Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Paananen kylvää harhaoppeja startup-yrittämisestä

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesari kertoi eilen (2.6.2016), että Supercellin perustaja Ilkka Paananen kävi luennoimassa Lauttasaaren lukiossa. Hän kylvi harhaoppeja startup-yrittämisestä liiketaloutta opiskeleville nuorille.

Toimittajan kirjaamat ohjeet olivat tällaisia:

  1. ”Suurissa yrityksissä ei opi mitään, mistä olisi startup-yrityksessä hyötyä.”
  2. ”Yritystä ei kannata perustaa rahan takia, koska on niin pieni todennäköisyys, että sillä rikastuu.”
  3. ”Yritystä ei kannata perustaa parhaiden kavereiden kanssa.”

Vain tuo kolmas kohta pitää paikkansa. Muut neuvot ovat silkkaa hevonkukkua.

BS1: ”Suurissa yrityksissä ei opi mitään, mistä olisi startup-yrityksessä hyötyä.”

Suurissa yrityksissä oppii monia hyödyllisiä asioita, joita on erittäin vaikea oppia startupissa. Mikään ei nimittäin ole arvokkaampaa kuin käydä itse toteamassa, miten ison firman byrokratia rouskuttaa.

Havainto saattaa olla erittäin tärkeä siinä vaiheessa, kun oman kasvufirman kaaos pitäisi saada kuriin. Se edellyttää jonkin sortin byrokratiaa joka tapauksessa. Tosin sitäkin on monta lajia.

Aikoinaan noin kaksi viikkoa kestänyt Nokia-urani loppui käytännössä siihen, että yritin ostaa kirjan työtäni varten. Teoksen hankkimiseen vaadittava prosessi oli tehty niin mutkikkaaksi, että se olisi maksanut monta kertaa opuksen hinnan.

Toisin sanottuna iso firma voi opettaa paljon myös sitä, miten pienessä yrityksessä ei kannattaisi sössiä asioita.

Työkokemus isosta firmasta auttaa myös ymmärtämään, miten isojen firmojen asiakkaille kannattaa myydä. Siis jos ne sattuvat kuulumaan startupin kohderyhmään.

Nuoret yrittäjät eivät usein hahmota lainkaan, miten iso organisaatio päättää hankinnoistaan. Ja että ostaja on nimenomaan organisaatio, ei juuri koskaan yksittäinen ihminen.

Toisaalta siitäkin olisi hyötyä, että myyjä tajuaisi jotain aidon organisaatioelukan motiiveista.

BS2: ”Yritystä ei kannata perustaa rahan takia, koska on niin pieni todennäköisyys, että sillä rikastuu.”

Ymmärrän tietysti, että Paanasen käsitys rikastumisesta saattaa olla hiukan erilainen kuin meidän tavallisten ihmisten. Toisaalta en tiedä, mitä Paananen tarkoittaa todennäköisellä.

Joka tapauksessa Suomen Yrittäjien pääekonomisti Timo Lindholm tuntui olevan Paanasen kanssa samoilla linjoilla, kun hän lausui Taloussanomille (4.6.2010) näin:

”Äärimmäisen harva pääsee tilastokärkeen. Yrittäjiä on yli 200 000, mutta tuloluokkaan yli 150 000 euroa vuodessa heistä kuuluu vain 4500.”

Suomalaiset eivät tietenkään ole kovin hyviä todennäköisyyslaskennassa. Olemmehan tunnetusti lottokansaa. Se jos mikä on esimerkki epätoivoisesta taistelusta tosiasioita vastaan.

Kaiken kukkuraksi demarit tekevät parhaansa, jotta suomalaiset pysyisivät lapsina koko elämänsä. Puolueen ideaali-ihminen on vastuussa hädin tuskin oman hanurinsa pyyhkimisestä vessareissulla.

Tässä fatalistien luvatussa maassa onkin lähes rikos ajatella, että yrittäjä saattaisi jopa itse päättää kohtalostaan. Varsinkin jos hän sattuu olemaan fiksu entinen eliittilukion oppilas.

