Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Curling-Suomi täyttyy pelkureista

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Pia Tiusanen kirjoitti Hesariin mielipidekirjoituksen (24.9.2015), jonka otsikko oli ”Nykyisillä ehdoilla en uskalla ryhtyä yrittäjäksi”:

”Olen pitkäaikaistyötön. Työllistäisin mielelläni itseni, koska osaan monenlaista. En kuitenkaan uskalla perustaa yritystä, koska en voi olla sataprosenttisen varma sen menestymisestä.”

Sinänsä koko idea sataprosenttisen riskittömästä yrittämisestä on mieletön. Se on vähän sama kuin joku tavoittelisi lämmintä kylmää tai kuivaa märkää. Yrittäminen tarkoittaa juuri sitä, että joku ottaa riskin.

Toisaalta Tiusasen parkaisu on oiva esimerkki siitä, miten lukemattomat suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen. Pienikin arvaamaton muutos tuntuu pelottavan jopa enemmän kuin kuolema.

Pelkuruus näkyy käytännössä monin tavoin:

  • Ammattiliittojen jäsenet / pomot repivät vaatteensa, kun hallitus ehdottaa mitätöntä viiden prosentin palkanalennusta.
  • Natoon ei voida missään tapauksessa liittyä, koska se edellyttäisi meiltä sitoutumista johonkin. Ikään kuin EU ei olisi jo tehnyt meille temppujaan.
  • Opiskelijat ovat kauhuissaan siitä, etteivät he ehkä voikaan opiskella maksutta kahta tai kolmea loppututkintoa varmuuden vuoksi.
  • Toimittajat panikoivat, kun joku kehitystuesta palkkansa perivä valopää on sitä mieltä, että nyt hänen toimeentulonsa afrikkalaisten elämä romuttuu.
  • Viranomaiset estävät ihmisiä muuttamasta Helsingissä Mannerheimintien varteen, jotta parvekkeillaan tupakoivat asukkaat eivät kärsisi liikenteen tuottamista typen oksideista.
  • Lentokenttien turvatarkastusten kustannukset kasvavat vuosi vuodelta. Jostain syystä junalla tai laivalla voi kuitenkin matkustaa ilman naurettavaa turvasirkusta.
  • Jopa 90 prosenttia suomalaisista suhtautuu yrittämiseen myönteisesti. Mutta se ei tarkoita, että kannattajat itse uskaltaisivat ryhtyä yrittäjiksi (TE 41/2014).
  • Maamme kansainvälinen maine on aina vaakalaudalla, kun joku suomalainen kehtaa olla jostain asiasta jotain mieltä (ennen Saksaa tai Ruotsia).

Jokainen täyspäinen näkee kuitenkin heti, mihin loputon riskien välttely johtaa. Eihän tilanne eroa mitenkään siitä, mitä curling-vanhemmuus tarkoittaa.

Isukki tai äitsykkä raivaa lapsensa tieltä kaikki vaikeudet, yllätykset ja harmit. Tuloksena on onneton vässykkä. Hänen elämänsä ajautuu heti kriisiin, kun aifounin akku tyhjenee.

Lukemattomat organisaatiot tekevät parhaansa, jotta Suomi täyttyisi pelkureista. Ammattiliitot puhuvat muutosturvasta ikään kuin sellaista voisi olla olemassakaan. Oppilaitokset uskottelevat, että juuri heidän opintolinjansa turvaisi tulevaisuuden. Kukkahattutädit tehtailevat sääntöjä sääntöjen päälle, ikään kuin tyhmyys olisi kitkettävissä lopullisesti.

Meidän kaikkien pitäisi kuulemma ostaa enemmän kotimaisia tuotteita. Jos niin kuitenkin tekisimme, käytännössä vain varmistaisimme, etteivät yrityksemme koskaan opi kilpailemaan vientimarkkinoilla.

Mustista joutsenistaan kuuluisa kirjailija ja ajattelija Nassim Taleb puhuu juuri tästä ilmiöstä uusimmassa kirjassaan Antifragile:

Kun ihmiset yrittävät poistaa elämästään pienimmätkin muutokset, heistä tulee hauraita ja heikkoja. Niinpä he eivät selviä isoista yllätyksistä, joita on kuitenkin aina luvassa ennemmin tai myöhemmin.

Sama pätee myös yrityksiin, yhteisöihin ja valtioihin. Taleb toteaa, että vakaus on vaarallinen harha ja huono tavoite. Vain ketterä ja muutoskykyinen selviää seuraavasta todellisesta kriisistä.

Curling-Suomen asenneongelma näkyy myös pienistä asioista. Toimittaja Laura Saarikoski asuu Yhdysvalloissa. Hän kertoi kolumnissaan (HS 20.9.2015), että hänen viisivuotiaansa koulusta oli tullut kirje. Siinä tiedusteltiin, onko lapsen kavereita tulossa samaan kouluun.

Toisin kuin suomalainen heti kuvittelee, tarkoitus ei suinkaan ollut varmistaa, että toisilleen tutut vekarat pääsisivät samalle luokalle. Päinvastoin!

Luokat sekoitetaan tahallaan joka ikinen vuosi niin, että kaveriporukat varmasti hajoavat.

