Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Suomalaiset eivät uskalla polttaa veneitään

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

The Washington Post (17.8.2016) kirjoitti tutkimuksesta, jonka mukaan varasuunnitelmista saattaa olla haittaa. Koehenkilöt suoriutuivat tehtävistään muita huonommin, jos heillä oli käytettävissään jokin heittoistuin epäonnistumisen varalta.

Tiedehenkilöt pohtivat tietysti, mistä tulos johtuu. Kenties varasuunnitelma saa ihmiset velttoilemaan. Selitys kuulostaa uskottavalta.

Vaikka makea porkkana on muodikas juures, ei se sitä tarkoita, että kipakka keppiosasto olisi jotenkin menettänyt tehonsa. Totta kai se panee ihmisen yrittämään, jos vaihtoehtona on vain potutusta ja tuskaa.

Hätäpoistumisteiden haittoja on joka tapauksessa helppo bongata vähän joka paikassa.

Usein hokemani nyrkkisääntö sanoo, että jos firmalla on kaksi fokusta, sillä ei ole yhtään fokusta. Jos yksi tukijalka pettää, johtajalla on aina mahdollisuus heittäytyä toisen varaan.

Lisäksi tallelokerossa saattaa muhia johtajasopimus turpeine irtisanomiskorvauksineen. Jokainen tajuaa, miten viimassa raollaan lonksuva varauloskäynti nakertaa pomon työmoraalia.

Myös idea on alati yleistyvä valepukuinen varasuunnitelma. Innovointi on lukuisten ryhtymisrajoitteisten johtajien ja yrittäjien tapa paeta todellisuutta.

Tulevasta menestyksestä on mahtavaa haaveilla tasan niin kauan, kun kenenkään ei tarvitse tehdä mitään konkreettista – kuten myydä jotain ihan oikealle asiakkaalle.

Entä onkohan ollut kovin hyvä ajatus kaupata opiskelijoille varasuunnitelmia ja varasuunnitelmien varasuunnitelmia?

Saamme jatkuvasti lukea ns. asiantuntijoiden lausuntoja, että nuoria ei pitäisi pakottaa päättämään tulevaa uraansa liian varhain. Mikäli demarit saisivat tahtonsa läpi, nuoria olisivat luultavasti kaikki alle 65-vuotiaat.

Jos tuleva tentti ahdistaa teekkaria, hänen pitäisi kuulemma päästä vaihtamaan johonkin leppoisampaan hänelle paremmin sopivaan suuntaan. Lisäksi kaikki neuvovat, että ”valitse sitten ala, jota rakastat intohimoisesti”.

Näin kaikki nuoret päätyvät lopulta muusikoiksi, tanssijoiksi tai valokuvaajiksi. Keski-ikäiset ryhtyvät elämäntaitovalmentajiksi.

Työpaikalla on sama tilanne. Sopiva ammatin ja paikkakunnan yhdistelmä takaa, ettei yhdenkään pomon kanssa ole pakko tulla toimeen.

Aina löytyy lääkäri, joka on valmis määräämään pari viikkoa saikkua masennukseen.

Työn perässä ei ole kenenkään pakko muuttaa. Ja jos mikään muu ei auta, voihan sitä vetäytyä pysyvästi olohuoneen sohvalle narisemaan sosiaaliturvan niukkuudesta.

Asevelvollisuus koskee aina vain pienempää joukkoa. Esimerkiksi ylipainoisia ei harmaisiin edes haluta. Jos ei sotaleikit eivät huvita, ongelma ratkeaa puolen vuoden sipsi-, jäätelö- ja pitsakuurilla.

Tällä viikolla tiedotusvälineissä on puitu kansalaistemme tuskaa, koska urheilijoiksi kutsuttujen suomalaisten viihdetaiteilijoiden Rio-show ei tyydyttänyt.

Ehkä urheilijoillamme on liikaa B-suunnitelmia. Tuskin heistä yksikään ajautuu katuojaan siksi, että hän ei viitsinyt treenata tarpeeksi.

Jopa loputon Nato-vetkuttelumme kuuluu samaan sarjaan. Ei kannata sitoutua mihinkään, koska muuten olisi pakko sitoutua johonkin.

