Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Epäreilu hinnoittelu nollaa markkinointisi

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Muutamia kuukausia sitten tilasin kokeeksi The Economist -lehden digiversion. Luulin solmineeni kolmen kuukauden määräaikaisen diilin. Luulin väärin.

Hiljattain äkkäsin, että luottokortiltani oli veloitettu jo toisen vuosineljänneksen hinta. Aikanaan tilausvaiheessa systeemi lupasi nimenomaan, että mahdollisista uusista maksuista tulee aina varoitus sähköpostiini kaksi viikkoa etukäteen.

The Economist -lehden verkkopalvelun tilaustenhallinta-valikosta löytyy vain halpa vitsi:

”To manage your subscription, please contact your local digital service centre.”

Lähetin kiltisti sähköpostia osoitteeseen, jonka arvasin jo toisella kerralla oikein. Pyysin keskeyttämään tilauksen ja palauttamaan rahat. Pian sainkin myönteisen vastauksen, johon liittyi hurskas toive:

”We are naturally sorry that you have decided to cancel but hope you will continue to read The Economist from time to time.”

Ihan kohteliasta, mutta aviisi oli jo siinä vaiheessa menettänyt maineensa – siis minun silmissäni.

Mielestäni The Economistin palvelussa on ikävä sivumaku. Kustantaja on rakentanut monien muiden lehtitalojen tapaan toimitus- ja laskutusautomaatin, jonka pysäyttäminen vaatii asiakkaalta suhteettomasti vaivaa. Se tuskin on sattumaa.

Vastaavia pakkolaskuttajia on tullut vastaan viime aikoina monta.

Esimerkiksi Depositphotos.com-kuvapankki on tehnyt kuukausitilauksensa keskeyttämisen todella hämmentäväksi. Putiikki myy jatkuvasti ylimääräisiä 200 euron kuukausia vain siksi, että tilaaja todella jo luuli katkaisseensa laskutuksen – mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut.

Harvoin itse absoluuttinen hinta saa asiakkaat pillastumaan. Useimmiten ostajan mieliala happanee siksi, että myyjä tuntuu käyttävän tilannetta hyväkseen.

Pienikin epäreiluuden tunne pilaa toimittajan maineen.

Jo 15 vuotta jatkunut rutina lentokenttien vesibisneksestä ei suostu kuolemaan. Matkustajia sieppaa se, että omat juomapullot on donkattava roskikseen ennen turvatarkastusta. Heti kopelointien jälkeen vesi on ”ostettava takaisin” hintaan, jota moni pitää sietämättömänä rahastuksena.

Insinöörishenkinen myyjä saattaa kuvitella, että asiakkaat ymmärtävät niin yksinkertaisen asian kuin kysynnän ja tarjonnan vaikutuksen hintoihin. Käytännössä elämä ei ole niin auvoista.

Uberin ruuhka-aikoina pompsahtavat taksat ovat herättäneet älämölöä maailmalla.

Samoin kävi, kun Coca Cola suunnitteli juoma-automaatteihinsa ulkolämpötilan mukaan automaattisesti muuttuvat hinnat.

Moraalipaniikki siitäkin syntyi, kun Caruna ilmoitti alkuvuodesta 2016 nostavansa sähkönsiirtohintojaan jopa 20 prosenttia. Nyt kuitenkin jo tiedämme, että kuluttajaviranomaisten mielestä keskimäärin noin 15 prosentin kertakorotukset ovat kohtuullisia.

Hinnoittelun keinoin on helppo rakentaa monenlaisia ostamisen esteitä. Viime viikolla halusin Fonectalta muutaman satasen kuukaudessa maksavaa palvelua.

Myyjä ilmoitti, että lyhyin mahdollinen sopimus on kuuden kuukauden pituinen. Mielestäni se oli aivan järjetön ehdotus.

Olen vääntänyt fonectalaisten kanssa samasta asiasta ennenkin. Jos en tunne tuotetta entuudestaan, miksi ihmeessä en saa testata sitä? Onko tosiaan sitouduttava jopa tuhansien eurojen vastuisiin sokkona?