Näin yhdysvaltalainen koululaitos opettaa lapsia kestämään muutoksia. Jokaisen on tultava toimeen omillaan ja erilaisten ihmisten kanssa.

Professori Klaus Helkama on tutkinut arvojamme. Hänen tuoreesta kirjastaan löytyy kiinnostava yksityiskohta.

Suomi on maailman ainoa maa, jossa turvallisuus on miehille tärkeämpää kuin naisille.

Havainnosta voisi tietysti päätellä, että naisemme ovat tavallista rohkeampia. Pahoin kuitenkin pelkään, ettei kyse ole siitä. Sen sijaan suomalaiset miehet ovat oppineet maailman pahimmiksi vellihousuiksi.

Kaikki suomalaiset pitäisi määrätä pakolliseen siedätyshoitoon, jonka tarkoitus on nitistää muutoskammo.

66 vastausta

  1. Moi Jari,

    Kiitos kirjoituksestasi.

    Kaikki tulee muuttumaan ja voi muuttua minä hetkenä hyvänsä. Työpaikka voi mennä, asiakas voi vaihtaa palveluntarjoajaa, puoliso voi jättää sinut, voit menettää läheisen, pörssikurssit voi romahtaa, asunnonarvo puolittua jne.

    Mutta.

    Pystymme luomaan myös turvallisuutta ja pysyvyyttä itsellemme. Tätä mielestäni jokaisen ihmisen ja yrityksen kannattaa alkaa harjoittamaan mahdollisimman heti.

    Mikä ei ikinä muutu? … Periaatteet eivät ikinä muutu.

    Pystymme kaikki rakentamaan elämämme ja yrityksemme tiettyjen periaatteiden päälle. Se luo turvallisuutta ja pysyvyyttä.

    Sain itse ison ahaa elämyksen periaatteiden voimasta, kun luin kirjan:
    Stephen Covey – The 7 Habits of Highly Effective People

    Tässä Stephenin periaatteet, ne ovat vähintäänkin hyvä lähtökohta sekä ihmisille, että yrityskulttuureille:
    1. Ole proaktiivinen
    2. Aloita loppu mielessä
    3. Tee tärkeimmät asiat ensin
    4. Ajattele aina win-win
    5. Yritä ensin ymmärtää muita ja sitten vasta, että muut ymmärtävät sinua
    6. Mieti synergiaetuja
    7. Jatkuva kehittyminen (sharpen the saw)

    Ehkä ammattiliitot voisivat myös rakentaa periaatepohjaisen muutosturvan?

    1. Taleb kyllä perustelee kirjassaan lukemattomin tavoin, miten turvallisuuden tai pysyvyyden tavoittelu on järjetöntä. Hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan, koska seuraava ylläri on joka tapauksessa jo nurkan takana.

      Sinänsä olen monista Coveyn periaatteista tietysti samaa mieltä. Mutten ole ihan varma, puhummeko nyt aivan samasta asiasta.

      Odottelen kieli pitkällä ensimmäistä ammattiliittoa, joka hoksaa listasi kohdat 4–6. Ay-porukan kannattaisi varmistaa, että firmoilla menee pirun hyvin. Se on ainoa kestävä muutosturva, jonka ammattiyhdistys voi koskaan saavuttaa.

      1. Ei sekään riitä, että firmalla menee hyvin. Ilmeisesti Nokian Renkaat porskuttaa, jos osingoista jotain voi päätellä: jotain satoja miljoonia on jaeltu. Sitten firman piti säästää 8 miljoonaa ja mitä tehtiin? Tietenkin lempattiin ihmisiä pihalle sen sijaan, että olisi vaikkapa maksettu 8 miljoonaa euroa vähemmän osinkoa.

        Joku varmaan sanoo, että tämä on vain hyvä ja oikein, turha jengi saatiin pihalle jne. Mutta ihmettelenpä, mitä tämä tekee jäljelle jääneiden työhaluille. Jos omistajat suhtautuvat firmaan siten, että se on pelkkä rahasampo ja työntekijät kulutustavaraa, joille ei tarvitse osoittaa mitään lojaaliutta, miksi työntekijät sitten viitsisivät tehdä yhtään sen enempää kuin on ihan välttämätöntä? Ei kuulosta ihan menestysreseptiltä.

        1. Jos hommat hoituvat pienemmällä porukalla niin sitten irtisanotaan. Osinko on rahan hinta, ei palkka. Jos omistaja ei saa tuottoa niin sjoitukset vaihtavat osoitetta ja firma kuihtuu ja lakkaa olemasta.

          1. Jos osinkorahat tuhlataan turhiin palkkoihin niin yhtiön arvo laskee.

        2. Nämä eivät kumoa alkuperäistä pointtiani eli sitä, että edes yhtiön menestys ei tänä päivänä millään tavalla turvaa työntekijöiden paikkoja.

          1. Nokian Renkaiden yhtiöjärjestyksessä tuskin lukee, että yhtiön tehtävä on työllistää. Osakeyhtiön tehtävä on tahkota rahaa omistajilleen, ja siihen hyvin johdetut työntekijät ovat hyvä väline.

          2. Olet oikeassa. Yhtiön menestys ei tarkoita, että se palkkaisi väkeä. Se on usein päinvastoin merkki siitä, että firma on epäonnistunut bisneksensä tehostamisessa. Se ei ole osannut automatisoida ja ulkoistaa tehtäviä riittävästi.

