Etsi kirjoituksia
Close this search box.
MIttaaminen saa pedantin hiukset pystyyn

Mittaaminen saa pedantin hiukset pystyyn

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Kauppalehden pääkirjoitus toisti alkuviikosta (12.9.2016) huolta, että perustulokokeilu on menossa päin prinkkalaa:

”Kokeiluun kelpuutettava 2000 hengen joukko on kuitenkin suppea. Tiukka rajaus heikentää tutkimustuloksen luotettavuutta.”

Kokeilun pitäisi siis puksuttaa vuosina 2017–2018. Uhrit on tarkoitus valita satunnaisotannalla peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea nauttivista työttömistä. Heille napsahtaisi 560 euroa kuukaudessa perustuloa. Lisäksi tilille ropisevat asumistuet sun muut.

Se lienee jokaiselle selvää, että testiryhmä on vinosti valikoitu. Ei se edusta kuin pientä osaa suomalaisista.

Mutta sitten on kokonaan toinen juttu, onko kahdentuhannen otos riittävän suuri. Lehti jatkaa näin:

”Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan perustulokokeilun voi hyväntahtoisesti nähdä pilottina, jossa saadaan vaikutelmia ja viitteitä tämän tyyppisestä järjestelystä. Se ei anna kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä tuloksia, joiden perusteella voitaisiin päättää perustulon laajemmasta käyttöönotosta.”

Tämä on tuttua kitinää, jollaiseen törmään vähän väliä asiakkaideni projekteissa.

Jokainen loppututkinnon hankkinut on tietysti hinkannut hanuriaan tilastotieteen peruskurssilla. Opiskelijoille on jäänyt hämärästi mieleen käsite ”tilastollisesti merkittävä merkitsevä”, jota ani harva osaa määritellä.

Otannan laajuudesta saivartelevatkin aina ne paskantärkeät asiantuntijat, jotka haluavat torpata jonkin hankkeen.

”Tätä asiaa ei kannata mitata, koska tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä.”

Se on melkein yhtä tehokas moukari kuin napauttaa, että ”enhän minä ole mitään mieltä, mutta kun asiakas sanoi niin”.

Mutta mikä sitten on tilastollisesti merkitsevää?

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten mittaamisguru Douglas W. Hubbardin ajatuksista jutussa Mitä mittaaminen oikeasti tarkoittaa?

Mittaamisen tarkoitus on vähentää epävarmuutta.

Tilastollinen merkitsevyys ei siis ole sama asia kuin se, toiko mittaaminen uutta tietoa. Se ei kerro sitäkään, ovatko tulokset taloudellisesti hyödyllisiä vai eivät.

Kirjassaan Hubbard kuvailee hartaasti, miten jo muutaman mittauksen otokset vähentävät epävarmuutta rajusti.

Nollan otos ei tietenkään auta mitään. Mutta kaikkein tärkein hetki on se, kun otos hyppää nollasta näytteestä yhteen.

(Toisaalta jos näytteitä on 30 – ja luottamusväli on 90 % – siitä virheen puolittamiseen tarvittava näytteiden määrä on nelinkertaistettava. Jos virhe olisi puristettava neljäsosaan, näytteitä olisi muhennettava jo peräti 480 kappaletta.)

Saman asian voi sanoa toisinkin: tutkija pääsee hyvin nopeasti pisteeseen, jonka jälkeen lisänäytteet eivät vaikuta käytännön päätöksiin.

Esimerkiksi tunnettu käytettävyystutkija Jacob Nielsen on todennut osuvasti, että jo yksi ainoa testikäyttäjä tuottaa lähes kolmanneksen havainnoista, joita tutkija voi ylipäätään saada.

Nielsenin mukaan kolme hiukan erilaista viiden koehenkilön käytöstä mittaavaa tutkimusta on paljon tehokkaampi yhdistelmä kuin yksi kaikille samanlainen viidentoista osallistujan tutkimus.

Nyt tietysti joku älähtää, että on hiukan eri asia tutkia mutkikasta hässäkkää, jota myös työttömän ihmisen elämäksi kutsutaan. Sitähän hämmentää lukematon erilaisia kannustimia.

