Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Koulutus ei tee valtiosta vaurasta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Eilen eduskunnassa keskusteltiin taas kiivaasti. Monet kansanedustajat tuntuivat uskovan, että maamme vauraus on seurausta hyvin koulutetuista kansalaisista.

Nythän on vain niin, että syyt ja seuraukset saattavat taas kerran mennä suloisesti sekaisin.

Ehkä vauraalla maalla on vain varaa kouluttaa ihmisiään. Mutta siitä on hyvin vähän näyttöä, että jonkin maan menestys olisi juuri koulutuksen ansiota.

Asiaa hämärtää ilmiö, jota kutsun ooppera-efektiksi. Jokaisella sivistyneellä maalla täytyy olla oma pönäkkä lauluteatterilaitos, maksoi mitä maksoi. Muuten kansakunta ei ilmeisesti täytä vakavasti otettavan valtion tunnusmerkkejä.

Aivan vastaavasti jokaisella sivistysmaalla tulee olla yliopistoja, tohtoreita ja perustutkimusta. Muuten se vaikuttaisi joltain kuppaiselta kehitysmaalta.

Nassim Taleb pohtii tätä aihetta yhden luvun verran tuoreimmassa kirjassaan Antifragile: Things That Gain from Disorder. Häntä askarruttavat sellaiset paikat kuin Abu Dhabi. Myös kaikki Dubaissa vähänkään haahuilleet ovat nähneet saman:

Upporikkaat hiekkavaltiot rakentavat öljymiljardeillaan kiivaasti omia paikallisia harvardejaan.

Ajatuksena on tietenkin se, että maahan tuotujen korkeakoulujen keskittymä alkaa jossain vaiheessa tuottaa vaurautta. Se on sinänsä hyvä ajatus, koska öljy loppuu joskus kuitenkin.

Silti jokainen täyspäinen alkaa heti miettiä, että onko sivistys noin vain rahalla ostettavissa ja siirrettävissä konteissa maasta toiseen. Jotain onttoa kuviossa tuntuisi olevan.

Tietysti koulutususkovaisten kannalta ikävintä olisi myönteinen vastaus: kyllä, koulutus on vain kiva sivistysmaan symboli. Miksei yliopistolaitosta voisi ostaa minne tahansa siinä kuin oopperoita tai taidemuseoitakin?

Koulutuksen nimiin vannovien kannalta murheellisinta on kuitenkin se, että faktat eivät tue heidän uskomuksiaan sivistyksen vaikutuksista.

Esimerkiksi yksi kautta aikain menestyneimmistä maista on ilman muuta Sveitsi. Hassua kyllä, sveitsiläisten koulutustaso on hyvin vaatimaton verrattuna muuhun Eurooppaan.

Kirpun kokoinen valtio on sen sijaan tunnettu mestari-kisälli-mallistaan. Viisaus on kertynyt ja siirtynyt polvelta toiselle käytännön työssä ja suullisesti – ei niinkään muodollisen koulutuksen avulla.

Taleb viittaa kirjassaan entisen Maailmanpankin ekonomisti Lant Pritchetin empiiriseen tutkimukseen (Where Has All the Education Gone?). Paperin päätelmät ovat karuja:

Koulutus ei ole mikään patenttilääke niin, että investoinnit opintoihin kasvattaisivat kansalaisten keskimääräistä tulotasoa.

Päinvastainen sen sijaan on ilmiselvästi totta. Mitä rikkaampi maa, sitä enemmän sillä on taipumusta sivistää väestöään.

Pritchet ei kuitenkaan väitä, etteikö koulutuksesta seuraisi monia muita hyötyjä. Totta kai sillä on vaikutusta yksittäisten ihmisten uramahdollisuuksiin. Lisäksi se esimerkiksi vähentää lapsikuolleisuutta.

Kansanedustajamme kuitenkin paasaavat nimenomaan siitä, miten koulutus saa Suomi-nimisen valtion menestymään. Moiset väitteet perustuvat enemmän uskoon kuin tietoon.

Ehkä kansanedustajat tarvitsisivat enemmän koulutusta?

