Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miten sossun jono saataisiin kuriin?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Espoossa sossun jono on venähtänyt sietämättömän pitkäksi. Paikallislehti Länsiväylä julkaisi hiljattain mielenkiintoisen otsikon:

”Neuvontaan voi jonottaa lähes sata ihmistä”

Eikö ongelma kuulosta aika yksinkertaiselta? Mutta tietenkin virkamies alkaa heti korjata asiaa täysin järjenvastaisilla keinoilla.

Mutta ei hätää, voin paljastaa ongelmaan hyvin simppelin ratkaisun. Se on helppo byrokraatinkin ottaa käyttöön vaikka heti. Lupaan, että sossun jono kutistuu ainakin puoleen saman tien.

70 vastausta

  1. Luulin videon puoliväliin asti, että tässä on joku kompa nyt kyseessä.

    Yleensä niin ytimekkäästi ja terävästi asian esittävä Parantainen toistaa ongelman lukuisia kertoja sen lisäksi, että se oli jo tekstissä kuvattu. Puhetahtikin vaikutti tarkoituksellisen hitaalle.

    Tämän olisi saanut siis tiivistettyä huomattavasti lyhyempään kestoon.

    Itse asia oli jälleen kerran naulan kantaan osuva toki.

    1. Joni, kiitos palautteestasi!

      Puhetahti oli tosiaan tarkoituksellisen hidas. Ilmeisesti myös toistoa jäi liikaa, mutta ei sekään tietenkään ollut vahinko.

      No, seuraavalla kerralla täytyy siis tiivistää esitystapaa selvästi!

    1. Video kesti runsaat 12 minuuttia. Mihin verrattuna se oli liian pitkä?

      A-studioon? Musiikkivideoon? Kummeli-sketsiin?

        1. Näin tulkitsin, kiitos palautteestasi!

          Mutta kysyin muustakin syystä. Nimittäin tämähän on samaa keskustelua kuin se, pitäisikö copywriterin kirjoittaa pitkästi vai lyhyesti. Siis aihe, jota on tässä blogissani puitu muinoin montakin kertaa.

          Vaikken siis nyt mitään myyntipuhetta varsinaisesti videolla vetänytkään, voisiko se kuitenkin olla pitkä, jos asiaa riittäisi? Ainakin jos se mahdollisesti pitkäkin jorina etenisi ripeämmin kuin tässä (ilmeisen junnaavassa) ensimmäisessä kokeilussani?

          Vai onko niin, ettei kukaan jaksa tuijottaa koneeltaan / tabletiltaan / kännykästään juuri mitään kovin pitkään? Siis kevyttä viihdettä ja/tai pornoa lukuunottamatta?

          Edelleen tästä seuraa kysymys, että olisiko (riittävän ripeästi spiikattu) podcast parempi muoto mahdolliselle hiukan pidemmälle tarinalle?

          1. Olisi kyllä. Podcast sopii pitkiin jorinoihin erittäin hyvin. Kuuntelen keskimäärin 1,5h päivässä äänikirjoja ja podcasteja, jos sama määrä pitäisi lukea tekstinä niin jäisi tekemättä.

          2. Juttelin eilen Tuomas Enbusken kanssa asiasta. Kysyin, mitä heppu oli oppinut, kun hän siirtyi radion puolelta telkkariin.

            Tuomas sanoi ensin yrittäneensä tehdä radiota televisiossa – siis ihan kokemattomuuttaan. Eihän se tietenkään toiminut ollenkaan.

            Hänkin käytti esimerkkinä twiittejä: kaikki sitä pidemmät kommentit menevät harakoille. Ja kaikki täytyy näyttää ruudussa, selittäminen ei toimi alkuunkaan.

            Totesimme sitten, että kaimani Sarasvuon monologit taas eivät toimisi televisiossa lainkaan. Mutta radiossa ne pelittävät oikein mainiosti.

            Tästä kaikesta voinemme päätellä, että harhauduin nyt tekemään radio-ohjelmaa (podcastia) kameran eteen.

            Ja toki siis puherytmin pitäisi olla jotain muuta joka tapauksessa.

      1. Video oli liian pitkä verrattuna sen asiasisältööön, jonka olisi voinut esittää 12 sekunnissa.

        1. Kokemukseni live-koulutuksista on aivan toinen.

          Pelkästään tämä yksinkertainen hinnoittelulla ohjaamisperiaate on yllättävän vaikea aihe. Sitä pitää jauhaa etu- ja takaperin. Silti osa varsin sivistynyeestäkin yleisöstä haraa vastaan.

          Näethän sen itsekin juuri siitä, miten huonosti poliitikot ja virkamiehet soveltavat hinnoittelua omissa hommissaan.

          1. Videolla asioita ei tarvitse toistaa samalla tavalla kuin live-esiintymisessä, koska ihminen voi ihan itse siirtyä videolla takaisin siihen kohtaan, mikä on vaikea ja kaipaa toistoa. Videolla asiat voi nimenomaan tiivistää, ellei ole aikomus tehdä viihteellistä, tarinallista ja juonellista elokuvaa.
            Silti: Hyvä alku videoviestinnän saralla! Asiahan tuli selväksi jo 5 minuutin kohdalla.

  2. Toi Vimeo video oli todella rankka episodi. Minulta kesti yli puolituntia monessa jaksossa saada pätkät katsottu läpi (YouTube pelaa kaksi video rinnalla sujuvasti) ja yli sekuntin lip-synch virhe oli ikävä. En ole varma jos olisi minun tai kenenkään muun aika siihen tarvinnut uhrata.

    Vielä lisäksi en ole varma jos on satiirista kysymys, ei ollut mitään hymy tai lainaus merkkejä näkyvillä ja puhe tyyli oli ihan ’straight up’ että en siitäkään voisi kuvitella pilaa (ellei olisi ollut englantilaista tummaa huumoria).

    Mutta jos kuvitellaan että idea on tarjottu hyvällä tahdolla:

    Kirjastot ja parkki järjestelmät ei todella liity tähän ongelmaan. Vaikka Jarin idea mahtaisi hävittää ne jonot (pariksi viikoksi) ei se olisi ongelmaa ratkaissut joka on palvelun pula. Kanadassa on pitkä aikaa sitten tutkittu ja todettu että parkki paikkojen hinnoittelu on suht-koht tehokkain jos käytännössä on kokoajan 80% paikoista käytössä. Siis asiakkaille on aina valmis paikka ja hinta on säädetty niin että asiakkaat on tyytyväisiä palvelun maksamiseen. Kirjaston lisä palveluilla on pieni marginaali hinta niin hinnoitus voi valita aika vapaasti.

    Nämä palvelut on vapaaehtoisia verrattuna sossussa vierailu joka on elinkeino asia lähes jokaiselle. Tietysti voisi kuvitella että jotkut vierailut on turhia tai ei kiireellisiä (jotka mahdollisesti hylättäisi, yhdistettäisi tai lykättäisi) mutta monet pitää suorittaa, maksoi tai ei ja sillä päivällä kun on mahdollisuus jonottaa.

    Mitenkä tulisi sinulle mieli jos pankki pyytäisi herra yrittäjältä EUR250 pankissa vierailusta kun jonot pitää lyhentää, vaikka asia on tärkeä tai ei, ja vaikka jos he myöntää virheen tehneen ja silloin maksaa EUR500 takaisin. Aika veikkaus. Sossu jonossa odottajille se EUR50 tuntuu aika rankalta.

    Minä kyllä kuvittelen että byrokratian vähentäminen voisi olla se rehellinen ratkaisu. Se kansan palkka keskustelu kyllä ottaa kantaa näissä asioissa mutta ilman sitäkin voisi selventää järjestelmää. Jos laskisi niitten vierailujen hinnan ja katsoisi ne asiat jossa vierailu on kalliimpi kuin hallituksen säästö jos ei ottaisi niihin asioihin kantaa niin siinä voisi säästä joustamalla ja ei tulisi vierailuun tarvetta. Miksi Sosiaali turva toimiston pitää asiakkailta kerjätä TE toimiston lauontoja ja VALOKOPIOIDA tilasto kortteja vaikka on saman asiakkaan palvelussa? Miksi pitää Kelan lausuntoja kerätä ja toimittaa Sossulle vaikka kaikki tieto liikkuu kuulemma sähköisesti? Miksi Sossulle pitää vero lomakkeet toimittaa, eikö nämä ole julkisella palvelimella tiedossa? Kaikki nämä on ajan tuhlausta, minä kuvittelen että 90% antaisi luvan tietojen siirtämisestä (jos ei ole jo lailla luovuttanut vastatahdon). Jokainen sääntö joka vähennettäisi säästäisi rahaa ja toisi mielen iloa kaikille (siis jokaiselle suomessa asuvalle) kuin asiat sujuu paremmin ja halvemmin.

