Pohditaanpa tässä pinnallisessa muotiblogissani kerrankin syntyjä syviä!

Trainers’ Housen innovaatiojohtaja Antti Kiukas viserteli tänään näin:

Twitter - Antti Kiukas

Antti on koulutusalan rautainen ammattilainen. Luultavasti hän viittasi jorinaani Koulutuspalaute: ”Palvelujen näkökulma jäi olemattomaksi”.

Kysymys näyttää viattomalta. Mutta se on tietysti yksi tärkeimmistä, joita tässä maassa voi nykyisin esittää.

Miten koulutuksesta seuraisi jotain hyödyllistä?

Ehkä maamme hallitusta lukuunottamatta kaikki tuntuvat olevan herttaisen yksimielisiä siitä, että koulutus on suomalaisten salainen ase. Jos näin on, se tarkoittaa, että Antin peräämä vaste on kaikkea muuta kuin yhdentekevä yksityiskohta.

Jos koulutus ei vaikuta ihmisten käytökseen, tuskin panostus muuttuu hyvinvoinniksi tai elintasoksi koskaan. Sen sijaan rahaa kyllä palaa niin pirusti.

Samalla Antti napautti otsaani henkisen luunapin siksi, etten näytä pohtivan muuta kuin koulutusteni viihdearvoa. Eikä suotta, sillä hän on ilman muuta oikeilla jäljillä.

Koska horjun jo toinen koipi haudassa, muistelen mielelläni vanhoja huonoja aikoja. Pääsin aikoinaan vuonna 1989 töihin Oy Fintronic Ab -nimisen helsinkiläisen maahantuojan palvelukseen. Putiikki tahkosi siihen aikaan noin 30 miljoonan markan liikevaihtoa.

Myimme maailman teknisimpiä tuotteita, kuten mikroprosessoreita. Hommani olikin kaupata Intelin komponentteja teollisuuden suunnittelijoille. Sen lisäksi toimme maahan kaikkea muuta raskaan sarjan tietotekniikkaa.

Vain pari vuotta myöhemmin saksalainen Computer 2000 -niminen tukkuri osti liiketoimintamme. Se oli erittäin sotkuinen operaatio, joka tuotti säkkikaupalla harmaita hiuksia ja palkitsi ilkeitä juristeja. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Joka tapauksessa Computer 2000:n pomo kertoi meille periaatteen, joka näytti itsestäänselvyydeltä:

“Nyt alamme Suomessakin myydä sitä, mitä asiakkaat haluavat ostaa.”

Hän ei ollut mikään tyhmä heppu. Saksalainen näki heti, miksi firmamme kasvoi parhaimmillaankin ehkä vain kymmeniä prosentteja vuodessa.

Siihen saakka olimme myyneet sitä, mitä asiakkaidemme olisi meidän mielestämme pitänyt ostaa.

Toisin sanottuna me itse haravoimme haaviimme milloin mitäkin mahtavia teknisiä härveleitä maailmalta. Sitten lähdimme käännyttämään teollisuusasiakkaitamme: “Tätä teidän kannattaisi kokeilla, ostaa ja käyttää.”

Täytyy muistaa, että talomme oli täynnä ihmiskunnan eliittiä, eli DIPLOMI-insinöörejä. Totta helkkarissa luomakunnan kruunu tietää asiakastaan paremmin, mitä tämän kannattaisi haluta.

Aloimme kuitenkin taipua uuden omistajamme tahtoon.

Bisneksemme kasvoi muutamassa vuodessa yli 30-kertaiseksi. Kun lähdin mainostoimistohommiin vuonna 1990-luvun puolivälissä, hätyyttelimme jo miljardin liikevaihtoa.

Sen jälkeen olen yrittänyt muistaa, että aniharvalla yrityksellä on varaa kasvattaa, kouluttaa tai läksyttää asiakkaitaan. Siihen pystyy ehkä vain Google ja pari muuta upporikasta. Meidän muiden tuskin kannattaa potkia tutkainta vastaan.

Silti yhä edelleen monet periaatteen miehet ja naiset jaksavat neliöidä ympyrää. He saarnaavat sormi pystyssä, että käyttäkää hyvät ihmiset mutkikkaita salasanoja. Ja ottakaa varmuuskopioita, koska muuten rakkaat valokuvat ovat kohta ikuisesti mennyttä.

Varmasti nämä besserwisserit ovat oikeassa, noin periaatteessa. Mutta kun ihminen on esimerkiksi patalaiska, paasaus ei koskaan johda mihinkään.

Aivan vastaavasti monet työttömät huippuyksilöt jaksavat jauhaa ikäsyrjinnästä, naisten euroista, lasikatoista ja rakenteellisista ongelmista.

Sillä aikaa jotkut toiset asennoituvat niin, että he kelpaavat työnantajille. Ei liene vaikea arvata, kummastako leiristä esimiehet palkkaavat väkensä.

Mitä tällä kaikella on tekemistä kouluttamisen kanssa?

No, suurin osa asiakkaistani mittaa koulutustensa onnistumista niin, että he kysyvät osallistujien palautteita.

Jos porukka viihtyi, kaikki on kunnossa. Jos oli tylsää, koulutus meni penkin alle.

Saan siis ihan itse valita:

  1. Jos teen fintronicit, lähden syyllistämään asiakkaitani siitä, että hehän mittaavat koulutuksissaan aivan vääriä asioita.
  2. Jos noudatan saksalaisia periaatteita, toimitan asiakkailleni koulutuksia, joita he haluavat ostaa.

Se on sitten vielä toinen asia, menevätkö opit parhaiten perille silloin, kun kuulijat viihtyvät. Niin saattaa olla. Mutta olenpa lukenut viime aikoina aivan päinvastaisiakin näkemyksiä.

Mieti kahdesti, onko lopulta sinun tehtäväsi suojella asiakasta hänen omilta päätöksiltään.