Mitä enemmän maa sivistää kansalaisiaan, sitä epäselvempää on, tekeekö koulutus maasta vauraan.

31 vastausta

  1. Koulutus ei tee maasta vaurasta vaan se, kuinka hyvin koulutus muuttuu osaamiseksi. Ihan samalla kuinka tutkimus muuttuu liiketoiminnaksi. Vasta tieteellisen tutmisten tulosten muuttuminen liiketoiminnaksi tekee siitä vaurastuttavaa.

    Ihan niikuin se, että se ei tuo vaurautta että osataan kehittää mahdollisimman tehokas laser. Vaan se, että osataan tehdä liiketoimintaa tuolla laserilla.

    Eli koulutus mahdollistaa vaurastumisen, muttei kuitenkaan tee sitä automaattisesti.

    Koulutus on tärkeä asia, mutta samalla pitää muistaa että se vasta antaa eväät osaamisen oppimiselle. Ja osaaminen on se, millä voi ehkä vaurastua. Ei tiedolla vaan taidolla.

    Kuhan mietin, Kari…

    1. Niin, Euroopassa on esimerkiksi eräs pieni pohjoinen maa, jonka koululaiset kuulemma ovat pärjänneet kansainvälisissä vertailuissa. Koko kansan koulutustaso on maailman huippua. Tohtoreitakin tehtaillaan oikein urakalla.

      Mutta jostain syystä tuon yhden maan talous on valunut alamäkeen jo seitsemisen vuotta. Samaan aikaan paljon huonommin kansalaisensa kouluttaneiden maiden talous on kääntynyt kasvuun jo ajat sitten.

      Tällainen epäsuhta ei kuitenkaan häiritse poliitikkoja. Heidän mielestään täytyy kouluttaa aina vain enemmän, koska…öö…no, koulutus on hyvä asia!

      1. Suomessa on viiden miljoonan ihmisen populaatiota varten 50 korkeakoulua ja yliopistoa. Tanskassa on saman verran väkeä ja siellä on kahdeksan yliopistoa. Määrä ei korvaa laatua, vaikka aluepoliitikko niin uskoisi.

        Tutkimukseen ja koulutukseen ja sen kansantaloutta parantavaan vaikutukseen uskon mutta tutkimuksen ja opetuksen tulee olla korkeatasoista. Nykyisin ei näin ole. Kun yliopisto saa rahansa siitä, kuinka monta tohtoria se vuodessa tuottaa, niin niitähän sitten tuotetaan. Liukuhihnalla kortistoon.

        1. Olisi tietysti mahtavaa, jos tieteenharjoittajat käyttäisivät omia keinojaan. Toisin sanottuna olisi hauska joskus nähdä todisteita koulutustason vaikutuksesta kansan keskimääräisiin tuloihin. Taleb esittelee kirjassaan esimerkkejä, joiden perusteella edes korrelaatiota ei ole. Syy-seuraussuhteista nyt puhumattakaan. Asia näyttää siis olevan nimenomaan vain uskon varassa.

  2. Niin ja onko koulutus viisautta? Yleisimmin kai viisauden – tai anakin älykkyyden – määritelmä on se tapa toimia, jolla saavuttaa haluamansa tavoitteet.

    Onko viisautta korkeakouluttautua alalle jossa tietää olevansa huonot työmarkkinat ja palkat pieniä vai opiskella muutama vuosi kirvesmieheksi, perustaa firma ja tienata 5000 €/kk?

    Minusta jälkimmäinen.

    1. Suomalainen ajattelumalli on se, että koulutus kohtaa työelämän. Se pitäisi olla, että koulutus antaa perustietoja työelämässä pärjäämiseen.

      Teologiset opinnot määrittelevät suomessa ammatin eli pappi, opettaja jne. Muualla ne ovat vain perustietoja ammatin harjoittamiseen. Teologi voi olla ihan hyvä pörssimeklari samoin kuin agronomi.