Olen aivan varma, että Fonecta menettää määräaikaisilla sopimuksillaan enemmän euroja kuin se kuvittelee pakkolaskutuksella ansaitsevansa.

Mutta on onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä.

Rax Buffetin hinnoittelu lienee jokaisen ahmatin mielestä mahtava. Kiinteään hintaan saa kiskoa niin paljon pitsaa ja jäätelöä kuin napa kestää. Reilu meininki on konseptiin sisäänrakennettuna.

Asiakas hermostuu jopa parin euron veloituksesta, jos myyjä tuntuu käyttävän ostajaa hyväkseen.


Ilmoittaudu kevään viimeiselle Näin voitat tarjouskipailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 14. kesäkuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


30 vastausta

  1. Hyvä kirjoitus, kiitos. Asiakas tuntuu olevan kovin harvoin hinnoittelun keskiössä.

    Liekö kyseessä härkäpäinen keskittyminen jotenkin näkyvissä oleviin yksikkökustannuksiin? Pöhkön hinnoittelun takia tekemättä jääty kauppa (saati monet muutkaan merkittävät tekijät) kun ei näy missään excelissä.

    Mitenkähän täysin päinvastainen hinnoittelu toimisi? Esim. itse olisin valmis maksamaan kanavapaketista, josta laskutetaan vain niiltä kuukausilta, kun sitä käytän; nollakuukausilta laskutus katkaistaisiin automaagisesti.

    1. Tuo on niin totta: hinnoittelun vuoksi sivu suun menneet tilaukset tuskin ilmoittelevat itsestään kovin selkeästi missään.

      Monet kuntosalien vetäjät taistelevat kaltaistesi tuuliviirien kanssa vuodesta toiseen. Yrittäjän mielestä jäsenten on sitouduttava jäsenmaksuihin hamaan hautaan saakka. Mutta moni asiakas haluaisi katkaista laskutuksensa joka vuosi kesäajaksi kokonaan.

      Mutta Siperia kyllä opettaa. Vielä jonain päivänä nauramme ajatukselle, että joskus muinoin piti maksaa käyttämättömistä kanavapaketeista sun muista.

      1. >>Yrittäjän mielestä jäsenten on sitouduttava jäsenmaksuihin…

        Fiksu yrittäjä käyttää tätä hyväkseen. Pari päivää sitten kävelin kuntosalin ohi, jonka ulkomainoksessa luki suurilla kirjaimilla: ”Meillä sinun ei tarvitse sitoutua”.
        Jäi mieleen, vaikka en edes harkitse kuntosalini vaihtamista.

        1. Yrittäjä on fiksusti tunnistanut asiakaskuntaa yleisesti potuttavan epäkohdan.

          Olen ehdottanut kuntosaliketjun porukoille sitäkin, että he voisivat ihan hyvin myydä talvikauden pakettia jopa jonkin verran korotettuun hintaan niin, että kesät olisivat sitten vapaita.

          Tavallaan nyt jotkin salit niin tekevätkin, koska ne perivät jäsenyyden määräaikaisesta ”jäädyttämisestä” ylimääräisen maksun.

          1. Entäs jos vaan korottaa kuukausihintaa 1/12, ja julistaa että 1 kk vuodesta saa veloituksetta kun vaan ilmoittaa, joko tiskille, tai netin kautta, tai jopa mo-bii-li-lait-teel-la!!! Reilua, wau, ja puolet ei vaivaudu kuitenkaan katkaisemaan jäsenyyttään edes ilmaiseksi.

  2. Itse en tilaa lehtitaloilta mitään koska olen oppinut että tilauksen peruttaminen on aina käsittämättömän vaikea suoritus.

    Päinvastainen toiminta on jopa hämmentävää: Olen Skrolli -lehden (harrasteprojektista liikkeelle lähtenyt tietokone-kulttuurin julkaisu) tilaaja. Lehti pitää aina itse tilata joka vuodeksi erikseen, ei ole edes tarjolla automaattisesti jatkuvaa tilausta. Vuodenvaihteessa tulee meili että muista uusia tilauksesi, muuten lehden tulo loppuu.