Mutta mikä sitten olisi perustulokokeilulle sopiva mittaustarkkuus?

Tutkimustulosten pitäisi ohjata fiksuihin päätöksiin jusseja, jotka puhuvat lämpimikseen ”kaiken maailman dosenteista”.

Hiukan epäilen, ettei jokin satunnainen puolen prosentin virhe käännä poliittisen eliittimme suuntaa tuuman vertaa.

Varo pedantteja työntekijöitäsi, joille mikään mittaus ei koskaan ole riittävän tarkka. Se on vain yksi verhottu tapa vastustaa muutoksia.

23 vastausta

  1. Tätä perustulokokeilua ovat kritisoineet äänekkäästi nimenomaan perustulon kannattajat (mm. Soininvaara). Motiivi siis tuskin on itse asian vastustaminen. Moni on päinvastoin epäillyt, että puolivillaisella kokeilulla saadaan tekosyy olla tekemättä muutoksia.

    1. Soininvaara on varmasti viimeisiä ihmisiä Suomessa, joka ei haluaisi nähdä tutkittua tietoa perustulosta. Eikö hänkin ole arvostellut nimenomaan sitä, että tutkittava ryhmä valittaisiin noin oudosti?

  2. Toivottavasti ei kuulosta saivartelulta mutta kyse ei ole tilastollisesta merkittävyydestä vaan MERKITSEVYYDESTÄ. P-arvon eli vaihteluvälinhän voi tulkitsija valita melko vapaasti, tietyissä tutkimuksissa p voi olla 0,01 ja toisissa testeissa jopa 0,10. Sosiaalitieteissä p luku on tyypillisesti korkeampi.

    Olennaistahan tuossa on selvittää se, onko tulos sattumaa vai ei ja sen takia otosta verrataan aina perusjoukkoon eli tässä tapauksessa työttömiin. Eli tarkoitus on tutkia onko yhteys todellinen vai sattumaa.

    Otoksessa näin ollen tärkeää on että otanta kuvastaa mahdollisimman hyvin perusjoukkoa. Tällä tarkoitetaan tässä mallissa että otoksessa on jotakuinkin sama määrä naisia/miehiä, eri ikäisiä, eri koulutustaustaisia, eri alueilla (Pohjois-Suomi, Etelä-Suomi jne.) asuvia ihmisiä jne. kuin perusjoukossakin eli kaikissa työttömissä. Nopeasti tulkittuna 2000 ihmisen joukko perustulokokeiluun luulisi olevan riittävä ja antaa osviittaa kokeilun vaikutuksista.

    Firmoissa harva tosiaan muistaa mitä tilastollisella merkitsevyydellä tarkoitetaan, mutta jos firmoissa on näitä ”pedantteja” työntekijöitä ja tutkimuksen tehnyt ymmärtää edes statistiikan alkeita, on heidän vakuuttaminen melkko helppoa. Se on tietenkin eri asia että ymmärtääkö insinööri että sosiaalitieteissä ei voida päästä samoihin merkitsevyystasoihin mitä luonnontieteissä..

    1. Käsittääkseni alkuperäinen idea oli tutkia, miten perustulo vaikuttaisi suomalaisiin. Sillä lienee merkitystä, jos esimerkiksi yli 60 prosenttia vuokralla asuvista nostaa asumistukea. Puhumattakaan kaikista muista tulonsiirroista, joiden avulla keskiluokka haluaa kierrättää omia rahojaan valtion kautta.

      Jossain vaiheessa otanta supistuikin sitten työttömiin. En itsekään ymmärrä, miten perustulo liittyisi juuri heihin.

      Niin tai näin, moni tunnistanee työpaikaltaan ihmistyypin, jonka mielestä kaikki on aina väärin samm…eikun mitattu.

      1. En ole asiaa tarkemmin seurannut mutta siis oliko niin että aluksi perusjoukko oli kaikki suomalaiset ja nyt perusjoukko on työttömät?

        Mitä Soininvaara tarkemmin kritisoi?