          3. MIkä sitten on hyvää johtamista? Epäilen, että Nokian Renkaiden työilmapiiri on lievästi sanottuna kehno tuollaisen tempauksen jälkeen. Katkerat ja leipääntyneet työntekijät tekevät huonosti töitä. Johdon yksi tehtävä on varmistaa, että työntekijät ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin – jo ihan, jotta firma sitä rahaa tahkoaisi.

            Olen aiemminkin puhunut siitä firmasta, jossa olin ja jossa oli useat YT:t peräjälkeen. Jari epäilemättä vain kiittelisi firmaa, kun potkivat jengiä pellolle, mutta jäljellejääneet tekivät kyllä paljon surkeampaa jälkeä kuin aiemmin – muistan tämän itse hyvin. Sairaspoissaolot lisääntyivät ja huolimaton jälki ylipäätään. Jengiä ei kiinnostanut enää, kun koettiin, että oma paikka saattaa lähteä alta milloin vain, että johto ei kuuntele eikä välitä, ei oikeasti edes tiedä, mitä suorittava porras tekee jne.

            Toki kommunikointikin tässä vaikuttaa, mutta väitän, että johdon omat toimet vaikuttavat myös siihen, miten työntekijät suhtautuvat. Jos työntekijät kokevat, että heitä vaan kurmotetaan ja heidän täytyy uhrautua ja venyä samalla, kun johto & omistajat lihovat ja saavat lisää bonuksia, ei juuri kukaan halua tehdä töitä sellaisessa ilmapiirissä. Silloin tosiaan tehdään vain välttämätön ja sekin huonosti. Sitä voi perustella sadalla tavalla eri tavoin, miksi johto ansaitsee bonukset ja omistajat osinkonsa, vaikka firmalla tökkii, ja silti työntekijöiden on luovuttava ja uhrauduttava, mutta epäilen, tokko viestiä saa millään läpi niin, että työhalu säilyy. Ja Nokian Renkaiden osakkeen arvohan tässä laski.

          4. En puolustele huonoa johtamista. Olen itsekin ollut aikoinaan erittäin huono esimies. Juuri siksi olen todennut, että sovin paremmin yksinyrittäjäksi.

            Lukemattomat johtajat ovat surkeita myymään ja perustelemaan ajatuksiaan. Se on surullista sikäli, että johtaminen olisi nimenomaan viestintätyötä aamusta iltaan.

            Mutta on asialla toinenkin puoli. Ongelmat kärjistyvät aina silloin, kun firma tekee strategisen käännöksen ajoissa. Toisin sanottuna yritys vaihtaa suuntaa, kun sillä menee vielä hyvin.

            Uusi strategia tarkoittaa lähes aina, että ainakin osa vanhoista työntekijöistä osaa vääriä asioita – tai he ovat kokonaan tarpeettomia tulevaisuudessa.

            Mitä mielestäsi pitäisi tuossa tilanteessa tehdä? Pitäisikö ns. vääriä työntekijöitä säilyttää päivähoidossa omistajien rahoilla?

  2. Pia elää samassa ihanassa unelmauniversumissa, jossa myös suomalainen ay-väki käyskentelee. Se maailma on varsin mahtava paikka, sillä siellä eivät päde luonnonlait tai ikävät todellisuuden reunaehdot.

    Siellä maailmassa pilvenpiirtäjiä ei tarvitse rakentaa, perunoita kasvattaa tai tietokoneita kasata. Ne rakentavat, kasvattavat ja kasaavat itse itsensä, sillä maailman asukit ovat yhdessä – konsensuksella – niin päättäneet.

    Jos jostain syystä tietokone ei kasaakaan itse itseään ja materialisoidu omatoimisesti Pian kotitoimiston mahonkipöydälle, kyseessä on ihmisoikeusloukkaus.

    Loukkaus mitä kohtaan? Pian halua elää vailla todellisuuden rajoituksia.

    1. Sitä paitsi riskitön elämä on sietämättömän tylsä elämä. Sekin näkyy kaikkialla.

      Koko viihdeteollisuus on keksitty siksi, että ihmiset pitkästyvät. Turisminkin voi laskea samaan sarjaan. Ne yhdessä muodostavat maailman ylivoimaisesti suurimman toimialan.

      Monet meistä hakevat elämyksiä hinnalla millä hyvänsä. Adrenaliinia saa hyppimällä vieraissa tai lentokoneista laskuvarjon kanssa. Bemarilla voi kaahata kahtasataa iltahämärissä.

      Äärimmäistä reality-viihdettä on tietysti reissu palkkasoturina vaikkapa Isiksen riveissä.

  3. Kaikista ”rohkeista” ei ole yrittäjiksi, enkä leimaisi ketään ”vässykäksi”, jos senhetkinen elämäntilanne tai bisneksen luonne eivät mahdollista riskinottoa yrittäjänä. Viittaan Stephenin kohtaan 5.

    1. Pahoin pelkään, että koko ajatus riskien välttelystä on aavistuksen epälooginen. Ihminen ei voi välttää riskejä toisaalla ilman, että hän kerjää niitä vastaavasti toisaalla.

