Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Tätä kuvaa tiedotusvälineet eivät halua näyttää

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tuijotin torstaina (17.3.2016) A-studiota, joka käsitteli koulutussäästöjä. Noin 27 minuutin kohdalla oli tarjolla lukuja ja faktaa.

YLE jätti kuitenkin esittämättä oleellisen kuvan. Sitä ovat myös muut tiedotusvälineet vältelleet viimeiseen saakka. Toimittaja listasi tulevia leikkauksia näin:

  • Vuonna 2016: 260 miljoonaa euroa
  • Vuonna 2017: 650 miljoonaa euroa
  • Vuonna 2018: 800 miljoonaa euroa
  • Vuonna 2019: 980 miljoonaa euroa

Nämä luvut näkyivät myös yksi kerrallaan kuvaruudussa. Katsoja ymmärsi, että kyse on valtavista summista. Yhteensä leikkaukset olisivat peräti 2,7 miljardia euroa.

Summat näyttävät suurilta – ja tietysti ne sitä ovatkin. Se vain jäi näyttämättä, mikä on leikkausten osuus kokonaisuudesta.
Leikattavat summat näyttävät suurilta – ja tietysti ne sitä ovatkin. Se vain jäi näyttämättä, mikä on leikkausten osuus kokonaisuudesta.

Kun kuva siirtyi jo eteenpäin, kun toimittaja vielä livautti kuin ohimennen, että Suomi käyttää koulutukseen ja kasvatukseen yhteensä tämän hallituksen nelivuotiskauden aikana noin 60 miljardia euroa. Mutta sitä lukemaa ei näytetty enää ruudussa.

Leikkausten kokoluokkaa ei koskaan verrattu alkuperäiseen pottiin. Näin saatiin aikaan vaikutelma, että sivistysvastaiset ministerit käyvät kohta repimässä yliopistoilta vesihanatkin seinistä.

Jouduinkin huhkimaan vartin toimittajien puolesta:

Tiedotusvälineet eivät halua näyttää tätä kuvaa. Muuten kaikki tajuaisivat heti, että yliopistoväki parkuu aiheetta. Koulutukseen ja kasvatukseen käytetty raha hupenee 4,3 prosenttia. Siitäkin suuri osa lähtee varhaiskasvatuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta. Korkeakoulujen osuus leikkauksista on vain 22 prosenttia. Kaavio perustuu YLE:n A-studiossa torstaina 17.3.2016 esitettyihin lukuihin.
Tiedotusvälineet eivät halua näyttää tätä kuvaa. Muuten kaikki tajuaisivat heti, että yliopistoväen protestit ovat täysin ylimitoitettuja. Koulutukseen ja kasvatukseen käytetty raha hupenee 4,3 prosenttia. Siitäkin suuri osa lähtee varhaiskasvatuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta. Korkeakoulujen osuus leikkauksista on vain 22 prosenttia. Kaavio perustuu YLE:n A-studiossa torstaina 17.3.2016 esitettyihin lukuihin.

Toki kuvaajani olisi toiminut tv-ruudussa tosi huonosti.

Yleisö olisi ihmetellyt, miksi esittää käytännössä yhtä korkeita pylväitä. Missä on hirmuisen älämölön peruste?

Yliopistomme kuulemma pullistelevat maamme fiksuinta porukkaa. Silti heiltä ei löydy älliä selvitä ”kriisistä”, joka näyttää yhtä vakavalta kuin paarmanpurema pakarassa.

Jos tiedotusvälineet näyttäisivät koulutusleikkausten todellisen suuruusluokan, siitä ei saisi uutista.

53 vastausta

  1. Mielelläni olisin kanssasi samaa mieltä. Mutta mistä kummasta koostuu 60 mrd? Opetus- ja kulttuuriministeriön menot v. 2016 ovat 6,8 mrd. Koko valtion budjetti v. 2016 on 54,4 mrd. Jokin ei nyt täsmää.

    1. Luvut ovat neljän vuoden yhteissummia (2016–2019), eivät siis esimerkiksi vuosittaisia keskiarvoja.

      1. Kyllä kyllä, mutta jos vuositaso on 6,8mrd eikä se selvästikään nouse, mistä kummasta voidaan päästä siihen, että neljän vuoden koulutus- ja kasvatusmenot ovat enemmän kuin valtion vuoden budjetti? Kuten sanottu, mielelläni uskoisin graafiasi – trust me – mutta 60 mrd ei kuulosta oikealta. Pitäisi ehkä kysyä Yleltä, mutta silloin joutuisit vielä enemmän toimittajan töihin 😉

        1. Olisikohan kokonaissummassa mukana myös kuntien maksama osuus? Muuten on tosiaan vaikea keksiä, mistä koko potti kertyisi.