        1. Soininvaara kirjoittaa esim. näin: ”Oikeassa perustulomallissa perustulo ei todellakaan pienene, vaikka ansiotulot kasvavat, mutta verotus alkaa ensimmäisestä ansaitusta eurosta. Siksi oikea perustulo ei tuo nettotuloja lisää keskimääräistä palkkaa ansaitseville.”

          Tämä koko kokeilu on aivan fiasko. Se ei tule säästämään senttiäkään rahaa, kun noille kokeiluun määrättäville (??) maksetaan joka tapauksessa se 540 euroa, vaikka päätyisivät Nalle Wahlroosin saappaisin konsernipomoiksi.

          Soininvaaran hyvä analyysi ja krittiikki löytyy täältä:

          https://www.soininvaara.fi/2016/08/26/mihin-kysymykseen-perustulokokeilu-vastaa/

        2. Perustulon ideahan on se, että me kaikki saisimme saman summan joka kuukausi. Verotuksella sitten tasattaisiin tuloeroja.

          Mutta nyt testi koskisi vain pientä osaa suomalaisista, joten sen vaikutus vaikkapa pienipalkkaisten duunareiden käytökseen jää arvoitukseksi.

          1. Juuri noin.

            Kauppalehden pääkirjoitus on ihan metsässä kirjoittaessaan: ”Käytännönläheisempää olisi ollut kokeilla perustuloa, joka verotetaan vähitellen pois tulojen lisääntyessä.”

            Ei ole mitään järkeä erottaa toisistaan perustulon ja muun tulon verottamista. Koko järjestelmän selkeys kärsisi, jos verokortissa lukisi ”57% perustulosta ja 13% muusta tulosta”.

            Enkä ymmärrä mistä pääkirjoituksen mainitsema aukko verotuloihin tulisi? Perustulohan antaa mahdollisuuden verotulojen lisäämiseen, koska verotettavaa työtä tehdään enemmän. Perustuloon pitää ehdottomasti yhdistää vapaus tehdä duunia niin halvalla kuin haluaa ja niin vähän kuin haluaa. Tällöin saisimme matalan tuottavuuden työntekijät hommiin, vaikka leikkaamaan nurmikoita sun muuta.

            Minulle ei selvinnyt, korvaako perustulo myös toimeentulotuen? Jos ei, niin sitten tämä kokeilu on jo sössitty. Perustulon pitää ehdottomasti olla alle nykyisen toimeentulotuen, koska perustulon pitää kannustaa niihin heikosti palkattuihin pätkähommiin, jotka perustulo juuri mahdollistaa. Pelkkä byrokratian säästö ei koskaan tule riittämään perusteeksi perustulon toteuttamiselle.

  3. Naseva kirjoitus, kiitos!

    Myös Tumpelta hyviä pointteja tarkemman otannan merkityksestä.

    Itse toivoisin, että kokeilussa hoksattaisiin käyttää myös laadullista dataa, joka tulisi suoraan tutkimuksen kohteilta, ei tutkijoiden omista tulkinnoista. Kuvailevia omia narratiiveja (fiksuihin kysymyksiin perustuen) perustulon saajilta siitä, miten kokeilu onnistui.

    Kova data (objektiivisuus) + sitä tukevat narratiivit (numeroiden taakse näkeminen) on aika kova kombo, mitä on vaikeata käyttää poliittisena keppihevosena. Ehkä saisi jopa liikettä aikaan, kun ei olisi pelkkää numeroihin tuijottelua? (Olettaen siis, että tutkimus on laadittu ja toteutettu hyvin.) 🙂

    1. Missään päin maailmaa ei tiedetä millaisia asioita (ilmiöitä) perustulosta seuraa, niistä on vain pintapuolisia arvailuja. Kokeilu ja mittaaminen ovat siinä mielessä eri asioita, että mitata voi vasta sellaista, mikä ilmiönä tunnistetaan, kun taas kokeilulla pyritään saamaan ilmiöitä esiin. Jos nyt kvalitatiivisella kokeilulla vähän ensin selvitetään, että miten nyt tämäntyyppinen perustulo ihmisiin todellisuudessa vaikuttaa, niin sen jälkeen voidaan vielä kvantitatiivisesti laajemmalla ja paremmin kohdennetulla otannalla mitata, että kuinka isoja vaikutukset ovat.

