Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Montako päätöntä väitettä taiteilija tunkee neljään virkkeeseen?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Ehdotin kesällä itselleni, että keskityn syksyllä johonkin muuhun kuin demareiden ja taiteilijoiden parjaamiseen.

Ikävä kyllä Hesari julkaisi eilen (9.8.2016) niin paksua tuubaa taas kerran, että joudun pyörtämään puheeni jo näin elokuussa.

Palstatilan määrästä voisi päätellä, että näytelmäkirjailija Johannes Ekholm on tärkeä heppu. Olikin hämmentävää tutustua hänen ”ajattelunsa” hedelmiin.

Ehkä kajahtanein niistä oli kohta, jossa Ekholm onnistui tiivistämään neljään napakkaan virkkeeseen puoli tusinaa täysin päätöntä väitettä:

”Ennen hyvinvointiyhteiskunta rakentui sen varaan että kaikki pystyivät osallistumaan sen rakentamiseen. Nyt kun ei juuri ole jäljellä yhteiskunnan turvaverkkoa, niin ei ole enää sellaista yhteistä hyvää, jota työn tekeminen tuottaisi. Työntekijöiden tuottama arvo valuu yritysjohdolle ja pörssin kautta ulkomaisiin pankkeihin. Silti työstä puhutaan edelleen kuin se olisi lähes uskonnollinen velvollisuus.”

Sitaatti näyttää äkkiä katsottuna ihan tavalliselta kapitalisti on sika -purnaukselta. Mutta samalla se vahvistaa käsitystäni siitä, että monet vasemmistolaiset eivät taida ymmärtää lainkaan, mitä tuli taas sanotuksi.

1: ”Ennen hyvinvointiyhteiskunta rakentui sen varaan että kaikki pystyivät osallistumaan sen rakentamiseen.”

Muuten ihan hauska heitto, mutta vaikkapa 1990-luvun laman aikana Suomen työttömyysprosentti huiteli jopa kaksinkertaisissa lukemissa nykyiseen verrattuna.

Vanhempani kärräsivät koko pesueemme 1960-luvun puolivälissä Ruotsiin, koska täältä kotimaasta ei löytynyt tapaa osallistua hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Entä mitä Ekholm ehdottaa ratkaisuksi? Pitäisikö työttömille perustaa risusavotta? Vai romutammeko kaivinkoneet ja lapioimme ojat lusikoilla?

2: ”Nyt kun ei juuri ole jäljellä yhteiskunnan turvaverkkoa…”

Oletan, että Ekholm tarkoittaa yhteiskunnan turvaverkolla julkisia palveluja, sosiaaliturvaa ja sen sellaista.

Sikäli kuin viime yönä ei ole tapahtunut jotain yllättävää käännettä, valtion ja kuntien kulut ovat Suomen historian kaikkien aikojen suurimmat. Mihin perustuu ajatus, että turvaverkko olisi edes heikentynyt – saati jonnekin hävinnyt?

Kaiken kukkuraksi rahoitamme pelkästään valtion turvaverkkoa edelleen yli 5 miljardilla velaksi joka vuosi. Pitäisikö Ekholmin mielestä meidän elää vielä enemmän yli varojemme?

3: ”…,niin ei ole enää sellaista yhteistä hyvää, jota työn tekeminen tuottaisi.”

Aha. Eikö palkkatyöstä kertyviä veroja maksetakaan yhteiseen kassaan? Sitä paitsi me suomalaiset luovutamme tuloistamme poikkeuksellisen suuren osan yhteiseksi hyväksi.

Puhumattakaan kaikesta siitä hyödystä, joita miljoonat suomalaiset tuottavat toisilleen (ja ulkomaisille asiakkailleen) päivät pitkät. Tarkoitan tuotteita ja palveluja, jotka käyvät kaupaksi. Jotain tarkoitusta varten niitä yleensä tuotetaan.

Lisäksi yhteiseen pottiimme vilahtaa arvonlisäveroja, yhteisöveroja, haittaveroja ja vaikka mitä muita maksuja joka käänteessä.

4: ”Työntekijöiden tuottama arvo valuu yritysjohdolle…”

Mieleeni ei tule montakaan palvelubisnestä, jossa suurin yksittäinen siivu tuotteen hinnasta ei vilahtaisi nimenomaan työntekijälle itselleen.