Suomalaiset eivät uskalla polttaa veneitään rannassa. Jos he niin tekisivät, pakotie olisi poikki. Vihollinen olisi pakko voittaa.

26 vastausta

  1. Olen itsekin (tietysti) sitä mieltä, että tulevaa ammattia ei pitäisi joutua valitsemaan liian aikaisin. Kyse onkin vaan siitä, että joidenkin mielestä yhdenkin oikean valinnan tekeminen alle 40-vuotiaana on ”liian aikaisin”. Kyllä ihmiset ovat pääsääntöisesti pohjimmiltaan niin fiksuja, että osaisivat päättää jopa omasta tulevaisuudestaan, kunhan annetaan riittävät tiedot päätöksen pohjaksi ja selvitetään seuraukset.

    1. Monet opintosuunnat pitäisi varustaa tupakka-askin tapaan kauhukuvilla. Oppilaitosten verkkosivuilla kannattaisi näyttää kerjäläisten kuvia ja kertoa, että jos todella haluat lukea sen ja tuon alan maisteriksi, työttömyys uhkaa 90-prosenttisen todennäköisesti.

      Nykyisin nuoret ihan selvästi olettavat, että koska tarjolla on jokin ”virallinen” opiskeluvaihtoehto, valtio tms. jumalainen taho myös takaa, että kyseisen alan opiskelijoille löytyy aikanaan työtä.

      1. Jotenkin tuosta koulutuksesta syntyy vielä velkasuhdekin: Jade-Muumi on saanut maksutta olla kuluttamassa koulun penkkiä ensin 9 vuotta peruskoulussa, sitten 3 vuotta toisella asteella ja lopuksi 6 vuotta [sic] yliopistossa. Velka ei vaan yllättäen menekään niin päin, että Jade-Muumi olisi velvollinen omatoimisesti tekemään jotain. Ei, vaan valtio on velkaa vielä kivan työpaikan siihen päälle.

    2. Mielestäni nuoria pitää kannustaa valitsemaan *ensimmäinen* tuleva ammatti kunhan eivät tuudittaudu uskoon, että se on myös viimeinen.

      Eliniän ja eläkeiän kasvaessa ja kehityksen kehittyessä meidän kaikkien on parasta totutella ajatukseen, että lastemme lisäksi myös me keski-ikäiset ukonkäppänät voimme (saamme) joutua tekemään tulevaisuudessa duuneja, joita ei vielä ole edes keksitty. En ainakaan muista 9. luokan tai lukion opinto-ohjaajan tiedustelleen aikanaan kiinnostustani digitaalisen inbound-markkinoinnin tai julkaisujärjestelmien opiskelemiseksi.

      Lisäksi muutokset ovat käsittämättömän nopeita, esim. toimialojaan järisyttäneitä ja alallaan nykyisin kaikilla mittareilla suurimpia toimijoita kuten Uber (kuljetuspalvelut) tai Airbnb (majoituspalvelut) ei ollut edes olemassa 10 vuotta sitten. Molempien palvelujen (tai oikeammin platformien) päälle voi jokainen rakentaa toimiva palveluja ja jopa leipäpuun, vaikka Taksiliitto ja MaRa niitä mielellään parjaavatkin.

      1. Asiasta kukkaruukkuun: Keväällä kuuntelin podcastia jossa MaRa:n toimitusjohta jutteli yllättävän fiksuja Airbnb -haasteesta. Eivät ole lähteneen Taksiliiton tapaan täyskieltolinjalle, vaan ennemminkin vaativat että alalta pitää purkaa sellaiset normit jotka vääristävät kilpailua ei-järjestäytyneiden majoitustarjoajien eduksi.

        Esimerkkinä mainitsi että hotellit voisivat ihan mieiellään hankkia lähialueeltaan asuntoja majoituskäyttöön, mutta tällä hetkellä ei käytännössä onnistu koska byrokratia ja velvoitteet.

        https://areena.yle.fi/1-3387472
        Yle: Mikä maksaa? Haastaako Airbnb perinteiset hotellit?

  2. Kirjoitus osui nappiin. Pakko ja vaihtoehdottomuus tuovat jäntevyyttä toimintaan. Valintatilanteet ruokkivat vatulointia.

