Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Demari vastustaa vapautta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

SDP:n kansanedustaja ja talousajattelija Tuula Haatainen piipahti opintomatkalla Ruotsista. Siellä jokainen saa vapaasti valita, meneekö hän valittamaan vaivojaan yksityiselle vai julkiselle lääkärille.

Hallituksessa istuvat ruotsalaiset puoluetoverit eivät ole halunneet purkaa porvareiden rakentamaa luomusta. Syynä on se, että kansalaiset ovat järjestelyyn niin tyytyväisiä.

Taisimme kustantaa Haataisen ekskursion turhaan. Oppi ei pudonnut hedelmälliseen maaperään. Hesari kirjoitti tänään (16.3.2016) näin:

”Haataisen mukaan Suomessa valinnanvapauteen ja kilpailuun suhtaudutaan sinisilmäisesti.”

Kansanedustaja totesi, että me tyhmät kuluttajat emme osaisi ostaa terveyspalveluja. Se kun ei hänen mielestään ole sama asia kuin pölynimurikaupassa.

Ilmeisesti pitäisi olla kiitollinen. Saamme sentään valita edes simppelit kodinkoneet ilman, että päivystävä demari vaanii lähimmän hyllyn takana.

Muutamia vuosia sitten tämä tavistolvana joutui Haataisen kuvailemaan kimuranttiin valintatilanteeseen. Välilevyni paukahti. Kärsin helvetin tuskista.

Menisinkö yksityisen sairaalan selkäleikkaukseen ylihuomenna? Vai haluaisinko odotella pääsyä julkiselle puolelle ehkä joskus 6 kuukauden päästä?

Vaikka olin unenpuutteesta sekaisin, jostain kumman syystä osasin silti päättää: menisin yksityisen puukottajan käsittelyyn heti ylihuomenna!

Jos olisin jäänyt julkisen byrokratian armoille, luultavasti iskiashermoni olisi vaurioitunut lopullisesti siinä odotellessa. Olisin saanut nilkuttaa kepin kanssa lopun elämääni.

Väsyneeseen demarityyliin Haatainen on erityisen huolissaan siitä, että lääkärifirma saattaisi tehdä voittoa. Ikään kuin se olisi jotenkin hyvä asia, että julkinen puoli tuhlaa samat rahat – ja enemmänkin – tehottomaan turaamiseensa.

Miten demari kääntää ongelmaksi vaikkapa sen, että Jokilaakson sairaalaa pyörittävä Pihlajalinna säästi jämsäläisiltä miljoonia* vuodessa? 

* Kyllä, yhtiö teki 19,4 miljoonan liikevaihdosta myös 758 000 euron tuloksen. Siinä sivussa leikkausten määrä kasvoi 45 prosenttia, infektioiden määrä väheni 26 prosenttia ja potilasvahingoista hupeni 75 prosenttia.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin voitat tarjouskipailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 5. huhtikuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


25 vastausta

  1. Jos lähdetään olettamuksesta, että julkinen puoli toimii tehokkaasti, niin en millään ymmärrä, miten yksityinen yhtiö voisi julkisen kanssa kilpaillessaan pärjätä saati tehdä voittoa. Julkinen puolihan voi polkea hintoja voittomarginaalin verran ja esim. investoinnit se pystyy rahoittamaan merkittävästi halvemmilla lainakuluilla kuin yksityinen yritys.

    1. Kuulepas Teroseni, tuossa ”logiikassasi” täytyy olla jotain vikaa. Eivät nämä asiat ole niin yksinkertaisia.

      Keskity sinä vain miettimään niitä pölynimuri-investointejasi. Jätä vaativat ajattelutyöt vaikka demareille.

      1. Kiitos neuvosta. Pyrin jatkossa noudattamaan sitä paraani mukaan. Kieltämättä minulla onkin usein ollut vaikeuksia ymmärtää poliittista ajattelua, niin sinisten, punaisten kuin vihreidenkin puolueiden kohdalla.

        1. Uusimmassa Tiede-lehdessä (3/2016) on juttua koralliriutan terveydenhuoltobisneksestä. Puhdistajakalat pyörittävät asemia, jotka saattavat palvella yli 2000 asiakasta päivässä.

          Kun kala haluaa päästä loisistaan eroon, se ui lähimmälle puhdistusasemalle. Siellä palveluja pyörittävät sintit popsivat asiakkaidensa pinnoilta kaiken ylimääräisen. Lisäksi asiakas saa rentouttavaa rapsutusta.