Ammattiyhdistysliike on huolehtinut myös teollisuuden työehdoista niin, että varmasti duunari saa mahdollisimman ison viipaleen tuottamastaan arvosta.

Yritysjohtajan palkan taas maksaa yrityksen omistaja omasta pussistaan.

Jos taas joku on sitä mieltä, että nykyiset firmat jakavat rahat väärin, hän saa kaikin mokomin perustaa parempia työpaikkoja niin paljon kuin sielu sietää. Tai jos hän ei siihen pysty, saattaisiko olla niin, että menestyvien yritysten pomoille kannattaisi kuitenkin maksaa heidän tuottamistaan johtamispalveluista ihan kitisemättä?

Entä miten muka virkamiehen tuottama arvo valuu yritysjohdolle? Vai eikö julkisen puolen puoli miljoonaa työntekijää tuota mitään arvoa?

5. ”…ja pörssin kautta ulkomaisiin pankkeihin.”

En ihan ymmärtänyt, miksi raha muuttuisi jotenkin paremmaksi kotimaisen pankin tilillä. Omistajansa pätäkkää se joka tapauksessa on, oli pankki missä maassa tahansa.

Ilmeisesti Ekholm ei suostu säilyttämään apurahojaan Nordean tai Dansken kaltaisten ulkomaisten firmojen holvissa. Osuuspankkiin kaikki ja sassiin!

Jos taiteilija on katkera yritysten omistajille maksettavista osingoista, hänen kannattaisi soitella valtiolle heti, että eläkkeitä on leikattava. Niistä kun iso osa kertyy (eläkevakuutusyhtiöiden omistamien) pörssiyhtiöiden osingoista.

6: ”Silti työstä puhutaan edelleen kuin se olisi lähes uskonnollinen velvollisuus.”

Mistähän Ekholm luulee ”palkkansa” putkahtaneen? Hän on hakenut ja saanut esimerkiksi Koneen Säätiöltä 23600 euroa avustusta viime vuonna.

Hissitehtaan velvollisuudentuntoisten duunarityperysten aikanaan tuottama arvo valuu nyt näköjään taiteilijan omaan lompsaan.

Sitä on koneistajan kiva miettiä taas huomenna, kun hän polkee virkistävässä sateessa arvottomaan aamuvuoroonsa.

Hesarissa menee kritiikittä läpi mikä soopa tahansa, kunhan sen lausuu vasemmistolainen taiteilija.

40 vastausta

  1. Ei tässä enää enempää voisi olla samaa mieltä!

    Tosin Koneen säätiöllä ei kylläkään ole mitään tekemistä menneiden tai nykyisten koneistajien kanssa vaan Hanna Nurminen (omaa sukua Herlin) on tainnut laittaa merkittävästä fyrkkaa ja omia Koneen osakkeitaan tuohon säätiöön kiinni. Hän (ja säätiö) mielestäni saa jakaa Koneen osingoista saatavia tuloja kenelle tahansa taiteilijalle ikinä päättääkin.

    Omena vain on tainnut tippua aika kauaksi puusta, Heikki ja Pekka Herlin olivat kuitenkin melko rationaalisia yritysjohtajia. Ehkä noiden taiteilijoiden kanssa toimiessa perijäkin on alkanut kuitenkin alkanut uskoa noihin huuhaa-juttuihin kuten sähköyliherkkyyteen. Ehkä sitä toivoisi että nuokin rahat ohjautuisivat mieluummin kovaan tieteeseen kuin hömppään, mutta kuten sanottu, saa jokainen käyttää perintönsä miten parhaaksi katsoo..

    1. Totta tietysti, ja onhan säätiö joka tapauksessa oma juridinen yksikkönsä. Mutta duunareiden miehittämältä konepajalta alkupääoma on joka tapauksessa peräisin, vaikka siinä välissä olisikin pari mutkaa.