    1. Kysehän on vain samasta asiasta, johon Odysseus turvautui, kun hän halusi välttää seireenien houkutukset. Hän köytti itsensä mastoon jo etukäteen. Ja tukki miehistönsä korvat.

      Näin hän sulki itse pois sellaisen vaihtoehdon, että hölmöily olisi edes mahdollista.

      Nykyaikainen versio samasta asiasta on monille yrittäjille tuttu. Kun asiakkaalle on tullut luvatuksi jotain, ainakin se on pakko pitää.

      Kannattaa siis lupailla kaikenlaista, koska se ajaa bisnestä eteenpäin. Muuten firmassa kaikki jäisi odottamaan jotain ylimaallista inspiraatiota – jota ei siis koskaan tule.

  3. Suomessahan on perinteisesti johdettu juuri epäonnistumisen pelon kautta. Ongelma tässä lienee se että epäonnistumisen ja onnistumisen välinen ero on liian mitätön. Jos esimerkiksi johtajasopimus on arvoltaan puoli miljoonaa ja johtajalla on esimerkiksi yhtiön osakkeita 50 000 euron arvosta, niin jokainen ymmärtää että tuon osakepotin kymmenkertaistaminen on aika kova homma. Eli nostaisin tässä perisuomalaisen ongelman eli juuri sen porkkanan puutteen. Kyllä Suomessa keppiä ollaan aina osattu käyttää ja tasapuolistamista.

    Aleksi Valavuori hyvin valotti mikä ero on Suomessa ja Virossa olympiamitalin saavuttamisen arvossa. (https://www.satakunnankansa.fi/urheilu/ovatko-suomen-olympiamitalipalkkiot-liian-matalat-singaporessa-kullasta-lahes-miljoona/)

    Eikä varasuunnitelmat aina ole pahasta jos vain palkkio onnistumisesta on tarpeeksi suuri. Eli epäonnistumisen ja onnistumisen delta on liian pieni. Deltaa tulisi vain kasvattaa.

    Esimerkiksi monissa freestyle-lajeissa foam pittien (vaahtomuoviallas) ja ilmatyynyjen vaikutus lajin kehittymiselle on ollut aivan älytön. Kyllähän Travis Pastrana ja Carey Hart yrittivät moottoripyörällä volttia ihan kovalle maalle epäonnistuneesti (hyppyrit olivat silloin liian jyrkkiä eikä ko. kuskit olleet oppineet tekniikkaa kaasun hyödyntämisestä). Foampittien yleistyminen on mahdollistanut esimerkiksi triplavoltin tai kaksoisetuperin tekemisen.

    Kyllä siellä firmoissa pitää edelleen saada epäonnistua mutta onnistumisen hyötyjen pitää vain olla moninkertaisesti suuremmat!

    1. Oletetaan hetki, että firman pitäisi päivittää bisnesmallinsa. Uusi suunta tarkoittaa A-vaihtoehtoa. Mikä on silloin B-suunnitelma?

      Yleensä B-suunnitelma on nykyinen bisnesmalli:

      ”Jos emme saa uutta liiketoimintaa lentoon, voimme aina palata tähän vanhaan. Se on kuitenkin kantanut kymmeniä vuosia, joten ei se ihan susipaska voi olla.”

      Ei tässä siis mitään pelolla johtamista tarvita. Mutta arvaat varmaan, mikä on todennäköisyys, että uusi bisnesmalli onnistuu kannibalisoimaan vanhan.

      Tämä lienee se syy, miksi uudistuminen vaatii usein karmean kriisin. Luulen, että se on Suomenkin kohtalo. Riittävää muuttumisen pakkoa ei tule ennen kuin systeemimme pettää oikein kunnolla.

      1. Joku voisi tietenkin puhua ambidekstrisestä organisaatiosta jolla tuota kuvailemaasi ongelmaa voitaisiin käsitellä..

        Aika selvä tapa tehdä pesäero uuden ja vanhan välillä on tietenkin rakentaa niille erilaiset organisaatiot. Joskus ne voidaan jopa laittaa kilpailemaan keskenään. Kyllä ne spinnoffit ovat aina välillä kasvaneet vanhoja yhtiöitä isommiksi. Caverionin irrottaminen YIT:stä on tietenkin yksi radikaali esimerkki. Elektrobit ja Bittium toinen jne..