          Joidenkin asiakkaiden reviiri on niin pieni, että ne voivat valita vain yhden aseman. Siellä onkin heti monopolimeininki. Puhdistajat näykkivät selvästi enemmän näiden asiakkaiden ihon pintalimaa, mikä sattuu niin saakutisti.

          Papukaijakala sen sijaan kilpailuttaa useita puhdistusasemia keskenään. Sitä ei ole varaa näykkiä läheskään niin paljon. Se pääsee jopa jonon ohi, sillä puhdistajakalat haluavat hoitaa kanta-asiakkaansa hyvin.

          Toisin sanottuna kalatkin osaavat valita terveyspalvelunsa. Mutta me tavikset emme sitä (demareiden mielestä) osaa.

    2. Näinhän se on, että mikäli tehdään täysin päätön oletus, voidaan siitä johtaa ihan mitä tahansa. Julkinen puoli ei ikinä toimi tehokkaasti, vaan päin vastoin, siinä on sisäsyntyinen taipumus kasvattaa omaa pöhöään ilman huolta huomisesta.

      1. Ei yksityisetkään toimi tehokkaasti. Jos tehtäisiin työntutkimusta kello kädessä, niin päin helvettiä menee mainituillakin firmoilla. Markkinatalouden etu piilee siinä, että vähiten huonot saa diilit. Tämä valinta generoi pyrkimystä ja vetoa paremmuuteen eli kehittämään työtä ja palvelua. Julkisella puolella vetotekijöitä kehittää toimintaa taitaa olla vähemmän. Poliittinen ohjauskin on enemmän köydellä työntämistä.

        1. Yksityiset toimivat aina tehokkaammin, koska tehottomuus johtaa asiakaskatoon ja konkurssiin. Julkisella puolella raha tulee ”taikaseinästä”, vaikka asiat hoitaisi kuinka huonosti.

          1. Tuo nyt ei vain esimerkiksi Usan terveydenhoitokuluissa näy. Siellä kustannukset ovat karanneet pilviin.

            Terveydenhuollon yksityistäminen ei ole tainnut onnistua oikein missään. Siinä päädytään helposti kerman kuorintaan, jossa kalliit ja vaikeat tapaukset hoidetaan julkisella ja helpot yksityisellä.

            Soininvaara kirjoittaa aiheeseen liittyen.

            ”Pitäisi olla jokin tapa mitata potilaaksi kirjautuvien palvelutarvetta, jotta perusterveestä ei maksettaisi yhtä paljon kuin monisairaasta. Pelkkä ikäjakauma ei tähän oikein riitä. Monia mittareita on olemassa, mutta minun tiedossani ei ole yhtään niin hyvää, etteikö lääkäriasema Kulosaaressa väkisin tuottaisi paremmin kuin Kontulassa. Kilpailu hinnalla poistaisi ongelman, mutta hinnalla ei ole tarkoitus kilpailla.”

            https://www.soininvaara.fi/2016/03/16/huomioita-sote-uudistuksesta-1-valinnanvapaudessa-suuri-taloudellinen-riski/

          2. Tuo myytti saalistushinnoittelusta – tai kauniimmin sanottuna kermankuorinnasta – elää sitkeässä. Siinä ei vain ole mitään logiikkaa, kuten tuosta linkin takaa löytyvästä postauksestani voit todeta.

            Hintasäännöstelystä seuraa monenlaisia ongelmia. Käytänpä minäkin esimerkkinä Amerikkaa, tarkemmin sanottuna Venezuelaa.

            Sehän on maa, jolla on maailman suurimmat todennetut öljyvarat. Silti maata johtavat sosialistit ovat onnistuneet ajamaan kansantalouden vararikkoon.

            Luonnonvaroiltaan uskomattoman rikkaassa maassa kansalaiset jonottavat ruokaa aamuyöstä. Elintarvikkeita on tarjolla kaupasta kahdesti viikossa. Lisäksi maa kärsii lääkepulasta. Inflaatio laukkaa 750 prosentin vuosivauhtia kuluvana vuonna (IMF:n ennusteen mukaan).

            Hintasäännöstelyä tuokin Suomeen kaavailtava ”hinnalla ei saa kilpailla” -malli tietenkin tarkoittaa. Ilmeisesti sen avulla on tarkoitus suojella kilpailukyvytöntä julkista terveydenhoitosysteemiä.

