Hyvä Jarno, kerroit eilen (8.12.2015) sekä Hesarin että Kauppalehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessasi, että työnantajat kaatoivat yhteiskuntasopimuksen.
En nyt osallistu tuohon joutavaan juupas-eipäs-väittelyyn. Mutta silmääni pisti erikoinen väitteesi:
”Politiikkaan siirtyneeltä yritysmiljonääriltä Juha Sipilältä (kesk) on unohtunut, ettei yrityskään voi pakottaa toista yritystä alentamaan palvelujen tai tuotteiden hintaa kesken sopimuskauden. ”
Kommenttisi osoittaa mainiosti, miten vierasta liikkeenjohdon arki saattaa pääluottamusmiehellekin olla.
Ensinnäkin yritys voi aivan mainiosti ilmoittaa, että hinnat laskevat kesken sopimuskauden. Juttelin aiheesta kokeneen konepajan toimitusjohtajan kanssa hiljattain.
Suuri suomalainen pörssiyhtiö oli ilmoittanut alihankkijalleen, ettei se aio maksaa sopimuksen mukaista viimeistä maksuerää.
Mitään reklamoitavaa ei sinänsä ollut. Mutta ostaja antoi ymmärtää, että toki sellaista voitaisiin keksiä, jos tarve vaatii.
Alihankkijan vastaväitteisiin pörssiyhtiön viskaali oli ilmoittanut vain, että ”ainahan te voitte haastaa meidät oikeuteen”.
Käytäntö on tuttu kaikille alalla toimiville jo vuosien ajalta. Siinä voi sitten jokainen yrittäjä pohtia, tyytyykö se yksipuolisesti alennettuun hintaan vai ei.
Vaihtoehtona on hankkia rettelöijän maine, tuhlata omaisuus juristipalveluihin ja tietenkin varmistaa, ettei pörssiyhtiö enää koskaan tilaa mitään.
Olen itsekin yrittäjä. En koskaan kuvittele saavani sovittuja rahoja ennen kuin ne ovat firmani tilillä.
Jos pitkäaikainen asiakkaani ilmoittaa vaikkapa keskeyttävänsä jo sovitut toimitukset, siihen on kyllä yleensä hyvä syy.
Ei se tietenkään mukavaa ole. Mutta tuskin olisin selvinnyt vuosikymmeniä yrittäjänä, jos turvautuisin heti itkupotkuraivareihin.
Tietenkin joudun miettimään pitkän aikavälin hyötyjä. Jos heittäydyn hankalaksi, ammun vain koipeeni aivan varmasti. Yhteiset bisnekset eivät jatku enää koskaan.
Jos taas joustan, asiakkaani kyllä muistavat asenteeni, kun paremmat ajat taas koittavat.
Saitko Jarno tästä mitään vinkkejä, joita vaikkapa edustamasi palkansaajajärjestö JHL voisi soveltaa omaan toimintaansa?
3 vastausta
Tuntuu se arki olevan kadoksissa muillakin kuin pääluottamusmiehillä. Meni punaviini taas väärään kurkkuun, kun seurasin uutisia töllöttimestä. Aiheena paikallinen sopiminen ja pakkolait. Siinä haastateltiin SAK:n jotain edustajaa, nainen, noin 30-40, punaiseksi värjätty tukka (tietysti). Tämän mukaan ei ole työntekijän edun mukaista, että työpaikalla aletaan sopia itsenäisesti asioita. Näin sanoo uutisissa ihminen, joka ilmiselvästi ei ole koskaan nähnyt yhtään metallisorvia – josko edes tietää, mikä se on?
Pakkolaista käytävä debatti tuntuu muutenkin vähän jälkeenjääneiden viimeisistä yrityksistä pitää menneisyydestä kiinni – tähän kuuluu myös EK. Ei vaan tule onnistumaan, sanon. Siperia pitää tästä huolta. Yksinyrittäjien määrä kasvaa +40% (2003-2014), nyt noin 165 000 yksinyrittäjää (Tilastokeskus/EK). Käppyrä löytyy täältä: https://www.aktive.fi/mita-yritys-voi-oppia-huippu-urheilulta-2/
Ja Loimaan kassan jäseniä jo noin 350 000. Vähän kajastaa valoa ammattiyhdistysliikkeissäkin, realismi alkaa näkyä.
Timo Haapala,10.12.2015, MTV. ”Palola sanoi STTK:n edustajiston kokouksessa keskiviikkona suomeksi sen, minkä monet ovat ovat nähneet jo aikaisemmin, mutta ay-liikkeessä sitä ei ole kukaan uskaltanut sanoa ääneen:
”Ay-liike on ajautunut jamaan, jossa sen sanavarastosta löytyy vai yksi ilmaisu kahdella sanalla: EI KÄY.
– Meistä on tullut säilyttäjiä, emme osaa ottaa huomioon nopeasti muuttuvan työelämän ja esimerkiksi nuorten tarpeita. Kuvittelemme, että entisillä opeilla pärjää tulevaisuuden maailmassa, Palola paalutti.
Hänen mukaansa ay-liike keskittyy aina lopulta työelämässä jo olevien, hyväosaisten etujen paaluttamiseen. Liike on ”jämähtänyt säilyttäjäksi”, kuten Palola sanoo.
EK onneksi jo käynnisti itsetuhomekanisminsa. Eiköhän putiikki supistu jonkinlaiseksi herrojen rapukestien järjestäjäorganisaatioksi aika pian.
Olen jo päätynyt siihen, että ay-porukan kannustimet tähtäävät lyhyen tähtäimen välittömään hyötyyn. Kun niin on, he tietenkin toimivat omasta näkökulmastaan terveen itsekkäästi, kuten me kaikki lopulta.
Kenties taustalla on jokin yhteismaan ongelmaa muistuttava mekanismi, jota en pysty hahmottamaan. Tarkoitan, että ehkä ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta kannattaa kaataa saaren viimeinen puu, kaluta laidun paljaaksi ja tyhjentää meri kaloista niin pian kuin mahdollista.
”ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta kannattaa kaataa saaren viimeinen puu, kaluta laidun paljaaksi ja tyhjentää meri kaloista niin pian kuin mahdollista.”
Terävästi sanottu ja varmaan totta. Pitänee hakea tuore passi.