Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Köyhyys katoaa pilvisenä päivänä

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Kuuntelin hiljattain lounaspöydässä ihmiskunnan eliitin keskustelua. Asiantuntija harmitteli, että Kutsuplus-palvelu loppui vuodenvaihteessa. Se kun oli hänen mielestään tosi näppärä juttu.

Tuo innovaatio oli siis pääkaupunkiseudulla pikkubusseihin perustuvaa kutsuliikennettä, joka maksoi asiakkaille 5 euroa per reissu. Lisäksi jokaista matkaa tuettiin verovaroin kymmenillä euroilla.

Aikanaan naureskelin, että tietenkin Kutsuplus oli asiakkaiden mielestä mahtava konsepti. Ja että sekin olisi varma hitti, jos joku olisi niin idiootti, että hän alkaisi pyörittää ”ilmaista” lounasravintolaa.

En tullut ajatelleeksi, että arki on aina tarua ihmeellisempää. Tietenkin poliitikot ovat hoksanneet noin ilmeisen liikeidean jo ammoisina aikoina.

Hesari kirjoitti keksinnöstä ihailevaan sävyyn jutussa Tonni puuroa Helsingin puistoihin (10.6.2016). Kaupunki jakelee leikkipuistoissaan noin 200 000 ilmaista lounasta joka kesä.

Palvelu on sota-aikojen peruja. Vuonna 1942 oli tavoitteena ruokkia köyhien perheiden lapsia. Mutta kun virkamiehelle on kerran keksitty jokin työ, hän ei tietenkään luovu siitä vapaaehtoisesti enää koskaan. Niinpä sulkeiset jatkuvat vielä nyt 74 vuotta myöhemmin.

Lehden mukaan ”puistoruokailua on yritetty säästösyistä lopettaa, mutta nyt se ei hetkeen ole ollut uhattuna”. Päinvastoin, sapuskaa on vaivihkaa alettu tarjota entistä pidempään, lähes koulujen alkuun saakka elokuussa.

Puistoruokailu on mainio esimerkki siitä, millaisista avuttomista älykääpiöistä keskiluokkamme koostuu.

Haluamme lähettää rahamme byrokraateille, jotta he keittäisivät meille ohrapuuroa.

Juttu kuvaa samalla puolivahingossa mekanismia, jonka vuoksi neuvostoliittolaisessa marketissa oli aina väärä määrä tavaraa. Myös suomalaiset virkahenkilöt yrittävät arvailla tuotteidensa menekkiä etukäteen:

”Sää vaikuttaa eniten. Puistoista laitetaan viestiä, että näyttää hellepäivältä, tuokaa kymmenen kiloa enemmän ruokaa.”

Maalaisjärki sanoisi, että ehkä vanhempien kannattaisi keittää puuroa lapsilleen silloin, kun tenavat ovat nälkäisiä. Sen sijaan puistotäti utelee etanalta, onko huomenna pouta.

Koska pöperö ei saa loppua kesken, sitä on varmuuden vuoksi kokattava aina liikaa. Lämmintä ruokaa ei saa kierrättää, vaan hävikki menee armotta roskiin.

Moinen yksityiskohta ei tietenkään häiritse planeettamme ekokriisistä syvästi huolestunutta äiskää tai iskää pätkän vertaa.

Eniten jäin kuitenkin ihmettelemään säätilan ja köyhyyden suhdetta. Miksi vähävaraisten lasten ravinnontarve lisääntyy aurinkoisella säällä? Katoaako kurjuus vastaavasti kylminä päivinä?

Jos itse kärsisin nälästä, kipittäisin kyllä popsimaan puuroni, satoi tai paistoi.

19 vastausta

  1. Ei voi kuin nauraa – hyvää settiä jälleen. Ja tämän asian ytimeen – jälleen. Jos olisi fyrkat loppu niin kyllä se puuro siinä tapauksessa maistuisi kelistä riippumatta.

    Todettakoon että maailmaa vaivaa tietynlainen johtamisvaje.

    1. Yksi organisaation tärkeimmistä mittareista on sen kyky tappaa turhia projekteja, raportteja, kokouksia, prosesseja, liiketoimintoja, tuotteita ja palveluja. Siihen eivät työntekijät koskaan pysty. Mutta eivät tosiaan näytä kykenevän monet johtajatkaan.

