Ehdotin kesällä itselleni, että keskityn syksyllä johonkin muuhun kuin demareiden ja taiteilijoiden parjaamiseen.

Ikävä kyllä Hesari julkaisi eilen (9.8.2016) niin paksua tuubaa taas kerran, että joudun pyörtämään puheeni jo näin elokuussa.

Palstatilan määrästä voisi päätellä, että näytelmäkirjailija Johannes Ekholm on tärkeä heppu. Olikin hämmentävää tutustua hänen “ajattelunsa” hedelmiin.

Ehkä kajahtanein niistä oli kohta, jossa Ekholm onnistui tiivistämään neljään napakkaan virkkeeseen puoli tusinaa täysin päätöntä väitettä:

“Ennen hyvinvointiyhteiskunta rakentui sen varaan että kaikki pystyivät osallistumaan sen rakentamiseen. Nyt kun ei juuri ole jäljellä yhteiskunnan turvaverkkoa, niin ei ole enää sellaista yhteistä hyvää, jota työn tekeminen tuottaisi. Työntekijöiden tuottama arvo valuu yritysjohdolle ja pörssin kautta ulkomaisiin pankkeihin. Silti työstä puhutaan edelleen kuin se olisi lähes uskonnollinen velvollisuus.”

Sitaatti näyttää äkkiä katsottuna ihan tavalliselta kapitalisti on sika -purnaukselta. Mutta samalla se vahvistaa käsitystäni siitä, että monet vasemmistolaiset eivät taida ymmärtää lainkaan, mitä tuli taas sanotuksi.

1: “Ennen hyvinvointiyhteiskunta rakentui sen varaan että kaikki pystyivät osallistumaan sen rakentamiseen.”

Muuten ihan hauska heitto, mutta vaikkapa 1990-luvun laman aikana Suomen työttömyysprosentti huiteli jopa kaksinkertaisissa lukemissa nykyiseen verrattuna.

Vanhempani kärräsivät koko pesueemme 1960-luvun puolivälissä Ruotsiin, koska täältä kotimaasta ei löytynyt tapaa osallistua hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Entä mitä Ekholm ehdottaa ratkaisuksi? Pitäisikö työttömille perustaa risusavotta? Vai romutammeko kaivinkoneet ja lapioimme ojat lusikoilla?

2: “Nyt kun ei juuri ole jäljellä yhteiskunnan turvaverkkoa…”

Oletan, että Ekholm tarkoittaa yhteiskunnan turvaverkolla julkisia palveluja, sosiaaliturvaa ja sen sellaista.

Sikäli kuin viime yönä ei ole tapahtunut jotain yllättävää käännettä, valtion ja kuntien kulut ovat Suomen historian kaikkien aikojen suurimmat. Mihin perustuu ajatus, että turvaverkko olisi edes heikentynyt – saati jonnekin hävinnyt?

Kaiken kukkuraksi rahoitamme pelkästään valtion turvaverkkoa edelleen yli 5 miljardilla velaksi joka vuosi. Pitäisikö Ekholmin mielestä meidän elää vielä enemmän yli varojemme?

3: “…,niin ei ole enää sellaista yhteistä hyvää, jota työn tekeminen tuottaisi.”

Aha. Eikö palkkatyöstä kertyviä veroja maksetakaan yhteiseen kassaan? Sitä paitsi me suomalaiset luovutamme tuloistamme poikkeuksellisen suuren osan yhteiseksi hyväksi.

Puhumattakaan kaikesta siitä hyödystä, joita miljoonat suomalaiset tuottavat toisilleen (ja ulkomaisille asiakkailleen) päivät pitkät. Tarkoitan tuotteita ja palveluja, jotka käyvät kaupaksi. Jotain tarkoitusta varten niitä yleensä tuotetaan.

Lisäksi yhteiseen pottiimme vilahtaa arvonlisäveroja, yhteisöveroja, haittaveroja ja vaikka mitä muita maksuja joka käänteessä.

4: “Työntekijöiden tuottama arvo valuu yritysjohdolle…”

Mieleeni ei tule montakaan palvelubisnestä, jossa suurin yksittäinen siivu tuotteen hinnasta ei vilahtaisi nimenomaan työntekijälle itselleen.

Ammattiyhdistysliike on huolehtinut myös teollisuuden työehdoista niin, että varmasti duunari saa mahdollisimman ison viipaleen tuottamastaan arvosta.

Yritysjohtajan palkan taas maksaa yrityksen omistaja omasta pussistaan.

Jos taas joku on sitä mieltä, että nykyiset firmat jakavat rahat väärin, hän saa kaikin mokomin perustaa parempia työpaikkoja niin paljon kuin sielu sietää. Tai jos hän ei siihen pysty, saattaisiko olla niin, että menestyvien yritysten pomoille kannattaisi kuitenkin maksaa heidän tuottamistaan johtamispalveluista ihan kitisemättä?

Entä miten muka virkamiehen tuottama arvo valuu yritysjohdolle? Vai eikö julkisen puolen puoli miljoonaa työntekijää tuota mitään arvoa?

5. “…ja pörssin kautta ulkomaisiin pankkeihin.”

En ihan ymmärtänyt, miksi raha muuttuisi jotenkin paremmaksi kotimaisen pankin tilillä. Omistajansa pätäkkää se joka tapauksessa on, oli pankki missä maassa tahansa.

Ilmeisesti Ekholm ei suostu säilyttämään apurahojaan Nordean tai Dansken kaltaisten ulkomaisten firmojen holvissa. Osuuspankkiin kaikki ja sassiin!

Jos taiteilija on katkera yritysten omistajille maksettavista osingoista, hänen kannattaisi soitella valtiolle heti, että eläkkeitä on leikattava. Niistä kun iso osa kertyy (eläkevakuutusyhtiöiden omistamien) pörssiyhtiöiden osingoista.

6: “Silti työstä puhutaan edelleen kuin se olisi lähes uskonnollinen velvollisuus.”

Mistähän Ekholm luulee “palkkansa” putkahtaneen? Hän on hakenut ja saanut esimerkiksi Koneen Säätiöltä 23600 euroa avustusta viime vuonna.

Hissitehtaan velvollisuudentuntoisten duunarityperysten aikanaan tuottama arvo valuu nyt näköjään taiteilijan omaan lompsaan.

Sitä on koneistajan kiva miettiä taas huomenna, kun hän polkee virkistävässä sateessa arvottomaan aamuvuoroonsa.

Hesarissa menee kritiikittä läpi mikä soopa tahansa, kunhan sen lausuu vasemmistolainen taiteilija.