      Perustulon seurannaisvaikutusten eli niiden esiin nousevien ilmiöiden tunnistamisessa nuo Eeron mainitsemat narratiivit ovat hyödyksi.

      Luonnollisesti tällä kokeilulla ei saada kaikkia ilmiöitä esiin. Sitä varten siihen olisi pitänyt ottaa toiset parituhatta palkansaajaa mukaan. Se on kuitenkin sekundaarinen seikka, koska jos perustulolla ei ole vaikutusta työttömiin ja työttömyyteen liittyvään byrokratiaan, niin sitten sen perusteet menevät kokonaan uusiksi.

      Vrt. firmojen kokeilukulttuuri.

      1. Aivan oleellinen testi olisi se, että tehtäisiin kaksi rinnakkaista tutkimusta. Toiseen osallistuisi vaikkapa kymmenen satunnaisesti valittua koehenkilöä, toiseen taas tuo kaksituhatta.

        Lopulta verrattaisiin, poikkesivatko tulokset jotenkin oleellisesti toisistaan. Oleellisella tarkoitan sitä, että olisiko vaikkapa ministeri muuttanut päätöstään isomman otoksen tulosten perusteella.

        Kokeilukulttuuri tarkoittaisi mielestäni sitä, että yhden pitkän 2000 hengen testin sijaan tehtäisiin samassa ajassa sata 20 hengen testiä.

        1. Jari, joo ja ei. 10 hengen kokeilussa on liikaa vaikutusta sillä, että sattuuko yhdellä ihmisellä nyrjähtämään nilkka (tai osumaan avioero, onko päihdeongelma, sattuuko kuulumaan siihen tai tähän puolueeseen tai muu vastaava random henkilökohtainen asia) kokeilun aikana.

          Toisaalta voi ajatella, että nyt tehdään se 20 sadan hengen testiä eri tilanteissa oleville työttömille. Ja että etukäteen ei ole fiksattu, mitkä ne tilanteet ovat, mutta että 2000 työttömän tilanteista ja perustulon vaikutuksista niissä tilanteissa syntyy ehkä jokin käsitys.

          Mutta joo, kaikkia pelottaa aivan helkatisti, että väärin kokeiltu ja että kokeilun taustalla on tarkoitushakuiset tahot ja niin edelleen.

      2. Kyllä meillä on monista perustuloon liittyvistä asioista selkeät hypoteesit, joita voidaan testata.

        Perustulon etenemisen esteenä on pikemminkin se, että siitä keskustellaan täysin ilman logiikkaa pelkällä tunteella. Keskustelun tasoa kuvaa se, että tunnetuimmat perustulon puolesta puhujat ovat Osmo Soininvaara ja Björn Wahlroos. Vastustajat taas leimaavat perustulon vasemmiston tai oikeiston juoneksi. Mutta eihän perustulo voi olla vasemmiston salajuoni, jos Nalle sitä kannattaa. Eikö oikeiston salajuoni, jos sitä kannattaa Osmo.

        Perustulokokeilussa pitäisi testata seuraavat hypoteesit:
        – Byrokratia pienenee ja halpenee (ei onnistu kokeilun määrillä, joten laskelma pitää tehdä paperilla)
        – Perustuloa saavat tekevät enemmän töitä kuin muut ja ansaitsevat enemmän palkkatuloja.
        – Perustuloa saavien hyvinvointi on parempi.

        Tuossa pohjimmiltaan ovat ne asiat, jotka perustulon osalta pitää selvittää. Työn tekeminen ja palkkatulo ovat avainroolissa, mutta byrokratian keventyminen ja perustuloa saavien hyvinvoinnin kasvu voivat olla relevantteja, jos työn lisäyksen määrä jää pieneksi.

        1. Se, jos sekä Walhroos että Soininvaara kannattaa perustuloa, ei tarkoita etteikö hanke olisi vasemmistolainen. Tarkemmin sanoen sosialistinen.

          Sosialismi ei ole mitään köyhäinapua, vaikka sen suurin filosofi (Marx) olikin pesunkestävä pummi. Sosialismissa on kyse vahvasta valtiojohtoisuudesta ja suunnittelevan luokan rikastumisesta. Useimmat ihmiset eivät tajua tätä sosialismista.