  2. Valtion menot ovat oma osansa, tähän on laskettu mukaan varmasti myös kuntien perus- ja lukiokoulutuksen menot. Koulutussäästöt koskevat käsittääkseni kaikkea koulutusta.

    1. Totta, näin varmasti on. Sitten tästä puuttuvat vielä myös kuntien säästöt 2,7 mrd:n lisäksi. Niitäkin nimittäin tulee.

      1. Olen itse jyrkästi näitä leikkauksia vastaan, vaikken ole mielipiteeltäni muuten talouspoliittisesti kovin vasemmalla. Koulutuksen tasolla on suora vaikutus BKT:hen, ja erityisesti korkeakoulutettujen määrällä suhteessa väestöön.

        Kuitenkin on kommentoitava, että 2,7mrd sisältää käsittääkseni myös kuntien tehtävät leikkaukset.

        HS:n uutisesta:
        ”Nettoleikkaukset tälle hallituskaudelle ovat 2,7 miljardia euroa. Tämä on kumulatiivinen laskelma vuoteen 2019 saakka ja se sisältää kuntien tehtävien leikkaukset.”

        https://www.hs.fi/kulttuuri/a1452661049110

        1. Ok, ilmeisesti ”sisältää kuntien tehtävien leikkaukset” tarkoittaa valtionosuuksien leikkauksia? Lisäksi tullaan näkemään kuntien omat leikkaukset. Niitähän ei ole tuohon lukuun voitu laskea, koska sellaisista ei ole vielä kunnissa päätetty. Mutta kun valtion rahoitus vähenee, ei kunnilla ole rahoja niitä tilkitä. Tuskaista tämä tulee olemaan, tiedän sen täällä kunnallispolitiikassa ruohonjuuritasolla. Mutta tämä pakottaa uudistumaan. Ja sitä en näe huonona.

        2. ”Koulutuksen tasolla on suora vaikutus BKT:hen, ja erityisesti korkeakoulutettujen määrällä suhteessa väestöön.”

          Tuo on yleinen hokema, jonka perusteita kukaan ei näytä epäilevän. Haluaisinpa nähdä, missä syy-yhteys on osoitettu. Kirjoitin aiheesta taannoin: Koulutus ei tee valtiosta vaurasta

          1. En osaa syy-yhteyttä osoittaa.
            Mutta ajattelen näin:

            Ilman koulutusta ei juuri kukaan osaisi lukea.

            Kun ei osattaisi lukea, niin ei olisi insinöörejä tienaamassa rahaa valtiolle ja kansalle.

            Eikä kukaan osaisi lukea tätä Pölli Tästä-blogia!
            🙂

          2. Okei, tarkennan: totta kai kaikille on koulutettava perustaidot. Muttei ole lainkaan selvää, että tarvitsemme nykyistä määrää maistereita ja tohtoreita.

            Ylilaatukin on laatuvirhe. Saattaa olla, että korkeakoululaitoksella on taipumusta tuottaa ylilaatua. Se on tietysti ymmärrettävää niin kauan, kun oppilaitoksia palkitaan tutkintojen tehtailusta.

          3. Tutkimustietoa talousmaantiedon alalta löytyy reippaasti siitä että mm. koulutetut yhtenä muodostavat luovan luokan. Luova luokka keskittyy alueille jossa työn tuottavuus ja innovaatiot ovat korkeampia (ja luova luokka itsessään parantaa näitä asioita). Näillä alueilla palkat seuraavat tuottavuutta –> hyvinvoinnin spillover efekti (ja tutkitusti myös BKT on korkeampi, esim. Lombardia. Baden Württemberg jne..)

            Koulutususkovaisuus ei tietenkään ole järkevää eikä kouluttaminen ole automaatio onneen kuten poliitikot monesti kuvittelevat. Olennaista olisi että koulutus johtaisi innovaatioihin, tekniseen kehitykseen, tehokkuuteen, yrittäjyyteen (tässä kohdassa toteaisin että mieluiten laadukkaaseen yrittäjyyteen), ehkä jopa yrittäjämäisyyteen (ainakin ennen koulutuksella ollut jopa päinvastainen vaikutus ainakin riskinoton suhteen) sekä parempaan tuottavuuteen. Kun kaikkialla mitattaisiin tuottavuutta ja palkat määräytyisivät sen mukaan ja lisäksi rakenteet tukisivat tätä niin oikein hyvä.