    2. Säätiön sivuilta: ”Koneen säätiön varallisuudesta suurin osa on kuitenkin edelleen Koneen osakkeissa ja Koneen hämmästyttävä menestys 2000-luvulla onkin mahdollistanut myös säätiön toiminnan nopean laajenemisen.” eli numeroimasi kohdat voisi kirjoittaa myös

      3. koneen työntekijän työ tuottaa yhteistä hyvään taiteilijoille. mitä paremmin työntekijät koneella työnsä tekevät, sen ennemän yhteiseen hyvään jaettavaa.
      5. työn arvoa valuu pörssin kautta taiteelliseen työhön

      1. En jaksa lukea säätiön periaatteita tarkemmin mutta jos säätiö ei ole velvoitettu omistamaan vain Koneen osakkeita tai jos Koneen osakkeiden myynti ei ole kielletty säätiön säännöissä niin periaatteessahan säätiö voi myydä Koneen osakkeet pois ja ostaa tilalle vaikka Coca-Colaa tai H&M:ää tai vaikka indeksejä. Tällöin niiden duunarit (ja lapsityövoima?) periaatteessa mahdollistaisivat taiteilijoiden palkanmaksun.

        Säätiöhän pystyy jakamaan taiteilijoille hyvää ainoastaan a) myymällä osakkeita markkinoilla tai b) nostamalla osinkoja yhtiöstä. Osingonjakosuhde sitten taas on paljon Herlinin Antista (ja Koneen hallituksesta) kiinni. Koneen johdon ja duunareiden menestys kyllä viime kädessä päättää onko ylipäätään mitään jaettavaa.

  2. Varmaan alkupääoma tuli Heikiltä ja Pekalta mutta Koneen säätiöhän oli aluksi hyvin pientä toimintaa ja sen toiminta oli täysin kytköksissä Kone Osakeyhtiön liiketoimintaan. Vasta vuoden 2003 eli Pekka Herlinin kuoleman jälkeen Koneen säätiön toiminta on merkittävästi laajentunut (ja säätiö myös erkaantunut Kone Oyj:stä). Tämä laajentuminen juontaa juurensa nimenomaan Hanna Nurmisen haluun testamentata Koneen osakkeensa ko. säätiölle. En itse näe miten nykyisellä Koneen säätiöllä on kauheasti kytköksiä Koneen entisiin duunareihin, muuta kuin että tietenkin heidän tekemä työ on mahdollistanut Koneen arvon kasvamisen nykyisiin mittoihin

    1. Yhteys varmaan siinä, kuten edellä mainittu, että lahjoittaja on saanut / perinyt omaisuutensa siitä duunarin tuottamasta ja kapitalistille valuneesta lisäarvosta. Tai sitten hän on itse perustanut yrityksen ja riistämällä työläisiä rikastunut. Varmaan on vain lähinnä se, että omalla palkkatyöllä tuota säätiön rahapottia ei ole luotu.

      1. Asian voi tosiaan lopulta tiivistää kysymykseen, että olisiko säätiötä olemassa ilman Koneen duunareita ja menestystä.

        Ei tietenkään olisi. M.O.T.

  3. Onhan tuossa Johannes Ekholmin lausahduksessa laitettu ns. mutkat sileäksi, ja todella yksioikoisesti käsitelty monimutkaisia asioita. Mutta kyllähän siinä täytyy olla jotain oikeanlaista ajatusta taustallakin. Vai kuinka on muuten selitettävissä, että vaikka Suomessa on enemmän varallisuutta ja huomattavasti korkeampi BKT/capita kuin 1990-luvulla, ei ole enää hyvinvointiyhteiskunnan palveluja varaa kustantaa? Ovatko sosiaalietuudet kasvaneet moninkertaisiksi kyseiseen aikaan nähden? Liiallista hallintoa lienee turha syyttää, ainakin valtion budjetissa hallintokulut ovat prosenttien luokkaa. Onko veropohjaa vain rapautettu, vai mihin ne kaikki rahat oikein valuvat?

    1. Kauppalehden toimittaja Olli Herrala keräsi kesäkuussa madonlukuja postaukseensa Simsalabim: Ja taas kansa sai lisää rahaa.

      ”Otetaanpa esimerkiksi Kelan myöntämät asumistuet, jotka ovat viime vuosina kasvaneet räjähdysmäisesti. Asumistuesta nautti viime vuonna noin 820 000 ihmistä, kun vuotta aiemmin tukea sai 734 500 ihmistä.”

      Monet verovaroista kustannettavat tuet ovat kasvaneet siis rajusti – ja kasvavat kaikesta päätellen edelleen.

      Eiköhän perusongelma ole selvä: huoltosuhteemme heikkenee. Sinne ne rahat valuvat.

