sen sijaan voivat lähteä epämeritokraattisen ympäristön takia. Lisäksi oikeusjuttu varmaan nielee hyvin firman kassaa.

    Joka tapauksessa hienoa, että joku yrittää jotain noin hullua. Mielenkiintoista nähdä, miten hommassa käy.

    1. Niin, tuo on tietysti se todennäköisempi skenaario. Parhaat työntekijät löytävät uutta duunia koska tahansa. Heidän on helppo nostaa kytkintä, jos uusi palkkiopolitiikka tuntuu epäreilulta.

      Sen sijaan kykyihinsä nähden liian kovaa palkkaa nostava joukko on jämähtää paikoilleen. Siihen kuuluvat joutuisivat tyytymään selvästi pienempään liksaan missä tahansa muualla. Miksi siis lähteä?

  2. Palkassa on tietyn tason jälkeen tärkeintä, että se on reilua ja riittävän kovalla tasolla, että kilpailijat eivät voi kovemmilla liksoilla helposti houkutella työntekijöitä pois. Käytännössä tässä vaikuttaa 2 eri dimensiota:

    – Onko palkat firman sisällä konsistentteja ja reiluja? Eli jos Janne saa enemmän liksaa kuin Ville, onko siihen perusteltu syy? Saako Tiina yhtä hyvää palkkaa kuin Janne, jos ovat osaamiseltaan yms. samalla tasolla.
    – Onko firman yleinen palkkataso kilpailukykyinen markkinoilla? Tähän vaikuttaa firman tulos: jos myynti vetää, on varaa maksaa hyviä palkkoja, jos taas ulos myydään polkuhintaan niin ei palkkoihinkaan jää paljon varaa.

    Huomioitavaa on siis, että ensimmäinen kysymys on ratkaistavissa firman tuloksesta riippumatta, ja ihmiset arvostavat reiluutta erittäin korkealle. Gravityn tapauksessa yleinen palkkataso nousi, mutta reiluus kärsi.

    1. Luulen, että ainakin perushyvän firman työntekijät arvioivat esimiehiä aina lopulta reiluuden (tunteen) perusteella. Mikään asia ei syö niin pahasti naista / miestä kuin tunne siitä, että pomo suosii muita perusteetta.

      Vastaavasti mikään kulta ja mirhami ei auta, jos joku ajattelee, että häntä kohdellaan epäreilusti. Ja sehän on siis nimenomaan suhteellinen asia: kaikki vertailevat herkeämättä omaa tilannettaan suhteessa kollegoihinsa.

    1. Mielestäni suomalainen palkkojen salailukulttuuri kertoo pelkuruudesta ja vastuun välttelystä.

      Raha on aivan valtavan hienostunut hyödyn, laadun, arvostuksen – ja miksei myös nokkimisjärjestyksen – ilmaiseva mittari.

      Suomalainen ei halua kertoa palkkaansa, koska se kertoo niin karusti, miten arvokkaana työntantaja kutakin meistä pitää.

      1. Palkka kertoisi suoraan työnantajan arvostuksesta, jos se joustaisi molempiin suuntiin tilanteen mukaan tai jos liian kalliista työntekijästä olisi helppo päästä eroon.

        Kun palkka joustaa vain toiseen suuntaan (ylöspäin) ja eikä juuri kenestäkään pääse eroon ilman yt-rumbaa, palkka kertoo muustakin.

        Esimerkiksi alan noususuhdanteessa (kun on ”työnhakijan markkinat”) on helpompi neuvotella kovempia palkkoja kuin alan laskusuhdanteessa. Ero näkyy helposti vuosia riippumatta siitä, kummassa suhdanteessa taloon on saatu parempia työntekijöitä.

        Myös menneillä saavutuksilla saatu palkankorotus pysyy, vaikka nykyinen työpanos ja sitä myöten työnantajan arvostus olisi jotain ihan muuta.

        1. Olet tietysti oikeassa, että palkka on mittariksi pirun kankea.

          Hiukan sama pätee muuten firmojen luottotietoihin. AAA-luokitus saattaa olla voimassa edellisen tai sitä edellisen vuoden tuloksen perusteella, vaikka yritys olisi käytännössä jo kanttuvei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.