            Tuosta investopedian artikkeli aiheesta: https://www.investopedia.com/articles/economics/09/education-training-advantages.asp

            Tässä taasen illustrointi teknisen kehityksen ja tuottavuuden suhteesta: https://www.iadb.org/res/files/dev2010/1994_productivity.pdf

            Muita tutkimuksia voi tietenkin jokainen hakea itse. Harvassa maassa kuitenkin on vallalla ajatus että koulutus olisi jotenkin huono investointi. Ehkä olisi syytä kuitenkin katsoa rakenteisiin ja katsoa olisiko siellä korjattavaa erityisesti palkkojen ja työn tuottavuuden suhteen. Mitkä ovat insentiivit parantaa omaa ja yrityksen tuottavuutta jne. Keskitytäänkö oikeisiin asioihin, mitä henkilökohtaista hyötyä omasta ahkeruudesta tai osaamisesta saa jne..

            Tässä voi olla syytä katsoa Sveitsiä ja ottaa mallia. Toisaalta Suomen malli koulutuksessa on vallalla Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Hollannissa jne.. Onko koulutus isossa kuvassa jotenkin huono asia? Katsokaa esim. seuraavaa tilastoa: https://en.wikipedia.org/wiki/Education_Index

          4. Kiitos Tumpe, hyviä huomioita!

            Mutta huomaat varmaan itsekin, miten vahvistusharha toimii:

            ”Harvassa maassa kuitenkin on vallalla ajatus että koulutus olisi jotenkin huono investointi.”

            Itsenikin on erittäin vaikea uskoa, että koulutus olisi huono investointi, kun kaikki ovat niin yksimielisiä päinvastaisesta.

            Mutta edes tuo mainitsemasi korrelaatio ei todista koulutuksen voimaa, kuten tiedämme. Saattaa hyvin olla niin, että menestyvillä mailla on vain varaa kouluttaa kansalaisiaan niin perhanasti.

            Toki asuisimme savusaunoissa kaikki, jos lapsia ei opetettaisi lukemaan ja laskemaan. Mutta jossain saattaa kulkea raja, jonka jälkeen kouluttaminen maksaa enemmän kuin tuottaa.

          5. Koulutuksessa voi olla sama ongelma mitä tuotekehitysinvestointeihinkin liittyy: yleisesti ottaen näyttää siltä että eniten T&K budjettia kasvattavat menestyvät muita paremmin ja näiltä yrityksiltä tulee putkesta uusia hittituotteita, ne sopeutuvat parhaiten muuttuviin olosuhteisiin (absorptiivisuus) jne.. Sitten on Nokian kaltainen firma jossa T&K budjetti oli ylivertainen kilpailijoihin nähden mutta silti yritys ei pysynyt mukana markkinoiden murroksessa. Nokian varmasti olisi kannattanut miettiä ovatko niiden T&K panostukset kohdennettu järkevästi ja tehokkaasti hyödynnetty. Ei se silti vie pohjaa siltä yleisesti havaitulta ilmiöltä että tuotekehitykseen kannattaa panostaa. Viilauksia siellä pitää tehdä jatkuvasti sekä tehostaa toimintaa, se on selvää. Se ei ole lainkaan selvää että kannattaako tuotekehitysbudjettia alentaa vai kannattaako yrityksen vain organisoida tuotekehitystä erilailla/järjestää sen toiminta tehokkaammaksi.

          6. Koulutukseen saattaa päteä alenevan rajahyödyn laki jossakin vaiheessa, mutta ei lähtökohtaisesti uuden opiskeltavan asian alussa tai jos asia tuottaa opiskelijalle merkittäviä uusia hyötyjä (esimerkiksi englannin opiskelun alussa jossa jokainen opittu sana lisää merkittävästi sanavaraston laajuutta ja opiskelijan siitä saamaa ja kokemaa hyötyä. Siinä vaiheessa kun aletaan miettiä mikä hyöty on erilaisten englantimuotojen (brittienglanti, amerikanenglanti, australianenkku) opettelussa, voidaan mahdollisesti huomata laskeva rajahyöty, jolloin vaiva tehtyyn opiskeluun ei lisää entisessä suhteessa opiskelijan saavuttamaa ja kokemaa hyötyä aiheesta.

            Yhteiskunnan kompleksisuus tuntuu lisääntyvän, tämä on yleinen mantra. Olisiko koulutuksessa aika purkaa koulutuksen rakenteita oma-aloitteisesti vai ovatko poliitikkomme niin fiksuja että laskevat budjettia sillä oletuksella että organisaatiot vähentävät omaa kompleksisuuttaan? Valitettavasti vahva epäilykseni on että ainakin yliopistoilla vain byrokratia tulee todennäköisesti lisääntymään (eli kompleksisuus kasvaa) eikä omaa rakennetta yksinkertaisteta vaikka sillä voitaisiinkin lisätä yliopiston ydintehtävien tuottavuutta.