      1. Timo Aron slideshare-kalvot ovat havainnollista luettavaa huoltosuhteesta ja kuntien vetovoimatekijöistä. Suomessa väki asuu ihan liian harvassa, jotta palvelut pelaisivat. Pahimmat ongelmat ovat heikko kaupungistuminen, liian suuri määrä vanhoja ikäluokkia, liian pienet investoinnit, digitalisaation epäonnistuminen.

        1. Hyvin sanottu!

          Listalle kuuluisi tietysti se oleellinen asia, että nykyiset työntekijät eivät osaa, halua tai voi vaihtaa alaa. Venkoiluun on monenlaisia kannustimia. Myös ay-liike tekee parhaansa hidastaakseen muutoksia.

          Toisaalta suomalaiset firmat eivät saa aikaan riittävästi hittituotteita tai -palveluja, vaikka meillä olisi erinomainen infrastruktuuri, hyvin koulutettu työvoima ja vakaat poliittiset olot.

          1. Eipä se alanvaihto toisaalta mitenkään sormia napsauttamalla käy, ainakaan mikäli on tarpeellista kouluttautua uudelleen. Varsinkin jos on perhettä elätettävänä ei ole kovin helppoa jättäytyä opintotuen tai -lainan varaan, ellei sitten ole siirtymässä alalle, jolla on käytännössä 100% työllisyys (jos sellaisia edes on).

      2. Asumistuet eivät mene kansalle, vaan omistajille. Kansa on siinä välissä vain hämäyksen vuoksi.

        Perusturvan jatkuvat heikennykset ja rahanjaon siirtäminen tarveharkintaisiin kohdetukiin vaurastuttaa ennenkaikkea pääomapiirejä. Jos sosiaaliturva olisi luonteeltaan ihmisen omaan päätösvaltaan jäävää rahaa, niin esimerkiksi asumispäätöksiä saatettaisiin rationalisoida edullisemmiksi ja vuokratasoon kohdistua muutenkin rajua alentamispainetta.

        Nykyinen järjestelmä on maksimoitu lihottamaan omistavan luokan kukkaroita. Niinkuin vähän jokainen ”uudistus” mitä maassa on vuosikymmeniin tehty. Tämä maa potkii päähän jokaista joka elää työpanoksestaan, mutta hemmottelee niitä jotka elävät omistuksestaan…

    2. BKT:n kasvuhan ei automaattisesti tarkoita elintason kasvua. BKT mittaa touhuamisen määrää, vähän samalla tavalla kuin yrityksen liikevaihtokin. Voitto tarkoittaa sitten taas mahdollista kasvattaa varallisuutta ja hyvinvointia. Nykyinen kapitalistinen järjestelmä on siitä kiva että tätä hyvinvointia voidaan tuottaa lisää velkaa ottamalla, siis jos yksityinen sektori ottaa velkaa ja lisää sen avulla arvonlisää. Valitettavasti julkisen sektorin velanotto pitkään toimii päinvastoin ja huoltosuhde heikkenee.

      On huomattava että iso osa Suomen BKT:stä on julkisia palveluita (tai kuinka iso osuus rahasta kiertää julkisen sektorin kautta). Ja nämä palvelut ovat kasvaneet koko ajan aina 70-luvulta asti. Valitettavasti vain ihmiset ottavat nämä lisätyt palvelut ”annettuna etuutena”. Eikä tämä elintason lasku näy hallintokustannuksissa, nythän koko julkisen sektorin kustannukset ovat kasvaneet jatkuvasti ja sitä varten on otettu lainaa. Julkisen sektorin lainanotto vain on kuin pissaisi talvella housuun – helpottaa hetken mutta jäätyy aika piankin. Toisin sanoen syömävelallahan tätä touhua ollaan pitkään pystytty pitämään pystyssä.

      Tämä on sama kuin aikaisemmin töissä ollut opiskelija jatkaisi vanhoja elintapojaan pikavippejä ottamalla. Hänen itsensä mielestä elintaso on tuskin kauheasti noussut aikaisemmasta jos on tottunut aikaisemmin syömään ulkona ja pystyy jatkamaan sitä edelleen. Jokainen tosin taitaa tietää että pää tulee vetävän käteen jossain vaiheessa.