Rohkenen nyt silti väittää, että yrittäjä voi rikastua myös hiljaa hiipimällä. Asiaa on hyvin vaikea havaita mistään tulotilastosta.

Kärsivällinen ja luotettava yrittäjä rikastuu – tai vähintään vaurastuu – varsin todennäköisesti.

Jos yrittäjän ura kestää vaikkapa 30 vuotta, hänen tarvitsee säästää osinkojaan vain 33 tonnia vuodessa. Se onnistuu jopa yksinyrittäjältä.

Kun eläkepäivät sitten aikanaan koittavat, tilillä odottaa miljoonapotti, vaikka säästöille olisi maksettu vain inflaation kokoista korkoa.

Useimmat meistä pitäisivät jo tuollaista pienmiljonääriä vähintään varakkaana. Sellaisia palkansaajia on erittäin vähän, jotka pystyisivät säästämään nettoliksastaan edes kolmea tonnia kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Saattaa tietysti olla, että Paananen tarkoitti neuvollaan äkkirikastumista. Se on eri asia. Tuskinpa lukiolaiset pohtivat eläkesäästöjään muutenkaan.

Siitä olen Paanasen kanssa samaa mieltä, ettei yritystä kannata perustaa parhaiden kavereiden kanssa. Johtaminen on muutenkin riittävän vaikeaa.

Jos pomon pitäisi lisäksi olla alaistensa ystävä, luvassa on bisneksen kannalta tuhoisaa draamaa sataprosenttisen varmasti.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin voitat tarjouskipailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 14. kesäkuuta 2016 Rantasipi Airportissa


19 vastausta

  1. Paanasen track record on vähän eri luokkaa kuin herra tuotteistajan, kaikella kunnioituksella 🙂
    Kyllähän tuotteistaja itsekin ymmärtää että kouluissa pitää puhua kärjistetysti, jotta kuulijat, tässä tapauksessa lukiolaiset, muistaisivat jotain esityksestä.

    Tuskin Paananen tarkoittaa, etteikö isoissa organisaatioissa voisi oppia mitään hyödyllistä. Toisaalta ehkä tuo sinun Nokia esimerkkisi kertoo yleisestikin ongelmasta mikä Suomessa on, eli hyvin juurtuneista asenteista. Start-up yrittäjille voi itse asiassa olla jopa hyötyä, väittäisin, siitä etteivät välttämättä ymmärrä organisaatioelukan elämästä tuon taivaallista. Saattaa olla että start-up yrittäjää kiinnostaa itse asiassa lähinnä kuluttajamarkkinoille suunnattu tuote. Vai olisiko Clash of Clans pitänyt suunnitella Applen vai pelaajan lähtökohdista? Veikkaan että ensimmäinen vaihtoehto olisi menny päin p***että.

    Mitä tulee byrokratian lisääntymiseen, totta. Jos lähtökohta on kuitenkin se että isoista yrityksistä oppii ainakin sen miten vaikka byrokratiaa ei kannata rakentaa niin onhan sekin aika omituinen argumentti. Jo vähän isommiksi kasvaneista softafirmoista, esim. Vincit, voisi isoilla yrityksillä olla aika paljon opittavaa nimenomaan byrokratian hillitsemiseksi. Taitaa olla niin että ne parhaimmat entiset start-upit ovat luoneet kokonaan oman kasvunhallintamallinsa?

    Mitä tulee toiseen kohtaan niin kyllä allekirjoittaneen näkee Paanasen tavoin että jotkin muut asiat kuin raha kannattaa hakea ykkösprioriteeteiksi yritystä perustettaessa. Totta kai raha on yksi motivaattori, pitääkin olla. Valitettavasti raha etunenässä tehtävät bisnesideat tuntuvat olevan Ternimaitobisnestyyppistä helppoheikkikamaa.

    Sen sijaan että tässä nyt yritetään taas esittää niin nohevaa maan yhtä kärkiyrittäjän sanomisia vastaan niin a) on älyttömän hienoa että kouluissa nykyään ylipäätään puhutaan yrittämisestä ja b) miljardifirman tj on tuossa koulussa puhumassa siitä. Ehkä blogin kirjoittajakin voisi ottaa tästä oppia? Voisit samalla oppia kuulla heiltä miten niitä videoita kannattaa tehdä!