      Luonnontieteijä voi olla hyvä innovaattori kun pohditaan rakennuskompleksin ilmastointimenetelmää. Se saattaa ratkaista asian täysin erilailla kuin ilmastointisuunnittelija.

      Eli koulutus ei ole tärkein asia vaan se, kuinka osaa koulutusta hyödyntää.

    2. En tosiaan kutsuisi vaikkapa kuvataiteilijan ammatista haaveilevaa opiskelijaa kovin viisaaksi. Hesarin mukaan heitä on työttömänä tällä hetkellä 1355 kappaletta.

  3. Koulutus ei tee valtiosta vaurasta, eikä koulutus johda aina työpaikkaan, toisin kuin nuorille lupaillaan.

    ”Aikaisemmin Suomessa koulutus suojeli työttömyydeltä. Enää niin ei ole. Se kertoo työttömyystilanteen ankaruudesta”, Viljanen sanoo. Tosin luulen, että Viljasen perustelu työpaikkojen puutteelle on hieman ontuva. Koulutus ei takaa töitä koska työpaikkojen puute on ankara. Siihen on ihan konkreettisia syitä.

    Todennäköisesti ongelma on enemmänkin se, että nykyään sama työ tehdään pienemmällä määrällä ihmisiä kuin ennen. Tietotekniikka ja automaatio ovat tehostaneet työntekoa. Valtio (ja kunnat) vain taitavat kouluttaa ihmisiä aivan kuten eläisimme yhä 1970-luvulla. Ihmiskunnallehan tämä kehitys on hyväksi. Ongelmaksi vain jää se, mitä tehdä ihmisillä, joiden työpanosta ei tarvita.

    1. Taustalla on myös höpinä siitä, että kunkin nuoren pitäisi mennä opiskelemaan sitä, mikä on hänen intohimonsa. Sen seurauksena saamme tähän maahan tietenkin tuhansittain työttömiä muusikoita, valokuvaajia ja muita kulttuurialan intohimostelijoita.

      Opiskelijan kannattaisi kehittää intohimo sellaiseen ammattiin, jolle on kysyntää.

  4. Itse tulkitsen Talebia niin, että aineellisen menestyksen mukanaan tuoma mahdollisuus flâneur-elämään tai itsensä sivistämiseen on se suurempi hyve, joka ylipäätään antaa tälle muuten niin merkityksettömälle prosessille jonkun arvon.

    1. Taleb vain pitää arvossa enemmän maalaisjärkeä, josta voisi amerikaksi käyttää vaikkapa street smart -termiä. Akateeminen porukka ja luentoihin perustuva opetus on hänen mielestään rankasti yliarvostettua siihen nähden, mitä hyötyä he maailmaan tuottavat.

      Hän huvittelee ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos yliopiston proffat alkaisivat luennoida linnunpoikasille lentämisestä. Koska linnut tietenkin oppisivat lentämään, se olisi (luennoitsijoiden mielestä) heidän ansiotaan.

      Talebin mielestä perustutkimuksen, matemaattisen pohdiskelun tai kirjaviisauden perusteella on saatu hyvin vähän hyödyllistä aikaan. Useimmiten teoriat on kehitetty vasta jälkikäteen, kun jokin ilmiö on ensin opeteltu yrityksen ja erehdyksen kautta.

      Poikkeuksiakin toki on, kuten Einsteinin suhteellisuusteoria.

  5. Taleb on omaperäinen ajattelija. Itse itseni Sveitsi-asiantuntijaksi julistaen:

    Sveitsi ei tasapäistä kuten Suomi, millä on historialliset juurensa. Ei ole perusteltua sanoa, että Sveitsi panostaisi naapureitaan vähemmän koulutukseen, mutta se tekee sen eri tavalla. Suomessa puhuttiin takavuosina tavoitteesta korkeakouluttaa 60 % väestöstä. Sveitsi panostaa huippuihin, siellä on 8,2 miljoonaa asukasta ja 7 yliopistoa top 200:ssa, 2 top 20:ssa.
    https://www.theguardian.com/higher-education-network/blog/2014/oct/01/switzerland-university-rankings-invest-research-science

    Sveitsissä roolitus on toisenlaista. Mikrotalous perustuu yhden elättäjän malliin, esim. päivähoito on valtaosin omalla kontolla, minkä seurauksena isät ovat yleensä elättäjiä ja vain murto-osa pienten lasten äideistä työskentelee.