            Tuossa lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Collapse_of_Complex_Societies tai https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulutus tai https://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Tainter Lisäksi suomeksi hyvä tiivistys aiheesta: https://akilleenkanta.blogspot.fi/2014/12/joseph-tainter-ajatuksia-historiasta.html

          7. Tuli törmättyä 10 vuotta sitten tehtyyn raporttiin aiheesta ”Koulutuksen taloudelliset vaikutukset”, kannattaa lukea läpi: https://www.sitra.fi/julkaisut/raportti60.pdf

            ”Tutkimuksen mukaan koulutuksen yhteiskunnallinen tuottoaste on
            Suomessa 8,3%. Pessimistisemmän laskelman mukaan se on huo-
            mattavasti alhaisempi mutta kuitenkin vähintään 6,5%”

            ”Empiirinen tutkimus osoittaa, että koulutusinvestoinneilla on kiistatta positiivinen vaikutus yksilöiden työmarkkinamenestymiseen
            ja etenkin heidän tulevaan tulokehitykseensä. Koulutusinvestoinnit
            myös lisäävät teknologista osaamista ja helpottavat teknologian leviämistä kansantaloudessa. Koulutusinvestoinneilla on siis kiistaton tuottavuutta parantava vaikutus”

          8. On helppoa keksiä lukemattomia käytäntöjä, jotka ilmiselvästi lisäävät tietyn ihmisryhmän tulotasoa. Esimerkiksi maataloustuki on sellainen. Mutta ei ole lainkaan selvää, että yhden joukon etu tarkoittaisi, että se on samalla kaikkien etu.

            Se lienee selvä asia, että monet tutkinnot auttavat työpaikan hankkimisessa. Silti se ei välttämättä tarkoita, että kyse olisi myös yhteiskunnan edusta.

    2. Pointtina tuossa onkin että on osoitettu että koulutus lisää työn tuottavuutta (mm. teknisen kehityksen ansiosta) ja tämä tuottavuus mahdollistaa suuremmat palkat..

      1. Toki vaikkapa loppututkinto saattaa lisätä tuottavuutta. Mutta sitä ennen suomalainen on saattanut viettää koulun penkillä yli 20 vuotta tuottamatta mitään. Lisäksi hänen kouluttajilleen on tuona aikana maksettu pitkä penni.

        Kustannus unohtuu helposti. Jälleen asiaa on helppo katsoa vaikkapa vain työnantajan näkökulmasta.

        1. Taas jälleen tuottavuus on asia johon kannattaa niin poliitikkojen kuin yritysjohtajienkin kiinnittää huomiota. Jos kustannukset nousevat vaikka tuottavuus pysyy samana tai laskee, niin kyseessä on rakenteellinen ongelma tai johtamisongelma.

          Tuskin kukaan on kuitenkaan sitä mieltä että paras malli on tuottaa esimerkiksi hirveää määrää insinöörejä, maistereita tai tohtoreita mahdollisimman pienillä panostuksilla. Valitettavasti kuitenkin tällainen malli on rakennettu eikä se palvele niin kouluttajien, koulutettavien tai yhteiskunnankaan etua. Pitää katsoa isompaa kuvaa ja nähdä hyödyt isommassa kaavassa.

          1. Suomessa isoa kuvaa tuottavuuden hyvän kehityksen (varsinkin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa) suhteen hämärsi Nokian satumainen menestys ja Nokia-klusterin tuottama tuottavuuden parantuminen. Valitettavasti ei osattu katsoa mistä Suomen yleinen tuottavuuden parantuminen silloin johtui ja monet tuottavuutta heikosti parantaneet (tai jopa laskeneet) sektorit hyötyivät koko talouden parantuneesta tuottavuudesta väärin perustein.

            Näköharha on ollut ilmeinen ja vielä kun palkkoja on nostettu väärin perustein, ei Suomen nykyinen taloustilanne ole varsinainen ihme.

  3. Kritiikkisi ihan oikeutettua.

    >>”Korkeakoulujen osuus leikkauksista on vain 22 prosenttia.”

    Mutta: Ohjelmassa puhutaan nimenomaan yliopistojen leikkauksista.
    Joten piirtämäsi 4,3% kuva on tässä yhteydessä vähintään yhtä valheellinen kuin ohjelman luvut.