    1. Kiitos Tumpe, mutta jos nyt ilmaisen tämän mahdollisimman asiallisesti: kunnioituksesi auktoriteettejä kohtaan on silmiinpistävää!

      1. Naulan kantaan: tuo ”raha ei ole tärkeää” -höpinä on tietysti tyypillistä ihmisille, joille raha ei ole ENÄÄ tärkeää.

        Totta helvetissä rahan täytyy olla yrittäjälle tärkeää. Muuten ei kunnian kukko laula. Ja kun pätäkkää pyörii kuviossa riittävästi, siitä alkaa jäädä jotain itsellekin.

      2. Rahaa pitää olla tarpeeksi, että firma pysyy pyörimässä, muttei sen ykkösprioriteetti tarvitse olla. Ja tottakai myös tilanne elää firman iän ja tilanteen myötä.

    1. Ja sanotaan että jos esimerkiksi asiakas tai lähinnä asiakkaan tarpeen ratkaisu on yrityksen ykkösprioriteetti, niin kyllä se asiakkaan raha sille yrittäjälle tuppaa valumaan.
      Käsittääkseni ne vuokrat, palkat ja osingot maksetaan lopulta niistä asiakkaiden maksamista rahoista?

      1. Muistan elävästi suomalaisen startupin, joka kehitti loistavan tuotteen. Se myi sen esimerkiksi saksalaiselle isolle autotehtaalle.

        Kävi vain niin hassusti, ettei kukaan muistanut lähettää Baijeriin yhtään laskua.

        Pian bisnes olikin sitten kanttuvei. Että se niistä ”asiakkaiden maksamista rahoista”.

        Ei tule nyt mieleen yhtään suuryritystä, joka olisi kaatunut vastaavaan prosessiongelmaan.

        1. Tulee heti esimerkkejä isoista yrityksistä jotka ovat tehneet kauppaa laskulla Venäjälle päin.. Silloin tietenkin kyseessä on sinisilmäinen hölmöys 🙂

          En silti usko että tuo laskuttamatta jättäminen on tyypillinen virhe start-upeille. Itse asiassa heidän laskutustapansa ovat monesti ihan nerokkaitakin

          1. Päinvastoin, laskuttamatta jättäminen on hyvin yleistä. Talouselämä kirjoitti asiasta numerossaan 37/2010.

            Visma Severa oli selvittänyt, että suomalaiset asiantuntijayritykset, mainos- ja viestintätoimistot, konsultit, arkkitehti- ja insinööritoimistot sekä jopa tilitoimistot (!) unohtavat laskuttaa noin 8 prosenttia tekemistään töistä.

            Se tarkoittaa vuodessa 1,8 miljardia laskuttamatonta euroa.

            Olen itsekin joutunut itkemään ja rukoilemaan laskua nuorilta yrittäjiltä niin monta kertaa, etten ole jaksanut enää pitää lukua kaikista tapauksista.

            Muttei tuo laskutus ole kunnossa aina isoilla perinteisilläkään firmoilla. Esimerkiksi Otavamedia on putiikki, joka laskuttaa firmaani aina puoli vuotta myöhässä – ja pönttöilee samalla tavalla vuodesta toiseen.

    2. Ohhoh, aikamoisen tiedon kaivoit tähän hätään 🙂 Joskin suhtautuisin hieman epäillen ko. järjestelmiä tuottavan tahon siteeraamaan/tekemään tutkimukseen.

      Mutta kyllä, mikäli tuo pitää paikkansa niin kyllähän se selvä ongelma on, varsinkin jos omat kokemukset vielä tukevat sitä. Oma näkökulma on kyllä että kyseessä on niin perusprosessi kuin olla ja voi ja mikä yrityksessä on pakko olla kunnossa jos aikoo saada muut prosessit toimimaan (palkanmaksu, maksut tavarantoimittajille jne..). Jotkut firmoista, varsinkin osoitetietoja kaupittelevista yrityksistä, ovat tosin olleet niin innovatiivisia ja proaktiivisia että lähettävät laskun vaikka mitään ei ole vielä edes tilattu! (Nämä firmat taitavat kuulua siihen ryhmään joille se raha on prioriteetti numero uno?)