            Kuten Soininvaarakin toteaa, hintakilpailu auttaisi. Nyt sitä ei vain haluta käyttää. Mutta sehän ei ole kilpailun vika, vaan ostajan hölmöilyä.

          3. Ai niin, tuosta USA:n mallista vielä. Sehän on kallis ja tehoton ilmeisesti siksi, että vakuutusyhtiöt maksavat viulut. Sanon ”ilmeisesti”, koska mahtaneeko kukaan ihan täsmälleen tietää, mikä systeemissä mättää.

            Mutta oletetaan nyt hetki, että ongelma todella piilee vakuutuskorvauksissa. Se tietysti johtaa siihen, että lääkäreillä on kaikki intressit kehittää kuluja mahdollisimman paljon.

            Tämä on se syy, miksi Pohjola perusti oman Omasairaalansa. Nyt ostaja voi valvoa, ettei sairaalassa törsätä rajallisia resursseja miten sattuu.

            Kyse on jälleen siis siitä, että nimenomaan palvelun tilaajan täytyy olla tarkkana. Muuten ei hyvä heilu.

          4. Stabban kommentti menee metsään. Ei Usassa ole vapaata kilpailua, vaan ala on erittäin säänneltyä (jolloin alalle päässeet toki rahastavat minkä pystyvät, vrt. Suomen apteekit). Suuri osa sairaaloista on myös kunnallisia.

          5. Tavallaan voisi heti todeta, että jos jokin systeemi ei näytä karsivan tehottomuutta, silloin kokonaisuudesta löytyy satavarmasti kilpailun esteitä.

          6. USA:n terveydenhoidosta ja sen kalleudesta on hyvää analyysiä esim. Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin Nudge-teoksessa (behavioral economics -näkökulmasta).

            Vakuutusmalli ja mahdollisuus haastaa hoitovirheistä (kohtalokasta lääkärille mm. opintolainan yms. takia) tuottavat insentiivin tehdä kaikki mahdolliset kokeet kaiken varalta.

            Lyhyt Thalerin artikkeli, jossa samoja juttuja kuin kirjassa:
            https://www.nytimes.com/2013/02/24/business/overcoming-obstacles-to-better-health-care.html

          7. Kiitos Santeri, hyvä vinkki! Nudge on muutenkin opus, joka kannattaa jokaisen lukea.

    3. Tämä todistaa, että julkiset ovat erittäin tehottomia: yksityinen on niin paljon tehokkaampi, että tekee voittoa, ja niin paljon parempi, että asiakkaat silti valitsevat sen.

  2. Tässä ollaan universaalin totuuden jäljillä.

    Mitä enemmän välttämättömyyshyödykettä (terveys, ruoka, turvallisuus) firma tuottaa, sitä suuremman älämölön firman tekemä voitto aiheuttaa.

    Vertaa esim. Mehiläinen vs. Rovio. Jälkimmäisen hittituote on tapa välttää työntekoa. Edeltävän hittituote on tapa välttää hautuumaa. Vain jälkimmäistä palvotaan.

  3. Terveyspalvelut toimivat kaikkialla niin huonosti, koska asiakkaan ja myyjän roolit eivät ole selvät:
    – Jos terveydenhuolto kustannetaan verovaroin, niin veronmaksajat usein haluaisivat mahdollisimman paljon palvelua. Tällöin myös palvelutuotannosta vastaava julkinen taho rajoittaa hoitoon pääsyä esim. kaikenlaisella hankaloittamisella ja jonoilla.
    – Jos vakuutusyhtiö maksaa, niin vakuutetut toimivat kuten verovaroin kustannetussa tapauksessa, mutta palvelujen tuottajalla ei ole intressiä rajoittaa hoitoja. Tällöin kustannukset karkaavat helposti käsistä.
    – Valtion vinkkelistäkin optimointitehtävä on hankala. Mimimoidaanko kuluja, keskitytäänkö ylläpitämään työkykyä, vai onko kansalaisten kokonaishyvinvoinnillakin joku rooli?

    Vaikea tuohon on hyvää mallia rakentaa, jos ei haluta mennä markkinavetoiseen malliin, jossa on kaksi osapuolta: ostaja ja myyjä.