    1. Miten esittäisit tilanteen niin, että se kuvaisi totuutta paremmin?

      1. Heität pallon hyvin takaisin! 🙂

        Miten olisi tämmöinen:
        Ensin tuo sinun kuvasi kokonaisuudesta.
        Sitten toiset, erilliset kuvat yliopistojen leikkauksista, varhaiskasvatuksen leikkauksista jne. kustakin oma kuvansa.
        Joka kuvassa selkeä otsikointi, joka kertoo mitä kaavio kuvaa.
        ?

        Kaaviosi on muuten siinä mielessä hyvä, että se näyttää koko palkin nollasta 63 miljardiin. Useinhan huijataan niin, että näytetään vain yläosa, esim . tuossa kaaviossa palkin alapää olisikin vaikka 58 miljardin kohdalla. Silloin pienikin kokonaisero näyttääkin liioitellun suurelta.

        1. Ops!
          Sekoilen todella nolosti nimeni kanssa. Siili ja Hannu T on tällä kertaa sama henkilö….

          Pyydän anteeksi, häpeän ja poistun.

        2. Luulisi, että ministeriöt saisivat myydyksi ajatuksiaan paljon nykyistä tehokkaammin, jos he rakentaisivat kunnon tilastopaketit ja visualisoinnit julkiseen käyttöön saman tien. Kunnon infograafikko ei monta tonnia maksaisi.

          Nämäkin nyt pyörittelemäni summat kyllä löytyvät OKM:n sivuilta (googleta: ”OKM_menovahennykset1619.pdf). Mutta kuten jo tässäkin blogissa keskustelusta näkyy, on todella vaikea tietää, mitä lukuja kukin milloinkin tuijottaa.

  4. 62.7 miljardia on ilmeisesti ilman leikkauksia oleva budjetti neljälle vuodelle jolloin 2.7 miljardia leikatessa neljän vuoden ajalla ei tämä budjetti tipu 60 miljardiin. Ensimmäisenä vuonna tullut leikkaus nimittäin on 260 milj. ja se on pois neljänä vuonna budjetista. eli sen vaikutus neljän vuoden budjettiin on 4*260milj. leikkauksien aikana olevan neljän vuoden budjetti tippuu siis 5.57miljardia. näiden neeljän vuoden jälkeen jos lasket seiraavalle neljälöe vuodelle budjetin niin leikkausten vaikutus siellä on 4*2.7 miljardia.

    1. Tuijotan tässä OKM:n menovähennystaulukkoa. Siinä on todettu, että menovähennys on yhteensä 258 miljoonaa (2016), 655 miljoonaa (2017), 822 miljoonaa (2018) ja 982 miljoonaa (2019).

      Kaikkiaan menovähennykset ovat siis 2717 miljoonaa vuosina 2016–2019.

  5. Erittäin tervettä analyysiä. Julkisesta keskustelustahan saa sen käsityksen, että tosiaan yliopiston seinistä revitään hanatkin irti, kuinka kauheaa!

    Ihan vertailuja olisi kyllä mukava tietää, paljonko meillä oli varaa käyttää rahaa vastaaviin asioihin 70-80-90-00-luvulla. Jotenkin arvaan, että ollaan paljon aiempaa kovemmissa kuluissa säästöjen jälkeenkin? Kuka jaksaisi tarkistaa?

    Ollaanko me kuitenkin ajelemassa säästöjen jälkeenkin paremmalla autolla kuin kymmenen vuotta sitten? Ja olisiko polttoaineen kulutuksen vähentämiseen suunnattava suurempi huoli kuin siihen, paljonko autoon saa yleensä käyttää rahaa?

    Opetusmenetelmät ovat kuitenkin aika lailla kehittyneet.

    1. Mainitsemassani A-studiossa professori Pekka Mattila totesi, että yhden laskelman perusteella ollaan palaamassa 2000-luvun alkuvuosiin ja toisen laskelman mukaan vuoteen 2009: ”Ne eivät olleet huonoja vuosia.”

      Jouko Marttilan Talouden tulkki -blogista löytyy kuvaaja, josta näkyy yliopistojen valtionrahoituksen kehitys vuosina 2001-2015. Rahoitus on kasvanut tasaisesti näihin päiviin saakka. Leikkausten jälkeen palaamme tosiaan ehkä vuoden 2010 tasolle.