      Mikä on esimerkiksi työttömän yrittäjäriski? Sekö, että hän päätyy takaisin työttömäksi, jos bisnes ei suju? Huh huh, melkoinen pudotus!

      1. On siinä pari muutakin riskiä. Yrittäjänä voi epäonnistua joko omaa tyhmyyttään tai toisten. Suomessa seuraukset epäonnistumisesta ovat raskaat. Joko edellisen laman uhratut yrittäjät on unohdettu vai oliko kaikki vain laiskuutta? Malttia peliin yrittäjyyshössötyksen kanssa. Aloittavan yrittäjän matka vaiheeseen, jossa pääsee palkoille on pitkä ja kivinen. Onko se tie ratkaisu ihmiselle, jolla on jo valmiiksi tiukat paikat?

        1. Kaikkien ei missään nimessä pidä ryhtyä yrittäjiksi. Mutta monien käsitys riskistä on aivan vinksahtanut. Useimmat palkansaajat eivät tajua, että heidän riskinsä on paljon suurempi kuin yrittäjän. Syy on yksinkertainen.

          Työntekijällä on vain yksi asiakas, eli hänen työnantajansa. Työntekijän ”henkilökohtainen bisnes” on siis täysin yhden kortin varassa.

          Meillä yrittäjillä on taas kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia asiakkaita. Yksittäisten asiakkaiden kohtalot vaikuttavat liiketoimintaan vain vähän.

          Se muuten unohtuu tuosta 1990-luvun lamasta aina, että yleensä pahimpaan liriin joutuivat ne yrittäjät, jotka ahneuksissaan ja tyhmyyttään menivät ottamaan isoja valuuttalainoja.

          Silloinkin olisi pitänyt maalaisjärjen sanoa, ettei ole olemassa ilmaista lounasta. Jos joku tyrkyttää lainaa huomattavasti kotimaista vaihtoehtoa edullisemmalla korolla, silloin asiaan liittyy tietenkin riski. Devalvaatiopäivänä tuo riski toteutui.

  4. Erinomainen kirjoitus! Lisäisin tähän vielä sen, että suomalaiset yrityksetkin pyrkivät kaikin keinoin karttamaan riskiä. Ei kannata yrittää maailmanmarkkinoille, koska ruotsalainen kelmi jätti isällekin 80-luvulla laskun maksamatta. Kannattaa mieluummin toimia alihankkijana kuin kehittää omia tuotteita tai palveluja, koska niitä joutuisi markkinoimaan ja myymään. Siihenhän sisältyy jokin riski!

    1. Ihmiset eivät ikinä uskoisi todeksi, millaisista syistä suomalaiset esimerkiksi eivät ”voi” myydä tuotteitaan. Siihen riittää jopa se, että ulkomainen kilpailija saattaisi pahoittaa mielensä. Enkä nyt puhu mistään pienistä nakkikioskeista, vaan Suomen arvostetuimmista vientiyrityksistä.

  5. Ymmärrän kyllä tuon Pian pointin samassa mielessä, mihin Taina Haahtikin viittasi HS kolumnissaan viikonloppuna ( https://www.hs.fi/ura/a1443149898104 ) eli heittäytyessään yrittäjäksi työtön voi menettää sen vähäisenkin sosturvan minkä varassa elää. Huomiota pitäisi siis kiinnittää kannustinloukkujen purkamiseen.

    1. Mutta eikö näkökulma ole tavattoman lyhytnäköinen? Onko mitään järkeä suunnitella (jopa) loppuelämäänsä niin, että mielessä pyörii vain pelko muutamien tulevien kuukausien nettotuloista?

      1. Jos päivittäinen energia menee lähinnä selviytymiseen, niin pitkäjänteinen suunnittelu voi olla aikalailla vähäistä.

        1. Aika monella tuo selviytymistaistelu alkaa vasta 500 päivän kuluttua. Tässä esimerkkeinä mainitut työttömät eivät ainakaan omasta mielestään ole mitään säälittäviä reppanoita.

  6. Näin yrittäjänä itseäni huolestuttaa lähinnä se, että kohta joku oikeasti alkaa kuunnella näitä valittajia ja saa päähänsä esimerkiksi parantaa yrittäjien työttömyysturvaa tai sallia yritystoiminnan aloittamisen ansiosidonnaisen aikana.

    Yrittäjien kuuluukin olla omillaan ihan siksikin, että sillä tavoin huonot ideat ja tehottomat rakenteet karsiutuvat markkinoilta. Siperia nimittäin opettaa varsin nopeasti. Alussa mainitut keinot taasen eivät opeta mitään, vaan ainoastaan vääristäisivät markkinoita ja mahdollistaisivat hintahäiriköinnin.

    1. Pelkosi on aiheellinen. Suurin osa poliitikoista tuntuu olevan sitä mieltä, että totta kai yrittäjiä pitää tukea. Perusteluksi kelpaa esimerkiksi se, millaisiin typeryyksiin muissa maissa on sorruttu.

      Tänään lehdessä oli uutinen, miten apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin oli tyrmännyt hallituksen ajatuksen leikata päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa. Se olisi kuulemma tasa-arvo-ongelma monessakin mielessä.