  2. Kuusta katsottuna ruoan massavalmistus näyttää ihan järkevältä. Yhteiskunta vapauttaa resurssejaan lasten ruokkimisesta ”jalompiin käyttötarkoituksiin”. Jokapäiväisestä 2000 yksilöllisesti omalle piltille valmistetusta ateriasta syntyy hihasta ravistettuna ainakin 50-kertaiset kustannukset: Ruokalogistiikkaa, raaka-aineita, energiaa, vettä työaikaa, tähteitä jne. Kummaa, ettei markkinatalous ole huomannut synnyttää tällaista toimeliaisuutta laajemminkin. Esimerkiksi Turussa ei tietääkseni tällaista ”ilmaisia” puistoaterioita ole tarjolla. Näinkin kriittisen palvelun puutteesta huolimatta olemme onnistuneet lapsemme kasvattamaan.

  3. Säästösyy ei ole “syy” siinä merkityksessä, jossa yhteiskunnallista keskustelua käydään.

    Suomessa yhteiskunnallista keskustelua käydään yksinomaan ns. ylemmällä abstraktion tasolla, jossa ikävä todellisuus on piilotettu verhon taakse.

    Tuolla ylemmällä tasolla puuron heittäminen roskiin ei ole ongelma, sillä puuroon käytettävän viljan määrä voidaan olettaa rajattomaksi. Kauran viljely on kuitenkin ikävystyttävä tekninen detalji, josta huolehtiminen jääköön jonkun kepua äänestävän maajussin kontolle.

    Sama efekti pätee keskustelussa ”kauppojen ruokahävikki vs. leipäjonot”.

  4. Kun omat lapset olivat leikkipuisto -iässä niin itsekkin ihmettelin kovasti kun rouva kertoi että leikkipuistossa on kesällä maksuton vellitarjoilu. Kesälomalla tuli siellä vietettyä aikaa niin huomasi että se leikkipuistoruokailu on lapsille todella tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Itse olisin mielummin käynyt lasten kanssa kotona syömässä, mutta leikkipuiston soppajono oli kaikkine hankaluuksineenkin lasten mielestä melkeinpä päivän kohokohta.

    Leikkipuistojen ruokatarjoilussa ei enää pitkään aikaan ole ollut kyse köyhäinavusta. Oli aika hassua katsella Kulosaaressa kun parkkipaikka oli täynnä isoja Bemareita, ja lapset jonottivat pitkässä jonossa laihaa velliä.

    Eli oman kokemuksen mukaan olen samaa mieltä että kyseessä on hassu muinaisjäänne, mutta toisaalta väitän että suhteellisen pienin kustannuksin tuottaa todella paljon iloa suurelle joukolle perheitä.

    1. Sen toki uskon, että ”ilmainen” tarjoilu tuottaa iloa. Mutta onko ihan kivoja tapahtumia silti tehtailtava verovaroin? Eikö voisi ajatella, että vanhemmat tuottakoon lastensa ilot omin eväin?

      Sitä paitsi rahan kierrättäminen virkamiesten kautta ei koskaan ole ilmaista. Se maksaa meille ihan aidosti summan, jota taloustieteilijät kutsuvat hyvinvointitappioksi.

      1. Tämmöinen puurotarjoilu sopisi hyvin myös kansalaisaktivismiksi. Jos kyseessä on hieno juttu halvalla hädänalaisille, niin kyllähän tuohon jokin järjestö tarttuu.

        Itse kyllä uskon, että kyse on ilmaisuuden aiheuttamasta joukkopsykoosista. Jos puuro maksaisi 5s, eli pienimmän käteisellä maksettavissa olevan summan, niin puurojonoja ei olisi. Kun tarjotaan vaikka ilmaisia tatuointeja(!), niin 68% tatuoinnin ottajista kertoo, etteivät olisi ottaneet tatuointia, jos se olisi maksanut.
        https://danariely.com/2010/11/10/the-power-of-free-tattoos/

      2. Eihän ne lapset tiedä että puuro on ilmaista. Itse ihan oikeasti ihmettelin miten iso määrä vekaroita voi olla noin innoissaan leikkipuiston soppajonosta.

        Kustannuksita: Itse ajattelin että tuollainen simppeli puuro/mehu tarjoilun kustannus per annos on aika olematon. Ei ole siis edes kouluruokailun annoksia vaan puuroa/keittoa ja jotain mehua joka annostellaan ruokailijoiden omiin astioihin. Mutta toki kun se tuotetaan kunnallisesti niin mukaan mahtuu varmasti kohtuullinen määrä hallinnollisia yms sivukuluja.