      1. Ei se ihan noin mene. BKT mittaa touhuamista, mutta ei ota kantaa siihen onko touhuamisen tulos hyödyllistä. Kaivettu kuoppa voi olla hyvinvointia lisäävä tai sitten ihan turha tai jopa haitallinen.

        Voitto ei todellakaan mittaa hyvinvointia. Jos haluamme maksimoida voitot, niin perustetaan vain läjä monopoleja, jolloin voitot raketoivat tuotannon laskiessa ja asiakkaiden kärsiessä kalliista hinnoista. Ei oikein kuulosta hyvinvoinnilta. Sen sijaan kovan kilpailun tuomat halvat hinnat, suuret tuotantomäärät JA pienet voitot luovat kaikille hyvää (paitsi monopolin omistajille).

        1. Nyt en kyllä ihan käsitä argumenttejasi. Jos avoimen sektorin toimialoja muutetaan monopoleiksi niin koko talous tuskin on kovinkaan kapitalistinen ja markkinaehtoinen siinä tapauksessa.

          Hyvinvointi syntyy investoinneista ja investointeja ei kovin kauaa jakseta tehdä jos toiminta ei ole voitollista (vrt. Anttila). Ja velkaa yleensä annetaan jos odotetaan että velallinen todennäköisesti saa jossain vaiheessa toimintansa kannattavaksi.

          Kilpailu on pääsääntöisesti hyvästä ja monopoleilla nyt on aina taloudellista hyvinvointia heikentävä vaikutus, siitä olen täysin samaa mieltä. Todellisuus pienten voittojen tuomasta arvonlisästä ei tosin ole todellisuutta vaikka jotkut kansantaloustieteilijät näin tuppaavatkin olettaa. Jos markkinat ovat tehokkaat niin järjestelmä osaa kyllä karsia aiheettomasti ylituottoja saaneet yritykset markkinoilta pois ajan saatossa. Kansantaloustieteessähän iso osa malleista odottaa että tehokkailla markkinoilla päästään tilaan jossa yrityksen voitto on periaatteessa nolla. Mistä silloin investoinnit tehdään?

          Kyllä se hyvinvointi tulee siitä että joku toimija odottaa ylituottoja markkinoilta ja nämä ylituotot kutistuvat ajan saatossa normaaliksi voitoksi (tai ekonomistien kielellä kysyntä- ja tarjontakäyrät kohtaavat) kun kilpailijat äkkäävät uuden toimijan toiminnan ytimen. Oletetaan esimerkiksi että mustikoiden torimarkkinat ovat tehokkaat jolloin kaikki torikauppiaat myyvät mustikkaa samalla litrahinnalla. Kapitalistisen järjestelmän hieno puoli on että joku ahne kapitalisti haistaa mahdollisuudet tehdä rahaa uudella tulokulmalla markkinoilla. Oletetaan että yksi ahne torikauppias on kyllästynyt tilanteeseen jossa hänelle käteen jäävä palkka on hänen mielestään liian pieni vuodesta toiseen. Hän päättää kehittää automaattisen mustikkapoimurin joka alentaa mustikan keräämisen kustannuksia 30%. Vastaavasti hän voi laskea myymiensä mustikoiden hintaa 10% ja tehdä silti enemmän voittoa kuin muut torikauppiaat (tämä sen takia että asiakkaat ostavat mieluummin halvempaa mustikkaa laadun ollessa edelleen täysin sama kuin muillakin kauppiailla). Tästä tietenkin muut torimyyjät suivaantuvat sillä heidän bisnes sulaa alta. He kopioivat (tai ostavat markkinoilta) tämän uuden laitteen ja ennen pitkää pääsevät samoihin tuotantokustannuksiin ja myyntihintoihin kuin laitteen kehittänyt kauppiaskin.

          Olisiko tässä tapauksessa alan pienet voitot olleet kaikille hyväksi? Mistä silloin investoinnit olisi tehty? Sen sijaan tämän ahneen kapitalistitorikauppiaan (jota kilpailijat kutsuivat markkinahäiriköksi) takia mustikoiden kerääminen helpottui, nopeutui, keräämisestä tuli edullisempaa ja kaiken lisäksi asiakkaat saivat 10% halvemmat mustikat, joita todennäköisesti voidaan syödä nyt enemmän –> hyvinvointi lisääntyy. Ainoa huono puoli tässä on että ajan saatossa torikauppiaiden voitot tasaantuvat. Toisaalta sen jälkeen joku torikauppias voi saada uuden älynvälähdyksen ja sama kaava toistuu..