    Sveitsissä asuvista noin 25 % on syntynyt maan ulkopuolella, mikä on länsimaiden korkeimpia lukemia. Muista kuin länsimaista muuttaneet ovat valtaosin pienipalkkaisempia duunareita ja palvelualan työntekijöitä. Näin yhteiskunnan sosioekonominen rakenne on hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin.

    1. Kiitos Juho, ladoit tiskiin valaisevaa faktaa sveitsiläisistä!

      Ei Talebkaan väitä, että Sveitsi panostaisi muita vähemmän koulutukseen. Hän vain totesi tosiasian, että maan keskimääräinen koulutustaso on hyvin vaatimaton. Se oli vain yksi esimerkki monista: koulutustaso ei korreloi tulotason kanssa.

      Kuvio muuten muistuttaa erityisesti suomalaisille tuttua asetelmaa: hyvätkään tuotteet eivät myy itse itseään maailmalle.

      Onkin pelottavaa kuunnella poliitikkojen paasausta siitä, miten innovointiin pitäisi saada enemmän rahaa. Ikään kuin tärkein ongelmamme olisi se, että tuotteemme olisivat olleet tähän saakka surkeita.

      Oikeasti tässä maassa pitäisi kouluttaa vientimyyjiä. Innovaatioita tarvittaisiin lisää vasta sitten, kun huippumyyjämme olisivat puristaneet irti viimeisenkin euron nykyisistä tuotteistamme.

      Nyt olemme kaukana siitä. Kilpailijat myyvät hyvin usein teknisesti huonompia tuotteitaan parempaan hintaan kuin suomalaiset omiaan.

  6. Melkoinen siivu ns. koulutuksesta selittyy valkopesulla. Kun nuori laitetaan oppilaitoksen kirjoille, hän ei näy työttömyystilastoissa. Päättäjät voivat sitten kehuskella taisteleensa menestyksekkäästi nuorisotyöttömyyttä vastaan.

    1. Totta puhut, vinksahtaneita kannustimia riittää. Samaa sarjaa on palkkio, jonka oppilaitos saa jokaisesta tutkinnosta. Se tietysti kannustaa tehtailemaan tutkintoja, joille ei ole mitään kysyntää.

  7. Kuulun niihin nuoriin, jotka ovat kouluttaneet itsensä maisteriksi asti. Tein opintoja tunnollisesti ja oppimisen ilosta vain huomatakseeni, että pari vuotta valmistumisen jälkeen palkka on alempi kuin siivoajalla. Uskon yhä, että hankkimillani tiedoilla ja työkaluilla on kysyntää, mutta en osaa myydä osaamistani uskottavalla tavalla. Lisäksi alani on suhteellisen jäykkä kaikelle uudelle, joten poikkeava tutkintonimikkeeni ei sovellu markkinoille ja en pääse näyttämään nopeasti rapistuvaa osaamistani kenellekään ”oman alan työnantajalle”, saatikka kehittämään käytännön osaamista. Sivuhuomautuksena sanottakoon, ettei alani ole humanistinen vaan oikeustieteellinen.

    Tärkein asia, minkä olen oppinut tähän mennessä on, ettei ole mitään väliä sillä, mitä opit, miten hyvin opit tai miten nopeasti opit. Monilla maisterin papereilla on merkitystä vain, jos ne on saatu perinteisesti hyväksytyistä opinahjoista: maassa, jossa kaikilla on maisterin paperit, olet oman onnesi nojassa ja saat varautua tekemään muita kuin ”oman alan hommia”, jos et käy koulujasi tunnetuissa opinahjoissa. Toinen asia, jonka elämä on takonut päähäni on, että kova työ väärässä ympäristössä ei palkitse ketään vaan vain älykäs työ oikeissa puitteissa. Jos voisin takoa tämän teesin 18-vuotiaaseen päähäni, niin en todennäköisesti olisi päätynyt käyttämään aikaa paperin palaan, jonka arvo on tippunut nyt omissa silmissänikin markkinoiden arvioiden tasolle.