    1. Totta, ei itsestään katkeava palvelu ole häävi sekään!

      Ilman muuta selkeintä olisi, että palvelun toimittaja kysyisi reilusti viikkoa tai kahta ennen tilausjakson loppua, haluatko jatkaa asiakkaana vai et. Luulisi noin yksinkertaisen asian onnistuvan miten pieneltä yritykseltä tahansa.

      1. Tuohon Skrollin systeemiin on vähän ristiriitaiset ajatukset.

        Nyt kun se on ainoa mikä noin toimii niin tuntuu mukavan ”reilulta ja erilaiselta”, mutta jos kaikki toimisivat näin niin varmaan itkisin netissä asiaksystävällisten jatkuvien tilausten perään.

    1. Mielestäni Uber hoitaa homman aivan oikein. Ei niinkään siksi, että se tienaisi ruuhka-aikana mahdollisimman paljon rahaa. Mutta kova hinta takaa, että kuskeja on silloin maksimaalinen määrä ajossa.

      Uber onkin käsittääkseni satsannut siihen, että se varoittaa korotetuista hinnoista aina vain selkeämmin. Ei sitten voi kukaan jälkikäteen mussuttaa, ettei tiennyt pelin henkeä.

      Sitä paitsi jokainen saa aina kokeilla onneaan perinteisen taksin kanssa – joita ei siis saa ruuhkahuippujen aikaan millään hinnalla. Saitureiden täytyy vain jonottaa ja luottaa onneensa.

      1. Tuohon oli kiinnostava huomio jossain sivustolla, että korkea hinta itse asiassa ei takaakaan sitä, että olisi maksimimäärä kuskeja ajossa – tai, tavallaan on, mutta ei siten, että asiakas hyötyisi siitä. Hintapiikkien aikaan nimittäin uberkuskit keskittyvät kaikken suosituimmille alueille, koska heidän ei kannata lähteä kauemmas hakemaan asiakasta, sillä hintapiikki saattaisi olla ohi siihen mennessä, kun kuski on ehtinyt mestoille. Tämä aiheuttaa sen, että suosituilla paikoilla mitään pulaa kuljettajista ei ole, päin vastoin on ylimäärä, kun taas sitten kaukana niistä paikoista asiakkaat eivät saa uber-kuskia yrittämälläkään.

        Kiinnostavaa, jos tämä on totta.

        1. Kiitos Anna, tämä oli mainio näkökulma. Se kuvaa hyvin sitä, miten vaikea on ennustaa yksinkertaisenkaan kannustimen todellista vaikutusta ihmisten käytökseen.

          Esimerkkisi muistuttaa erään asiakkaani tilannetta vuosien takaa. CRM-järjestelmän avulla alettiin seurata, että myyjät tekevät vähintään tietyn määrän asiakaskäyntejä. Alkuperäisten mittareiden perusteella tavoitteeseen päästiinkin aika pian.

          Ongelma oli vain se, että myyjät kävivät tosi ahkerasti vanhojen mukavien asiakkaiden luona. Mutta uusien hankalien ostajaehdokkaiden pakeille he eksyivät hyvin harvoin. Tällaista vaihtoehtoa ei vain kukaan tullut etukäteen ajatelleeksi.

        2. >>kaukana niistä paikoista asiakkaat eivät saa uber-kuskia yrittämälläkään.

          Olen ymmärtänyt, että Suomen taksilupasysteemi. on luotu tuollaisen tilanteen välttämiseksi.
          En kuitenkaan ota kantaa siihen, että onko Suomen systeemi hyvä vai huono.

          Mutta ehkäpä asiakkaan kannalta välttämättömien palveluiden ei kannata olla täysin bisnesvetoisia.
          ”Ai missä teidän talo palaa? Jaa Perähörkkölässä. Ei mene sinne tulla sammuttamaan, liian pitkä matka ja katteet jäävät turhan pieniksi. Me keskitytään kaupunkien keskustojen tulipaloihin.”

          Ehkä taksiakin voi pitää välttämättömänä palveluna. Jos vaikka asut julkisen liikenteen ulottumattomissa etkä omista autoa etkä ajokorttia. Tai asut kyllä kaupungissa, mutta olet liian huonojalkainen kulkemaan julkisilla.