          Perustulo olisi katastrofi jos se otetaan käyttöön laajamittaisesti. Se korostaa valtiokeskeisyyttä (=Suunnitelmaa) tulojen jaossa ja valtion sekaantumista suuremmassa määrin ihmisten elämään. Olisi yksinkertaisempaa jättää vain verottamatta osa nyt verotettavasta tulosta ja se menetelmä myös veisi erilaiset poliittiset ahkeraliisat yms pois tavallisten ihmisten kimpusta, kun perustulo edistää näiden sekaantumista asioihin.

          En nyt viitsi tuota mittaamista kommentoida kun kyse perustulossa on niin suuren luokan humpuukista, että sitä ei kannata edes mitata.

          1. Sinulla ei nyt ole kovin kummoisia argumentteja perustuloa vastaan.

            Perustulon puolesta puhuvat nämä seikat:
            1. Kun kumminkin pidämme huolta heikommin toimeentulevista, on perustulo esim. negatiivisen tuloveron muodossa tuohon käyttöön hyvä väline.
            2. Nykysysteemi tuloloukkuineen on passivoiva. Perustulossa 1€ tienaaminen ei aiheuta byrokraattisia hankaluuksia. On siis oletettavaa, että samalla tulonsiirtojen tasolla perustulo-systeemissä pienituloiset tekisivät enemmän töitä. Enemmän töitä tarkoittaa paremmin pyörivää taloutta ja pienempää tulonsiirtojen tarvetta.

            Onko sinulla jotain sellaisia argumentteja perustuloa vastaan, jotka eivät olisi ideologisia väittämiä tai perusteettomia oletuksia perustulon suuruudesta?

  4. Hyvää pohdintaa!

    ”Se ei anna kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä tuloksia, joiden perusteella voitaisiin päättää perustulon laajemmasta käyttöönotosta.”

    Alkuperäisen artikkelin kirjoittaja ilmeisesti pyrkii käyttämään kapulakieltä, jotta lukija hämääntyisi. Tilastollisella merkitsevyydellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. 2000 henkilön otos on riittävän suuri hyvinkin pienten erojen havaitsemiseen (vrt. vaaligalluppien paikkansapitävyys) tilastollisesti merkitsevästi (+-2 prosenttiyksikön erot koko väestössä voidaan tyypillisesti havaita jo 2000 henkilön otoksessa)

    Kirjoittaja kenties yritti sanoa hienostuneesti sen, että ainoastaan peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella elävien työttömien ottaminen tutkimukseen ei anna koko kuvaa perustulon vaikutuksista mikäli sitä laajennetaan koko väestöön (siis myös työssäkäyviin, opiskelijoihin, jne..)

    Valitettavan usein tilastotieteellisiä termejä käytetään väärin ja niiden varjolla pyritään antamaan ”mukatieteellinen” vaikutelma lukijoille/kuulijoille.

    Tilastollinen merkitsevyys ei muutenkaan todista yksinään yhtään mitään.
    Oletetaan että haluaisin kokeellisesti selvittää onko klaavojen suhteellinen osuus 50% ja sitä varten heittäisin kolikkoa esim. 30 kertaa. Tämän lisäksi 20 työkaveriani haluaisi tehdä saman kokeen ja hekin heittäisivät kolikkoa samaiset 30 kertaa, Tässä koeasetelmassa on erittäin todennäköistä että yhden työkaverin heittosarja osoittaisi tilastollisesti merkitsevästi että klaavan todennäköisyys ei ole 50%. Se tutkimustulos muuten kannattaa lähettää johonkin tieteelliseen julkaisuun niin apurahojen saanti on taas hetkeksi turvattu. Noin sitä tieteellistä tutkimusta ihan oikeasti tehdään monella eri taholla – ikävä kyllä…

    1. Viimeisen kappaleesi pointti on tärkeä.

      Yritysmaailmassa ilmiöllä on nimikin, ”Big Data”. Yritysjohtajista heikkopäisimmät jopa sortuvat kuvittelemaan, että Big Datan avulla voi saada informaatiota.