        Oma veikkaukseni on että puurotarjoilun osuus kesän leikkipuisto -toiminnan kustannuksista on aika pieni. Leikkipuistoissahan on kesäaikaan kaupungin henkilökuntaa lapsia ohjaamassa, ruokailun kulut lienevät markinaalikusrtannus kun vertaa henkilökuntakuluihin.

        Jos tätä rupeaa miettimään niin pitäisi kyseenalaistaa kokonaisuudessaan kaupungin tarjoama ohjattu leikkipuisto -toiminta, se keittolounas on vain pieni osa kokonaispakettia.

        1. Mitä väliä sillä on tietävätkö lapset puuron olevan ilmaista? Vanhemmathan ne lapset puistoon tuovat. Nuo samat vanhemmat eivät vie lapsiaan puistoon sateella. Haalareihin pukeutuneet lapset kyllä tykkäisivät kurasta, mutta vanhemmat jostain syystä haluavat pysyä sisällä sateella. Vanhemmille puuro ei siis ole sen arvoista, että sateella kannattaisi lähteä ulos.

  5. Kaikkea ei vaan voi mitata rahassa, tai ainakaan ei kannattaisi. Tottahan toki tuolle voi hintalapun kaivaa ja sitten äimistellä. Tässäkin ketjussa on jo omakohtaisia positiivisia kokemuksia kerrottu.

    Yhteiskuntamme nyt vaan on täynnä tällaisia ilmaisia tai melkein ilmaisia palveluja, jotka eivät tietenkään ole lähellekään ilmaisia. Jotkut ihailevat tällaista yhteiskuntamallia toiset taas vihaavat. Vaaleihin on vielä matkaa, mutta nyt kannattaa aloittaa viimeistään puolueiden kannanottojen seuranta. Vaaleilla on iso voima näihin, nettilänkytyksellä ei juurikaan.

  6. Puuro ei ole tässä kaupassa tuote. Varsinainen tuote on lastensuojelutarpeen vähentäminen. Jos puuron jakamisella saadaan ongittu puiston henkilökunnan toimesta kesän aikana vaikkapa kolme tapausta, joiden tilanteeseen ajoissa puuttumalla estetään kalliit lastensuojelutoimeenpiteet, on kaupunki voitolla. Tähän kun lisätään kerannaisvaikutukset syrjäytyneestä aikuisesta, voi puuron jakaminen olla investointi, joka poikii paljon. Tässä kohdassa tuotteistaja ei nyt oikein ole kärryillä yhteiskunnan nerokkaasti tuotteistuksesta. Byrokraatti voi joskus keksiä erittäin kannattavia innovaatioita, joiden tunnistaminen vaatii pinnan alle katselua.

    1. Tuotteistaja panee merkille, miten käytät jos- ja voi-sanoja. Kaikenlaista hienoa saattaa tapahtua. Mutta eiköhän verorahat kannata keskittää asioihin, joiden tehosta on edes jotain näyttöä.

  7. Ennaltaehkäisevä työ on siten kimurantti, että tuloksia ei voi mitata näkyvästi. Jos jotain ei tapahdu, koska yhteiskunta sijoitti verorahat oikein, on sille vaikea laittaa hintalappuja. JOS byrokraatti huomaa puurojonossa, että Samilla ei mene hyvin ja ohjaa hänet oikeaan matalan kynnyksen palveluun ja Sami saa hommat raiteilleen, niin mikä on säästö verrattuna siihen, että Sami etsii neuvonantajan yhteiskunnan harmaalta vyöhykkeeltä ja päätyy elämään rahansiirtojen varassa? Tätä ketjua on mahdoton näyttää toteen täydellisesti, mutta useat teoriat kertovat, että tehokkainta verorahojen käyttöä on matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevä palvelut. Toki kunnon näyttöä verorahojen käytöstä saadaan, kun lasketaan hoitovuorokauden hinta laitoksessa tai panostetaan kunnolla poliisin määrärahoihin rikollisuuden hillitsemiseksi. Silloin niitä veroeuroja tarvitaan aika monen puurokattilan verran.

    Puurokattilan hinta maksaa itsensä takaisin vasta vuosikymmenten päästä.

    1. Ymmärräthän kuitenkin, että järkevät ihmiset epäilevät ihan aiheellisesti konsepteja, joiden ”tuloksia ei voi mitata näkyvästi”? Ja että teoriat ilman todisteita ovat kuitenkin aina vain arvauksia?

    2. Tietenkin ennaltaehkäisevää työtä voi aina mitata. Sehän on koko ennaltaehkäisyn idea, että oikeasti vaikutetaan johonkin. Ennalta arvaaminen on sitten sellaista toimintaa, jota sinä ilmeisesti tarkoitat?