          1. Taksi on varmasti tarpeellinen palvelu syrjäseuduilla(kin). Mutta se ei voi olla peruste sille, että sitten myös kaupungeissa on pidettävä yllä jotain muinaista bisneskonseptia, jos parempaakin olisi tarjolla.

            Kuten Osmo ”Ode” Soininvaara on hyvin sanonut, ei kaupungista pidä kieltää raitiovaunuja ns. tasa-arvosyistä vain siksi, ettei niitä syrjäseuduillakaan ole tarjolla.

            Jos maaseudulla tarvitaan perinteistä taksia, sitten sitä voidaan tukea erikseen. Mutta meille muille kilpailu tarjoaisi parempaa palvelua. Ei se ole mitenkään syrjäseuduilta pois.

  3. Samaan sössöön kuuluvat useat asiakaspalautekanavat.
    Verkkopalvelun perkele on kontaktilomake, jota asiakkaan/yhteydenottajan pitää täyttää kuin passihakemusta, mutta kun se lähtee eetteriin, ei lähettäjälle jää mitään käteen kuin toive siitä, että ehkä se meni sinne jonnekin.
    Fiksut erottuvat sillä, että tapahtumasta tulee kuittaus lähettäjän meiliin. Fiksuttomat sillä, että enterin jälkeen ruutuun lässähtää ”kiitos palautteesta” ja se oli siinä.
    Digilomakkeista tulee mieleen kirjekautiset kaikensyövät aloitelaatikot, joilla haluttiin viestittää, että kyllä me tosiaankin välitämme, vaikka todellakaan emme.

    1. Tottahan se on, että olemme kaikki oppineet epäilemään lomakkeita. Juuri siksi olen itsekin täydentämässä verkkosivujeni lomakkeita erillisellä kuittaussähköpostilla.

      Maagisen musta aukko -fiiliksen täydentää se, etteivät edes myyjät tai johtajat julkaise sähköpostiosoitteitaan (tai puhelinnumeroitaan). En voi välttyä ajattelemasta joka kerta, että ilmeisesti kaikenkarvaiset kyselijät ovat heille pelkkä riesa.

  4. Oma kokemus economistista on sama, ja hinnoittelu ja asiakaspalvelu on valitettavan usein tuollaista.

    Economistin tapauksessa loppu oli onnellinen kun kirjastolaitos ryhtyi jakelemaan sita ’ilmaiseksi’. Tilaaminen on hieman kompeloa helmetin kautta eika readeri ole yhta kateva kuin economistin oma buginen aplikaatio mutta hinta (0 euroa) kompensoi vaivan. Samaan hintaan saa muitakin julkaisuja ml forbes ja newsweek

  5. ”Olen aivan varma, että Fonecta menettää määräaikaisilla sopimuksillaan enemmän euroja kuin se kuvittelee pakkolaskutuksella ansaitsevansa.”

    Itse en ole ihan niin varma. Voihan olla, että moni fonectan tuotteista on niin susipaskoja, että asiakkaat haluaisi lopettaa ne samantien kokeiltuaan. Siispä paras tapa rahastaa asiakkaita on tuo kyseinen kikkailu, ja luottaa siihen että markkinainformaatio ei juuri välity. Osittain tuonkaltainen toimiikin juuri sen takia, että ihmiset eivät välttämättä pidä noista niin suurta meteliä, eli markkinainformaatio ei liiku.

    1. Pelkään tietysti samaa. Fonectalaisten on helppo nähdä asia tilastoistaan. Jos iso osa asiakkaista iskee hanskat tiskiin määräaikaisen jakson päätteeksi, viestin luulisi tulevan selväksi.

