Käväisin pitkästä aikaa polttamassa päreeni Postin konttorissa.

Halusin lähettää 12-kiloisen paketin rapakon taakse New York -nimiseen tuppukylään. Koska boksissa oli arvotavaraa, päätin vakuuttaa sen 1500 euron arvosta.

Optimistisesti raahasin kollin lähimmän asiamiespostin tiskille. Paikka oli siis Shell-huoltamo.

Ehkä joku järkevä ihminen olisi tajunnut jo etukäteen, ettei postia tietenkään voi lähettää postiasiamiehen kautta. Tai olisi se ehkä muuten onnistunut, mutta kun halusin sen vakuutuksen.

Tiskin takana parveileva nuorisobändi ei löytänyt kymmenessä minuutissa Postin järjestelmästä lähetystapaa, johon olisi liittynyt myös vakuutuspalvelu.

Kannoin laatikon nöyrästi takaisin kulkimeni takakonttiin. Tummat pilvet alkoivat hiipiä horisonttiin.

Autossa päätin avata chat-yhteyden Postin asiakaspalveluun. Pian selvisi, että on olemassa jokin EMS-lähetykseksi kutsuttava systeemi, joka sisältäisi vakuutuksen runsaaseen 1600 euroon saakka.

(Ihmettelin hiljaa mielessäni, oliko yhteys Postin asiakaspalveluun jotenkin asiamiehiltä kielletty. Sieltä ratkeaisivat perusjutut näköjään parissa minuutissa.)

Päätin tällä kertaa pelata varman päälle. Kokeilisin Ihan Aitoa Oikeaa Postin Konttoria. Ei jäisi homma sitten ainakaan palvelusta tai asiantuntemuksesta kiinni.

Kurvasin lähimmän toimipisteen pihaan. Ei ollut jonoa. Tömäytin laatikon tiskiin ja kerroin, että halusin sellaisen EMS-jutun, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Postitoimihenkilö työnsi eteeni lomakkeen ja kertoi, että se pitäisi täyttää.

Kysyin virkailijalta, mitä hän aikoisi tehdä sillä aikaa, kun täytän lomaketta.

Hän kuulemma katselisi, kun täytän lomaketta.

Ehdotin, että mitäpä jos vaihtaisimme osia. Olin jo teipannut paketin päälle valmiiksi sekä vastaanottajan että lähettäjän yhteystiedot. Jospa minä katselisin, kun hän täyttäisi lomaketta puolestani.

Tavallaan se saattaisi olla jopa aika luontevaa. Hän on kuitenkin asiakaspalvelija. Minä taas olen hänen palkanmaksajansa.

Postivirkailija kieltäytyi kunniasta saman tien. Asiakkaan on täytettävä lappunsa itse.

Koska hän vaikutti aika nuorelta ja kokemattomalta, pyysin konttorin pomoa paikalle. Pian sellainen löytyikin jostain takahuoneesta.

Tiedustelin esihenkilöltä, että eikö postilaisilla ole nimenomaan työstä pulaa. Käsittääkseni heitä uhkaavat irtisanomiset juuri siksi. Miksi he siis haluavat seurata vierestä, kun asiakas tekee työt heidän puolestaan?

Sain kuulla selityksiä siitä, ettei Posti voi ottaa vastuuta, jos pakettikorttiin tulisi jokin virhe. Siksi asiakkaan on täytettävä se itse.

(Se ei ollut kaltaiselleni konkarille mikään uutinen. Eihän Posti tietenkään ota vastuuta siitä, että se kuljettaisi lähetykset perille.)

Kuulemma postilaiset saattaisivat kuitenkin täyttää pakettikortin puolestani, jos olisin vanhus, jonka käsi tärisee.

Oli tietysti tosi imartelevaa kuulla, etten vaikuta vielä aivan ikälopulta.

Mutta miten toimihenkilö nyt yhtäkkiä voisi ottaa vastuun osoitetietojen virheettömyydestä, kun olin juuri kuullut, etteivät he voi ottaa niistä vastuuta? Pitäisi vain olla riittävän rupsahtanut, niin jo alkaisi vastuu kelvata.

Yritin vielä kerran ehdottaa, että ns. asiakaspalvelijat suojelisivat työpaikkojaan niin, että he tekisivät itsensä palvelujensa avulla tarpeellisiksi. Muuten olisi kannaltani tietenkin helpointa vain soittaa DHL:n kuriiri paikalle.

Esihenkilö arveli, ettei palvelu taida heitä enää pelastaa.

Ällistyin tästä logiikan kukkasesta niin, että taivuin kirjoittamaan pakettikorttini omin ei-tärisevin kätösin. Tein sen itse asiassa kahdesti, koska en ole postipalveluasiantuntija. Ensimmäinen vedokseni meni tietenkin pieleen.

Päätin siinä samalla, että tämä sai olla viimeinen kerta. Vastaisuudessa tilaan palvelun joltain vastuuta rakastavalta ulkomaiselta kuriiripalvelulta, maksoi mitä maksoi.