    Tietysti jos sosiaali turva ja kansan eläke palvelu tapahtuu samassa paikassa niin joku määrä tästä soutamisesta kyllä vähentyisi, toivotaan parasta.

    Anteeksi rankasta palautuksesta mutta en tuonkaltaista mielipidettä sinulta odottanut.

    1. Kuulostaa ihan siltä kuin olisin aseella uhannut, että joudut nyt katsomaan tämän nauhoitukseni. Mutta ehkä se pitää tulkita kehuksi, jos pidät jorinoitani niin oleellisena osana viikko-ohjelmaasi.

      Vastaavasti toivoisin, että tiivistäisit omia kommenttejasi. Ne ovat yleensä aina niin pitkiä, etten oikein tahdo jaksaa lukea niitä kokonaan.

      Mitä tulee tuohon itse aiheeseen, huomattavasti useammat ilmaiset asiat pitäisi hinnoitella. Vasta silloin näkisimme, miten tärkeitä ne oikeasti ovat kullekin.

      Sossun pomolla olisi tosin sekin mahdollisuus, että hän pidentäisi jonoja entuudestaan. Jonottaminenkin on hinta. Mutta se on sikäli huono idea, että silloin myös todelliset avun tarvitsijat kärsisivät.

      Aikaisemmin olin sitä mieltä, että pääkaupunkiseudulle suunnitellut tietullit ovat ihan älytön ajatus. Mutta tuo Kuitinmäen pysäköintipaikka sai mieleni muuttumaan.

      Uskon, että tienkäyttömaksut ohjaisivat autoilijoiden käytöstä järkevämpään suuntaan. Olen siis kääntänyt takkiani. Kannatan tietulleja!

      1. Siis nopeasti sanottu sinä toivot että me seuraajat sanomme kyllä tai ei sinun lausunnoille. No minä sanon ei tälle.

        1. Kiitos Kalle!

          En vain saanut selvää, mikseivät sossun palvelut voisi mielestäsi olla maksullisia. Eihän kukaan tarvitse omaa rahaa sen enempää kuin ennenkään.

          1. Minusta tulee tällainen esimerkki mieleen. Vessassa pitää ostaa oma vessapaperi. Siis, jos vessassa pitää käydä ei se paperi ole vapaaehtoinen lisävaruste. Kyllä voisit jo kuvitella että sossulla käyminen on monen henkisen ja logistisen kynnyksen takana köyhillä ihmisillä. En ihan ymmärrä miten rääkkääminen parantaisi asiaa kenellekään.

          2. Suomalaisten viranomaisten pitäisi edellyttää monilta ihmisryhmiltä paljon enemmän vastineeksi siitä, että maksamme heidän elantonsa.

            Esimerkiksi tukien siirtäminen Kelan maksettavaksi on aivan nurinkurinen järjestely.

            Kuten Talouselämän toimittaja Olli Ainola hyvin kirjoitti, puolueiden mielestä kansalaisen pitäisi saada tukensa vaikka kännykkäsovelluksella ja mihin maailmankolkkaan tahansa.

            Nyt on taas joidenkin sinisilmäisten maailmanparantajien ajatus alkanut kiertää aivan väärään suuntaan. Tästä pelleilystä ei todellakaan hyvä seuraa, sanokaa minun sanoneen.

          3. Aiempaan vastaukseen ei tullit kunnolla vastattu pitkän selityksen moitiskelun pelosta ja sitten unohdin. Nyt tuli mieleen vastata vaikka menee pitkäksi.

            Halusin lisätä että en tuntenut ollenkaan uhatuksi, vain pettyneeksi, tähän asti olen nauttinut kirjoituksista ja melkein aina ollut samalla puolella asiassa. Video ei pelannut hyvin niin kesti pitkän ajan kuunnella läpi.

            Tämän asian kuvittelen sinun väärin ymmärtävän. Ehkä et ole tutkinut käytäntöä tarkemmin, henkilöt sossun jonossa ei ole siellä vapaa ehtoisesti, ne on siellä pakosta. Ne jotka ei ole siellä (koska on mahdollisuus jäädä pois jonosta) on kotona kun eivät syystä tai toisesta halua jonottaa tai kerjätä apua.

            Mitä sinä, Jari, tekisit jos ei olisi työpaikkaa, säästöjä eikä omaa kotia ja kuvittelet että lapsesi olisi hyvä päästä johonkin urheilu harjoitukseen tai askartelu hommiin?

            Älä kuvittele että olisi helppo lähteä yrittäjäksi, säästöjä ei ole ja työmarkkina tuki katkee jos yrität yrittäjäksi. Työpaikkaa ei helpolla löydä jos on yli tai ali koulutettu, yli ikäinen tai ali kokenut. Helpoin olisi lähteä Ruotsiin tai Irakiin sillä toivolla että sosiaali tuki olisi saatavissa. Toisin voisit kannustaa suomen peruslain luvattua elämis tukea sillä tavalla että se maksaisi kansalle mahdollisimman vähän järjestää (vastikkeeton, ei virka miehiä tarvita) ja kannustaisi kaikkia halukkaita parempaa kaipaamaan ja toteuttamaan (siis melko jokaisen) ja ilman kynnyksiä aloittamaan yritystä, freelancesamaan, pätkä töihin, vapaaehtoiseen työhön, taiteilijaksi tai muuhun arvon luomiseen.

            Ainoa menetelmä joka ratkaisisi kriittisen Jarin, työttömän Jarin ja perus lain tavoitteet on juuri se kansan palkka joka VAHENTÄÄ riippuvuutta. Nykyaikaiset kannatus loukut on se todellinen pelleily ja niistä on jo huono seuraus todettu, haluatko vieläkin niitä kannustaa.

  3. Olet selvästi parempi kirjoittaja kuin puhuja. Tuon saman asian lukemiseen ei olisi kestänyt kuin muutama sekunti.

      1. Eikö ole kiinnostavaa sinänsä, että nyt esitystapani näköjään imi kaiken hapen itse asialta?

        Mutta kiitos palautteestasi, otan siitä nyt opiksi!

    1. Olen hyvin tietoinen, että video on tuhannella tavalla epätäydellinen. Mutta jostain on tämäkin homma aloitettava.

      Ehkä seuraava on sitten jo pykälän parempi. Ja sitä seuraava taas vähän jne.

      Sitä paitsi hitaasti puhuminen on vaikeampaa kuin nopeasti pajattaminen. Ja suu kiinni kameraan tuijottaminen vasta vaikeaa onkin – ainakin minulle.

      Ehkä muilta tuo kameralle esiintyminen sujuu luonnostaan, mutta minulta ei. Siis siitä huolimatta, että kuvittelen olevani toisaalta ammattiesiintyjä siksi, että käyn vetämässä koulutuksia ja puhumassa livenä noin satana päivänä vuodessa.

      Huomiosi on joka tapauksessa ihan oikea. Videon käsikirjoitus näytti etukäteen tosi lyhyeltä. Mutta puhuttuna asiaan meni pirusti aikaa – vaikka kuvaa jäi leikkauspöydällekin vaikka kuinka paljon.

      Olen muuten sattumalta menossa tänään Maikkarille tv-ohjelman nauhoitukseen Tuomas Enbusken vieraaksi. Aikaa on vain 20 minuuttia. Meitä vieraita on kaiken kukkuraksi kaksi.

      Jos siis aion saada jotain sanotuksi, joudun kyllä tiivistämään asiani tosi napakaksi.