        2. Tuottajan ylijäämä on hyvinvoinnin toinen puolisko.

          Uusklassinen taloustiede sanoo näin: Syntynyt hyvinvointi = Kuluttajan ylijäämä + Tuottajan ylijäämä.

          Siksi myyjän mahdollisimman pieni voitto ei suinkaan lisää hyvinvointia, ellei kuluttajan ylijäämä vastaavasti kasva.

          ESIMERKKI

          Oletetaan, että joku pellepeloton tuottaa härpäkkeitä ja myy niitä kuluttajille eurolla.

          Kuluttajan ylijäämä tarkoittaa sitä tuotteen arvoa, joka ylittää hänen maksamansa hinnan. Jos siis härpäke on ostajalle 1,5 euron arvoinen ja hän maksoi siitä vain euron, ylijäämäksi jää hänelle 50 senttiä.

          Tuottajan ylijäämä taas on se osa hinnasta, joka ylitti tuottajan kustannukset. Jos vaikkapa härpäkkeen tuottaminen maksoi 60 senttiä ja tuottaja sai siitä euron, hänen ylijäämäkseen jää 40 senttiä.

          Yhteiskuntaamme syntynyt hyvinvointi on tässä tapauksessa kuluttajan ylijäämä 50 senttiä + tuottajan ylijäämä 40 senttiä = 90 senttiä.

          1. Eipä tätä enää paljon selvemmin voisi ilmaista

          2. Kyllä se yleisin tapaus on se, että kova kilpailu pienentää voittoja, jolloin kuluttajat hyötyvät. Yritysten voittojen merkitys on todella pieni suhteessa kuluttajien ylijäämään. On arvioitu, että kuluttajien ylijäämä on samaa tasoa kuin yrityksen tuotantokustannukset. Aika harva firma nakuttaa 50% liikevoittoa.

          3. Toki tämä riippuu hyödykkeen luonteesta myös. Kyllähän tietyt tuotteet tuottavat merkittävää ylijäämää niin tuottajalle kuin kuluttajallekin (esim. tietokone aikanaan). Jos tuottajan ylijäämä kutistuu niin hyötyhän valuu pitkälle tuotannontekijöiden omistajille, eikö? Joku WhatsAppin kaltainen firma varmaan kuvastaa miten yritys voi tuoda merkittävää ylijäämää itse firmalle kuin kuluttajillekin (tekstiviesti/puhelinkulut vähenevät, kommunikointi lisääntyy) vaikka samaan aikaan voisikin tahkota järjettömiä voittoja (WhatsAppin muuttaminen euron vuosimaksulliseksi mahdollistaisi miljardivoitot).

            Edelleen kysyn että mistä ne investoinnit sitten rahoitetaan jos ei niistä tuottajan voitoista? Toinen vaihtoehto on tietenkin lainalla, mutta silloin odotetun voiton pitää olla moninkertainen lainakorkoon verrattuna. Molemmissa tapauksissa tietenkin hyvinvointi kasvaa. Hyperkilpailu ei välttämättä tarkoita että yritteliämmät hyötyvät, pikemminkin asemansa jo vakiinnuttaneet hyötyvät sillä ne voivat pitää kiinni vanhasta.

          4. Tumpe: Mitä tarkoitat sillä, että investoinnit rahoitetaan voitoista?

            Jos investoinnin tuottama voitto rahoituskulujen ja riskikorjauksen jälkeen on äärettömän vähän yli nollan ja parempi kuin muissa investointivaihtehdoissa, niin investointiin kannattaa ryhtyä. Jos investointiin ei tuossa tapauksessa ryhdy, niin silloin ei saa yhtään mitään.

            Tämä menee nyt aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Ehkä voisi summata näin
            – Voitot ovat osa hyvinvoinnin kasvua, mutta todella pieni osa verrattuna kuluttajien ylijäämään.
            – Isot voitot ovat hyvä asia, jos kilpailua ei ole mitenkään estetty. Esim. apteekkarien suuret voitot siis ovat huono juttu. Jos apteekkien kilpailu vapautettaisiin, olisi kuluttajen ylijäämän lisäys huikeasti suurempi kuin sulaneet voitot.