    En ole luonteeltani helposti luovuttavaa sorttia, mutta en varmastikaan ole ainut sellainen nuori tässä maassa, joka tekee tällä hetkellä hommia, joita olisi voinut tehdä vaikka lukiosta lähdettyään. Oppia ikä kaikki, muttei kaikki koulut.

    PS Jari, olen pöllinyt kahdesta kirjastasi ideoita siihen, miten saisin osaamiseni käyttöön ”omalla alallani”. Pidän motivoivasta kirjoitustyylistäsi! Keep up the good work!

    1. Tutkintosi on upotettu kustannus. Toisin sanottuna opiskeluihisi panema raha ja aika on joka tapauksessa mennyttä. Et saa niitä takaisin, teit mitä tahansa.

      Upotetut kustannukset johtavat lukemattomissa yhteyksissä vahingolliseen käytökseen, vaikka se toki on hyvin inhimillistä. Itse kutsun ilmiötä usein Mäntyniemi-halvaukseksi.

      Tällä yritän vain sanoa, että nyt on aika lopettaa mahdollisen ”väärän” tutkinnon harmittelu – sikäli kuin sellaista harrastat.

      Vaikutusta on vain sillä, miten hyödynnät oppejasi jollain toisella alalla. Siis jos fiksuja töitä ei muuten löydy.

      Tapasin hiljattain sattumalta erään DI:n, joka oli valmistunut samaan aikaan kanssani 1990-luvun lopulla. Totesimme, ettei meistä kumpikaan ole tehnyt ns. oikeita insinöörin töitä vuosikymmeniin.

      Sen sijaan monet esimerkiksi Nokialle aikanaan töihin jääneet opiskelukaverimme ovat nyt työttöminä.

      Oikeustieteellisen paperit ovat siitä erinomaiset, että on hyvin vaikea keksiä toimialaa, jossa niistä olisi suorastaan haittaa.

  8. Tämä riippuu paljon alasta ja tutkinnosta. Väitän, että insinööritieteet ja esimerkiksi luonnontieteistä tilastotiede ja ohjelmointi opettavat paljon hyödyllistä. Itse olen data-analyytikko ja voin sanoa, että kehittyminen alalla hyväksi ilman korkeakoulutusta olisi ollut työn ja tuskan takana. Itseopiskelua toki tein muun ohessa. Se, mistä korkeakouluja voi kritisoida on se, ettei kurssisisältöjä kovin helposti päivitetä, kun asiat muuttuvat. Esimerkiksi tilastotieteen laitoksella käytettiin R-ohjelman valmisaineistoja ja osittain vanhentuneita paketteja. Kun nämä asiat saisi korjattua, homma pelittäisi.

    Mitä taasen tulee kaikenlaiseen kulttuuriin ja humanistisiin aloihin, on nillä työllistyminen hankalaa, kuten tänne aiemmin linkitetystä jutusta nähtiin; jutusta, jossa haastateltiin ympäristötieteilijää ja jotain taidetyyppiä.

    Toki omalla alallinkin on esimerkiksi treinee-ohjelmia, mutta jotain tietotaitoa pitää olla pohjalla, jotta mestari-kisälli-menetelmä on järkevä. Ei ole järjellistä kouluttaa esimerkiksi ohjelmointitaitoa nollasta alkaen.

    1. Kuten todettu, tietenkin koulutuksesta on usein hyötyä yksittäisen ihmisen kannalta. Mutta se on eri asia kuin kokonaisen valtion näkökulma.

    2. Väitän, että tietyillä aloilla (lääketiede, tekniikka, luonnontieteet) kouluttaminen on järkevää myös koko yhteiskunnan kannalta, ei vain yksilön. Yleensä insinöörikoulutuksen tai kovan luonnontieteen saaneet keksivät uusia tuotteita, joita viedään ja esimerkiksi lääkäreistä on selvää hyötyä kansakunnalle.