    1. Hyvin kuvasit, millaisesta kolmi- tai neliyhteydestä on kyse. Aina joku alkaa optimoida omaa osuuttaan kokonaisuuden kustannuksella, jos siihen vain joku tarjoaa tilaisuuden. Useimmat poliitikot sen tietenkin tarjoavat.

    2. Jostain kumman syystä työterveshuolto toimii hyvin.
      Omalla kohdallani pääsen aina saman päivän aikana lääkäriin ja hoidoista, tutkimuksista yms. ei tingitä.

      En kuitenkaan usko, että työnantajani maksaa ihan älytöntä ylihintaa, terveyspalvelun tuottajaa sentään kilpailutetaan tasaisin väliajoin, ja sen on välillä vaihtunutkin.

      Mikä lie salaisuus?

      1. Olet työnantajalle työkalu, ja työkalut pidetään kunnossa. Työkalun makaaminen sairaslomalla on monin verroin kalliimpaa kuin sen kunnossa pitäminen.

        Sama analogia toimisi julkisellakin puolella, koska sairaslomat päätyvät aina lopulta Kelan (eli veronmaksajien) maksettavaksi. Seurasin vierestä naapurin polvileikkausta; yksityiselle olisi päässyt seuraavana päivänä, mutta päättivät pitää naapuria julkisen jonossa vuoden. Maksoi Kelalle joku 40- 50000€, eli hiukan enemmän kuin olisi hoito maksanut ylsityisellä…

  4. Nähdäkseni julkisen terveydenhuollon suurin ongelma on jonot, eli keskeneräinen tekemätön työ. Laki laittoi puolen vuoden takarajan jonon pituudelle, jolloin jono ei voi loputtomiin kasvaa. Eli toisesta päästä töitä tehdään samaan tahtiin kuin toiseen päähän jonoa tulee uutta työtä tai potilaita. Ongelmana on että tämä ei riitä, jonot ovat pitkät. Kapasiteetti riittäisi jonon pitämiseen lyhyenä, jos jono saataisiin lyhyeksi. Jos jono lyhennettäisiin päivien mittaiseksi, hukkatyö loppuisi eli se kapasiteetti joka kuluu hukkaan jonon hallinnassa, vapautuisi tekemään tuottavaa työtä. Tarkoitan ihmisiä jotka priorisoivat jonoa, vastaavat jonottajien kysymyksiin ja hoitavat jonotuksesta aiheutuvia sekundaarisia terveysongelmia. Esimerkiksi jos Jarista olisi tullut kävelykepin käyttäjä jonotuksen seurauksena, jonkun pitäisi veistää se turhake keppi.

    Puhumattakaan asiakkaasta, hän pääsisi nopeammin terveiden kirjoihin hyödyttämään yhteiskuntaa, jos jonot olisivat lyhyet.

    Kysymys kuuluu, miksi jonoja ei vedetä tyhjäksi? Aleta tehdä töitä hieman entistä enemmän ja fiksummin? Mahdotonta se ei ole, tuskin edes vaikeaa. Terveydenhoidossa leanilla on paljon annettavaa, miksei Sote-uudistuksessa ole puhuttu halaistua sanaa tehokkuuden kasvattamisesta. Homma tukehtuu hallintomallin suunnitteluun.

    1. Kauppalehdessä 9.3.2016 oli juttu Espoon keskuksen kahdesta terveysasemasta. Vuonna 2013 kiireettömien asiakkaiden jono oli 6–7 kuukauden pituinen.

      Sen jälkeen jono on puserrettu nykyiseen 6–8 päivään. Päivystyksen jonotusaika on keskimäärin 15 minuuttia ja pisimmilläänkin vain 40–50 minuuttia.

      Kustannukset putosivat viime vuonna 5,5 prosentilla. Asiakastyytyväisyys hyppäsi 60 prosentista 90:een.

      Jutussa on kerrottu, miten temppu tehtiin:

      1. Hoitajat hoitavat, eivätkä vain ohjaile potilaita lääkäreiden pakeille. Päivystys on nykyisin 80-prosenttisesti hoitajien kontolla.
      2. Lääkäreitä on nykyisin oikea määrä.
      3. Toimintaa on alettu johtaa mitatun tiedon perusteella, ei näppituntumalta.

      Apulaisylilääkäri Paula Pallasaho kommentoi jutussa näin: ”Olen työskennellyt lääkärinä vuodesta 1991. Tämä on ensimmänen paikka, jossa toimintaa seurataan ja ohjataan kunnolla lukujen valossa.”