    2. Aika yksinkertaista ajatella, että yliopistot vain opettavat – se on vain noin kolmennes koko toiminnasta. Menneinä vuosikymmeninä oli varaa hankkia ja ylläpitää merkittäviä tutkimuslaitteistoja. Nyt ei juuri mitään investointeja voi tehdä ja tutkimustilatkin on 2016 säästöinä irtisanottu. Mietimme paraikaa missä tiloissa opetus järjestetään – toivotaan kaunista kesää (kyllä, meillä on nykyään opetusta myös kesällä). Teollisuus tulee saamaan aivan uudenlaisia insinöörejä palvelukseensa, sellaisia joille pitää konkreettiset asiat opettaa alusta alkaen. Teknologiaa he näkevät vain screenillä tai paperilla.

      1. Myöskään prof. Mattila ei välttämättä ole oikea henkilö arvioimaan tutkimuksellisia asioita, varsinkaan valtakunnan tasolla. Olisi hyvä että professorilla olisi itse näyttöä johtavasta tieteellisestä julkaisemisesta ennen Kalevan Kisat-kommenttejaan.

        Ps. Useille kommentoijille mietittäväksi että hyvä analyysi ei tarkoita sitä että on samaa mieltä jonkun kanssa tai että joku esittää näkökulman johon voi yhtyä

        1. Näkökulmasi johtaa samaan ilmiöön kuin vaikkapa sairaaloissa: vain lääkäri on muka pätevä johtamaan lääkäreitä.

          Itse en usko alkuunkaan siihen, että jonkin asiantuntijaryhmän johtajan pitäisi olla itsekin kyseisen ammattikunnan nykyisiä tai entisiä jäseniä.

          Toki lääkäri saattaa kehittyä päteväksi johtajaksi. Mutta saattaapa hänen taustansa olla myös haitallista kokonaisuuden kannalta. Hän ei välttämättä pysty näkemään sairaalaansa vaikkapa logistiikkayksikkönä tai bisneksenä.

          En siis arvoisi Mattilan näkemyksiä lainkaan sen perusteella, onko hän itse hyvä vai huono tiedemies.

          1. Olen samaa mieltä että asiantuntija ei välttämättä ole paras johtaja. Yleisjohtaja voi mm. sairaaloissa olla paljon parempi kuin (yli)lääkäri johtamaan sairaalaorganisaatiota (pl. toiminta jossa on lääketieteellinen vastuu).

            Kun kysytään asiantuntijoiden mielipiteitä niin johtajan olisi hyvä ymmärtää asiantuntijan oma agenda. Agenda voi olla täysin vilpitön ja yhteistäkin hyvää tarkoittava mutta myös voimakkaan politisoitunut (tämä varsinkin mitä suuremmissa yrityksissä tai yksiköissä toimitaan). Tässä suhteessa kuuntelisin Mattilaa (Professor of Practice) johdon koulutusorganisaation asiantuntijana ja muita proffia esimerkiksi tutkimuksen ja perusopetuksen asiantuntijoina.

            Yhden analyysin mukaan mm. Nokiassa ajauduttiin ongelmiin mm. siksi kun keskijohto ei ymmärtänyt alemman portaan agendoja. Veikkaisin että se yleisjohtajakin siellä sairaalassa kuuntelee yleislääketieteen lääkäriä tietyissä asioissa ja radiologian lääkäriä kuvantamiseen liittyvissä asioissa. Hyvä yleisjohtaja voi tehdä lääkäriä taloudellisesti viisaamman päätöksen esimerkiksi laitteen hankkimiseen liittyen (lääkäri todennäköisesti painottaa muita kuin taloudellisia asioita enemmän) mutta tuskin leikkaa yleislääkärin resurssia puhtaasti pelkästään sen pohjalta mitä radiologi on kertonut yleislääkäritoiminnasta

          2. Joskus asiantuntijoiden kapinointi vain tahtoo yltyä naurettavaksi. Vuonna 2014 Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä nousi metakka, kun sairaanhoitajasta tuli lääkäreiden esimies.

            Lopulta ”hoitsu” (joka oli myös terveystieteiden tohtori) joutui luopumaan paikastaan, kun lääkärit uhkasivat sanoutua irti.

          3. En osaa ottaa kantaa PSHP:n tilanteeseen julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella. Todennäköisesti tilanne on ollut äärimmäisen politisoitunut. Politikointi organisaatiossa harvoin edistää tehokkuutta ja oikeisiin asioihin keskittymistä. Lisäksi se vie aikaa ja henkisiä resursseja niin johtajilta kuin alaisiltakin.