          5. >>Jos siis härpäke on ostajalle 1,5 euron arvoinen ja hän maksoi siitä vain euron, ylijäämäksi jää hänelle 50 senttiä.

            Tämä on selkeää.

            Mutta miten määritellään vaikka elokuvalipun arvo kuluttajalle? Kun käyn yksin elokuvissa, niin montako senttiä arvoa se minulle antaa? Kuinka sen lasken?

          6. HannuT: ”Mutta miten määritellään vaikka elokuvalipun arvo kuluttajalle? Kun käyn yksin elokuvissa, niin montako senttiä arvoa se minulle antaa? Kuinka sen lasken?”

            Eikö tuo riipu elokuvan hyödystä tai hyödyllisyydestä sinulle? Jos elokuvateatteri on sinulle vaikka mahdollisuus korvata sillä koti ja nukkua siellä muutama tunti, niin tuota rahamäärää pitäisi verrata säästyneeseen vuokraan tai lainanlyhennykseen. Tällöin puhutaan vaihtoehtoiskustannuksista. Jos esimerkiksi leffa on vaihtoehto sille että pitää mennä vaimon kanssa ostoksille, niin hyöty on shoppailun kustannukset – leffalipun hinta.

            Yleisintä lienee kuitenkin testata kuluttajien maksuhalukkuutta leffalipulle ja kysynnän määrää kullakin hinnalla. Ajatellaan että HannuT on valmis maksamaan leffalipusta 8-10€. Jari Parantainen on valmis maksamaan leffalipusta 7-8€ ja Tumpe on valmis maksamaan 5-7€. Jos leffalippu maksaa 7.5€, on Hannun ylijäämä 2.5€ koska oli halukas maksamaan 10€ (10€-7.5€) ja Jarin ylijäämä vastaavasti 0.5€ (8€-7.5€). Kuluttajan kokonaisylijäämä on tällöin 0.5€ + 2.5€ eli 3€. Näin siis neoklassisen teorian mukaan.

          7. Hyvä kysymys! Idea onkin se, että aniharva ostaa mitään tuotetta juuri sillä maksimihinnalla, jonka hän itse asettaisi ehdottomaksi ylärajaksi. Poikkeus on tietysti huutokauppa, joka hilaa (kaikkien muiden paitsi huutokaupan voittajan) tarjoukset kipukynnykseen saakka ja sen ohi. Kuluttajan ylijäämä on siis tuon periaatteellisen kattohinnan ja toteutuneen hinnan välinen erotus.

    3. Valtavan iso osa hallinnon kuluista ei näy budjetin kohdassa ”hallinto”, vaan turhina lomakkeina ja anomuksina. Huomaat sitten, jos olet joskus julkisella ja koitat saada avaimia tai päästä työmatkalle.

      Sitäpaitsi, koko valtionhallinto on hallintoa. Siitä se nimi tulee.

      1. Kun silloin joskus noin vuosi sitten tätä asiaa tutkailin, yritinkin laskea hallintokuluiksi kaikki sellaiset summat, jotka eivät ole joko suoria tulonsiirtoja tai palvelutuotantoon liittyviä henkilöstökuluja. Mutta voi toki olla, että jotain jäi huomaamatta, tai käyttämäni lähde ei ollut tarpeeksi eksakti.

          1. Joo, näähän ongelmat johtuu usein nurinkurisesti siitä, että ”hallintoa” on liian vähän. 😀 Eli lääkärit ja muut vastaavat ammattilaiset joutuvat tekemään sihteerin töitä, joita he eivät hallitse. Tapahtuu myös yksityisellä puolella…

  4. ”Ilmeisesti Ekholm ei suostu säilyttämään apurahojaan Nordean tai Dansken kaltaisten ulkomaisten firmojen holvissa. Osuuspankkiin kaikki ja sassiin!”

    Jaa, mitäs vikaa Osuuspankissa sitten on? Osuuspankki on muuten Suomessa jo paljon suurempi kuin Nordea tai Danske, joten todennäköisesti apurahat ovat tosiaan jo Osuuspankissa. Itsekään en suostuisi koskaan elämässäni laittamaan euroakaan Nordean ja Dansken kaltaisiin roskapankkeihin. Nordea ja Danske ovat kalliita, heidän asiakaspalvelunsa on kammottavan huonoa ja esimerkiksi heidän nettipankkinsa ovat suorastaan naurettavan surkeita. Joten en näe ainuttakaan syytä, miksi Nordea tai Danske olisivat parempia kuin edes huonoin suomalainen paikallispankki.