  4. Jari, ota saamasi palaute lahjana. Se on katsojien spontaani kokemus. Jaan osin nuo mielipiteet. Ei ole helppoa tehdä luontevaa videota itsekseen.
    Erittäin hyvää on se, että olet ylittänyt suuren kynnyksen ja tullut ulos videolla. Moni ei ole.
    Kirjoittajana olet kokenut, sanavalmis, kiitetty ja palkittukin. Videolla et vaan ole vielä samalla tasolla. Viides tuotantosi tulee näyttämään jo ihan erilaiselta kuin eka. Kokemusta on.
    Arvaan, että kommentoijien arviointikokemus perustuu lähinnä katsojan rooliin. Siksi palaute on koko lailla vilpitön ja antaa suunnan kehityspotentiaalille. Huomasit varmaan itsekin, että palaute keskittyi raameihin, ei substanssiin.
    Odotan innolla seuraavaa videopostaustasi.

    1. Otan mielelläni (tai salaa itkeskellen) vastaan kaiken palautteen asioista, joihin voin itse vaikuttaa.

      Mutta esimerkiksi siihen en voi vaikuttaa, jos joku päättää käyttää aikaansa blogini parissa ikään kuin vasten tahtoaan.

      Ajattelin jo etukäteen, että eiköhän tuo video muutaman vuoden päästä ole silkkaa komiikkaa – siis jos ei se ollut sitä jo nytkin.

      Veikkaan, että aika pian itseäkin naurattaa, kuten useimpia meistä ikivanhojen tuotostensa parissa.

  5. Kelpo alku Jari. Videoviestit ovat mainio tapa välittää haluamaansa sanomaa. Vaikka ei pitäisi koko miehestä ja hänen edustamastaan suunnasta, suosittelen lämpimästi tutustumista Donald Trumpin videoviestintään. Elekieli on huippua ja vaikka itse sanoma olisi kuinka huttua, tulee se niin vakuuttavalla tyylillä ja äänenpainolla ettei ole ihme, että hän on huippusuosittu. Harjoitus tekee mestari, voin sanoa kokemuksesta.

  6. Valitettavasti video oli, kuten jo monesti mainittu, liian pitkä, se ei tuntunut etenevän ja jauhoi liikaa samaa asiaa. Ei muuta kuin katsomaan oppia tämän päivän bloggareilta, vloggareilta ja tubettajilta miten asia esitetään tiivistetysti! Mutta tietenkin hienoa ja hatunnoston arvoinen suoritus että myös seniori yrittää pysyä kehityksen mukana 🙂 Seuraavaksi periscope tai snapshat?

    Mitä tulee itse sisältöön niin kansalaispalkka tai kannustinloukkujen purkaminen yleisesti voisivat toimia ratkaisuina tilanteen korjaamiseen. Tuskin se TE-toimiston johtaja kuitenkaan voi asialle tosiaan tehdä oikein muuta kuin lisätä väkeä. Poliitikkojen tehtävä taitaa olla koko toimintamallin muuttaminen. Pahoin pelkään että TE-toimistojen lakkauttaminen eli niiden siirtyminen maakunnille tuskin itse ongelman ytimeen eli työttömyyden vähetämiseen vaikuttaa.

    Lisäksi tuosta videoklipistä saa käsityksen/vaikutelman että TE-toimistot olisivat yleisesti ottaen lisänneet työntekijämääriään. Fakta on että työntekijämäärä on tippunut 600:lla viimeisen viiden vuoden aikana kun taas TE-toimistojen asiakasmäärä on noussut yli 800 000 vuodessa. TE-toimistojen työntekijämäärä on puolestaan n. 3000.

    Siitä olen samaa mieltä kanssasi että jonkun muuttaminen maksulliseksi tuntuu olevan Suomessa älyttömän vaikeaa, eikä Suomessa tunnuta ymmärtävän edes pienen maksun (kirjastomaksu) hyödyllisyyttä kaikille. Esimerkiksi korkeakoulujen asettamat maksut ETA-maiden ulkopuolisille tuntuvat olevan vasemmalle siivelle kovin vaikeaa hyväksyä. Ikään kuin Suomen maksuton koulutus olisi jonkinlaista kehitysapua. Vastaavasti opintojen muokkaaminen lainapainotteisempaan suuntaan voitaisiin nähdä lähtökohtakysymysten (hyvä perhe/huono perhe) sijaan sellaisena että opiskelu nähdään investointija josta mahdollisesti saadaan tuotto myöhemmin (itseään kiinnostava työ, korkeampi palkka jne.). Tällä hetkellä on liikaa ihmisiä joita opiskeltava ala ei juurikaan kiinnosta, mutta opiskelu on kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttyä. Näiden opiskelijoiden suhteen uusi malli jossa opintolainaa saadaan ”anteeksi” jos on valmistunut tavoiteajassa ja lainaa maksetaan takaisin vasta kun on töissä (miksei sama pätisi myös ETA-maiden ulkopuolisiin?) kuulostaa huomattavasti fiksummalta.

    1. Kiitos Tumpe, mutta luulen, että nimenomaan EN aio ottaa oppia ”tämän päivän bloggareilta, vloggareilta ja tubettajilta”.

      Enkä varsinkaan bloggareilta, joista 99 prosenttia ei koskaan saa blogilleen minkäänlaista yleisöä.

      Tarkoitan tällä, että ellen keksi jotain omaa tapaani hyödyntää videoita, ne saavat mennä mieluummin kokonaan. Sikäli kuin mitään ”omaa” nyt on olemassakaan.

      Tosin en ole videoprojektiani käynnistänyt ensisijaisesti blogia varten lainkaan. Tavoite on muualla, mutta siitä ehkä joskus toiste enemmän.

      TE-toimistoista: Nythän koko tämä sossukuvio on muuttumassa rajusti niin, että hallitus on päättänyt jo pari vuotta sitten siirtää koko sosiaalituen maksamisen Kelan puolelle.

      Toimittaja Olli Ainola kirjoitti asiasta mainiosti Talouselämä-lehdessä 29/2014: ”Kelasta tehdään tukien spotify.”

      Syynä tähän on se, että kuntien tukiluukulla asiointi ”stigmatisoi” äänestäjiä. Jopa puolet tukiin oikeutetuista ihmisistä ei kehtaa hakea sossusta rahaa, vaikka olisi siihen oikeutettukin.

      Idea on alkujaan peräisin Kepulta ja vihreiltä. Demareiden peruspalveluministeri Susanna Huovinen valehteli pokkana, että kuvio säästäisi tukimenoja.

      Todellisuudessa se kasvattaa tukia ainakin 300 miljoonalla eurolla.

      1. Ehkä tietty nöyryys olisi paikallaan. Tuo ensimmäinen video vain näytti ja kuulosti seniorin tekemältä. Edes alkeellinen benchmarking olisi ollut paikallaan ja sen olisi voinut tehdä niistä 1%:sta kritisoimiasi bloggaajia.

        Tämä on isompikin ongelma teissä suurissa ikäluokissa, ei vain ymmärretä että nuoret nyt vain ovat joissain jutuissa aivan helvetisti parempia

        1. Mikä oli siis videoni tavoite? Mikä meni pieleen tavoitteeseen nähden? Ilman näitä pieniä yksityskohtia kommenttisi jää valitettavasti roikkumaan ilmaan täysin tyhjän päälle.

          Mitä tulee tuohon vertailuusi isoihin ikäluokkiin (joihin en kuulu), se nyt on täyttä soopaa. Mainitse yksikin konkreettinen asia, jossa jokainen nuori on muka ylivoimainen jokaiseen viisikymppiseen verrattuna jostain sukupolveensa liittyvästä syystä.