            Matti Alahuhtaa mukaillen, politikoinnilta on katkaistava siivet heti. Hyvä johtaja ymmärtää organisaatiossa käydyn poliittisen pelin, osaa lopettaa sen eikä anna sitä harjoittavien ideologioiden vaikuttaa omiin päätöksiin. Vaikeinta tässä politikoinnissa lienee se että taitavimmat pelin osaajat osaavat kätkeä sen äärettömän hyvin.

            https://www.kauppalehti.fi/uutiset/matti-alahuhdan-kirja-salailu-ja-politikointi-tuhoavat-yrityksen/raB7jQsc

      2. On erikoista, että opetus tuntuu edelleen vaativan esimerkiksi tietynlaisia tiloja. Ihan kuin oppi ei millään siirtyisi ihmisten päähän muuten kuin jossain laumailemalla.

        Itse muistan opiskeluajoiltani (Oulun yliopiston sähkötekniikan osastolta) elävästi, miten se labroissa näkemämme teknologia oli ikivanhaa. Jos halusin oppia jotain ajankohtaista, se piti kyllä ammentaa jostain ihan muualta.

  6. Olen opetusalalla toimivana ihmetellyt oletusta, että tässä sivistyksestä jotain leikattaisiin. Näkisin, että nämä toimet paremminkin lisäävät koulutuksen tasoa, kun opetuksessa joudutaan säästöjen myötä luopumaan vanhakantaisista tavoista.

    Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta leikataan noin 10%, mikä on ilmeisesti eniten. Se on kuitenkin pieni säästö, joka saadaan tehostamalla ja digitaalisuutta hyödyntämällä aikaan, ilman inhimillistä kärsimystä tai koulutuksen laadun heikentymistä.

    1. Kiitos Vesa, hienoa että totesit tämän!

      Mielestäni onkin melkoista yleisön aliarviointia väittää, että muutaman prosentin menoleikkauksen pitäisi näkyä opetuksen laadussa yhtään mitenkään. Sehän tarkoittaisi, etteivät opettajat muka osaa kehittää opetusmenetelmiään pätkän vertaa.

      1. Parhaiten opetusmenetelmien kehitys pitäisi näkyä opettajankoulutuslaitoksella. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää!

        Jonkinlaista keppiä tai porkkanaa opettajien keskuudessa tarvitaan. Mutta kyllä korkeakoulujen tavoitteitakin pitää muuttaa. Esim. opettajankoulutuslaitoksella pyritään turhaan antamaan kaikille mahdollisuus tohtori-opintoihin, koska suurin osa jatkaa koulusta ”kentälle”. Siellä ei pelkästä teoriasta ole apua, kun ryhmätilanteiden hallinta on suuremmassa roolissa.

      2. Tuttavapiirissä on opiskelijoita, vanhimmat 40 vuotiaita, eivät ole löytäneet töitä ja jatkavat opiskelua, seuraavaksi varmaan eläkkeelle, eihän monikaan palkanne liki 50v jolla ei ole työhistoriaa! Olisko järkeä näyttää opiskelijoille mitkä alat mahdollisesti työllistää? Voihan olla vaatimukset ja luulot itsestä isot, että ne ei kohtaa todellisuuden kanssa?
        Onko koulutus ilmaista vaikka koko elämän ajaksi?
        Itsellä ei ole koulutusta mutta kokemusta 15 eri alalta ja yrittäjyyttä 16 vuoden ajalta ja edelleen töissä vaikka 80 lähestyy uhkaavasti..

        1. Opiskelupaikat toimivat tosiaan myös joidenkin aikuisten päivähoitopaikkoina. Onneksi nyt näyttää siltä, ettei yhteiskunta enää kauan rahoita ikuisten opiskelijoiden tutkintoja.

          Se on sitten toinen juttu, jos joku haluaa investoida opiskeluihinsa omilla rahoillaan.

          1. Tutkinnoissa on nykyään aikaraja joten ainakaan yliopistoissa velttoilu ja norkoilu loputtomiin ei ole enää mahdollista..

  7. Valmistuin kaksivuotisesta puutarhurikoulusta, jossa opettajakunnan vastaus kaikkiin meidän aikuisopiskelijoiden kehitysehdotuksiin oli a) hiljaisuus, b) ”resurssipula”. Innottoman opetuksen jälkeen, joka tappoi alaan liittyvän kiinnostuksen julistaessaan pientä palkkaa, yrittämisen vaikeutta ja työnantajien ahneutta, meidät pakkopuristettiin tuutista ulos arvosanalla 3 olis se ansaittu tahi ei ( asteikolla 1-3 ), jotta koulun maine ja rahoitus ei menisi. Valmistuimme syksyllä kortistoon, kun alan sesonki alkaa keväällä. Opetushallituksen naurettavan kapulakielisiä ja todellisuudelle vieraita tutkintovaatimuksia saimme me edellisessä elämässämme maistereiksi ja tohtereiksi lukeneet tulkita pitkään ennen kuin aloimme ymmärtää, mitä meidän piti osata – opettajat eivät tässä auttaneet. Joten älkää tulko minulle selittämään etteikö tässä maassa olisi varaa leikata koulutuksesta. Suosittelen vähentämään oppilaitoksia, kiristämään tutkimusten vaatimustasoa mutta vähentämään pilkunhierontaa, tekemään opettajuuksista määräaikaisia ja edellyttämään uudistuskykyä. Niin ammatti- kuin korkeakouluissa.