      Ennaltaehkäisevää mitattavaan tietoon perustuvaa toimintaa on esimerkiksi rokottaminen, neuvola, auton määräaikaishuolto, jne. Kaikissa näissä on todettu, että ennaltaehkäisy mitatusti kannattaa. Jos esim. rokotteen tehosta ei ole täyttä varmuutta, niin sitä ei oteta kansalliseen rokotusohjelmaan.

  8. Kutsuplus oli ehkä huonosti toteutettu, mutta ei ollenkaan tyhmä kokeilu. Hiukan paremmin järjestettynä se olisi voinut kerätä isomman yleisön ja päästä tasoon jossa subventio matkaa kohden pääsee lähelle muita kulkumuotoja. Lisäksi sillä olisi voinut hoitaa inva- ja muita kyytejä joista muuten joudutaan maksamaan koko taksimatkan hinta, vähän käytettyjä bussivuoroja, ja tarjota vaihtoehto niille ihmisille jotka nyt joutuvat ostamaan auton muutaman käyttökerran takia.

    Ennen kaikkea kokeilun kulut olivat nappikauppaa verrattuna siihen miten paljon valtio ja kunnat subventoivat muuta liikennettä. Joukkoliikenteen subventointi on näistä näkyvämpää mutta pitää muistaa autoilua tuetaan euroissa vielä enemmän. VATT:n selvityksen mukaan autoilijat maksavat vain puolet kuluista ja haitoista koko suomen tasolla. Pääkaupunkiseudulla tilanpuute moninkertaistaa tilanteen. Huonompikin idea voisi olla kokeilun arvoinen jos sillä on pienikin mahdollisuus tuoda säästöjä.

  9. Arrgh! Otsasuoneni pullistuivat vaarallisen piukeiksi. Huulien raosta karkailee väkisin tuhmia sanoja! Pakko päästä purkamaan mielipaha edes vanhan blogipostauksen kommenttiketjuun. Virossa on keksitty ilmainen joukkoliikenne. Voitteko kuvitella tätä autuutta, ei maksa kerrassaan mitään. Näin meitä sivistää YLE! https://yle.fi/uutiset/3-10216477?

    Olisivat edes pitäneet omana tietonaan. Mutta naapurin riemunkiljaisut ovat kantautuneet lahden yli. On herännyt idea, että tämä olisi kiva saada meillekin:
    https://twitter.com/liandersson/status/998850346263949312

    Tietysti asiakkailta kysyttessä ilmainen on ihmeellistä. Uutisesta löytyy melko ennalta arvattavaa pohdintaa. Ehkä nämä asiat ovat hämmentäneet toimittajaa:
    ”Ajaisin varmaankin enemmän autolla, jos julkisen liikenteen matkalipuista joutuisi maksamaan.”
    ”Jos joukkoliikenne olisi maksullista, viettäisin enemmän aikaa kotona.”

    1. Yli 10 vuotta sitten oli joillakin tiedossa, että Pääkaupunkiseudun koko bussiliikenne olisi ilmaista, jos kaikki käyttäisivät bussikyytiä. Ja jokaisella linjalla bussit kulkisivat vähintään viiden minuutin välein molempiin suuntiin. Tämä lienee mahdollista nykyisen liikenteen kaikkien oheisseurausten ja niiden pakotettu hoito julkisilla varoilla, joka summa siis säästyisi yhteiskunnalta. Ja toki tässäkin tapauksessa esteeksi toteuttamiselle koitui se, että pelätään ilmaismatkojen vetävän bussit täyteen hambuuseja ja juoppoja, joiden kyydissäolo veisi tarpeessaolevilta istumapaikat ja poliisi saisi poistella joka pysäkillä räyhähenkiä kyydistä. Määräaikaiset matkakortin (lue : käyttäjäkortin) jäädytyksetkään eivät auttaisi.

      Ahvenanmaalla muuten on paikallisille maksuttomat bussikyydit. Viikkarin ja Tallinkin aluksilla on erilaisia kolokoilla toimivia ”aikuisviihde”laitteita, joiden omistaja on PAF.

      Tuli vaan mieleen vanha Veikkauksen iskurepliikki ”Suomalainen voittaa aina”. Tosiasiahan on, että ”Ahvenanmaalainen voittaa aina”. Noilla PAF:n yksikätisillä ym. vehkeillä kustannetaan muutakin hyvää, kuten nuorison liikuntaa ja ties mitä. Williams-bussin kuskilta itse kuultuna…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.