          1. Tiedät kyllä hyvin että omat tavoitteesi videolle tiedät vain sinä itse. Ja hyvä jos olet tavoitteisiisi päässyt. Voihan tavoitteena olla ollut vain videon tekeminen ja editoinnin harjoitteleminen ja hyvä niin! Mutta ainakin itse kun aloitin yli 15-vuotta sitten videoiden kuvaamisen ja editoinnin harjoittelemisen niin pyrin ottamaan mallia kokeneemmilta ja osaavammilta kavereilta. Kovassa syynissä oli ainakin siihen aikaan kovimpien ammattilaisten tekemät vastaavat videot, ne jotka kaikki alan harrastajat tiesivät. Siihen aikaan kalustoissa oli kyllä älyttömät hintaerot niin sillä oli vaikutuksensa myös lopputuotteen laadussa. Yksi syy oli että olin yksinkertaisesti paljon huonompi kuin he, niin itse tekemisessä kuin myös kuvaamisessa että editoinnissakin. Itselleni ei vain tullut mieleenkään että EN MISSÄÄN NIMESSÄ ottaisi oppia siinä asiassa pidemmälle edenneiltä ammattilaisilta. Ja voin sanoa että netti oli jo silloin paikka jossa kyllä sai kuulla palautteen sensuroimattomana 😀

            Tämä on turhaa toistoa mutta blogin kuluttajan näkökulmasta video vain oli pääsääntöisesti turhan verkkaisesti etenevä vaikka itse pointin olisi voinut kyllä tiivistää jo huomattavasti lyhyempään klippiin. Jos yhtään katsot hyvien nuorten bloggaajien videoita niin huomaat kyllä eron; pääpointtiin mennään hyvin nopeasti. Uskon että nämä bloggarit ovat tajunneet tämän kulutuksen lyhytjänteisyyden erinomaisen hyvin. En ole välttämättä sitä mieltä että tämä kehitys on hyvä (vrt. Twitter, klikkijournalismi), mutta näyttää siltä että aika monelle kuluttajalle lyhyet formaatit näyttävät toimivan.

            Tiedät hyvin myös että tuohon jälkimmäiseen kysymykseen ei löydy vastausta vaan tottakai pitää tehdä yleistyksiä ja kollektiiveja tulkintoja. En muutenkaan pidä kovin relevanttina että verrattaisiin esim. yksittäistä 60-vuotiasta tekniikan tohtoria johonkin syrjäytyneeseen nuoreen tai vice versa.

            Mutta sanotaan näin että jos otetaan fyysiset kyvyt pois niin nuoret (tässäkin tietenkin riippuu minkälainen kvantiiliväli otetaan analyysiin mukaan), mutta otetaan nyt esimerkiksi nykyiset 18-vuotiaat-x-sukupolvi (vuoden 1977- jälkeen syntyneet), niin on ihan luonnollista ja upotetut kustannukset/koulutusinvestoinnit mukaan luettuna ihan positiivistakin että ainakin kielten osaaminen on parantunut. Tällä tarkoitan että yleisesti ottaen nuoret osaavat enemmän kieliä ja ennen kaikkea nuoret ääntävät vieraita kieliä paremmin. Tähän on tietenkin luonnolliset syynsä sillä esimerkiksi nykyisillä yli viiskymppisillä ei nuorina ollut samanlaisia virikkeitä tai ehkä aikaakaan vieraiden kielten opiskeluun. Totta kai tämä on enemmän tottumis- kuin kykykysymys sillä nuoremmille esimerkiksi englantia on tullut korviin huomaamattakin televisiosta, leffoista, netistä, videopeleistä, youtubesta jne.

          2. Niin, aloitin koko tämän projektini juuri kuvaamallasi tavalla: soitin parhaalle tuntemalleni ammattilaiselle ja pyysin hänet konsultoimaan. Ja hyvä niin, koska sain todella paljon arvokkaita neuvoja.

            En kuitenkaan keksi montakaan (tai itse asiassa yhtään) bisnekseni kannalta tärkeää asiaa, jossa paras asiantuntemus löytyisi joltain nuorelta. Käännyn mieluummin sellaisten konkareiden puoleen, joilla on jo jotain näyttöä ja tuloksia.

  7. Alun jauhaminen antoi viitteitä siitä, että ratkaisusi on asioiden tiivistäminen eikä eestaas jappaaminen. Eli että sossun päätöksiin olisi olemassa tietty, selkeä (tuotteistettu/palvelumuotoiltu) malli, jolloin tekemiseen ei mene kauan aikaa. Mitä nopeampia päätöksiä sossun tyypit tekee, sitä halvempaa se on per päätös ja sitä enemmän jää rahaa jaettavaksi. Noin ajattelen maalaisjärkipohjalta.

    1. Olet tietysti oikeassa, mutta suunta tulee luuultavasti olemaan aivan päinvastainen.

      Kun tukien maksaminen siirretään Kelan puolelle, sossun porukka pääsee keskittymään entistä hankalampiin tapauksiin – eli homma hidastuu entisestään.

      Nimittäin yhtään sosiaalitädin virkaa ei Kela-uudistuksesta huolimatta olla lakkauttamassa (Talouselämä-lehden 29/2014 mukaan).

  8. Olin vastikään live-kurssillasi. Sinä olet puhujana tehokas, nopea, hauskakin. Tällä videolla et vain ollut oma itsesi. Puhu sille kameralle samalla tavalla kuin puhut kurssilaisillesi; nopeammin, energisemmin.
    Itse olen aika allerginen videoille. Sen selitän sillä, että aikaani menee minuuttitolkulla kekittyneeseen kuunteluun ennen kuin saan selville, onko tässä minulle mitään. Sen sijaan tekstistä voin päätellä aika nopsaan, kannattaako siihen syventyä. Siksi videon tulee olla lyhyt ja tehokas, 1-2 minuuttia. Sinä osaat tehdä sen varmasti iskevästi. Selitykset ja taustat sitten tekstinä…

    1. Kiitos Oili kommentistasi. Mietin itsekin, että jorinani on monin paikoin aika väsähtäneen oloista. Siis energiaa puuttuu ihan selvästi.

      Mutta kun kaikki tuntuvat olevan suloisen yksimielisiä siitä, että videon pitää olla pituudeltaan minuutista kolmeen, epäilykseni heräävät heti. Missä se ”oikea” pituus on määritelty?

      Sen toki uskon, ettei nauhoitukseni sisältö nyt kantanut edes minuuttia. Mutta se on yksi asia, videon kesto on ihan toinen juttu.

  9. Lueskelin jostain hiljattain, että tehokkain (resurssimielessä) jonotusmenetelmä ihmisille olisi LIFO (Last In First Out) nykyisin suositun FIFO:n (First In First Out) sijasta. Kuulostaa aluksi älyttömältä, mutta tutkijoiden mukaan on selvästi tehokkain jonotusmenetelmä. Systeemissä viimeksi jonoon tullut palvellaan ensin. Jonot lyhenevät, kun ihmiset tietävät että jonossa ei kannata turhaan odotella ainakaan pitkään. Kontaktit jakautuvat tasaisemmin.

    1. Kiitos Andy, kiinnostava havainto! Hauska demo hiukan samasta aiheesta löytyy Mythbustersin jaksosta, jossa äijät testasivat kuutta eri tapaa täyttää matkustajakone mahdollisimman nopeasti.

      Huvittavaa kyllä, perinteinen ”takaa eteen” -täyttösysteemi oli kaikkein hitain! Se hävisi nopeimmalle tavalle 24 minuuttia, mikä on ihan järkyttävän paljon tuhlattua aikaa.

      Lopulta kaikkein nopein tapa oli systeemi, jossa porukka meni koneeseen sekavassa järjestyksessä – siis ilman, että kenelläkään oli nimettyä paikkaa.

      Ongelma tuossa nopeimmassa käytännössä oli vain se, että matkustajat eivät pidä siitä alkuunkaan.

    2. Tämä vaan siirtäisi jonottajat ulos, siis kuten haluttaisi tilastojen parantamiseen.

      Ei se vähentäisi köyhien tarvetta mitenkään, säästäisi lämmitettyä aula tilaa hyvin niin voisi lisätä virkamies luukkuja.

  10. Hei Jari,

    Onnea ensimmäisestä (!?) videobloggauksestasi :-).

    Minulla tuli siitä assosiaatio Hannu Karpoon (Karpolla on asiaa- ohjelma) :-D. Varmaankin verkkaisen esitystavan johdosta.

    Tsemppiä!

    ps. Tätä sun blogia on aina ilo lukea! Kiitos siitä!

    1. Kiitos Riikka, kyllä tämä oli ensimmäinen videobloggaukseni. Ei se tosin mennyt ihan putkeen, mutta veikkasinkin epäonnistumisen/onnistumisen todennäköisyydeksi ehkä 60/40 tai 70/30.

      Päätin silti jättää viilaamiset aika vähiin, koska muuten synny mitään valmista koskaan. Saarnaanhan omille projektiasiakkailleni sormi pystyssä koko ajan, että tähtäimessämme on aina epätäydellinen suoritus.