  8. MK:lla oli asiaa valaiseva kirjoutus yllä! Opettajat määräaikaiseksi jos ei tule tulosta ulos! Myös opiskelijat voisi arvioida opetusta.

    1. Tätä on kokeiltu ameriikassa. Opettajat saivat bonuksia oppilaiden koulumenestyksen perusteella. Kuka arvaa ensimmäisenä mihin se johti…

      1. Miksi bonus saadaan opiskelijan menestyksen eikä opettajan arvioinnin perusteella?

    2. Ainakin yliopistoissa opiskelijat arvioivat kurssin ja opettajan jokaisen kurssin päätteeksi. Ja opettajat ovat kyllä aika pitkälle määräaikaisia. Tämä lienee siis ideaalitilanne?

      Vakavasti puhuttuna, tällaisten helppojen ratkaisujen (opettajat määräaikaisiksi jne) hakeminen ja esittäminen on yleinen vitsaus Suomessa. On helppo esittää helppoja ratkaisuja jotka korjaisivat kaiken, varsinkin kun kohteet ovat joitakin muita kuin oma ammattiryhmä. En usko että köykäisiä ratkaisuja esittävä konsultti saa asiakkaita tai tuloksia kovinkaan pitkään.

      Esimerkkinä tähän määräaikaisuusilmiöön voisi ottaa amerikkalaisen ja japanilaisen autoteollisuuden tuottavuuserot. Kumpi näistä on tuottavampi: kovaan kilpailutukseen ja lyhyisiin toimittajasuhteisiin luottavat jenkit vai harvempaan kilpailutusväliin ja pitkiin toimittajasuhteisiin luottavat japsit?

  9. Köykäisin perustein saatava julkinen raha laiskistuttaa ja tappaa yritteliäisyyttä. Suomessa on eittämättä liian monta yliopistoa ja julkista rahaa nostavia muita oppilaitoksia. Yliopistojen määrää on järkevää karsia ja luoda tuloksiin perustuva rahoitusmalli. Yliopistomaailmassa aivan kuten ammattiliittojen jäseninä on paljon ihmisiä, jotka tekevät juuri ja juuri minimi määrän suorituksia vuodessa, jotta edut säilyvät. Järjestelmän tulisi olla sen kaltainen, että tällainen järjestelmän hyväksikäyttö ei ole jatkossa mahdollista.

    1. Oma kokemukseni on että kyllä, kaikissa organisaatioissa on minimimäärän tekeviä henkilöitä töissä. Todennäköisesti myös yrityksissä pienin osa tekee suurimman osan firman tuloksesta (sanooko 20 / 80 sääntö mitään?). Tämä saa itseni kysymään miksi ihmeessä tällainen systeemi ylipäätään toimii yksityisellä sektorilla?

      Myöskään yliopistot eivät ole poikkeus tästä. Oma havaintoni on se että iso osa yliopistoilla työskentelevistä tutkijoista, opettajista ja professoreista ylittää kyllä normaalin työmäärän reippaasti. Luulen että Stubbin kommentit kesäkuukausien auvoisuudesta lähinnä herättivät hilpeyttä professorikunnassa. Itse asiassa se alkaa olemaan jo vähän pakko tehdä illat ja viikonloput töitä; tutkimus, opetus, yritysyhteistyö, hallinto ja rahoitushakemukset vievät kaikki melkoisesti aikaa.

      Jos aikoo selvitä pienellä työmäärällä nykyisin niin suosittelen kyllä menemään ihan muualle kuin yliopistoon töihin tänä päivänä. Maailma on muuttunut 40 vuoden takaisesta..

      1. Ylipäätään poliitikot tuntuvat olevan kovin kiinnostuneita laskemaan tunteja. Ehkä siinä on jotain järkeä, kun kyse on teollisuustöistä.

        Mutta luulisi jo valjenneen, että asiantuntijat saavat palkkansa jostain ihan muusta syystä. Ja että monet heistä ihan oikeasti ovat innostuneita alastaan niin, että viralliset tunnit eivät riitä alkuunkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.