      Aivan kuten kasinokävijöistä heikkopäisimmät hihhuloivat ajatuksella, että ruletin voi piestä panostamalla aina tuplat punaiselle.

      1. Nyt meni tämä kommentti itseltäni hieman ohi (tai mistä big data tässä nyt yhtäkkiä ilmestyi) mutta vaikka big data onkin muotitermi, niin kyllä siitä ihan aitoa hyötyäkin on.

        Kyllä ainakin itse koen että esim. Googlen hakujen perusteella voidaan saada yrityksen kannalta relevanttia informaatiota ja sitä voidaan hyödyntää kaupallisesti hyvinkin onnistuneesti.

        Toiseksi big datan avulla voidaan tehdä myös aika hyviä ennustemalleja, esim. USA:n presidentinvaalit twitteriä analysoimalla jne..

        Mitä tulee kasinoesimerkkiin niin veikkaan että monet uhkapelisivustot kyllä hyödyntävät käyttäjäinformaatiota uusien pelituotteiden kehittelyssä jne..

        1. Koko tilastollisen tutkimuksen perusteesi on, että hypoteesi luodaan ennen kuin urkitaan dataa.

          Big Datan hyödyntäminen perustuu juuri päinvastaiseen: ensin valtava määrä dataa, josta sitten etsitään summittaisesti sitä sun tätä.

          No, toki joskus joku jossain käyttää Big Dataakin fiksusti. Mutta yritysjohtajat harvemmin.

          1. Ei kai tuo lähestymistapa tee siitä yhtään huonompaa? Voi vaan olla hieman erilainen.

            Tuskin noiden säännönmukaisuuksien etsiminen on erityisen summittaista. Normaaleja tilastotieteen menetelmiähän tuon valtavan datamassan käsittelyssä loppuviimein käytetään.

            Ei kai esimerkiksi Netflix ole siitä syystä huonompi että ne tekevät päätökset pitkälti responsiivisen katsojadatan pohjalta? Vai onko kaapeli-tv ainoa oikea tuotantomuoto kun siinä tehdään aluksi budjetti, markkinointikoneisto laitetaan hypettämään sarjaa ja sen jälkeen jäädään odottamaan oliko sarja menestys vai ei?

            Big data voi osaltaan mahdollistaa erilaisen bisneslogiikan käytön mitä normaalisti. Media-ala ja teknologiateollisuus taitavat tällä hetkellä jo ymmärtää että perinteinen investoi, markkinoi, myy ja odota-logiikka voi korvautua ketterillä dataa hyödyntävillä menetelmillä.

            Todennäköisesti asia on useimmille yritysjohtajille uusi ja vaikea. Toisaalta taas esim. Tesla, Google ja Netflix osoittavat että big datalla on valtava bisnespotentiaali oikein käytettynä.

          2. Ilmiön nimi on ”data snooping”.

            Netflix luultavasti sortuu siihen. Riippuen miten paljon eri muuttujia keräävät katsojilta. Veikkaan, että sortuvat. Kukapa ei haluaisi vetää mutkia suoriksi.

            Hyvä artikkeli aiheesta: https://www.datanami.com/2016/08/23/dont-big-data-snooper/

            Hyvä lainaus tuolta: ”A data snooper would have you believe that butter production in Bangladesh is a reliable predictor of S&P 500 performance”

          3. Justhan sanoit että yritysjohto ei osaa hyödyntää big dataa. Nyt kun joku firma (Netflix) sen ilmeisen menestyksekkäästi tekee, ei se olekaan hyvä asia vaan ”data snoopingia”?

      2. Tuosta data snooping -artikkelista: ”Data scientists may know it by other names, like overfitting the curve or confusing the noise for the signal.”

        Kyseinen ilmiö, eli overfitting, tarkoittaa tilannetta, jossa malli näyttäisi selittävän havainnot täydellisesti mutta ei kykene todellisuudessa ennustamaan mitään.

        Tämä on Netflixinkin harjoittamassa datan hyödyntämisessä sinänsä ihan peruskamaa, jota vältetään mallin harjoitus- ja testidatan erottemisella sekä muilla tekniikoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.