      Aikanaan kirjoitin tähän blogiin noin sata juttua ennen kuin sain niihin ensimmäistäkään kommenttia. Tämä videovaiheen startti keräsi reaktioita – ja erittäin hyviä neuvoja – sentään jo ihan eri tavalla!

  11. Aloitetaan positiivisesta palautteesta. Video on hyvin tehty, kuvattu ammattimaisesti, valaistu kivasti, colorgradettu sopivasti ja äänitettykin ihan ok.
    Mallikin (Jari) on aseteltu uutistenlukijamaiseksi ja vaikka hän katsoo silmiin, niin ei tule papin saarna mieleen.

    Sitten rakentavan kritiikin pariin:

    Nyt taukoja on liikaa ja esitystyyli on kuin livetilaisuudessa. En epäile etteikö tämä toimisi livetilaisuuksissasi, mutta videossa se ei nyt toimi.
    Toisin kuin katsomossa istuva kuulija, videon katsoja ei omaa todennäköisesti ennakko-odotuksia, ja on siksi luultavasti epämotivoituneempi kuuntelemaan.

    Hän ei myöskään voi katsoa ympärilleen kuten luentosalissa ja on täysin videon viihdyttävyyden armoilla. Toisin kuin luentosalista, youtubesta pääsee pois painamalla ruksia (itse jaksoin 2.40 asti). Luentosalista ei kovin moni suomalainen uskalla edes lähteä. Nekin jotka lähtevät häpeävät silmät päästään.
    Siksi luentosali on paljon armollisempi kuuntelijoille.

    Tauot olivat tämän videon kivisimmät kohdat. Ne olivat vaivaannuttavia ja niistä jäi epävarma olo. Puhujasta näki, että kuvaus ei tuntunut luontevalta. Se näkyi taukojen lisäksi ilmeistä, tai niiden erilaisuudesta.
    Itse kuvaan tällaisia samantapaisia haastatteluvideoita pörssiyhtiöiden brändeille täällä Australiassa ja tapaan nämä luontevuushaasteet miltei joka kuvauksissa. Monet kuvattavat kun ovat insinöörejä tai muuten jäykkiä herroja.

    Pääsemme niistä usein eroon sillä, että heitämme scriptit roskikseen ja pyydän puhujaa kertomaan asian minulle, niin kuin olisimme ystäviä. Markkinointiassari katsoo sivusta, että oikeat asiat tulee sanottua.
    Tämä saa usein ihmisen luontevammaksi: hartiat laskeutuvat, katse ei ole enää jännittynyt ja kasvoille syntyy ilmeitä ja karismaa. Katsoja ikään kuin näkee videolla, että miltä puhujasta tuntuu.

    Paras katsekohtikameraa/Priest preaching video minkä olen nähnyt, on tämä: https://www.youtube.com/watch?v=QaqpoeVgr8U

    Tuon videon jälkeen koko Australian armeija tutisi. Kenraali ei ole teennäinen, ei jännittynyt eikä pakotetun oloinen. Hän on luonteva, asiallinen, vakuuttava mutta silti vihainen. Tällaisia videoita olen odottanut Suomenkin päättäjiltä, kun aihetta on ollut, mutta ne ovat jääneet vain haaveeksi.

    Parannusehdotuksia:
    1. Kokeile tuota kaverillepuhumistekniikkaa.
    2. Kokeile miltä näyttää kun et puhukaan kameralle, vaan hieman sen ohi (haastattelutyyliin). Se toimii usein asiantuntijakontekstissa.
    3. Kokeile laittaa musiikkia taustalle. Musiikki on kaikki kaikessa! Äänetön video on todella vaarallinen, koska kuten aiemmin mainitsin, se jättää ihmisen vain äänen ja katseen armoille. Ja jos et ole yhtä vakuuttava kuin Australian armeijan kenraali, niin moni painaa ruksia.
    4. Kokeile eri asettelua. Mitä jos olisitkin keskellä, jolloin sivulle ei jää tilaa. Tila on kätevä jos sitä käyttää johonkin (esim kuvat ja videot), mutta nyt se oli tyhjänä ja siksi turhaa. Tai laita sitten sinne tyhjiöön vaikka kukkia, tietokone tai muuta mikä sopii asiaasi.
    5. Kokeile kuvata video seisten. Käytä käsiäsi ja muuta body languagea.
    6. Kokeile pull in – pull out tekniikkaa. Eli ensin isompi shotti jossa näkyy sinua enemmän ja sitten close up, kun haluat painottaa asioita.
    7. Kokeile käsivaralta kuvattua haastattelua. Se luo autenttisuutta!
    8. Kokeile kuvata jossain muualla kuin studiossa. Tässäkin videossa olisi ollut mahtavaa jos taustalla olisi ollut sossun toimisto. Vielä kun olisi näkynyt se jono..

    Tässä videossa on hyviä esimerkkejä asettelusta. Videon äijäkin on vakuuttava, koska hän on keskellä, seisoo ja käyttää käsiään.
    https://www.youtube.com/watch?v=E26xv-bZfUU

    Vielä yksi yksinpuhumisvideo, jossa näkee monen pienen asian vaikutuksen: musiikki, asettelu, väri-ilmapiiri (colour grading), tahti, puhumistyyli, kasvojen ilmeet ja tietenkin kuvausympäristö. Monelle viskijuojalle tuo 5 minuuttia tuskin edes tuntuu pitkäveteiseltä – koska kiinnostusta aiheeseen on.

    https://www.youtube.com/watch?v=MnSIp76CvUI

    Ps. Laitan sinulle Jari muutamat omat haastatteluesimerkit sähköpostiin, ehkä saat niistä jotain inspiraatiota!

    1. Tuhannet kiitokset Ville, jaksat aina yllättää sieltä maapallon toiselta puolen: tämähän oli jo kokonainen videokurssi pähkinänkuoressa!

      Koko tässä videoprojektissani on (ainakin toistaiseksi) yksi perusvaatimus: sen on hoiduttava niin, että teen kaiken yksin!

      Toisin sanottuna käsikirjoitan, kuvaan, esiinnyn ja editoin itse. Vain musiikin ostan ulkoa.

      Tässä ruodittavaksi heittämäni raina onkin ensimmäinen kuvaamani ja editoimani video ikinä. Avasin Adoben Premieren ensimmäisen kerran muutamia päiviä sitten ja aloin ihmetellä, miten sillä tehdään hommia.

      (Tietysti ulkopuolinen konkarieditori olisikin runtannut katkelman 2 minuuttiin julman rauhallisesti.)

      Syynä ei ole se, etteikö Suomesta löytyisi alan ammattilaisia. Lemeon Oy on tuottanut aikaisemmat videoni oikein taitavasti.

      Lisäksi Lemeonin Sami Paassola on konsultoinut kärsivällisesti niin, että nauhoituksessa käyttämäni ”studio” on itse asiassa rakennettu alusta loppuun kotitoimistooni.

      Mutta ongelma tuossa ulkopuolisten kanssa tekemisessä on se, että se on (tuleviin tarpeisiini) aivan liian kankeaa ja hidasta.

      PS. Kenraali oli kyllä virkistävä poikkeus. Hän näytti aidosti aika tuohtuneelta.

      1. Tuo itse käsikirjoitus, kuvaus, editointi jne. on tässä tilanteessa varsin järkevä homma. Palkkaamalla jonkun muun polttaisit tuhansia euroja. Konsultoinnin ostaminen voi olla kaikkein halvinta, koska perusasiat osaamalla pääsee jo todella pitkälle. Loput opit kokemuksien kautta.

        Kuten tuossa myöhemmin sanoit, niin näihin vehkeisiin saa kulumaan niin paljon rahaa kun pankissa on. Itse olen ottanutkin limitin siihen, miten paljon rahaa saan kuluttaa laitteisiin: käytän max 10% tulevan keikan hinnasta keikassa tarvittaviin uusiin laitteisiin.
        Turhan moni tällä videoalalla keskittyy hankkimaan kalleimmat canonit L-linsseineen, vaikka asiakas ei useimmiten edes tiedä niistä hölkäsen pöläystä. Yksikään asiakkaani ei ole vaatinut 4k kuvaa taikka ultrahienoja valoja.
        4k on muutenkin hauska, kun suurin osa telkkareista on edelleen HD-laatua, samoin monitorit ja kännykät.