        Jos nykyinen bisnesmalli on kestänyt kymmeniä vuosia niin kyllä se yleensä kannattaa lypsää loppuun asti. Uutta voidaan kyllä kehittää siinä rinnalla. Sitähän esim. Stora Enso tekee tällä hetkellä ja Posti teki ennen kuin Malinen tuli ruoriin (ja palasi jälleen vanhaan Malisen johdolla). Fordillakin tämänkaltainen suunnitelma oli jo hyvässä vauhdissa 2000-luvun vaihteessa kunnes suvun juniori päätti palata vanhaan eli pick-uppien valmistamiseen (jä lähes ajoi firman konkurssiin).

        Olen samaa mieltä Suomen kohdalla, kamalan kriisin tämä vaatii että tästä mitään saadaan aikaan. Siihen asti nysvätään olematonta kilpailukykysopimusta ja ay-liike yrittää pitää kiinni vanhasta. Ulkoinen shokki voi monesti olla se mikä sen muutoksen välttämättömyyden pakottaa tajuamaan. Ei Japanin nousu 2. MS:n jälkeen ihan sattumaa ole.

        1. Usein vaikuttaa siltä, että uusi rinnakkainen organisaatio on jopa ainoa keino, jonka avulla homma saattaisi toimia.

          Esimerkiksi juuri Itellan / Postin leivissä oli aikanaan fiksu johtaja nimeltään Aku Happo. Hän toi Virosta pakettiautomaattibisneksen Suomeen.

          Aku tiesi, miten hommassa kävisi, jos hän yrittäisi saada silloisen organisaation taipumaan ihan uuteen bisnesmalliin. Pakettiautomaattihan on postikonttorin suora kilpailija.

          (Muistan lehdessä julkaistun tutkimuksen noilta ajoilta. Sen mukaan kuluttajat halusivat ehdottomasti käyttää postikonttoria pakettiautomaatin sijaan. On aika helppo arvata, että tutkimus oli vanhan konttoriorganisaation tilaama.)

          Niinpä Aku käynnisti aivan erillisen yksikön. Se toimi omissa tiloissaan, käytti eri autoja ja pystytti erillisen tietojärjestelmäänsä.

          Kuten nyt tiedämme, pakettiautomaateista tuli suosittuja. En esim. itse IKINÄ mene konttoriin jonottamaan, jos tavara on saatavissa pakettiautomaattiin.

          1. Mielenkiinnolla odotan millaiseksi posti muodostuu. Ennen sillä oli aika radikaalejakin aloitteita kuten Itella Information. Nykyiset tuohikonleikkuut vaikuttavat aika paljon soveltuvimmilta vanhaan postiorganisaatioon sopiviksi

          2. Ja jos pankkitoimihenkilöt olisivat saaneet päättää niin pankkiautomaatteja tai verkkopankkia ei olisi ikinä tullut. Koska kaikki haluavat käydä pankissa 8:30-16:15 välisenä aikana.

          3. Posti. Posti tulee ja vaihtaa syksyllä autoosi renkaat, vie tarvittaessa toiset renkaat tyhjenevään terminaaliin säilöön.
            Posti noutaa tilaamasi ruuat kaupasta ja tuo ne kotiisi. Katsokaapa vain – ei mene kauaa kun joku keksii tämän.
            Posti vie mummot apteekkiin ja vaarit torille. Tuo tullessaan lääkkeet kera potilaan kotiovelle.
            Jos eläisimme ameriikassa niin putsaisivat varmaan uima-altaatkin.

  4. ”Keski-ikäiset ryhtyvät elämäntaitovalmentajiksi.” Siitä tulikin mieleeni, että kuinka suuri osa Suomessa yrittäjille tai johtajille suunnatusta koulutuksesta puhuu rahasta? Tai ylipäätään koulutuksen vaikutuksesta tulokseen? On henkistä valmennusta, fyysistä valmennusta, ajanhallintakoulutusta ja ties mitä. Suurin osa tuntuu olevan ”tulemme suorittamaan toimenpiteiden tekemistä”. Ei luvata asiakkaalle mitään liian konkreettista, jotta ei tarvitse vetää verenmaku suussa.