    3. Ehkä on syytä ulottaa tämä hyöty koskemaan ei ainoastaan valtiota vaan koko ihmiskuntaa. Kyllä koulutus laajamittaisesti on tupannut auttamaan valtion ja yhteiskunnan lisäksi myös koko ihmiskuntaa. Koulutusinvestointien seurantatulokset tähän asti aika laajamittaisesti tukevat tätä.

      Otetaan nyt esimerkiksi vaikka jotkut Afrikan maat. Kouluttamattomien keskuudessa elää usein myytti esimerkiksi ehkäisyn haitallisuudesta tms. Koulutuksen avulla nämä ihmiset on saatu käyttämään kondomia mistä on paljon hyötyä valtion lisäksi koko ihmiskunnalle (sairaudet ja lisääntyminen vähentyvät).

      Koulutusinvestoinneilla on todennut olevan yhteys tuottavuuden parantumiseen mikä puolestaan lisää laajamittaisesti myös yhteiskunnan vaurautta.

      1. Tekstini otsikko on huono, sillä koulutus-sana on liian epämääräinen. Kukaan ei nimittäin liene eri mieltä peruskoulutuksen vaikutuksista. Taleb epäileekin yliopistotason koulutusta, jonka vaikutukset eivät ole lainkaan yhtä selviä.

  9. Tässä linkki raporttiin jossa todetaan että investoinneilla yliopistotason koulutukseen on todettu olevan vaikutus kansakunnan tuottavuuskehitykseen: https://blog.hefce.ac.uk/2015/09/30/to-improve-the-nations-productivity-keep-investing-in-university-research/

    Tuossa sitten lisää evidenssiä länsinaapurista eli investoinnit yliopistoihin lisäävät tuottavuutta ja innovaatioita: https://urbanpolicy.berkeley.edu/pdf/AQW_JUE09.pdf

    Minkälaista dataa Talebilla on asiasta, onko linkkiä johonkin raporttiin tai tutkimukseen?

    1. En osaa tuon selkeämmin lähdettä kirjata: tekstistä löytyy sekä tutkijan nimi että linkki hänen julkaisuunsa.

    2. Ok, ymmärrän 🙂

      Nuo allekirjoittaneenkin linkit ovat yksittäisiä julkaisuja, mutta kun niitä on tarpeeksi monta niin väitteelle alkaa tulla ihan aitoa evidenssiä. Kirjoissa pääkriteerinä on yleensä sitten taas myydä konsultin tai tutkijan iso ajatus läpi. Kirjoissa sitten taas helposti syyllistytään name droppingiin eli kuvataan jotain keissiä sitä tarkemmin ymmärtämättä (esim. Sveitsin menestystekijät ovat todennäköisesti aika moninaisia)

      Ei pidä tietenkin itsepintaisesti hokea mantraa että yliopistorahoituksen lisääminen ja investoinnit tutkimukseen on tie autuuteen, sillä sitä se ei tietenkään ole. On myös hyvä ymmärtää peruslähtökohtia ja kerätä aineistoa tueksi kun asioita perustellaan. Nykyinen keskusteluympäristö tuntuu olevan melko kriittinen tutkimuksen ja yliopistokoulutuksen rahoittamiselle. Kriittinen ajattelu on ihan hyvää mutta ilman dataa se on kuitenkin vain mielipide. Itse nojaan mieluummin faktoihin ja ainakin toistaikseksi investoinnit ylimpään koulutukseen ovat olleet pääsääntöisesti kannattavia. Siitä voidaan sitten olla eri mieltä että miten ne investoinnit kannattaa kohdentaa.

    3. Vekkuli tuo ruotsalaisten tutkimus.

      Väittää mm. että uuden yliopiston myönteisistä vaikutuksista jopa puolet keskittyy viiden kilometrin säteelle yliopistorakennuksesta.

      Siis viiden kilometrin. Ja eletään kuitenkin rajattoman tiedonvälityksen aikakaudella.