        Eniten tässä hommassa silti maksaa itse työ. ”Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty” on videokuvaamisessa A ja O.
        Aloittelijalle workflow on aluksi todella raskasta, mutta nopeasti sitä oppii!

        Tsemppiä uusiin videoihin!

        1. Ihme kyllä maltoin olla ostamatta uutta 4k-kameraa. Ikivanha Canonin 5D MK2 tallettaa ”vain” hd-tasoista kuvaa.

          Mutta juuri kuten totesit, ainakaan jakeluun 4k-formaattia ei vielä tarvita. Sitä paitsi nykyinen työasemani oli polvillaan jo hd-kuvankin kanssa.

          (Olen odotellut jo pian 2 vuotta, että Applen Mac Pro -mallista tulisi vihdoin ajantasainen versio. Hopihopi nyt siellä Cupertinossa, alkaa pinna palaa!)

          Sitten kun olen itse edes vähän päässyt jyvälle, miten tätä hommaa pitäisi tehdä, myös alihankinnan ostaminen on paljon helpompaa. Ainakin ymmärrän ihan eri tavalla, mikä siinä puuhassa maksaa.

  12. Jari, videosi teki juuri sen, mitä videon pitäisikin tehdä. Kiinnitti huomion. Herätti tunteita. Synnytti ja jakoi mielipiteitä. Käynnisti keskustelun. Todennäköisesti pöhinä olisi ollut vaimeampi, jos olisit tehnyt tapojesi mukaisesti napakan ja eloisan pätkän.

    Tehtiin Paassolan kanssa asiantuntijakloonaus hänestä itsestään. Oletko jo törmännyt pätkään ”Tee hyvä ihminen firmasi videot itse!”?

    1. On sitä paitsi ihan terveellistä, että rakkaat lukijani (ja nykyisin myös katsojani) kouluttavat vaihteeksi minua.

      Suurin osa ajasta menee kuitenkin niin päin, että itse mätkin muita näpeille lasihiilikuituisella karttakepilläni. Saattaapa siinä sivussa munuaisten pumppaussuunta kääntyä vahingossa väärään suuntaan.

      En ollut vielä tuota Samin pätkää nähnyt – mutta hän on niiiiin oikeassa!

      Mutta sen voin jo lyhyen kokemuksen perusteella vahvistaa, ettei suurin osa ihmisistä ymmärrä alkuunkaan, miten paljon työtä ja rahaa pelkästään Samin mainitsemien valojen ja kunnon äänityksen nikkarointiin palaa.

      Ehdotan, että jokainen kertoo ensimmäisen mielikuvansa ainakin kymmenellä.

  13. Kiitos Jari uskalluksestasi loikata asiantuntijan haalareissa noviisin saappaisiin! Omavaltaisesti otan videokokeilusi kannustavaksi esimerkiksi kokeilemalla oppimisesta jahkaillessani kehtaanksmää ja osaanksmää ryhtyä verkkoporinoihin.

    1. Hyvä Tiina, oikea meininki. Kuten tuolla Twitterin puolella jo totesinkin, toki toisten virheistä oppii. Mutta omista virheistä oppii paljon nopeammin.

  14. Sisällöstä:
    Taidat elää hieman kuplassa, jos väität, että sossun asiakkailla löytyy 20 € rahaa tai, että edellisellä kerralla annettu 50 € on vielä seuraavalla kerralla olemassa. Tiedän paljon ihmisiä, joiden palkka/tuet menevät heti sen tultua laskuihin ja vuokraan niin, että loppu kuu pärjäillään 5€ budjetilla. Olisi aika outoa, jos ihmiset turvautuisivat pikavippeihin, jotta pääsevät sossun luukulle.

    Onko jonossa jotakin ongelmaa, joka pitäisi ratkaista? Ihmiset jotka käyvät sossun luona eivät käy töissä ja heillä on aikaa odottaa.

    1. Eikö sossun asiakkaalta saa edellyttää mitään sen vastineeksi, että me veronmaksajat kustannamme hänen elantonsa?

      Kaikille palkansaajille maksetaan siitä, että he viitsivät jotain. Mutta jostain syystä työttömältä tai muuten rahattomalta pitäisi poistaa se vähäinenkin viitsiminen.

      Me kaikki muutkin joudumme tekemään elämässämme monenlaisia investointeja, vaikka sitten lainarahalla. Miksi on kuitenkin yksi ihmisryhmä, jolta vastaavaa ei mitenkään voitaisi edellyttää?

      Siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä, että jonottaminenkin olisi ”hinta”, jota ei välttämättä kannattaisi poistaa. Varsinkaan jos se tarkoittaa taas uusien byrokraattien palkkaamista.

      1. Ei ne kaikki asiakkaat ole nuoria laiskoja. Jotkut on maksanut enemmän veroja suomen kannatukseen kuin sinä, ei se sielä suomen perus laissa lue että autetaan vain ne jotka ovar ahkeria kuin Jari tällähetkellä. Vähän perspektiiviä pitää jostain löytää. Ei ne siellä ole vapaa ehtoisesti.

    2. Vain Suomessa voi elää vahvana ajatus siitä, että koska 5 euroa ei riitä loppukuun menoihin, on tuki liian pieni. Kaikissa rationaalista järjenjuoksua suosivissa valtioissa tuo olisi käännetty päälaelleen: koska 5 euroa ei riitä loppukuun menoihin, yksilöllä on selvä motivaatio tarttua itseään niskasta kiinni ja alkaa tuottaa lisäarvoa.

      Raha kun tuppaa seuraamaan heitä, jotka tuottavat jotain. Paitsi Suomessa. Täällä raha seuraa itsesääliä.

        1. Jopa Ruotsin sosialistisessa järjestelmässä siirtolaiset työllistyvät ja heistä tuntemani ovat juuri niitä ahkerimpia työntekijöitä. Järjestin erään pakolaisen viime viikolla työkokeiluun Suomessa. Kaveri tykkäsi, homma ok, kommunikaatiokin pelasi, mutta ensimmäsien päivän aikana meidän lattiatason leijonapaitamme savustivat kaverin takaisin sossuun. Harvoin kiroilen, mutta ”RRRRRKELEEN IMBESILLIJUNTIT#¤#¤ …TANAN PERSUIDIOOTIT, PITÄKÄÄ TURVESUONNE MÄMMINNE JA KÄRSIKÄÄ TYÖVOIMAPULASTA!!!”

      1. En ole missään vaiheessa väittänyt, että tuki olisi liian pieni.
        Osa ihmisistä ei vaan ikinä opi käyttämään rahaa. Miksi siis hakata päätä seinään tämän asian kanssa tekemällä maksu, josta seuraa enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.

        Itse olin pitkään vastaan perustuloa, mutta alan kääntyä sen kannalle. Siinä säästö saadaan byrokratiaa pienentämällä, joka tällä hetkellä on se suurin ongelma. Osa ihmisistä ei pääse koskaan töihin, osa on vammaisia ja heiltä ei täyttä tuottavuutta työssä voi vaatia ja osa ei vaan mene töihin vaikka kuka tekisi mitä (Paitsi jos saisivat 3000 palkkaa 2 tunnin työajalla). Nyt opiskelijat saavat tuen yhdeltä luukulta, aikuisopiskelijat toiselta, työttömät kolmannelta, äitiyslomalaiset neljänneltä ja niin edelleen. Ja seuraavaksi joku kommentoi, että pitääkö noille kaikille maksaa: pitää, koska olemme hyvinvointivaltio, jossa kaikille taataan toimeentulo.

        Tuntuu, että suurimmalla osalla kommentoijista Jari mukaan lukien taitaa olla palkka 5000 paremmalla puolella ja käsitys leipäjonoista aivan täysin hukassa. Kannattaa käydä tutustumassa välillä miten pienipalkkaiset elävät.