    1. No katsos kun me elämme maassa, jossa kaikki koulutus on aina lähtökohtaisesti hyvä asia. Ei se ainakaan hirveän haitallista voi olla, vai mitä?

      Ei siis kannata pilata hyvää asiaa höpöttämällä rahasta tai muista yhtä banaaleista asioista.

  5. Henkilökohtaisen konkurssin tekemisen helpottaminen voisi auttaa asiaa. Nyt se epäonnistuminen voi johtaa 20 vuoden velkavankeuteen. Joissain sivistysmaissa kuulemma riittää että aloittaa uudestaan nollasta.

    1. Jenkkiläinen tuttavani sanoi kesällä: ”They just walk out of the courthouse and start a new business.” Niin se pitäisi olla meilläkin.

    2. Sitä olen aina ihmetellyt, miksei juuri kukaan ajattele säästävänsä pääomaa etukäteen. Säästäväthän ihmiset myös asuntoihin, autoihin ja lomamatkoihin. Jostain syystä yritystoiminnan alkupääoma on kuitenkin aina hankittava velaksi.

      Tämä siis siitä huolimatta, että moni suunnittelee yritystoimintaansa vuosikausia etukäteen.

      Onneksi palvelubisnes yleistyy. Kassavirtaa kertyy usein alusta saakka. Velkaakaan ei siis tarvita niin tuhottomasti.

      1. En ole koskaan ollut muussa kuin palvelubisneksessä, mutta siinäkin piti jossain vaiheessa velkaantua kun tehtiin yrityskauppaa. Kaupan järkevyydestä voi olla monta mieltä, mutta alalla orgaaninen kasvu oli hankalaa. Kaikki meni lopulta suunnitelmien mukaisesti, mutta worst case scenariossa olisi mennyt kaikki. Ja vähän päälle.

        Tavalliselle tallaajalle puol miljoonaakin on iso raha.

        1. Ymmärrän toki. Sitä paitsi jonkin uuden palvelukonseptin käynnistäminen saattaa tietysti ottaa kuukausia tai vuosia niin, että liksat on sinäkin aikana maksettava – oli myyntiä tai ei.

    3. Tässä on kyllä merkittävä ero Jenkkilän ja Suomen välillä. Suomessa konkurssin tehneellä ei ole suojaverkkoa, Jenkeissä yrittäjä ei tee henkilökohtaista konkurssia epäonnistuessaan.

      Työntekijällä tilanne päinvastainen

      1. No eihän Suomessakaan yrittäjä esim. oy-muodossa henkilökohtaisesti konkurssia tee, eikä menetä taloja, autoja, vaimoja tai veneitä jos ei niitä ole velan pantiksi asettanut…

        1. Tietysti näin mutta kyllä pankki sen okt:n mielellään pantiksi ottaa jos suunnittelee tekevänsä isompia liikkeitä. Tästä kannattaa lukea esimerkki Mika Anttosesta jolta pankit olivat jo St1:n ollessa iso, vaatineet okt:n panttausta. Juttu löytyy jostain taivas + helvetti kirjasta

          1. Jep, nämä 100% takuut, jotka sinällään ovat kai hyvä asia, ovat oikeasti +100%- takuut, eli jos annat kaiken omaisuutesi pois niin saatat silti jäädä velkaa. Ja kun on firma konkassa ja vaikka 100ke velkaa 10-15% ulosottokorolla niin siinä ei paljon naurata.

  6. Noniin, sen verran hyviä tekstejä täällä että voisin näitä sähköpostiinkin tilata. On vaan tämmönen pikku ongelma.

    ”There was an error when subscribing. Please try again.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

shutterstock_52067119
Jari Parantainen

Prompteri auttaa, koska haluat katsoa silmiin

Prompteri on läpinäkyvä näyttö, jonka avulla voit pitää katseesi kamerassa. Siitä on hyötyä sekä videoneuvotteluissa että webinaareissa. Pääset eroon häiritsevästä vaikutelmasta, että vilkuilet jatkuvasti jonnekin katsojan ohitse.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.