      Kenen muuten pitäisi olla vastuussa laskun lähettämisestä, myynnin vai taloushallinnon?

      1. Väittäisin, että jos tieto tilauksesta / toimituksesta on ylipäätään päätynyt reskontraan asti, kyllä taloushallinto sen sitten laskuttaa.

        Näin siis yrityksissä, joilla on jonkin sortin taloushallinto (tai tilitoimisto, kirjanpitäjä tms.).

        Toisin sanottuna ongelma on myynnissä. Asiaa mutkistaa vielä se, että monilla myyjillä on taipumusta lahjoittaa asiakkailleen työtä ilmaiseksi aivan tietoisesti.

        Tästä päästään edelleen siihen, että liikevaihtoon perustuva bonusmalli ei kannusta myyjiä seuraamaan sitä, onko asiakas koskaan maksanut laskuaan.

        Ensimmäinen toimitusjohtajan pestini alkoi aikanaan siitä, että kotiutin firman kassaan huomattavan määrän sellaista rahaa, joka oli jäänyt perimättä jopa vuosia aikaisemmin maksamatta jääneistä laskuista.

  2. Ja mitä tulee kommenttiisi että start-up voi oppia isoilta yrityksiltä niin voi olla syytä kysyä onko silloin kyseessä enää start-up jos kerran liiketoimintamalli on jo vakiintunut?

    1. Pyydän anteeksi, että kirjoitin epäselvästi. Yritän tiivistää viestini paremmin:

      1. Startup-yrittäjä voi poimia isosta yrityksestä hyviä käytäntöjä. Niitäkin siellä on.
      2. Isoista firmoista voi oppia, mitkä käytännöt kannattaisi kiertää kaukaa.
      3. Isot konsernit ovat täynnä asiakkaita. Jos startupin on tarkoitus keksiä b2b-päättäjän tarpeita, tuskin ne sieltä välittyvät jonkin telepaattisen osmoosin avulla yrittäjän tietoon.
      1. On päivänselvää että isoissa yrityksissä on hyviä ja huonoja käytäntöjä. Mun mielestä tosin laskun lähettäminen ja laskun käsitteleminen yrityksen sisällä on aika threshold-kamaa että yritys nyt ylipäätään pysyy pystyssä. Ja tässäkin tapauksessa start-up voisi miettiä esimerkiksi koko laskutusprosessin ulkoistamista mieluummin kuin oppia isojen organisaatioiden laskutusprosesseista, jotka ovat aika kankeita, ei digitalisoituja jne.. Mutta jee, onhan niillä laskutusprosessi kuvattuna ja se olettavasti myös toimii! Uskon kuitenkin että aika monet pienemmät firmat kauhistelevat SAP-konsulttien määrää vakiintuneissa firmoissa.

        Muutenkin tulee vaikutelma että ajatellaan start-up firmoja pyörittävien olevan vähän tyhmempiä mitä he oikeasti ovat (tai varmasti siinäkin porukassa on osa muita fiksumpia ja osa ei). Kyllä aika monet ovat nähneet ihan itse ne hyvät ja huonot käytännöt mitä isoissa organisaatioissa on ihan omakohtaisesti. Vastaavasti isot firmat ovat nähneet hyviä ja huonoja start-up firmojen käytäntöjä, en usko että muuten olisi näin iso trendi luoda start-uppien lailla työskentelevien yksiköiden perustamista firmojen sisälle.

        Varmaankin se kokeilemisen kulttuuri ja mahdollisuus epäonnistua erottavat tällä hetkellä eniten isojen ja pienten firmojen toimintatapoja. Korporaatiossa on helpompi keskittyä tekemään hyväksi todettuja toimintoja ja pyörittää firmaa kuten ennenkin. Riskinottaminen kun voi viedä työpaikan.