      Ja ”myönteiset vaikutukset” ovat alueen lisääntynyt tulotaso ja patenttien määrä.

      Siis ruotsalaiset ovat ihan tosissaan selvittäneet, että keskimääräistä paremmin palkattujen yliopistovirkojen perustaminen lisää alueen keskimääräistä tulotasoa?

      Ironisinta tässä on, että Nassim Taleb kritisoi tismalleen tätä ilmiötä; poliittisesti linkittyneet tahot tekevät räätälöityjä ”tutkimuksia” täysin irrallaan niistä toimijoista, jotka lopulta joutuvat tämän tutkimuspelleilyn kustannukset kantamaan.

      1. Nassim Taleb selvästi järkyttää väitteellään sivistyneiden ihmisen arvomaailmaa: ettäkö jopa vuosikymmeniä kestävä koulutusputki (ja etenkin oma loppututkinto) ei olisikaan kaiken hyvinvoinnin perusta!

        Ikävä kyllä vaikkapa Sveitsin esimerkki osoittaa väistämättä, että maa voi menestyä ilmankin. Sitä paitsi onhan se nähty jo ammoisista ajoista saakka, että taitavat kauppiaskansat ovat aina pärjänneet ilman, että heidän täytyisi itse keksiä – tai edes valmistaa – myytäviä tuotteitaan.

        Olisin ihan vilpittömästi kiinnostunut näkemään sen tutkimuksen, joka onnistuu osoittamaan, että koulutuksen ja vaurauden välillä on muutakin kuin vain korrelaatio.

  10. Koulutuksen tyyppi ja taso ratkaisee. Teknologian kehitystä tukeva korkea koulutus nostaa talouskasvua. Muun tyyppinen koulutus ei näytä nostavan talouskasvua.
    https://scholar.harvard.edu/files/aghion/files/causal_impact_of_education.pdf

    Tuo linkattu tutkimus tukee aika yleistä näkemystä koulutuksesta:
    – Suurin osa ikäluokasta olisi syytä kouluttaa nopeasti työelämän käyttöön
    – Pitkät opinnot tulisi keskittää muutamaan tai ehkä vain yhteen huippuyliopistoon. Pitkistä tutkinnoista valtaosa pitää suunnata aloille, jotka edistävät teknologian* kehittämistä ja omaksumista. Suurinta osaa ikäluokasta ei kannata kouluttaa kovin pitkälle, koska suuri enemmistö ei työssään kehitä tai omaksu tieteen ja teknologian viimeisimpiä saavutuksia. 90% jengistä vain odottaa, että kama tarjoillaan valmiiksi käyttöönotettavana.

    * teknologia = mitä tahansa, joka tehostaa talouden toimintaa: lääkkeet, ohjelmistot, koneet, tuotantomenetelmät, jne.

    1. Mitä tulee tuohon Ruotsissa tehtyyn tutkimukseen niin siinä mitattiin yliopistojen ja tuottavuuden suhdetta. Yliopistossa työskentelevän palkka ei vaikuta tuottavuuteen (tuotos/panos), joten sitä ei liene järkevä tarkastella tässä yhteydessä (itse asiassa palkka ei ole tässä edes relevantti faktori). Toki on todettava että on lukuisia aluetalouden tutkimuksia jotka osoittavat että tuottavuuden kasvu selittää palkkojen kasvua. (Voidaan myös aiheellisesti kysyä että kuinka merkittävä osa koko alueen työvoimasta on yliopistossa? Tai että mikä edes on heidän palkkansa? Jos olisi niin että yliopistoissa työskentelevien palkka vaikuttaisi merkittävästi esimerkiksi läänin koko palkkasummaan, yliopistoleikkaukset lienisivät enemmän perusteltuja)

      Lisäksi tuottavuus on yleensä korkeimmillaan tiiviillä alueilla joissa tiedonjako ja kanssakäyminen ihmisten välillä on suurta. Tämä voi selittää mm. sen että suurin osa vaikutuksista on lähellä yliopistoja (jotka tässä tutkimuksessa sijaitsevat useimmiten kaupunkien keskustoissa). Mitä kauemmaksi keskustoista mennään, sitä heikompi on suorituskyky. Tämä on luonnollista koska luova luokka asuu enemmän kaupungeissa kuin muu väestö.