      Mutta auta armias, kun jollekin pyhälle yrittäjäryhmälle pitäisi taata elanto valtion varoista. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat tietysti ns. maatalousyrittäjät. Nyt yhden ryhmän härski suosiminen muiden kustannuksella ei olekaan yhtäkkiä mikään ongelma.

    2. Starttirahat pitäisi kieltää, ja osakeyhtiön pääomavaatimukset nostaa 10 000 euroon.

      1. Nykyinen pääomavaatimus on ihan hyvä. Miksi pääomavaatimusta tulisi nostaa? Yrittäjäksi ryhtymisen ei pidä edellyttää 10000 euroa pääomaa, vaan taitoa tuotteistaa osaamistaan. Pääomavaatimuksen nosto tekee alusta vain hankalamman ja rajaa yrittäjyyden niille, joilla on heti irroittaa osakepääomaan vaaditut varat. Kaikki yrittäminen ei vaadi samanlaista pääomaa alkuun. Osalla riittää läppäri ja valmiin tuotteen asentaminen cloudiin, niin ensimmäiset asiakkaat voivat jo ostaa palveluja.

        1. Alkuperäinen ajatus on tietysti se, että osakeyhtiölle olisi pakko varata riittävästi pääomaa puskuriksi aloitusvaiheen ja huonojen aikojen varalta. Samalla kymppitonnin kynnysraha karsisi kevytmielisesti yrittäjiksi ryhtyviä.

          Mutta toisaalta kymppitonni toimii tosiaan esteenä, joka suojaa huonoja (jo aiemmin aloittaneita) yrittäjiä. Kilpailun kannattajana kallistun siis mieluummin pienen kuin suuren kynnysrahan kannalle.

          Kyllä markkinatalous sitten karsii joukosta ne, jotka eivät yrittäjiksi soveltuneet.

    3. Olen yrittäjäaktivisti ja meuhkaan yrittäjän parempien sosiaalietuuksien puolesta. Yksi asia, jota en kuitenkaan ymmärrä, on työtön yrittäjä. Mulle soittaa tämän tästä Suomen Yrittäjien Työttömyyskassan myyntiminna ja yrittää kaupata työttömyysturvaa. Mihin? Miksi? Miten todistan olevani työtön? Jos firmaani ei tule rahaa, minulla on hyödyttömät palvelut tai väärä hinnoittelu. Jos en onnistu ratkaisemaan niitä, työttömyyskassan luukku on aivan väärä paikka mennä vikisemään.

      Firmani on meinannut mennä nurin ainakin kolme kertaa. Syy ei ole byrokraateissa, verottajassa, asiakkaissa tai kilpailijoissa. Syypää tuijottaa arpisella naamallaan peilistä joka aamu. Yhtään yhteiskunnan starttirahaa tai tukikillinkiä en ole hakenut, enkä hae. On tämä sen verran mahtava oppikoulu!

      1. Joo, tuo yrittäjien työttömyysvakuutus on taas yksi esimerkki siitä, miten sekaisin tämä demarilandia on mennyt. Riskit eivät elämästä häviä mihinkään, vaikka yrittäjä käyttäisi kaikki rahansa vakuutuksiin.

  7. Ensimmäiset kappaleet ovat kyllä tuossa tekstissä kovin hölmöjä siinä mielessä, että toki jokainen ymmärtää yrittämiseen liittyvän riskin epäonnistua liiketoiminnassaan ja menettää yritykseen tekemät sijoituksensa, mutta se, että epäonnistumisen (tai jopa onnistumisen) jälkeen yhteiskunta evää yrittäjältä ja tämän perheeltä kaikenlaisia muille kuuluvia rahallisia tukia tai kurmottaa ties millaisin byrokraattisin keinoin, menee jo aktiivisen pelottelun puolelle. Ei kyse ole curling-vanhemmuudesta vaan free climbing -yhteiskunnasta.

    1. Kenenkään ei kannata ryhtyä yrittäjäksi, jos hän haluaa sataprosenttista varmuutta yhtään missään asiassa. Koko ajatus joistain tukien optimoimisesta viittaa siihen, että yrittäjäksi aikovan ajatus harhailee täysin epäoleellisissa yksityiskohdissa. Hänen pitäisi keskittyä miettimään asiakkailleen tuottamia hyötyjä omien laskuvarjojensa sijaan.

      1. Suomen taloustilannetta vain heikentää se, että vaaditaan yrittäjän uraa harkitsevilta yhä enemmän riskinsietokykyä. Suomen taloustilannetta helpottaisi se, että yrittämisestä tehdään houkutteleva uravaihtoehto sillä, että yrittäjän riskit rajoitetaan yrittämisen riskeihin. On hedelmätöntä vaatia yksiltä korkean riskin uhrautumisia yhteisen hyvän eteen kun samalla toisille tarjotaan riskitöntä oleskelua ensimmäisten työllä.

        1. Suomessa on tapana liioitella yrittämisen riskejä. Menevät talot ja kaikki. Yksinkertaista palvelubisnestä varten ei kuitenkaan tarvita muutamaa satasta enempää pääomaa – eikä siis velkaakaan.

          Toisaalta on ihan selvää, miten yrittäjiä saataisiin pilvin pimein lisää. Se nähtiin 1990-luvulla. Kun yrittäjien (pääomatulojen) verotus oli hetken hyvin kevyttä, kaikki kynnelle kykenevät ryntäsivät perustamaan firmoja. Pian houkutin pitikin kiireesti poistaa.