    1. Ei Osuuspankissa mitään vikaa olekaan. Se on sitä paitsi asiakkaani, ja firmani on OP:n asiakas.

      Mutta miksi Ekholm puhuu ulkomaisista pankeista? No siksi tietenkin, että se kuulostaa hyvältä – tai siis pahalta. Juuri noin kunnon populisti vihjailee.

      Tottahan ulkomaiset pankit ovat kaiken pahan alku ja juuri, koska…öö…no koska ne nyt vain ovat!

  5. Onko näillä apurahadaideilijoilla joku oma puppulausegeneraattori mistä tuota marxilaista tuubaa työnnetään?

    1. Kävi kyllä mielessä, että pitäisikö koodata jokin Korsoraattorin perillinen tms. puppugeneraattori, joka muuttaisi minkä tahansa asiatekstin vasemmistolaiskitinäksi.

      Sekaan pitäisi vain pudotella termejä tyyliin ulkomaiset pankit, osingot, epätasa-arvo, rakenteellinen ongelma, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo jne.

      1. Kannatetaan! Tässä lisää sanaehdotuksia: tuloerot, jättiosingot, perintövero, optiot, kvartaalitalous, globalisaatio

        1. Myöskin etuliike ”öky” pitää saada mahdollisimman moneen yhteyteen, esim ökyosingot…

          1. Joo! Ja samalla koodilla syntyisi oikeistolainen lausuntoautomaatti, jonka voisi ohjelmoida väittelemään vasemmistogeneraattorin kanssa! Eräänlainen robottisota siis: kenen kupla puhkeaa ensin?

            Tämä voisi auttaa myös kiky-loikan teossa, kun rutiininomainen kilpailukyky-tuloerojenkasvu-huoltosuhde-globalisaatio-lässynlää voitaisiin jättää väsymättömän aateekoon hoidettavaksi, eikä kenenkään tarttis siihen työ- tai vapaa-aikaansa käyttää.

  6. Muuten aika pitkälti samaa mieltä alkuperäisestä kommentista, mutta tätä kohtaa en ihan ymmärtänyt:

    ”… jossa suurin yksittäinen siivu tuotteen hinnasta ei vilahtaisi nimenomaan työntekijälle itselleen…. duunari saa mahdollisimman ison viipaleen tuottamastaan arvosta… Yritysjohtajan palkan taas maksaa yrityksen omistaja omasta pussistaan.”

    Eikö molempien palkat tule omistajan pussista, johon ne tulee tuottoina yritystoiminnasta, johon molemmat on palkattu? Onko johtajan olemassaololla yrityksessä joku muu salattu tarkoitus kuin tuottaa pätäkkää omistajalle – ovatko vainoharhaiset vassarit sittenkin oikeassa?

    1. Toki olet oikeassa, jos johtaja saa vain rahapalkkaa. Itse ajattelin johtajien optioita ja osakepalkkioita, jotka eivät ole peräisin yrityksen kassasta.

      1. Eli rahapalkka on korvaus tehdystä työstä. Ovatko kassan ulkopuolelta tulevat rahat korvausta jostain muusta?

        1. Olisiko korvausta lähinnä ylitetystä tulostavoitteesta tai osakkeen arvonnoususta kuten optioissa?

          1. No näin minäkin sen ymmärtäisin: em. tavoitteiden saavuttamiseksi johtaja tekee työtä, josta maksetaan rahaa. Provikkapalkkaa siis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Laadukas liha alennusmyynnissä

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n kotieläinasiamies Jukka Rantala kirjoitti Hesariin vastineen Suomalainen ruoantuotanto on vastuullista (19.6.2016). Hän tuskaili karjankasvattajien epäreilua tilannetta näin: ”Panostaminen laatuun ei valitettavasti ole

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Tätä kuvaa tiedotusvälineet eivät halua näyttää

Tuijotin torstaina (17.3.2016) A-studiota, joka käsitteli koulutussäästöjä. Noin 27 minuutin kohdalla oli tarjolla lukuja ja faktaa. YLE jätti kuitenkin esittämättä oleellisen kuvan. Sitä ovat myös muut tiedotusvälineet

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.