      1. Olen myös nähnyt sen, ettei Fonectan palvelusta ole yrityksellemme mitään hyötyä. Kaksi klikkausta ja 5 näyttöä kuukaudessa (200 % paremmin kuin edellisessä). Seuraavassa kuussa tj jatkoi palvelua, kun Fonectan myyjä soitti. Onhan sitä nyt pakko vielä puhelinluettelossakin näkyä…

  6. Hyviä näkökulmia! Hinnoittelu kertoo paljon johdon kyvystä tehdä pitkäntähtäimen ratkaisuja. Esimerkiksi IKEAa käsittelevässä kirjassa (Historieken om Ikea – Bertil Torekull) käytetään esimerkkinä kuinka tämä ruåtsalaisten ylpeys myy sateenvarjot sadepäivinä edullisemmin kuin muina päivinä. Yritys jopa pitää sadevarjot helposti asiakkaiden saavutettavana lähellä kassoja, markkinoi niitä näkyvästi jne..

    Luulen että tällainen maalaisjärjen vastainen toimintatapa onkin yksi olennainen osa Ikealaista kulttuuria; asiakas ei koe että häntä ryöstetään vaan Ikea pyrkii pitämään asiakkaansa mahdollisimman tyytyväisenä. Ajatus on että tyytyväinen asiakas maksimoi pitkällä aikavälillä Ikean tuoton. Esimerkiksi Ikean hodareiden hinnoittelu on osa samaa laajempaa palvelufilosofiaa sillä kylläinen asiakas todennäköisesti myös ostaa mieluummin kuin nälkäinen.

    Ei tule mieleen montaa suomalaista yritystä joka toimisi Ikean esimerkin periaattein. Totta kai ymmärrän yrittäjää joka haluaa maksimoida tuottonsa sillä hetkellä kun kysyntä räjähtää. Onhan tämä aika primitiivinen reaktio yrittäjälle, mutta ei välttämättä pitkällä aikajänteellä suinkaan kannattavin.

    Toisaalta asiakkaan rahastus silloin kun asiakkaalla on hätä aiheuttaa myös todennäköisen vastareaktion silloin kun asiakkaalla ei ole hätä, tai silloin kun asiakas on yrityksen näkökulmasta kultakimpale. Mikäli esimerkiksi pankki nauraa lainaa hakevalle nuorelleparille silloin kun ensiasunnon osto on pakottava, ei pankki voi kauheasti odottaa sitoutumista heiltä silloin kun ovat ehtineet kartuttaa varallisuutta pidempään (vai luuleeko pankki tosissaan että asiakas ei silloin kilpailuttaisi sijoitussalkkunsa hoitajaa aivan yhtä raadollisesti?). Toisaalta tällaisen nuorenparin tilanteen ymmärtäminen voi mahdollistaa hyvinkin pitkäkestoisen asiakassuhteen syntymisen pankille – asiakassuhteen jota kumpikaan osapuolista ei halua kovin helposti lopettaa.

    1. Sateenvarjojen kohdalla voi olla kyse muustakin. Kun ei sada, sataanvarjo ostetaan suunniteltuun tarpeeseen. Kun sataa, varjo voidaan ostaa tilapäisenkin tarpeen takia. Tällöin on hyvä, että varjo on halpa. Ikea luultavasti ajattelee ihmisten ostavan helposti halvan varjon parkkipaikan läpi kävelyä varten ja jättävän sen sitten vaikka varalle autoon.

      Ruoka menee juuri kuten kuvaat: asiakkaat ostavat enemmän jos viipyvät pitempään. Ruoka palvelee myös kauempaa tulleita. Peräkärrin kanssa 300km päästä tullut perhe luultavasti ostaa aika ison läjän jos päivä ei katkea nälkäisten lasten kiukutteluun.

  7. Mikähän olisi hyvä syy tällaisen rajoitukseen, jos ei pääse maksettuun koulutuspaikkaan?

    ”Esteen sattuessa koulutuspaikan voi luovuttaa toiselle samassa organisaatiossa työskentelevälle henkilölle.”

    Luulisin että asiakas on asiakas. Mitäs jos organisaatiossa ei ole kuin yksi yrittäjä, joka ei ehdi koulutukseen. Mutta kiinnostunut naapuri olisi ottamaan paikan?

    1. Viittaat ilmeisesti Ratekoulutuksen toimitusehtoihin, jotka koskevat avoimia koulutuspäiviä.

      Luulen, että käytäntö on syntynyt perin syntynyt asiakkaiden toiveesta. Yksi tulija on estynyt, joten paikalle on lähetetty samasta firmasta joku joutilaampi ”sijaiseksi”.