          1. Kyse ei ole peruspääoman menettämisestä – sehän nimenomaan kuluu konventionaaliseen yrittäjän riskiin – vaan siitä kaikesta muusta, jolla yhteiskunta asettaa yrittäjän eri asemaan. Sivustolla alayrita.com on mainittu osa näistä.

          2. Mainitsemasi sivusto listaa ensimmäisenä, että ”menetät sosiaaliturvasi”. Listan muut kohdat ovatkin sitten vain aivotonta pelottelua.

            Sitä en vain ymmärrä, että miksi yhteiskunnan ylipäätään pitäisi huolehtia yrittäjän sosiaaliturvasta. Miksei jokainen voi vakuuttaa itse itseään niin monella tavalla kuin mieli tekee?

            En minäkään pohdi kaiket päivät sitä, miten voisin kupata valtiolta enemmän rahaa. Tavallaanhan menetän valtavasti kaikenlaisia sosiaalitukia joka päivä, kun pärjään ihan omillani.

          3. ”miksi yhteiskunnan ylipäätään pitäisi huolehtia yrittäjän sosiaaliturvasta. Miksei jokainen voi vakuuttaa itse itseään niin monella tavalla kuin mieli tekee?”

            Samasta syistä (tai syiden puutteista) kuin miksi yhteiskunta huolehtii muidenkin sosiaaliturvasta. Tottakai asiat voisi jättää itse kunkin hoidettavaksi, ja jahka taloustilanne tästä vielä tarpeeksi heikkenee, ehkä siihen vielä päädytäänkin. Ajan vain takaa, että ihmisen sosiaaliturvan maksuineen pitäisi olla sama riippumatta siitä, onko hän yrittäjä vai ei.

          4. Miksi yhteiskunta huolehtii muidenkin sosiaaliturvasta? Eiköhän syynä ole ajatus, että kaikki ihmiset eivät pysty siihen itse. Mutta sehän ei suinkaan koske kaikkia suomalaisia. Meidät on vain opetettu ajattelemaan niin.

            Yrittäjällä on enemmän vapauksia. Hän voi päättää, ettei kierrätä esimerkiksi (kaikkia) eläkemaksujaan valtion kassan kautta, vaan säästää ne itse. Tai ulkoistaa sijoituksensa vaikkapa indeksirahastoille.

            Byrokraattiarmeija ei suinkaan tarjoa palvelujaan ilmaiseksi. Se nappaa provision kaikista kynsiinsä saamista rahoista.

  8. Itse olen aina yrittäjyydestä ja riskistä puhuttaessa käyttänyt esimerkkinä pokerinpelaajan periaatetta. Et voi pelata korkeammilla panoksilla kuin perse kestää. Olipa kyseessä sitten raha, aika tai jokin muu mitä sijoitat yrittäjyyteen. Kun riskiä alkaa miettiä tuota kautta, niin kynnys aloittaa pienentyy. Toisaalta muutamat pilvilinnat saattava myös siinä murentua eli hommaan tulee realismia ja järkeä. Noille toimeentuloaan miettiville työttömillekin löytyy keinoja eli kaikenlaisia laskutusosuuskuntia, joiden kautta voi laskuttaa ja kokeilla yrittäjyyttä. Suurin este siihen yrittäjyyteen taitaa vaan löytyä sieltä korvien välistä.

    1. Suomessa yrittäminen on saatu kuulostamaan vaikealta. Hirmuinen byrokratia odottaa, verottaja kyttää ikkunan takana ja lomillekin pääsee vasta eläkkeellä – jos nyt jotain eläkettä ikinä kertyy.

      Todellisuus on paljon auvoisempi. Taloushallinnon hoitavat juuri mainitsemasi kaltaiset osuuskunnat tai verkkopalvelut. Verottaja on muuttunut palveluorganisaatioksi. Eläkkeenkin voi säästää ihan itse, ei siihen mitään valtiota tarvita sähläämään.

      1. En tiedä plajonko tuossa on yrittäjien itsensä harrastamaa glorioimista sitten. Ollaan kovia jätkiä kun on selvitty byrokratiasta ja verottajasta ja kaikesta. Ja samat kokemukset verottajasta. Aikanaan oli tiukkaa ja silloin huomasi että verottajan kanssa pystyi neuvottelemaan mutta esim. Finnveraan en suosittele kellekään. Oli sen verran yrittäjäystävällinen putiikki.

        Joten jos haluaa testata yrittäjyyttä, niin se on helppo tehdä kun vaan ruuvaa pään sisällä asiat niin ettei ole liian montaa jossia siinä edessä.

        1. Yritin sanoa, että kuka tahansa perusreipas ihminen selviää ns. yrittämisen esteistä, joita hänen tiellään muka vaanii. Sankarisuorituksia ei tarvita.

          Jotkut byrokraatit ovat tietysti saamattomia typeryksiä tai pottumaisia nipottajia. Mutta he lienevät mitätön vähemmistö.

          1. Eräs intialainen koulutettavani kävi myöhemmin alumnina puhumassa omasta yrittäjyydestään. Sanoi luokassa, että Suomessa on maailman parhaat yrittämisen edellytykset. Niin varmasti onkin.