      2. Oletko tutkinut asiat jotka pitää ottaa huomioon jos sinä olisit joku päivä työtön, säästötön ja haluaisit aloitta pientä yritys toimea että et olisi niin pahasti vero kannasotettujen tukien varassa varsin kuin sekin on sinusta pieni häpeämisen merkki. Ole hyvä ja lue nämä seuraavat julkaisut ja niitten lukijan komenttit ja mieti mikä voisi olla parempi komentti kuin mitä tässä ylempänä julkaisit. Olisiko mahdollista että syy ei ole kokonaan asiakkaiden että jonot on pitkät.

        http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2669268/Kuka+haluaa+ilmaiseksi+toihin

        https://www.facebook.com/outialanko/posts/1153944214625993

        1. En ole tutkinut. Enkä tutki. Haluan pitää mieleni puhtaana suomalaisen byrokratian suoltamasta jätteestä.

          Luin huvikseni tuon plektrasankarista kertovan postauksen. Mitä siihen voi sanoa? Tyyppi halusi valmistaa ja myydä plektroja. En tiedä miksi, ei käynyt ilmi. Kukaan ei halunnut ostaa. Valtio peri sosiaalitukia takaisin.

          Ongelman ydin on kaksijakoinen:

          1) valtion työttömyyspolitiikka on täysi vitsi.

          2) plektrasankarimme bisnesidea ei ollut tarpeeksi hyvä. Tai ehkä myynti/markkinointi tökki, en tiedä. Yhtäkaikki, hänen ympäröivään yhteiskuntaan tuottama lisäarvo (plektrojen muodossa) ei riittänyt takaamaan elantoa.

          Ratkaisut ongelmiin:

          1) ratkaisua ei ole olemassa. Politiikka on synnynnäisesti rikki. On käsittämättömän karkea virhe kuvitella, että sosiaalisen median ja lööppikohujen aikakaudella pystyisi tekemään rationaalista politiikkaa.

          2) plektrasankarimme alkaa tuottaa jotain sellaista hyödykettä, josta joku on valmis maksamaan. Lisäarvoa tuottavien yksilöiden harvemmin tarvitsee murehtia sosiaalitukien takaisinmaksua.

  15. Katselin videon läpi ja totesin, että Jari ei selvästi ole tuotteistanut omaa ideaansa loppuun asti. Eli pahoin näyttää siltä, että hän ei ole oikein tutustunut siihen rupusakkiin, joka joutuu anomaan lisätukea toimeentulotuesta.

    Ehdotus tuosta yhden kerran palvelumaksusta on samankaltainen kuin lääkekulujen omavastuun muuttamisesta. Eli se rokottaisi jonosta pois ne kaikki, jotka ovat joutuneet ensimmäistä kertaa hakurumbaan mukaan.

    Ja toisaalta, jos palvelu on maksullinen niin se lisää byrokratiaa. Ensiksi palvelu pitää laskuttaa. Sitten laskutetusta summasta tehdään toimeentulotukihakemukseen uusi rivi, jolla sitä pyydetään takaisin. Kyseisestä maksusta liitetään mukaan kuitti ja sen pitää näkyä tiliotteelta.

    Ja jos ajatellaan vaikkapa yksinäistä ihmistä, joka joutuu kuukauden aikana käymään 50 e maksulla kolmesti neuvonnassa, niin se vastaa 1/3 osaa kuukauden käyttörahasta.

    Eli tuo ehdotus toimisi hyvin, mikäli kyse olisi ihmisryhmästä joilla on varaa pohtia sitä, että kannattaako 20 gr säästö maastopyörän renkaissa, jos rengas on 50 e kalliimpi. (Anteeksi Jari, en voinut olla sanomatta näin)

    Toisaalta ehdotus on oikeastaan pätevä, se poistaisi jonosta kaikki ne joilla ei ole ylimääräisten lääkekulujen tms. jälkeen varaa hakea apua. Eli tuo olisi täydellinen polku ihmisten syrjäyttämiseen normielämästä.

    Idea on kyllä hyvä pyörittää korvamerkittyä rahaa, mutta valitettavasti se vain lisää byrokratiaa ja työmäärää. Eli tällä kertaa tuotteistaminen ei onnistunut.

    Kari…

    P.S. Video oli hiukan liian hidastempoinen. Ehkä tuon olisi voinut tiivistää puoleen. Ja liian huolellisesti tehty, olo oli kuin uutisia katsoisi.

    1. Vaikka en enää olekaan köyhä, olin sellainen kuitenkin nuorempana. Armeijan jälkeen liityin myös työvoimatoimiston asiakaskuntaan.

      Toki ajat olivat erilaiset, eikä (myöhempien) opiskeluaikojen investointia ehkä pitäisi käsitellä köyhyytenä ollenkaan.

      Mutta muistan kyllä elävästi edelleen, millaista on olla persaukinen.

      Söinkin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana pääasiassa ämpäriin sekoittamaani mysliä. Siinä oli pirusti kaloreita, säilyvyys oli hyvä, eivätkä kaurahiutaleet + rusinat maksaneet kuin markan tai pari päivässä.

      1. Jep, ja se tuossa tuotteistamisessa meneekin pieleen. Teet sitä olettamusten perusteella. Voisi olettaa, että monikin asiakaspalvelua kaipaava on sekaisin järjestelmän monimutkaisuudesta ja tarvitsee siksi apua.

        Ja jos asiakas on toimeentulouen asiakas, niin oletusarvoisesti ensin pitää syödä oma varallisuus ja realisoida kaikki mitä realisoitavissa on. Ja sen jälkeen voi saada tukea. Eli kyseessä on viimeinen tukimuoto jolla ihmistä pidetään hengissä.

        Siinä on sellainen ikävä piirre, että kaikki omalla tilillä tm.s oleva raha on käytettävä päivittäiseen elämiseen ja tuollaista korvamerkittyä rahaa ei voi olla. Eli pakollisten ja hyväksyttyjen menojen jälkeen esim. yhden aikuisen perheessä kuukauden käyttöraha on 480,20 e. Sen päällä ei voi olla 50 e asiakasmaksuja tms.

        Eli tuo sinun malli lisäisi vain byrokratiaa, koska maksettu viiskymppinen pitäisi hakea välittömästi takaisin. Ja käytännössä se lisäisi etuuskäsittelijöiden työtä.

        Eli jos tuota ongelmaa haluaisi oikeasti ratkaista, niin jonojen perussyy pitäisi löytää eikä suinkaan keksiä keinoa lyhentää jonoja. Ongelma pitäisi ratkaista eikä suinkaan keksiä vippaskonsteja.

        Voisin väittää etteivät ne jonot ole se ongelma, vaan systeemin vaikeus. Ja silloin ohjaavien eli asiakaspalvelijoiden työ saattaa vähentää esim. etuuskäsittelijöiden työtä lisäselvitysten vähenemisenä.

        Jos ajatelaan vielä leanin kautta. Suomalainen pitää sitä leikkaamisena, joku muu asiakasarvon kasvattamisena. Ja jos esim. puolen tunnin neuvontatyö asiakkaan kanssa vähentää tunnin työtä etuuskäsittelijältä, niin onko asiakaspalvelijoiden lisääminen väärä vaihtoehto.


        Henkilökohtainen mielipide on se, että työttömiin, sairaisiin ja eläkeläisiin kohdistuva byrokratia on niin massiivista, että sen purkamiseen pitäisi kohdistaa tarmoa. Osa työttömistäkin uskaltaisi yrittää töitä, jos ei tarvitsis aina arpoa TE- toimiston päätöksiä. Siitä mikä on harrastusmaista yrittämistä, sivutoimista ja päätoimista. Ja siihen pitäisi kiinnittää sitä kritiikkiä jopa yrittäjien puolelta.

        1. Kaiken ilmaisen, vähänkään tarpeellisen palvelun kysyntä räjähtää käsiin aina joka tapauksessa.

          Parhaillaankin olen tuotteistamassa valtion tarjoamaa palvelua, jossa ilmiö näkyy jo. Kun asiakkaat ovat saanet vihiä, että verovaroilla olisi saatavissa näennäisen ilmaiseksi kaikkea kivaa, totta kai kysyntä ryntää eksponentiaaliseen kasvuun.

          Joten väittäisin, että se vasta ongelma nimenomaan onkin, jos sossun palvelut muuttuvat liian helpoiksi. Silloin kustannuksilla ei ole kohta mitään äärtä ei rajaa.

          Jos palvelukapasiteetti ei riitä, joka tapauksessa jonoja pitäisi priorisoida tavalla tai toisella. Jos sitä ei tehdä hinnoittelemalla, asia pitää hoitaa jotenkin toisin. Arpominen ei ainakaan ole paras keino.

          1. Uskoisin, että molemmat olemme samaa mieltä että ensimmäinen vaihe jonojen lyhentämisesksi olisi todellisuudessa työnteon tekeminen kannattavaksi jokaisessa vaiheessa.