      Sivustahuutajan linkki on mielenkiintoinen kausaliteetin näkökulmasta. En jaksanut lukea sitä läpi nyt joten en kommentoi sitä mitenkään, sivustahuutaja näyttikin tiivistäneen kohtia siitä. Kunhan totean että tietyillä aloilla kausaliteetin osoittaminen ei ole ihan helppoa. Luonnontieteissä tämän osoittaminen on helpompaa (kun aurinko laskee, tulee pimeä) kuin yhteiskuntatieteissä. Jari on tässä oikeassa mutta pitää ymmärtää myös yhteiskuntatieteiden luonne ja menetelmiin liittyvät ongelmat (koulutuksen ja vaurauden välillä on klassinen reverse causality ongelma eli kumpi vaikuttaa kumpaan).

      Tiivistäen voi kuitenkin todeta että korkeamman koulutuksen ja alueen innovatiivisuuden välillä on nähty olevan suhde, samoin kuin korkeamman koulutuksen ja tuottavuuden välillä. Rohkenen epäillä että kyseessä tuskin on pelkkä korrelaatio.

      1. Joka tapauksessa suosittelen, että luet joskus tuon Talebin kirjan. Tähän nostamani katkelma on väkisin vähän torso. Opuksesta löytyy sitä paitsi paljon muutakin pohdintaa, josta olet varmasti kiinnostunut.

  11. Tumpe: Tuottavuuden kasvu tulee teknologian kehityksestä ja tuotantopanosten määrän kasvusta. Monet tieteen alat edistävät noita heikosti, eivätkä siis merkittävästi edistä talouskasvua. Talouskasvun ansiosta meillä kuitenkin on varaa halutessamme tehdä yhä enemmän sellaisia asioita, jotka eivät lisää talouskasvua.

    Yliopistojen merkitystä on tutkittu aika paljonkin. Lyhyesti: ne toimivat pisteinä, joiden kautta elinkeinoelämä pystyy absorboimaan kansainvälistä huipputiedettä. Yliopiston ja noiden yritysten absorptiokyky taas riippuu siitä, onko niillä tiedettä ymmärtäviä henkilöitä. Tyypillisesti tiedettä ymmärtäviä henkilöitä saa vain tekemällä riittävän kovaa tiedettä tai tuotekehitystä. Tästä syystä firmat eivät yleensä pysty menestyksellä keskittymään pelkkään kopiointiin, vaan niiden pitää ylläpitää omaa absorptiokykyään tekemällä edes hieman omaa tuotekehitystä.

    Valitettavasti mikään ei oikein viittaa siihen, että suomalainen korpiyliopistosysteemi loisi innovaatioita maakuntiin. Yliopiston pitää olla riittävän kovatasoinen, jotta se vuorovaikutuksessa yritysten kanssa luo kansainvälisesti menestyviä innovaatioita.

    Suomessa patentteja ei enää tilastoida maakunnittain, mutta silloin kun niin tehtiin, patentit keskittyivät 5 maakuntaan sopivien yliopistojen lähelle:
    https://www.stat.fi/til/pat/2004/pat_2004_2005-09-21_tau_004.html

    Esim. Kuopion yliopisto ei näyttänyt poikivan pattentteja samaan tahtiin kuin pk-seutu, tampere, turku, oulu ja jyväskylä. Tarvitaanko suomeen enemmän kuin 5 tiedeyliopistoa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

shutterstock_52067119
Jari Parantainen

Prompteri auttaa, koska haluat katsoa silmiin

Prompteri on läpinäkyvä näyttö, jonka avulla voit pitää katseesi kamerassa. Siitä on hyötyä sekä videoneuvotteluissa että webinaareissa. Pääset eroon häiritsevästä vaikutelmasta, että vilkuilet jatkuvasti jonnekin katsojan ohitse.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.