            Ainoa miinus yhteiskunnassamme on, että meidät kasvatetaan pumpulissa – juuri kuten Jari blogissaan kirjoittaa. Pitäisi saada enemmän vastuuta, enemmän turpaan ja vähemmän rangaistuksia (laillisista) epäonnistumisista.

          2. Ainoita todellisia epäonnistumiskoulutuksia taitaa olla tarjolla niille nuorille, jotka harrastavat kilpaurheilua. Tappioita ja suoraa palautetta tulee jatkuvasti vuodesta toiseen. Sen luulisi oikeasti muokkaavan aivoja niin, että ihan pienet murheet eivät hetkauta. Pitkäaikaisena valmentajana osaat varmasti kommentoida.

  9. ”Meidän kaikkien pitäisi kuulemma ostaa enemmän kotimaisia tuotteita. Jos niin kuitenkin tekisimme, käytännössä vain varmistaisimme, etteivät yrityksemme koskaan opi kilpailemaan vientimarkkinoilla.”

    Suomalaisen yrittäjän näkökulmasta, jota itse edustan, tämä lause kuvaa kyllä täydellisen hyvin ihmisten yksinkertaisuutta ja sitä että markkinatalouden pelisääntöja ei ymmärretä. Pelottavaa ajatella että valtaosa suomalaisista ajattelisi näin alkeellisella logiikalla. Toivon ja uskon, että ei.

      1. Kaikki yritykset eivät ole Koneita. Itse asiassa aika harvat. Pienten yritysten ei aina ole mahdollisuutta/tarvetta/järkeä tähytä ulkomaille.

        1. Eihän kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi pyrkiä vientibisneksiin. Kyse on siitä, että jokaisen kannattaisi tuottaa parempia tuotteita kuin ulkomaiset kilpailijat. Muuten käy yhtenä päivänä ohraisesti. Ulkomainen vaihtoehto tulee tarjolle. Asiakkaat hylkäävät suomalaisen rupuvaihtoehdon saman tien. Ja se on ihan oikein.

          1. En usko että löytyy yrittäjää, joka ei osaisi tuota asiaa ottaa huomioon. Tulee vastaan ensimmäisenä päivänä, kun alat tarjota omaa tuotetta asiakkaille. Ei ole ulkomainen kilpailu ihan uusi asia Suomessa.

          2. Ei siltä kyllä näytä. Mitä mieltä olet vaikkapa taksiyrittäjien reaktioista, kun Uber alkoi tunkea Suomeen?

  10. Niin ei vasemmistolaisetkaan halua luopua saavutetuista eduista. Syy on sama.

    1. Ehkä olemme kuitenkin samaa mieltä, että ulkomaiset kilpailijat ovat ravistaneet / virkistäneet monia toimialoja.

      Ikea vei jättisiivun sisustusmarkkinoista muutamassa vuodessa. Bauhaus pani K-Raudan uudistumaan. Ruotsalaiset rättiketjut saivat Stockmannin reagoimaan. Lidl kasvaa vuodesta toiseen. Arla ahdisti Valion seinää vasten. Apple jyräsi Nokian. Lista on loputon.

  11. Virkistäneet kuoliaaksi esim. huonekaluteollisuuden pohjanmaalta. Mutta kiva jos siinäkin näkee jotain positiivista. Valitettavasti kyseiset jätit kuten Ikea ei pelaa reiluilla pelisäännöillä eli siinä on suomalaisen paha pistää hanttiin kilpailussa. Suomessa kun halpatyö ei (ainakaan vielä) ole mahdollista. Ikea ei veroja Suomeen maksa eivätkä muutkaan Ruotsalaiset kilpailijat muuta kuin palkan muodossa. Voittoja ei veroteta Suomessa eli kyllä tämä ”ravistelu” johtaa vain työpaikkojen vähenemiseen ja pääomien pakenemiseen Suomesta. Ja lisää niitä paljon puhuttuja tuloeroja. Eli suunta ei valitettavasti ole ihan oikea, että hvyinvointivaltiota voisi ylläpitää tällä menolla.

    1. Niin, ainahan ne heikompansa mutaan polkeneet kilpailijat käyttävät epäreiluja keinoja – ainakin kakkoseksi jääneiden mielestä.

      Etkö juuri äsken ollut sitä mieltä, että jokainen yrittäjä tajuaa varautua ulkomaisiin, vahvempiin pelureihin?

  12. Kriisit ja kaaos ovat hyvästä. Ne opettavat selviytymisen jaloa taitoa. Itse kiitän kilpaurheilu-uraani, isääni, puolustusvoimia ja sotatoimialue kokemuksiani myöhemmästä yrittäjän urastani.

    Kun opit vihaamaan epäonnistumista, tavoittelet onnistumista niin kovaa, että onnistut, on sinulla hyvä lähtökohta yrittäjän uralle. Epäonnistumista ei tule pelätä. Sen sijaan tulee pelätä sitä, että pettää itsensä, läheisensä ja oman tiimin jäsenet. On kaivettava se munauksia vihaava taistelija ja terotettava itselle joka päivä, mikä on tavoite ja tehtävä itselle selväksi, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Suosittelen fyysistä ponnistelua päivittäin. Se tuo hyvän kunnon ja olon lisäksi mielen lujuutta ja kykyä kestää ikäviä, kylmiä ja pimeitä elämän taipaleita.