      Mutta on tosiaan hyvä kysymys, mitä väliä sillä on, mistä firmasta paikkaaja lopulta tulee. Tiedustelenpa tätä asiaa Sampo Korppoolta, joka on Ratekoulutuksen toimitusjohtaja.

  8. Silkka kusetus haisee tilanteessa, jossa asiakas luulee tehneensä peruutuksen, mutta se ei ollutkaan voimassa. Ruutu+-”palvelun” peruutus ei ollut mennyt läpi, koska ”Lopusssa aisakkaan tulee vielä kirjautua sisälle palveluun vahvistaakseen peruutuksen ja tämä on nähtävästi jäänyt tekemättä.”

    Reklamoin pitkän bugilistan kanssa aiheesta ja totesin, että hemmetin epäreilulta tuntuu. Vastauksena oli support-tyyppinen viesti, että tarkistapa selaimet, tyhjenna välimuisti jne. Ja loppuun maininta, että koska peruutus ei ole tullut ajallaan, on lasku täysin aiheellinen.

    Ihmettelen, että sosiaalisen median aikakautena yritykset viitsivät hermostuttaa asiakkaansa alle kympin takia. No, ny sain kostoni.

    1. Kuvaamasi kaltaiset fuck you -viestit jäävät aina yhtä tehokkaasti mieleen. Saa siinä yrityksen markkinointiosasto taas huhkia, että se saisi vahingon korjatuksi – siis jos se onnistuu enää koskaan.

  9. Aiheeseen hieman liittyen tuli mieleen Onnibussien kyljessä olevat valveutuneen kuluttajan älykkyyttä aliarvioivat hintamainokset: ”Kyyti alkaen 1€ (+varausmaksu 1€)”. Eikö kahden euron kyyti kuulostaisi rautatiemafiaan verrattuna jo tarpeeksi hyvältä diililtä?

    Toisaalta taas onhan kuluttajia ihan onnistuneesti höynäytetty esimerkiksi näillä korottomilla osamaksuilla, joista maksetaan koron suuruinen käsittelymaksu. Pitäähän nuoren merkonomin saada paperien ja kuittien käsittelystä palkkansa, kunhan finanssikonserni ei vain pääse vaurastumaan koronkiskonnalla.

    1. Tajuan mitä tarkoitat Joni. Mutta et ole tainnut huomata käytäntöä, jota tuo esitystapa tukee… Onnibussilla tuo ”jälkimmäinen euro” on kiinteä, ostitpa sitten yhden lipun tai sata lippua kerta-asioinnilla kaikille matkoille, jotka olet lyönyt lukkoon. Jos he tekisivät siten, kuin ehdotat lopussa, se ”jälkimmäinen euro” piilotettuna lipun hintaan (esim. MENO: Turku-Helsinki-Joensuu ja PALUU: Joensuu-Helsinki-Turku – johon tarvitset neljä lippua) tekisi sinulle 4€ lipun hintoihin lisää, vaikka ostaisit kaikki neljä lippua samalla asiointikerralla. Eli tuo esitystapa, joka Onnibussilla on – se kertoo, että ostatpa kerralla kuinka monta lippua tahansa, he ottavat verkkokaupan kuluihin vain yhden euron lippujen hinnan lisäksi. Luulen, että aika moni näkee parempana sen, että maksaa 1€ kassalla käymisestä sen sijaan, että maksaisi jokaisesta lipusta 1€ ylimääräistä.

    2. Jaa niin… Puhuitkin varausmaksusta, etkä verkkokaupan kassapalvelun maksusta, joka sekin on 1€. No paikkavaraushan ei ole pakollinen Onnibussilla. Eli jos sinulle riittää, että saat istumapakian sinulle sopivaan vuoroon, niin sitten et maksa sitä jälkimmäistä euroa. Mutta jos haluat varmistaa tietyn (vielä vapaana olevan/olevat) istuimet, niin se onnistuu sillä lisäeurolla. Siten vaikkapa 4-henkinen perhe voi päästä vierekkäisille istumapaikoille, jos autossa sellainen muodostelma on yhä vapaana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.