      Taas kerran tästäkin jutusta syntyy vaikutelma, että useimpia sairaaloita ja terveyskeskuksia johdetaan ihan miten sattuu.

      Puhe sote-uudistuksesta on niin hämärää, että siitä päätellen yksikään poliitikko ei oikeasti tiedä, miksi se jotenkin lisäisi terveydenhuollon tehokkuutta.

      1. Tyypillinen lääkäri käyttää tunteja työpäivästään tietojärjestelmien käyttämiseen, eli sihteerintyöhön. Tyypillinen hoitaja käyttää työaikaansa tosiaan potilasvirtojen ohjailuun, esimerkiksi vastailee jonottajien kysymyksiin ”milloin minä pääsen hoitoon”. Eli toimii vastaanottoapulaisena. Jos jonoa ei ole, hoitaja vapautuu hoitajan työhön, jos lääkärin triviaalityöt jätetään tekemättä tai ne tekee joku muu, lääkäri vapautuu lääkärin työhön.

        Järkevä tavoite on laittaa lääkäri tekemään lääkärityötä. Hänen on turha odottaa kun potilas riisuutuu tai pukeutuu, hänen on turha näpytellä huonoja tietojärjestelmiä. Ne eivät ole lääkärin työtä, lääkärin pitää käyttää aikansa potilaiden hoitamiseen. Hoitaja tai vaikka vahtimestari voi auttaa riisumaan, sihteeri voi käyttää tietokonetta. Yksi lääkäri kykenee hoitamaan moninkertaisen määrän vastaanottopotilaita, jos kiinnitetään huomiota potilasvirtaan ja aletaan johtaa tätä virtausta.

        Ja kun jonot saadaan pois, läpimenoaika paranee ja ihmiset palaavat nopeammin terveinä tuottavaan työhön. Littlen laki kuvaa tämän ilmiön, jonka näkee vaikka kassajonossa marketissa: kassoilta pääsee kotiin sitä nopeammin, mitä vähemmän jonoa on edessä! Läpimenoaika = suoritusaika kertaa jono.

  5. Tällaisissa isoissa hankkeissa kuin terveydenhuollossa on isosta rahasta kysymys. Olen lukenut ja todennut usein, että rahavirtaa pitää seurata, jos haluaa asiaa ymmärtää tai vaikuttaa.

    Joskus Kiinassa kauan (tai ei niin kauan) sitten asia hoidettiin eri lailla. Kylän tohtori sai rahaa asiakkaidensa terveydestä. Hän oli terveydenhuoltaja eikä sairaudenhoitaja. Hänen työnään oli valvoa asiakkaita muulloinkin kuin sairaina.

    Jotkut sairasvakuutusyhtiöt kyllä yrittää vähentää kulujaan tarjoamalla jumppa-alennuksia ja ruokavalioneuvontaa. Asiakkaat eivät niistä koituvia säästöjä näe koskaan. Julkinen terveydenhuolto ei osaa tehostaa samalla tavalla.

    Jos hoitava organisaatio joutuisi maksamaan potilaan työttömyyspäivän palkan, yhtäkkiä hoito tulisi nopeaksi ja tehokkaaksi. Rikkaat työnnettäisiin julkiseen hoitoon, koska heidän työttömyytensä kävisi kalliiksi. Köyhät hoidettaisiin hyvällä hyötysuhteella, koska he eivät maksa turhia.

    Laki ja toiminta on järjestetty niin lääketeollisuuden eduksi, että keskustelu on jatkuvaa tappelua ryöstön ja palvelutason suhteesta, eikä oikeastaan terveydestä.

    It is difficult to get a man to understand something, when his salary depends upon his not understanding it!
    Upton Sinclair 1935

  6. Yhdysvalloissa on yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka on paljon julkisia vastaavia tehottomampi. Mutta ei sillä ole väliä koska Jari tuo esille Venezuelan. Ongelmaan ratkaisuna se että vakuutusyhtiöt omistavat sairaalat – miksiköhän sitten vapailla markkinoilla tuota ideaa ei olla sovellettu? Ei muuta kun konsultoimaan amerikkalaisia vakuutusyhtiöitä, tuotteistamaan tuo idea ja Jari on ratkaissut jenkkien terveydenhuoltojärjestelmän ongelmat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.