            Seuraava vaihe olisi priorisointi. Eli palvelua pitää antaa tärkeysjärjestyksessä eikä saapumisjärjestyksessä. Ihan niinkuin lääkäripäivystyksessäkin.

            Eli paikalle esikarsinta, jossa selvitetään ongelman laatu ja sen perusteella kerrotaan, että palvellaanko tänään vaiko viikon päästä.

            Keinojahan olisi. Mutta ensimmäinen keino olisi se, että ihmisille mahdollistettaisiin aina työnteko ensimmäisenä tulonhankkimiskeinona eikä suinkaan ohjattaisi ensimmäisenä hakemaan toimeentulotukea koska joku muu instanssi ei esimerkiksi pysty antamaan ennakkopäätöstä joka pitää. Eli sossutoimistojen jonojen pituus on oire aivan jostain muusta.

            Eli henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että verovarojamme voisi käyttää paljon tehokkaamminkin ja esim. digitalisointi poistaisi osan jonoista tehokkaan tiedonvaihdon kautta.

            —-
            P.S. Mielestäni valtion tehtävä olsi huolehtia niistä, keillä ei mene hyvin. Tällä hetkellä sen suurin tehtävä on keksiä uusia kapuloita rattaisiin, ettei huonosti menevä ihminen voi päästä helposti kohtuullisesti pärjäävien kastiin. Uskoisin, etti pyhä pyrokratia ainakaan ole vähentynyt vaikka sen pitäisi.

          2. Emmeköhän kaikki ole siitä samaa mieltä, että yhteiskunnan on huolehdittava vähäosaisista.

            Sekin on totta, että kannustinloukut on todellinen ongelma. Ne muuten vaikuttavat selvästi myös hyväosaisiin työttömiin – siis jos sellaisia nyt ylipäätään on olemassa.

            Nimittäin eräs tuttuni ihmetteli, miten useilla hyvin koulutetuilla työttömillä ei tunnu olevan mitään kiirettä hakea uutta duunia. Hän on päässyt tarkkailemaan asiaa viime aikoina läheltä.

            Kyse on siis ihmisistä, jotka kyllä työllistyvät, jos halua on. Mutta kas kummaa, näköpiirissä häämöttävä 500 päivän leppoisa sapattijakso motivoi aivan muihin asioihin kuin ripeään työnhakuun.

  16. Haen blogista parin minuutin lukuhetkeä – yli 5 min videota ei yksinkertaisesti jaksa katsoa. Eikä video sitäpaitsi tuo mitään lisäarvoakaan.

    Vanhassa vara parempi.

  17. Hei Jari!

    Hienoa että pohdit näitä asioita. Nyt minusta tuntui että tämä meni kuitenkin vähän metsään – anteeksi suorapuheisuuteni.

    Sinänsä idea palvelumaksusta joka tilitetään takaisin voisi todellakin lyhentää jonoa, ja mikäpä siinä. Vaan jäitkö miettimään, että onko lyhentynyt jono kuitenkaan se itseisarvo? Helpointa jono olisi lyhentää lakkauttamalla sosiaalitoimistot. Eipä jonottelisi kukaan sitten.

    Maksullinen sosiaalitoimiston käynti päin vastoin lisäisi byrokratiaa, kuten ylhäällä sanottiin. Tarvittaisiin kassajärjestelmiä, koulutuksia, laskutuksia, lisälaskelmarivejä rahan palauttamiseksi ja niin edespäin.

    Ehdotuksesi saa minut myös miettimään, tiedätkö varmasti millaista väkeä sosiaalitoimistossa käy? Oletko vieraillut sosiaalitoimistossa? Itse vietin opintojeni osana viimeiset 10 viikkoa sosiaaliohjauksen työharjoittelussa ja jatkan kesäksi tekemään työtä Helsingin sosiaalivirastolle. Olen tietysti varsin köyhäinmielinen ihminen, ja sinun kannattaakin punnita sanojani sen mukaan.

    Mutta minulla on myös hiukan sisäpiirin tietoa siitä millaisia sosiaalitoimiston asiakkaat ovat. Ja joudun tuottamaan hienoisen pettymyksen monelle kertomalla, että suurin osa heistä ei ole työtä tekemättömiä siksi etteivätkö haluaisi olla hyödyksi. Päin vastoin, yleensä ihmisillä on sisäsyntyinen tarve tuntea itsensä arvokkaiksi. Ja sekös monen monituista asiakasta riivaakin. Milloin voimat eivät riitä, milloin olosuhteet ovat asettuneet vastaan. Ja milloin on tullut yksinkertaisesti tehtyä virheitä.

    Ja siinäpä se, miksi lopulta ehdotuksesi, että jos sosiaaliohjauksen asiakasmaksu olisi mennyt muualle kuin säästöön, ei ohjausta tarvita, kaatuukin; Ohjaustahan tarvitsevat juuri he, joilla ei kykyä oman arjen ja omien asioiden selvittelyyn ja hallinnassapitoon ole. Sinun ratkaisullasi nämä ihmiset jäisivät vaille sosiaaliohjausta. Hyvin pian he – ja heidän lapsensa – siirtyisivät koristamaan asunnottomuustilastoja, huumetilastoja ja rikostilastoja. Enkä edes vitsaile tai maalaa piruja seinille vaan todella uskon että niin kävisi.

    Sosiaalitoimistossa ei puhuta pelkästä rahasta. Siellä pyritään auttamaan ihmisiä itseapuun, oman elämän hallintaan, tulevaisuuden suuntien löytämiseen, ja juuri siihen että ihminen pystyisi lopulta olemaan täysivaltainen, toimeentuleva yhteiskunnan jäsen.

    Miten minä sitten ratkaisisin sosiaalitoimen liian pitkät jonot?

    Aloittaisin purkamalla valvontaa ja sääntelyä. Suuri osa asiakkaistamme ovat takuuvarmasti köyhiä ja heikkovoimaisia, ja heidät kyllä sellaisiksi tunnetaan. On aivan turhaa pompottaa heitä hakemaan tositetta tositteen perään kaikista menoistaan ja erityisesti toimittamaan niitä paperisina sosiaalitoimiston luukulle. Ehdotan, että keskittyisimme sosiaaliohjaajien ja työntekijöiden harkinnanvaran lisäämiseen ja kouluttamiseen, ja karsittaisiin samalla lillukanvarsiin takertumista. Näin saataisiin oikeasti byrokratiaa vähennettyä ja resurssit ohjattua ihmisten toimintakyvyn lisäämiseen.

    Lisäksi keskittyisin erityisesti ehkäisevään sosiaalityöhön ja rakenteelliseen yhteiskuntatyöhön. Etsisin ne paikat joissa ihmiset eristyvät, syrjäytyvät, ja putoavat kelkasta työelämän kutsuessa. Taistelisin mielenterveysongelmien syntymistä vastaan, parantaisin kotitalouksien oloja ja pyrkisin lieventämään alkoholismin vaikutuksia. Kotouttaisin maahanmuuttajia, työskentelisin rasismia vastaan, yrittäisin luoda väyliä erilaisille kulttuureille päästä osaksi työelämää.

    Investoisin. Saadaan nyt lainaa halvalla. Pistetään tiet kuntoon, katsotaan mitä muuta pitää korjata ja parantaa. Se loisi työpaikkoja ja veisi ihmisiä pois sossun luukulta ja toimisi myös yritysten eduksi.

    Miltä kuulostaisi, Jari?

    1. Mainitsemani Länsiväylä-lehden juttu totesi, että sosiaalipalvelujen kysyntä on räjähtänyt kahdesta syystä. Ensimmäinen on lisääntynyt pitkäaikaistyöttömyys.

      Tuon ongelman ylivoimaisesti tehokkain ratkaisu on tietysti toimiva markkinatalous. Suomalaisista ei vain ikävä kyllä ole nykyisellään kehittämään hittituotteita tai -palveluja. Eikä kaikista ole enää töihin, joita sittenkään olisi tarjolla.

      Toinen jonoja venyttänyt joukko koostuu turvapaikanhakijoista. Käsittääkseni heidän ryntäyksensä Suomeen on kuitenkin jo supistunut huomattavasti pahimmasta vaiheesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.