        Talouselämän listauksessa kuumimmista suomalaisista start-upeista muuten taisi olla yksi tai kaksi firmaa jotka kehittivät palveluja B2B-puolelle. Uskon että näissä firmoissa on menty eri hierarkia- ja yksikkötasoille selvittämään asiakastarpeita melko hands on.

  3. Musta tämä kaikki StartUp yritysten ja (pahojen) korporaatioiden vastakkainasettelu on vähän outoa ja tarpeetonta. Voihan kumman tahansa leiristä löytyä toiselle hyödyllistä ja täysin uutta tietoa.

    Aina kun lueskelen näitä juttuja, niin niussä maalataan isot konsernit mustallelistalle, mutta musta niistä pitäis ottaa oppia. Onhan jokainen iso yritys joskus ollut pieni ja aloittelija.

    Ymmärrän kyllä, kun herrat Paananen ja Vesterbacka hehkuttavat StartUp:en perään ja osaksi negistelevät isompia yrityksi, vaikka ovat itse isojen monikansallisten yritysten puikoissa. Tietty heillä on tämä Slush agendansa ja sen pönkittäminen, mutta sielläkin on mukana sellaisia startup:ja kuin Elisa Connections.

    Kuitenkin: Molempi parempi, on oma vastaukseni siihen, kumpaan yritykseen kannattaa lyöttäytyä mukaan.

    Kirjoittanut: Tuleva StartUp yrittäjä.

  4. Kokemuksesta voin sanoa, että yrityksiä ja toimintakulttuureja on hyvin monenlaisia. Sekä starupeissa että suurissa firmoissa löytyy todella hyvin toimivia asioita ja taas vastaavasti molemmista löytyy todella luokatonta toimintaa. Yksi kauheimmista käytännössä joka suhteessa on ollut eräs startup jossa olin hieman reilun vuoden päivät. Päätöksen teko oli pahasti halvaantunut, yhtiön hallituksen pj patsasteli pyörien jaloissa korostaen kuinka hän sanoo aina sen viimeisen sanan ja tekee päätökset.

    Tämä on kuitenkin vain yksi esimerkki. Kannattaa olla aistit avoinna ja utelias kokeilun haluinen virheitä pelkäämätön. Näin sitä tulostakin voi tulla.

  5. Olen ollut mukana perustamassa neljää firmaa ja myynyt niistä kaksi. Pari firmaa meni ulkomaisille ostajille.

    Olen myös ollut pörssiyhtiössä työntekijänä, jolloin organisaatiopyramidi ja sen sisäinen kitka on tuttua. Ja vielä kun en ole koulutukseltani aito DIPLOOMI-insinööri niin etenemismahdollisuudet olisivat olleet laatikko- ja nokkaketjuvikaisen volkkarin luokkaa.

    Paanasella on varmasti oikeus sanoa mitä hän sanoo. Softankehitys Tekes tms. rahoilla. Ja sitten – iso lottovoitto. Hyvä juttu Paanaselle, ja myös Suomelle. Ei mitään pahaa sanottavaa ko. kaverista tai firmasta.

    Jokainen saa viisastella omilla krediiteillä (no pun intended). Joten Paananenkin on oikeutettu kertomaan asiat omasta näkökulmasta.

    Kiitos Jari kun jaksoit katsoa asiaa myös toiselta kantilta. Herran pelko on viisauden alku, mutta onneksi tuota viisautta ei ole vielä liikaa kertynyt 🙂

  6. Alle 150 000 euronkin tuloilla voi olla suurituloinen ja rikastua. Jos yrittäjistä 45 000 on tosissaan halunnut rikastua, ja jokainen heistä kasvattaa yritystään 10 vuotta ja sitten myy firmansa miljardilla, siitähän nuo 4500 suurituloista vuodessa syntyvät. En tarkoita, että oikeasti jokainen halukas supermenestyy vaan että tuo tilasto ei todista mitään. Yrittäjä ei yleensä nosta firmasta pois yli 150 000 joka vuosi.

    Paanasella on käynyt hyvä onni. Se ei tarkoita, että hän tuntisi yrittäjyyden laajemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.