    Jokainen epäilijä, vähättelijä, nauraja, selkään puukottaja ja tehdyt virheet toimivat motivaation tuottajina. Ne voivat toimia niin sinullekin, sinulle joka harkitset yrittäjän uraa. Never Quit!

  13. Meillä Suomessa pelätään liikaa epäonnistumista ja virheitä. Tuntuu, että ihmisille on iskostettu joku ihmeellinen kuolemaakin suurempi pelko, että jumakauta jos tyrit, on heitettävä hanskat naulaan sen siliän tien tai mieluummin oltava yrittämättä edes. Kaikki tyrivät minä, sinä, ihan kaikki. Entä sitten? Tyrit, nouset ylös, pyyhit tomut ja yrität uudelleen. Kannattaa opetella tarkastelemaan virheitä analyyttisesti. On myös järkevää tarkastella miten joku menestynyt yritys ja yrittäjä on toiminut. Niistä oppii paljon. Kannattaa miettiä, että elääkö elämänsä mieluummin elämällä haluamallaan tavalla vai murehtien, peläten läpi elämän ja elämän ehtoopuolella harmitellen ”voi kun ei tullut tehtyä sitä ja sitä.”

    Minusta järjestelmän tehtävä on lähinnä luoda yrittämiselle suotuisat olosuhteet, ei mitään muuta. Loppu on yrittäjistä kiinni. Itse ottaisin Suomeen mallia siitä kuinka helppoa esim. Yhdysvaltoihin on perustaa esimerkiksi LLC. on helpompaa kuin osakeyhtiön perustaminen Suomeen ja myös halvempaa. Ulkoakin käsin prosessi on hyvin nopea. Ylipäätänsä byrokratia on tehty minimaaliseksi. Tästä olisi järkevää ottaa Suomeen mallia.
    Elisissä mtv:n uutisissa oli hyvä juttu Ruotsista ja kuinka siellä on Tukholmasta muodostunut todellinen startup keidas. Kannattaisi iänikuisen ruotsalaisten piikittelyn sijaan ottaa oppia.

    Kun itselläni on toinen jalka vahvasti Yhdysvalloissa ja ystäviä sekä perheen jäseniä on siellä, on eteen tullut paljon sikäläisten kiinnostus Suomeen. Moni näkee Suomen ihailtavana maana elää ja työskennellä. Meillä on myös kohtalaisen turvallista ja puhdasta luontoa joka puolella. Kannattaisi houkutella jenkkejä tänne. Tekisi suomalaiselle ilmapiirille todella hyvää. Hmm…ehkäpä alan itse houkuttelemaan heitä tänne.

    1. Mutta myönnät varmaan, että suomalaisen on tosi vaikea selvitä aikuiseksi niin, että edes joku koulisi häntä epäonnistumisten varalta.

      Vaikka opettaja ei koulussa enää iske karttakepillä sormille, jopa 15–20 vuotta kestävä opiskeluputki tekee kyllä tehtävänsä. Enkä nyt yhtään teeskentele tietäväni jotain pantenttiratkaisua siihen, miten tuon myllyn rakennetta pitäisi korjata.

  14. On totta, että se muistutus epäonnistumisen vaarasta tehdään läpi lapsuuden ja nuoruuden. Sitä tietysti jatketaan myöhemminkin. Oma pelastukseni on läpi elämän ollut järkähtämätön jääräpäisyys olla luovuttamatta missään olosuhteissa.

    Ilmapiirin muutos on ehkä pitkällinen prosessi. Siinä on oma rooli vanhemmilla, kouluilla, yhteisöillä ja yrityksillä.

    1. Minäkin sain yrittäjyyteen pitkän oppimäärän, huolimatta julkisen sektorin vanhemmistani. Koulukiusattuna 9 vuotta, nyrkkeilyssä tyrmäystappioita enemmän kuin kerran, eka avioliittoni meni rytinällä kiville ja sitä rataa. Periksi antaminen ei kuitenkaan koskaan ollut vaihtoehto. Neljän ensimmäisen yrittäjävuoteni aikana sain ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä Jarille itselleen töitä. Siinä sai potkuja päähän ja perseelle päivittäin. Enimmäkseen perseelle, siitä kumpuaa kiitollisuuteni.

      1. Hassua kyllä, myös omat vanhempani hankkivat elantonsa kunnan / kaupungin palkkalistoilla. Se ei onneksi näytä määräävän kohtaloa.

        Jään kyllä sinulle kirkkaasti kakkoseksi, jos pitäisi arvioida kykyäni hyväksyä kaunistelematonta palautetta. Etenkin nuorempana otin kritiikin tosi raskaasti.

        Vasta lähempänä viittäkymppiä alkoi vähän helpottaa. Tai ehkä asiakkaani ovat vain niin empaattisia, että paketoivat palautteensa kukkaiskieleksi.

    2. Enpä olisi uskonut, että alan itsekin perustella asioita ”rakenteellisilla syillä.” Yleensä tuo rakenteellinen-kortti liittyy tilanteeseen, jossa joku yrittää kiemurrella henkilökohtaisesta vastuustaan. Etenkin demarilla se on aina listan ensimmäinen veruke.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.