Hyvä Jarno, kerroit eilen (8.12.2015) sekä Hesarin että Kauppalehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessasi, että työnantajat kaatoivat yhteiskuntasopimuksen.

En nyt osallistu tuohon joutavaan juupas-eipäs-väittelyyn. Mutta silmääni pisti erikoinen väitteesi:

“Politiikkaan siirtyneeltä yritysmiljonääriltä Juha Sipilältä (kesk) on unohtunut, ettei yrityskään voi pakottaa toista yritystä alentamaan palvelujen tai tuotteiden hintaa kesken sopimuskauden. “

Kommenttisi osoittaa mainiosti, miten vierasta liikkeenjohdon arki saattaa pääluottamusmiehellekin olla.

Ensinnäkin yritys voi aivan mainiosti ilmoittaa, että hinnat laskevat kesken sopimuskauden. Juttelin aiheesta kokeneen konepajan toimitusjohtajan kanssa hiljattain.

Suuri suomalainen pörssiyhtiö oli ilmoittanut alihankkijalleen, ettei se aio maksaa sopimuksen mukaista viimeistä maksuerää.

Mitään reklamoitavaa ei sinänsä ollut. Mutta ostaja antoi ymmärtää, että toki sellaista voitaisiin keksiä, jos tarve vaatii.

Alihankkijan vastaväitteisiin pörssiyhtiön viskaali oli ilmoittanut vain, että “ainahan te voitte haastaa meidät oikeuteen”.

Käytäntö on tuttu kaikille alalla toimiville jo vuosien ajalta. Siinä voi sitten jokainen yrittäjä pohtia, tyytyykö se yksipuolisesti alennettuun hintaan vai ei.

Vaihtoehtona on hankkia rettelöijän maine, tuhlata omaisuus juristipalveluihin ja tietenkin varmistaa, ettei pörssiyhtiö enää koskaan tilaa mitään.

Olen itsekin yrittäjä. En koskaan kuvittele saavani sovittuja rahoja ennen kuin ne ovat firmani tilillä.

Jos pitkäaikainen asiakkaani ilmoittaa vaikkapa keskeyttävänsä jo sovitut toimitukset, siihen on kyllä yleensä hyvä syy.

Ei se tietenkään mukavaa ole. Mutta tuskin olisin selvinnyt vuosikymmeniä yrittäjänä, jos turvautuisin heti itkupotkuraivareihin.

Tietenkin joudun miettimään pitkän aikavälin hyötyjä. Jos heittäydyn hankalaksi, ammun vain koipeeni aivan varmasti. Yhteiset bisnekset eivät jatku enää koskaan.

Jos taas joustan, asiakkaani kyllä muistavat asenteeni, kun paremmat ajat taas koittavat.

Saitko Jarno tästä mitään vinkkejä, joita vaikkapa edustamasi palkansaajajärjestö JHL voisi soveltaa omaan toimintaansa?